Lähettäjä: kotihiiri 
Päivämäärä:   22.7.25 15:59:28

Tässä jonkin aikaa suoranaista pilkkaamista ja v*ttuilua kuunneltuani mietin, että olenko jotenkin kamalan poikkeava ihminen, kun viihdyn kotonani arjen askareissani? (Ja todettakoon siis nyt tähän, että mielestäni en ole yhtään sen epänormaalimpi kuin kukaan muukaan.)

Olen nelikymppinen nainen, sinkku, lapseton, lemmikitön ja omaa omaisuuttakaan ei kummoisempaa ole, kaikki tämä omasta tahdostani. Elämäni on siis hyvin vapaata ja elän itselleni täysin tyytyväisenä. Olen onnellinen siitä, mitä minulla on ja mitä voin tehdä. En ole kuitenkaan nyt nelikymppisenä enää mikään rämäpää tai villi laskuvarjohyppääjä tai säännöllinen bilettäjä, vaan viihdyn esimerkiksi luonnossa tai ihan kotonani, tehden asioita joista nautin. Jonkin aikaa olen kuitenkin saanut kuunnelta työpiireissä (60-vuotialta naisilta lähinnä), että miksi en käy viihteellä, miksi en ole koko ajan jossain ravintolassa, miksi en käy koko ajan jossain pitkillä viikonloppureissuilla, miksi olen kotona ja jos olen kotona, niin heidän mukaansa en tee mitään (hehän sitä eivät voi tietää, koska en todellakaan ala aikuisena ihmisenä raportoimaan muille, mitä vapaa-ajallani teen) ja nukun varmaan koko päivän. Joskus erehdyksissäni kerroin, että vapaalla tykkään nukkua pidempään ilman herätystä (tarkoittaa, että saatan herätä klo 8 ja 10 välillä normaalin klo 6 sijaan) ja koko ajan saan kuunnella veetuilua, että nukuinko taas iltapäivään.

Mistä tällainen johtuu? En mielestäni ole mitenkään velvollinen muille ihmisille perustelemaan omaa elämääni ja olen ajoittain surullinen siitä ilkeilystä, mitä välillä saan kuunnella näiltä vanhemmilta naisilta. En mielestäni ole laiska vain siksi, että viihdyn kotona omissa oloissani tai että haluan joskus nukkua pidempään. Kertottakoon nyt vielä se mitä nuo naisetkaan eivät tiedä, että normaali työpäiväni matkoineen arkena vie noin 13 tuntia, siihen päälle käyn säännöllisesti ratsastamassa, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, joogaan, käyn juoksemassa ja teen lihaskuntotreeniä, pesen pyykkiä ja yritän pitää kotia siistinä ja joudun toki sinkkuna itse ruokani laittamaan. Sen lisäksi minulla on seksisuhde ja harrastan aikuisten kivaa joskus parikin tuntia joka ilta. Vapaalla sitten viihdyn kotona siivoten pidemmän kaavan mukaan, juon kahvia rauhassa, leivon ja laitan ruokaa, luen, piirrän ja kirjoitan, opiskelen, käyn kaupassa, nukun pitkään ja lepään, käyn luonnossa patikoimassa ja tapaan ystäviä, aina kun mahdollista.

Tästä tuli nyt tällainen valitusavautuminen, mutta miten te vietätte aikaa kotonanne ja viihdyttekö kotona? Ja jos ette, niin haukutte muita tietämättä yhtään, mitä ne kotona viihtyvät tekevät?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.25 16:15:03

Nuo 60+ naiset kuvittelevat, että kaikki perheettömät elävät kuin vailla vastuita olevat teini-ikäiset.

Voit esittää vastakysymyksen niille vanhoille naisille, että jos he olisivat sinkkuja niin hekö viettäisivät humalassa aikaa ravintoloissa aamuyöhön ja nukkuisivat iltapäivään? Että sekö olisi heidän elämäntyylinsä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.25 16:36:32

Joo vietän aikaa ja viihdyn kotona.

Sinulle nyt vaan on sattunut tuollainen työporukka, ei se sen kummemmasta johdu. Miksi se häiritsee sinua noin paljon? Voit tietty vastata, että sinulla on paljon kaikenlaista puuhaa, mutta kuten sanoit, et ole tilivelvollinen kenellekään.

Itse tein muutaman vuoden töitä paikassa, jossa sain työkaverilta kuulla, että perheettömissä, yksin elävissä naisissa on jotain vikaa (ennen kuin tiesi minun olevan vanhapiika), ja toisella tuntui olevan hyvin kapearajainen käsitys siitä, miten ihmisten tulee elää eri elämänvaiheissa. Tavallaan hämmästyttävää, koska olivat noin päällisin puolin muuten ihan fiksuja ihmisiä. Kulttuuriharrastukset, lapsettomuus, ei-maalaisuus ja erilainen opiskelutausta eivät selvästikään olleet mitään plussia, joten jätin puheet niistä vähemmälle. Tätä paikkaa ennen tai sen jälkeen ei ole ollut mitään samankaltaista, mutta joka paikassa on omat juttunsa.

