Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: Läski lopunikää 
Päivämäärä:   21.7.25 10:46:54

Itselle kauhea ja kipeä asia, joka on nyt pilaamassa elämää monin tavoin.
Taustaa: oon ollut aina pyöreä, mutta sporttinen ja tekevä. Ylipainoa on ollut, mutta kuusi vuotta sitten hurahdin juoksuun ja elintavat korjaantuivat vähitellen. Paino oli useamman normaalipainon rajoissa, mutta nyt kesän alussa havahduin että olen lihonut 12 (!) kiloa vuodessa! Ihan kauheaa!
Juoksuintoa ja -kykyä on vuoden aikana koetellut kremppaava jalka ja perussairaus, mutta omasta mielestä liikun edelleen ihan ok ja syön järkevästi.

Olen nyt kesällä lisännyt kävelyä ja uimista, syönyt omasta mielestäni herkkuja rajoitetusti, jättänyt vähäisenkin alkoholin pois, priorisoinut uneen jne. Kuukaudessa painolle ei ole tapahtunut mitään! Erittäin turhauttavaa. Lisäksi tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi, kun en saa tilannetta enää hallintaan.

Veriarvot on otettu, mutta kaikki on loistavasti siltä osin.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: sk 
Päivämäärä:   21.7.25 10:48:22

Jatka vain vielä sinnikkäästi! Näillä helteillä olet todennäköisesti turvoksissakin.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.25 10:50:52

Ihan mielenkiinnosta, miten voi lihoa vuodessa 12 kiloa huomaamatta, eikö vaatteet kiristä? Itse lihoin viime vuonna 5 kg ja kyllä minä vaan huomasin, että alkoi vaatteet kiristämään ihan rintaliiveistä lähtien.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   21.7.25 10:52:15

Ei muuta ku etiäpäin. Askelia lisää, ruokavaliota kevyemmäks. Turha voivotella, vaan katse eteenpäin.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: Ruuti 
Päivämäärä:   21.7.25 10:55:03

Minkä ikäinen olet, voiko vaihdevuosiasiat vaikuttaa?

Itsellänikin alkaa jo muutaman kilon turvotus ahdistaa, tunnen sen hyvin selvästi ja reagoin yleensä pitämällä pari kevyempää päivää. Ymmärrän kyllä jos pukeutumistyyli on väljä eikä käytä esim. farkkuja, jotka kertoisivat nopeasti vyötärön levenemisestä.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: Läski lopunikää 
Päivämäärä:   21.7.25 10:58:15

Sitä minäkin ihmettelen, että miten en tajunnut asiaa matkan varrella! Mutta samoissa rytkyissä painoin menemään, nyt vasta kesävaatteet vähän kiristelee ja rintaliivit. Oon ilmeisesti siis sen mallinen, että rasva kertyy erittäin tasaisesti ja ihmiset on olleet ihan järkyttyneitä kun oon kertonut kuinka paljon lihonut. Esimerkiksi äitini, joka on sairaalloisen suorapuheinen ilkeyteen asti, ei uskonut että kiloja on tullut niin paljon.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: olka 
Päivämäärä:   21.7.25 10:59:10

Kun pääset laihdutuksen vauhtiin ja tulee repsahdus niin yritä ajatella että jatkat siihen mihin jäit. Vaikeaa muttei mahdotonta.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.7.25 11:07:03

Oothan sä saanut tilanteen hallintaan kun et ole lihonut lisää. Ne kilot ei oo tullut kuukaudessa, niin jatka samaan tapaan vuosi ja katso sitten oletko vähintään saanut nousun pysäytettyä tai jopa painon putoamaan hieman niin että paino on lähtenyt mieluiten rasvasta

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.7.25 11:21:54

En tuijottelisi vaakaa. Jos pystyt liikkumaan ja olet terve, eikä peilikään ole näyttänyt pahalta, miksi välittäisit vaa'asta?

Minäkin olen hurahtanut juoksuun, paino ei ole tippunut yhtään, mutta vaatekoko pienentynyt monta kokoa. Ihan turha katsoa vaakaa.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: fifiif 
Päivämäärä:   21.7.25 14:44:01

Minä lihonut jotain 5-6 kg. Sen kyllä näkee, tuntee ja kuulee, että kiloja on kertynyt. Vaatteet kiristää, kroppaa peittää löllö- ja sellukerros, näytän ja tunnun möhkäleeltä. Pukkarissa kollegat katsovat minua kummallinen ilme naamalla ihan järkyttyneenä kun vaihdan vaatetta ja kaverit kuittailevat, että ootko lihonut ja sähän oon lihonut.