Lähettäjä: kotihiiri 
Päivämäärä:   22.7.25 16:46:56

"Miksi se häiritsee sinua noin paljon?"

Ehkäpä siksi, että en itse tuomitse muita heidän valinnoistaan ja enkä ymmärrä, miksi en saa itse elää rauhassa. Heidän sanansa loukkaavat minua. Yritän toki olla liikaa häiriintymättä, mutta nyt jotenkin tällä viikolla enemmän kommentoimista kuunneltuani alkaa mitta olla täysi. Mielestäni on typerää pilkata muita, kun ei itse tiedä koko totuutta (niin kuin omassa tapauksessani).

Lähettäjä: ve 
Päivämäärä:   22.7.25 16:51:34

Todellakin vietän paljon aikaa kotona, koti on paras paikka maailmassa. Enkä edes asu missään hienossa talossa, vaan ihan kerrostalossa, pienessä kaksiossa. Lasitettu parveke on varjoon ja siitä on upea näköala. Usein luen kirjaa parvekkeella tai nukun päiväunet siellä.

Tämä on sellainen ''mummotalo'', että kukaan ei metelöi, ei ole lapsia kirkumassa pihalla (huh), ei tarvi kuunnella teinien bileitä jne. Ihanan rauhallista. Asun miehen kanssa kahdestaan, kummatkin ollaa koti-ihmisiä. Käydään kyllä eri paikoissa, yleensä vain yhden yön reissuja silti.

Lähettäjä: Worldpiece 
Päivämäärä:   22.7.25 16:52:36

kavereiden kanssa. nautitaan elämästä ja sen pienistä iloista. todetaan että kesä on mennyt turhankin nopeasti.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   22.7.25 16:54:19

Ikäihmiset ovat tosi usein kiukkuisia. En tiedä onko syynä tyytymättömyys omaan elämään, valintoihin, siihen mikä on jäänyt kokematta vai mikä, mutta meilläkin on työyhteisössä muutama ja voi jessus, ei niitä jaksa kuunnella. Itse tosin olen sanonutkin sen heille suoraan ja olen heidän mielestään ylimielinen akka, eivätkä kommunikoi kanssani kuin pakolliset työasiat.
Win-win

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.25 16:54:43

Mä ostin 3v sitten, ikää tuolloin 26v omakotitalon, jota oon nyt remppaillut ja laitellut pihaa. En mäkään käy missään ravintoloissa bilettämässä tai vietä pitkiä viikonloppuja kaupunkilomilla.

Eli ei oo mun mielestä mitään ihmeteltävää aloittajan elämäntyylissä :)

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   22.7.25 16:54:56

Olen kotona lähes kaiken vapaa-ajan paitsi jos erikseen lähden lomamatkalle.

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   22.7.25 16:58:24

"Ikäihmiset ovat tosi usein kiukkuisia. En tiedä onko syynä tyytymättömyys omaan elämään, valintoihin, siihen mikä on jäänyt kokematta vai mikä"

Tää on töissä niin totta 60-luvulla ja sitä ennen syntyneistä. Puuttuu myös joku suodatin, niin suusta päästetään ulos ilmeisesti kaikki mitä mielessä liikkuu.

Lähettäjä: .”. 
Päivämäärä:   22.7.25 17:03:43

En näe aloittajan elämäntyyliä outona, edes vaikka rellestäisit vapaayösi pitkin kaupunkia. Kukin elää tavallaan, työkaverit kuulostavat siltä että projisoivat jotain omia vaillejäämisiään kommenteillaan.

Viihdyn kotona vallan mainiosti ja vietänkin täällä kaiken ajan, ellen ole tallilla. Tulen rikkinäisestä perheestä jossa kotona ei ollut hyvä olla, ja senkin jälkeen tie vei karmeisiin luukkuihin, joten vielä näin 30 vuoden jälkeenkin koen suurta onnellisuutta rauhallisesta omasta kodista, jossa ei tarvitse pelätä.

Lähettäjä: N63 
Päivämäärä:   22.7.25 17:23:04

En ole kiukkuinen ikäihminen ja itsekin viihdyn kotona. Olen aina viihtynyt ja aina siitä saanut kuulla arvostelua. Eniten tätä arvostelua nykyisin kuulen nuorilta, joiden mielestä voisin edes matkustella joskus, kun rahaakin on. Mutta täällä rantsillani on kaikki mitä tahdon: paras mahdollinen seura (eläimet, mies), maailman kaunein asuinpaikka ja talo, kuntosali ja kauppa riittävän lähellä. Ja nyt lähden uimaan, kolmatta kertaa tänään.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   22.7.25 17:29:17

Viihdyn kotona ja kohta kuusikymppnen sinkku omasta tahdostaan. Tykkään pyöräillä, lukea, katsoa elokuvia. Nyt olen lomalla mutta kun palaan töihin ja kerron miten lomani vietin kun sitä kysytään niin alkaa se silmien pyörittely ja ihmettely.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   22.7.25 18:48:18

Nyt täytyy sanoa että oisko ihan perinteinen kateus kyseessä. On eletty se oma elämä tietyn muotin mukaan, oltu aina saatavilla muille ja passattu laoset

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   22.7.25 18:50:27

Lähti kesken
Siis passattu lapset, ukko, omat vanhemmat ja anoppikin. Niitä kirvelee kun muistavat, millaista heidän elämä oli sinun iässä ja miten vapaata ja rentoa sinun elämä on siihen verrattuna.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   22.7.25 19:08:50

Olen henkilökohtainen avustaja ja joillain vanhemmilla ihmisillä on jotenkin kiivas tarve saada tietää että käytiinkö sitä terassilla kun oli hyvät kelit? Tai meettekö ulkomaille rannalle drinkkejä juomaan? No tuliko sitä juhannuksena otettua, oliko krapula? Olen moneen kertaan vastannut näihin kysymyksiin että viihdytään kotosalla ja en käytä alkoholia. Miksi se on jollekin ikäluokalle jotenkin oletus se juhliminen, matkustelu ja muu.
Minulla siis itsellänikin jo ikää yli 50 vuotta, että teinibileet on olleet ohi jo montakymmentä vuotta sitten.

Lähettäjä: kotihiiri 
Päivämäärä:   22.7.25 20:39:39

Ihanaa, että on muitakin kotona viihtyviä! Kateutta olen itsekin miettinyt syyksi, mutta toisaaltaan en ymmärrä miksi pitäisi kadehtia. Kyllähän perheenäitikin tai lähes seniori-ikäinen voi elämästään muokata sellaisen kuin haluaa.

Lähettäjä: ve 
Päivämäärä:   22.7.25 20:46:38

''Kyllähän perheenäitikin tai lähes seniori-ikäinen voi elämästään muokata sellaisen kuin haluaa.''

No kun usein ei voi, se siinä onkin ja niitä ärsyttää se. :D Perheenäiti ei todellakaan voi syödä ja säästää kakkua samaan aikaan, ei kyllä usein perheenisäkään.

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   23.7.25 01:44:49

Vietän suurimman osan vapaistani kotona. Riippuu vuoden ajasta mitä kotona teen. Kesällä pengon pihaa, otan aurinkoa ym. kesähommia. Kiinnipitoaijan ulkopuolella käyn koirien kanssa paljon metsässä lenkillä.
Voisin helposti olla kotona useamman viikon tapaamatta ainuttakaan ihmistä. Nautin siitä, että saan olla rauhassa koirien kanssa. Siksi olen muuttanut keskelle ei mitään.
Ei mulle ole kukaan koskaan vittuillut siitä, että viihdyn kotona.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.25 04:39:51

Olen reilu kolmekymppinen ja naimisissa, ei lapsia vielä enkä tiedä tuleeko olemaankaan. Pidän elämästä näin. Käyn arkisin töissä ja illat olen kotona -en edes halua lähteä minnekään. Kotona on kaikki tarvittava: hevoset ja koirat, jotka samalla ovat ainoa "harrastukseni". Ei tee mieli enkä jaksa edes lähteä minnekään työpäivien jälkeen. Nautin rauhasta, laitan ruokaa, katson suoratoistosta jotain sarjaa/luen kirjaa, olen tallilla ja ulkoilen koirien kanssa ja puuhastelen hevosten kanssa. Joskus jumppaan kotona, ei kiinnosta lähteä tekemään sitä salillekaan vaikka kai ihan hyvin voisin. Mieluummin kotosalla teen omaan tahtiin silloin kun huvittaa. Joskus herättelen vanhaa musiikkiharrastusta soittelemalla kotoa löytyviä paria soitinta. Tätäkin teen harvoin eli sillon kun tulee mieleen ja huvittaa. Mies käy kodin ulkopuolella omissa urheiluharrastuksissaan 1-2 kertaa viikossa.

Oikeastaan nyt aika vakio ollut, että kerran vuodessa käyn yhdessä miehen kanssa ulkomailla ja siinä se. Tapaan ystäviä sillon tällön ja käyn vanhempien luona kotipaikkakunnalla ehkä kerran kuussa. Baareissa käyminen ym on loppunut jo vuosia sitten, eikä se enää kiinnosta. Tänä kesänä kävin yhdessä musiikkitapahtumassa autolla ja ajelin yöksi kotiin. Olis siinäkin voinut ryypiskellä ja olla aamuyöhön kaupungissa ja ajella taksilla kotiin. Valitsin kuitenkin autolla käymisen ja ajoissa kotiin -taktiikan.

Viihdyn kotona ja täällä akut latautuu parhaiten. Sellaiset viikonloput on parhaita, minne ei ole sovittu yhtään mitään kenenkään kanssa, vaan voi rauhassa puuhastella kotona vaikka kaksi päivää putkeen. Miehen kanssa tehdään yhdessä asioita, mutta pääosin täällä kotosalla. Joskus harvoin käydään vaikka yhdessä uimahallissa tai syömässä ulkona. Ennemmin tykätään joko hakea ruokaa kotiin tai kokata itse. Olen omasta mielestäni sen verran introvertti, että sosiaalinen patterini on tyhjänä työpäivän jälkeen ja koen kuormittaviksi, jos työpäivän jälkeen olisi aina jotain menoa jonnekin. Mieluummin latailen akkuja kotona hevosten, koirien ja miehen seurassa. Moni pitää minua ehkä tylsänä, mutta siinäpähän pitää! Miehelle tärkeää päästä omiin harrastuksiin ja hän käy myös yön yli reissuilla useammin - silloinkin nautin omasta ja eläinten seurasta mieluusti yksin (joskus saattaa tulla yksi ystävä yökylään, sekin ehkä 1-2 kertaa vuodessa).

Tykkään tästä ja olen hyväksynyt itse sen, että en ole niin menevä kuin vaikka ystäväni ovat.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.7.25 04:50:50

Totta kai vietän. Teen työtä, jossa sosiaalinen patteristo joutuu koville ja jos duunia on 10-12 h päivässä, niin loput pyhitän itselleni - kovin paljon ylimääräistä ei jää unen ja työmatkojen jälkeen!

Luen, ratkon ristisanoja, kirjoitan, teen erilaisia projekteja, nyt uusimpana reseptikirjaa. Nollaan vaikka päätä täällä. Suunnittelen ja toteutan juttuja.

Olin viikon verran mökillä ja oli tervetullut nollaus - en kertaakaan lähtenyt kauemmas lukuunottamatta yhtä kauppareissua kirkonkylälle. Kokkasin, lämmitin saunaa, pilkoin puita, sienestin lähimaastossa, luin, kirjoitin, kalastin, kävelin koirien kanssa. Ei sitä tarvitse niin kummallisia juttuja, onneen ja hyvään oloon riittää pienet jutut.

Toki on myös hetkiä, jolloin kaipaa seuraa ja ystäviä, sitten käy vaikka lounaalla, lasillisella, melomassa tai pyytää kaverit grillaamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.25 04:54:25

Miksi koko ajan pitää olla tekemässä jotain?

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   23.7.25 07:54:09

Todellakin. Jos minä saisin päättää, en poistuisi kotoani ikinä. Kaikki ostokset voisivat tulla kotiinkuljetuksena ovelle. Jos vaan netti toimii niin mulla ei ole mitään syytä poistua kotoani. Muistelen korona-aikaa lämmöllä kun pahimpien karanteenien aikaan oli kerrankin sellainen olo että eletään sillä lailla kun itse haluaisin elää. En kokenut "rajoituksia" mitenkään hankalana.

Kotona on minulle kaikki. Kaikki mikä on tärkeää ja merkityksellistä ja loput hoituvat netin yli. Minulla ei ole mitään tarvetta "käydä paikoissa", mitä jotkut ihmiset ilmeisesti kokevat. Siis sellaista että pitää vaan mennä jonnekin kun ei "kestä olla kotona". En tunnista tällaista tarvetta ollenkaan. Jos sitten jonnekin lähden niin jokainen minuutti tuntuu olevan liikaa poissaoloa.

Pari kertaa vuodessa tulee käytyä jossain keikalla tms mutta muuten jos on vaihtoehtona a) olla kotona tai b) käydä jossain niin A voittaa aina. En ymmärrä yhtään sellaisia ihmisiä jotka eivät viihdy omassa kodissaan. Aika pskan kodin ovat itselleen laittaneet jos siellä ei halua olla!

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   23.7.25 08:04:59

Lähettäjäjepjep

Päivämäärä23.7.25 07:54:09

Todellakin. Jos minä saisin päättää, en poistuisi kotoani ikinä. Kaikki ostokset voisivat tulla kotiinkuljetuksena ovelle. Jos vaan netti toimii niin mulla ei ole mitään syytä poistua kotoani. Muistelen korona-aikaa lämmöllä kun pahimpien karanteenien aikaan oli kerrankin sellainen olo että eletään sillä lailla kun itse haluaisin elää. En kokenut "rajoituksia" mitenkään hankalana.

Kotona on minulle kaikki. Kaikki mikä on tärkeää ja merkityksellistä ja loput hoituvat netin yli. Minulla ei ole mitään tarvetta "käydä paikoissa", mitä jotkut ihmiset ilmeisesti kokevat. Siis sellaista että pitää vaan mennä jonnekin kun ei "kestä olla kotona". En tunnista tällaista tarvetta ollenkaan. Jos sitten jonnekin lähden niin jokainen minuutti tuntuu olevan liikaa poissaoloa.

Pari kertaa vuodessa tulee käytyä jossain keikalla tms mutta muuten jos on vaihtoehtona a) olla kotona tai b) käydä jossain niin A voittaa aina. En ymmärrä yhtään sellaisia ihmisiä jotka eivät viihdy omassa kodissaan. Aika pskan kodin ovat itselleen laittaneet jos siellä ei halua olla!

Etkö harrasta liikuntaa ollenkaan? Vai onko sinulla esim juoksumatto, kuntopyörä ym? Itsekin viihdyn kotona mutta en voi elää ilman liikuntaa ja toki itselle raikas ulkoilma talvella ja kesällä luonto on todella tärkeää.

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   23.7.25 08:30:58

"Etkö harrasta liikuntaa ollenkaan? Vai onko sinulla esim juoksumatto, kuntopyörä ym? Itsekin viihdyn kotona mutta en voi elää ilman liikuntaa ja toki itselle raikas ulkoilma talvella ja kesällä luonto on todella tärkeää."

Olisi varmaan pitänyt asua, että asuinpaikka on MAALLA. Maaseudulla. Tässä on sisäänrakennettu kuntosali ihan omassa pihapiirissä. Lähimmän viikon sisällä tulee melkoisesti kyykkytreeniä mustikoita poimiessa, mutta nekin on ihan tuossa 200m päässä eli minun määritelmäni mukaan kotona. Lähimmät naapurit on puolen kilometrin päässä, eli siinä varmaan on sitten se raja että ei ole enää oman kodin alueella. Jos haluaa jotain lisätreeniä niin omaa puolen kilometrin mittaista pihatietä voi vaikka hölkätä edestakaisin, siihenkään tarvitse sen ihmeellisempää kikkailua. Toisin sanoen siis kotona on kaikki, myös urheilumahdollisuudet.

Kotona oleminen tarkoittaa minulle siis eri asiaa kuin "sisällä oleminen". Jatkuva sisätiloissa oleminen ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi mutta se on eri asia kuin se, että pitäisi koko ajan rampata jossain tapahtumissa ja kaupungilla ja kyläilyillä ja ties missä ihan muuten vaan. Kotona on paras.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   23.7.25 08:43:02

Ok jepjep kiitos selvennyksestä, varmasti ihana paikka sinulla ja viihtyisin minäkin tuollaisessa kotipiirissä mainiosti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.25 08:49:27

Minäkin olen tosi paljon kotona enkä ole muutenkaan erityisen sosiaalinen.
Lisäksi työni on sellainen ettei ole mahdollistakaan reissata tai ylipäätään kulkea kokoajan jossain kissanristiäisissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.25 08:51:22

Nyt olen lomalla mutta kun palaan töihin ja kerron miten lomani vietin kun sitä kysytään niin alkaa se silmien pyörittely ja ihmettely.

Pyörittele silmiä takaisin niille ihmettelijöille.

Lähettäjä: nainen 
Päivämäärä:   23.7.25 10:05:38

minä viihdyn kotona, hiljaisuudessa yksinään. toisinaan kaipaan seuraa, lähinnä kesäisin kun olisi kiva ulkoilla yhdessä jonkun kanssa. mutta ahdistus siitä että elämä vaan lipuu ohi, on hävinnyt ja oon tajunnut että turha ressata kun näinkin on ihan hyvä... ehkä vielä löydän miehen, mutta en aio harmitella jos en löydä :)

Lähettäjä: sam 
Päivämäärä:   23.7.25 10:12:38

Oi, kotona on kaikki mitä tarvitsen. Eli kyllä vietän, mielelläni ja mieluiten. Yksi minun kesäprojekteista on kantaa ja pinota 20m3 polttopuita halkoliiteriin, ja olen tehnyt sitä helteessä aamujumppana noin tunnin päivässä, ja sillä tahdilla tämä työmää kestää kolmisen viikkoa. Sitten suihkuun, pesulle ja uimaan virkistäytymään.

Aamupäivisin teen puutarhahahommia, kastelen kasveja, leikkaan nurmikkoa, kerään satoa jne. Siitä taas hikisenä pulahdus järveen, kevyt lounas ja päiväunet. Iltapäivällä teen pari tuntia palkkatöitä, siivoilen vähän ja illan yleensä pyhitän harrastuksille: käyn kävelyllä lähimetsässä ja rannalla, luen tai kuuntelen äänikirjaa, ratkon ristikoita ja sudokuita tai keskityn muihin harrastuksiin.

Mulle "menoksi" riittää se, että fillaroin kylän kirjastoon tai käyn ystävän kanssa grillaamassa lähilaavulla makkarat ja vaihtamassa kuulumiset. Käyn kyllä tapahtumissa, näyttelyissä, konserteissa yms mutta en tavan vuoksi vaan silloin, kun ihan oikeasti haluan jonkun nimenomaisen esiintyjän nähdä ja kokea. En siis lähde tapahtumiin sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. En käytä alkoholia, koska en tunne siihen tarvetta niinkuin en muihinkaan päihteisiin.

Ihmisten on vaikea ymmärtää muiden erilaista elämäntyyliä. Samoin on kai aika tavallista, että muut yrittää kategorisoida ja lokeroida johonkin muottiin: tällainen tuo on. Jos se sitten vaan ärsyttää niitä työpaikan tätejä, etteivät he saa aloittajalta vahvistusta lokeroidakseen aloittajaa oman ennakkoajatuksensa mukaisesti ja se saa heidät käyttäytymään huonosti.

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   23.7.25 10:18:12

sam: just tää! Itsekin vietin pari viikkoa klapien pinoamisen kanssa, just kivaa puuhaa kun voi rauhassa tehdä vähän kerrallaan. Mä tosin pinosin aina puoli tuntia kerrallaan, ihan vaan ettei selkä kipeydy. Taisi olla myös vähän pienempi pino.

Mutta just tämmöinen mitä kuvaat on täydellinen päivä. Olo kuin lottovoittajalla!

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   23.7.25 10:36:01

..olisi ihanaa, jos olisi koti jossa viihtyä ja puuhastella. Nyt siellä odottaa alkoholisoitunut aivovammainen aviomies, joka EI KOSKAAN poistu kotoa. Ikinä en saa olla yksin siellä. Aina istuu killisilmä katsomassa mitä teen tai en tee. Keksii mulle aina kaikkia tekemisiäkin, kuten: kyllä eteinen pitäisi nyt imuroida. Koskas ajattelit imuroida?
Ihan turhaan selitän, että mulla on tässä jo yli 10 tuntinen päivä takana, ihan vaan haluaisi olla ja lukea vaikka kirjaa.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   23.7.25 11:09:38

Aloittaja, töräytä niille torspoille seuraavalla kerralla elämäntapaasi arvostellessaan, että koti on mukavin paikka harrastaa seksiä. Ei mitään lisäselityksiä, vaan ihan silleen "matter of fact" heität toteamuksen ilmaan ja jatkat töitäsi, vähän kuin olisit säätä kommentoinut. Jos ei wekään hiljennä näitä, niin keksit jotain vielä härskimpää. Pistä oikein kunnolla lekkeriksi.

Lähettäjä: Maalla 
Päivämäärä:   23.7.25 11:26:10

"Kotona oleminen tarkoittaa minulle siis eri asiaa kuin "sisällä oleminen"."

Maaseudulla asuvana hevostilallisena ei ole tullut mieleenkään, että joku voisi yhdistää kotona olemisen = sisällä olemiseen. Kun eihän kotona ollessa edes ehdi olla sisällä! :D Pihassa ja tallissa on sen verran puuhaa ja hevoset liikutettavana, että sekin kuulostaa hyvin oudolta, että liikuntaa harrastaakseen pitäisi lähteä pois kotoa. :D Kun koko kotitilahan on yksi ulkokuntosali.

Lähettäjä: nea 
Päivämäärä:   23.7.25 11:29:54

LähettäjäNiinpä

Päivämäärä23.7.25 10:36:01

..olisi ihanaa, jos olisi koti jossa viihtyä ja puuhastella. Nyt siellä odottaa alkoholisoitunut aivovammainen aviomies, joka EI KOSKAAN poistu kotoa. Ikinä en saa olla yksin siellä. Aina istuu killisilmä katsomassa mitä teen tai en tee. Keksii mulle aina kaikkia tekemisiäkin, kuten: kyllä eteinen pitäisi nyt imuroida. Koskas ajattelit imuroida?
Ihan turhaan selitän, että mulla on tässä jo yli 10 tuntinen päivä takana, ihan vaan haluaisi olla ja lukea vaikka kirjaa.

Pakko kysyä, miksi siedät tuota? Hanki oma asunto.

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   23.7.25 11:37:54

"Kun eihän kotona ollessa edes ehdi olla sisällä! "

No nii-in. Mulle ei tullut mieleenkään että kotona oleminen voisi tarkoittaa sisätiloja. Mutta kyllähän se kieltämättä saattaa kaupungissa mennä niin. Kun ei muutakaan vaihtoehtoa oikein ole.

Samaa olen miettinyt monta kertaa että outoa että pitää erikseen mennä urheilemaan jonnekin. Jonnekin ohjattuun venyttelyyn tms kehonhuoltoon voisi tietysti mennäkin, kun muuten ei tule kotiaskareiden keskellä ehdittyä.

Mutta tämä kaikki liittyy just siihen että on tosi outoa jos koti on sellainen paikka missä ei viihdy. Mulle oli koko elämän tärkein tavoite saada kotiolot sellaiseen kuosiin että tavallinen arki tuntuisi hyvältä. Joten nyt kun siinä tavoitteessa ollaan niin miksi ihmeessä viettäisin aikaa jossain muualla? Täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   23.7.25 11:42:17

"Kotona oleminen tarkoittaa minulle siis eri asiaa kuin "sisällä oleminen"."

Maaseudulla asuvana hevostilallisena ei ole tullut mieleenkään, että joku voisi yhdistää kotona olemisen = sisällä olemiseen. Kun eihän kotona ollessa edes ehdi olla sisällä! :D Pihassa ja tallissa on sen verran puuhaa ja hevoset liikutettavana, että sekin kuulostaa hyvin oudolta, että liikuntaa harrastaakseen pitäisi lähteä pois kotoa. :D Kun koko kotitilahan on yksi ulkokuntosali."
Tämän lisäksi, itse koen kotona olemiseksi kaiken sen puuhastelun minkä teen itsekseni "kotoa päin" jos vaikka käyn 10 km päässä marjassa, tai koiran kanssa metsällä tai hevosen kanssa pitkällä maastolenkillä. Jos minulta kysytään moisten puuhien jälkeen mitä tein lomalla, niin vastaan että kotona puuhastelin:D kamala jos ihmiset luulee että olen ollut neljän seinän sisällä koko ajan:D

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   23.7.25 11:45:48

Minä olen nytkin kotona.

Lähettäjä: sam 
Päivämäärä:   23.7.25 11:50:24

jepjep: mukava kuulla että joku muukin jakaa samanlaista tavallista kotiarkea ja tykkää siitä :)

Niinpä: Tuo sinun kokemus ei ole ihan vieras, mutta ei sinua siitä tilanteesta kukaan muu pois hanki kun sinä itse. Mitä sulla on menetettävää? Ja mitä saavutettavaa? Asioilla on oikeasti tapana järjestyä, kun vaan saa päätöksen tehtyä että kyllä, nyt minun elämäni muuttuu. Ja sitä puolisoa et todennäköisesti saa muutettua toisenlaiseksi, mutta oman elämäsi saat.

Minun tuttavapiirissä on pariskunta, jossa rouva pisti miehen pihalle, eli hankki tälle halvan vuokrakaksion ja muutti miehen kimpsuineen sinne. Aiempi yhteinen koti eli kiinteistö on rouvan yksin, joten miehellä ei ollut siihen mitään oikeutta. Rouva järjesti tälle miehelleen myös kotihoidon käymään päivittäin, ja käy hänelle kerran viikossa kaupassa. Niin ei tunne "huonoa omaatuntoa" kun pisti alkoholisoituneen aivovammaisen pihalle kotirauhaa häiritsemästä, ja sai tilalle oman rauhallisen elämän. Jos yhteinen koti olisi ollut miehen tai yhteinen, olisi hankkinut oman asunnon itselleen ja jättänyt ukkonsa vanhaan. Asioilla on tapana järjestyä.

Lähettäjä: Maalla 
Päivämäärä:   23.7.25 12:50:17

"Tämän lisäksi, itse koen kotona olemiseksi kaiken sen puuhastelun minkä teen itsekseni "kotoa päin" jos vaikka käyn 10 km päässä marjassa, tai koiran kanssa metsällä tai hevosen kanssa pitkällä maastolenkillä. Jos minulta kysytään moisten puuhien jälkeen mitä tein lomalla, niin vastaan että kotona puuhastelin:D
kamala jos ihmiset luulee että olen ollut neljän seinän sisällä koko ajan:D"

Samoin. Koen kotona olemiseksi kaiken kotoa päin liikkumisen; hevosten maastolenkit, marjastamisen, sienestämisen jne. Muualla oleminen on sitten sitä, että kotipihasta lähdetään autolla johonkin. :D

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   23.7.25 12:59:52

Sam. Tosiaan joo. Asunto on kokonaan miehen. Naimisissa toki ollaan. Mulla ei ole vaan voimavaroja siihen muuttoruljanssiin, siksi kai siellä vielä lusin. On ollut viime vuodet niin tuulisia, että kaikki vara-akkujen vara-akutkin on käytetty. :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.25 13:48:23

Kotona on parasta. Aloittajan elämä kuulostaa täydelliseltä (miinus liikaa aikaa töissä, paitsi jos työ on intohimo). Ei auta kun olla välittämättä työkavereiden moukkamaisista jutuista.

Lähettäjä: sam 
Päivämäärä:   23.7.25 14:32:04

Niinpä: oikeasti sittenhän sinun tilanne on paljon parempi, kuin jos asunto olisi yhteinen miehen kanssa. Kun saat voimia ja tavarasi kerättyä, et jää enää kiinni tappelemaan yhteisestä kämpästä. Olisiko mitään mahdollisuuksia kerätä tärkein omaisuus ja majoittua toistaiseksi sukulaiselle, kaverille, jonkun mökille tms tekemään jatkosuunnitelmaa? Paljon tsemppiä, toivon sinulle ja ainutkertaiselle elämällesi kaikkea hyvää ja parasta <3 ! Kyllä sä pärjäät ja saat elämästäsi juuri sellaisen, jonka haluat ja josta haaveilet!

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   23.7.25 14:58:50

"Maaseudulla asuvana hevostilallisena ei ole tullut mieleenkään, että joku voisi yhdistää kotona olemisen = sisällä olemiseen."

Hyvä pointti, olen elämäni asunut kerrostalossa kaupungissa ja kotona oleminen on asunnossa sisällä olemista. Luulisi jokaisen tajuavan että suurimalla osalla hevosharrastajista ei ole esim. sitä tallia kotipihassa niin silloin se tallilla käyminen ei ole kotona olemista. Aloittajan mainitsemat "arjen askareet" ovat eri ihmisille aivan eri asia, mutta kun aloittajan esimerkissä ne olivat pyykkäämistä ja leipomista ja kirjoittamista, niin näillä viitataan nimenomaan sisätiloissa tapahtuvaan aktiviteettiin, josta tulee koko topicille se konteksti, että kotona oleminen on sisällä olemista. Eli on ihan aiheellista mainita, jos oma kotona oleminen tarkoittaa muutakin kuin ajan viettämistä kodissa sisällä.

Lähettäjä: saeris 
Päivämäärä:   23.7.25 15:48:39

Kyllä vietän. Työt on pakko hoitaa menemällä toimistolle mutta muuten viihdyn paljon kotona. Käyn kyllä myös salilla ja treeneissä studiolla. Kotona luen kirjaa, katson telkkaria, tiskaan, siivoan, teen ruokaa ja noiden lisäksi minulla on kissa, joka tietysti vaatii oman huomionsa. Yksin en ole kuin satunnaisesti, koska minulla on poikaystävä. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaa viettää paljon aikaa minun luonani.

Asun kerrostalossa joten mitään pihahommia ei ole. Hyvällä säällä käyn joskus kävelyllä tai kuntoportaissa. Lisäksi olen käynyt kirjaston lukupiirissä, tosin se on vain kerran kuussa kahdeksan kertaa vuodessa. Käyn myös vanhempieni luona maalla silloin tällöin. Kotona viihdyn kuitenkin parhaiten. Ei ole kukaan koskaan ihmetellyt, miksi haluan olla paljon kotona.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   23.7.25 16:04:23

Mä olen sellainen 60+ vuotias joita täällä heti yleistäen pilkattiin.
Mun työkaveritkin on aika lailla 60-luvulla syntyneitä. On myös alle kolmekymppisiä.
Ehkä osataan olla niin sivistyneitä ettei toisten elämänmenoa tartte kommentoida.
Ja kyllä, olen viihtynyt aina kotona. Työni on sosiaalista, joten viihdyn yksikseni oikein mainiosti ja nimenomaan kotona.

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   23.7.25 16:19:04

"Muualla oleminen on sitten sitä, että kotipihasta lähdetään autolla johonkin. :D"

Just tää!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.25 16:30:54

Mä olen lähes aina kotona, poislukien työpäivät, työmatkat ja kaupassa käymiset.
Ei ole harrastuksia kodin ulkopuolella. Olen yli 40v ja lapset muuttaneet pois kotoa.
Asun toki maalla ja minulla on eläimiä joidenka kanssa aika kuluu. Olis mahdoton bilettää tms.
15v sitten olen viimeksi matkustanut viikonloppureissun.

Lähettäjä: Candy 
Päivämäärä:   23.7.25 16:34:20

Mä rakastan kotona olemista! Aina töissä kysellään että teitkö jotain kivaa viikonloppuna, ja kysymyshän tarkoittaa suomeksi sitä että kävitkö jossain. Olitko reissussa lomalla? No en ollut, mulla on ihan paras koti ja maksan siitä maltaita. Miksi lähtisin?

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   23.7.25 17:22:34

Mihinkä sitä nyt ihminen kotoansa lähtisi.

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   23.7.25 17:35:01

Ootteko näilläkin keleillä kotona SISÄLLÄ? Itte oon ja salaa vähän ahdistaa kun en edes osaa viettää kesäpäivää ulkona.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   23.7.25 17:55:22

Just näillä keleillä olen nimenomaan sisällä, koska mukavan viileää. En viitsi edes mökille lähteä koska siellä on kuumempaa sekä ulkona että sisällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.25 17:59:07

Silloin kun on etelän kelit, eletään etelän tyyliin. Eli keskipäivällä siesta, ja touhutaan aamulla tai illalla.

Lähettäjä: Putte 
Päivämäärä:   23.7.25 19:33:11

"Hyvä pointti, olen elämäni asunut kerrostalossa kaupungissa ja kotona oleminen on asunnossa sisällä olemista. Luulisi jokaisen tajuavan että suurimalla osalla hevosharrastajista ei ole esim. sitä tallia kotipihassa niin silloin se tallilla käyminen ei ole kotona olemista."

Niin no, tässä taas se kaupunkilaisen ja maalaisen ero ajatusmaailmassa. Itselläni ja kolmella naapurilla on hevoset pihassa, sen lisäksi tunnen ehkä kymmeniä hevosihmisiä ja näillä valtaosalla on omat tallit : )