Olin melkein 3 viikkoa reissussa ja siellä havahduin siihen, että olo on karsea ja näytän hirveältä. Kun palasin reissusta to-iltana, söin iltapalaksi vain paistettuja kananmunia juustosiivuilla. Sen jälkeen olen syönyt ketosti/vhh:sti, eli jättänyt höttöhiilarit pois. Hedelmät, viljat.

Ekan päivän (perjantai) olo oli ihan kaikkensa antanut. Vaikken ollut tehnyt mitään fyysisesti raskasta ja olin ollut vain kotona ja tehnyt jotain kevyttä puuhastelua, niin tuntui, kuin olisin tehnyt jotain todella fyysisesti raskasta ja käyttänyt kaikki lihasvoimani. Seuraavana päivänä (lauantai) olo oli jo vähän normaalimpi ja eilen, sunnuntaina eli kolmantena päivänä, olo oli jo ihan normaali.

Selluliitti näyttää silottuneen huomattavasti muutamassa päivässä. Se näkyy enää vain jos puristan reiden rasvaa kasaan. Keskikropassa sellua on vielä näkyvissä puristamattakin.

Tämä on henkisesti rankkaa, koska hyvät vanhat vaatteet ei mahdu päälle ja uusia en haluaisi juuri ostaa. Haluan saada kropan timmimmäksi ja kiloja pois. Edes muutaman.

Mutta nyt helteellä ei voi urheilla ja illalla kun on viileää, on myös ötököitä niin, ettei ulkona voi olla.

Mutta tämä vhh/keto näyttää sopivan minulle hyvin, kunhan niistä ekasta parista päivästä selviää. Ei ole koko ajan nälkä tai jatkuva syömishimo, ruokamelu on kadonnut. Lauantaina teki mieli syödä, napostella ja mussuttaa koko ilta. Annoin itselleni luvan mussuttaa kokonaisen kurkun juustohöylällä siivutettuna ja jonkin verran juustoa ja vähän meetwurstia. Ja kun senkin jälkeen teki mieli syödä, söin kreikkalaista jugurttia paljaaltaan. Sekin on vhh, joten sopii ruokavalioon, mutta se on myös paljaaltaan aika pahaa, eli en syö sitä mielelläni. Puolikas pikkulusikallinen kerrallaan suuhun ja senkin kanssa vähän irvistelen. Totuttaa myös makuhermoja vähemmän makeaan elämään joten pelkkää positiivista minunkaltaiselleni sokeririippuvaiselle.

Mutta se jugurtti on täydellistä tuohon syömishimoon. Saan syödä niin paljon kuin haluan, kun syön vain ruokavalioon sopivaa, jonka syöminen ei ole ahmimista ja hallitsematonta ahtamista. Minulla on kai jotain ahmimishäiriötä, koska jos syön jotain hyvää, niin sitä sitten todellakin menee ihan järjetöntä tahtia, joten on ollut pakko löytää joku keino, jolla saan syömisen hallintaan.

Vettä juon vähintään 2 l päivässä niin ainakaan ei ole jano. Makeutusaineita en käytä ollenkaan, en ole koskaan käyttänyt. Vehnä on kohdallani pahin mahan turvottaja ja kestonälän ja väsymyksen aiheuttaja, joten sitä pyrin välttämään.

Liikuntaa en juuri ole voinut harrastaa, koska jostain syystä toinen jalkateräni on todella kipä ja joudun ottamaan särkylääkettä. Ei siis ole mahdollista mennä lenkille. Salille ei ole varaa mennä. Kotijumppa taas ei innosta YH-TÄÄN, mutta kunhan saisin aikaiseksi (kun helteet vähän helpottaa), voisin mennä jollekin ulkokuntosalille, joita on pari kappaletta ihan järkevän matkan päässä kotoani. Pyörällä sinne, jonkinlainen treeni, ja ehkä lyhyt lenkki (jos jalka sallii), ja sitten kotiin.

Keväällä ostin lumikengät ja sompalliset sauvat ja se oli kyllä ihan mahtavaa liikuntaa. Ei tassrvitse kuin löntystää lumihangessa ja silti tulee käytettyä koko kroppaa, hengästyy ja tulee hiki. Söin tuolloin vhh:sti ja selluliitit silottuivat silloinkin, mutta koska olen laiska mässääjä, niin voivoi, kun lumet lähti...

Nyt ei ole muutamassa päivässä paino laskenut kuin kilon, mutta kroppa tosiaan tuntuu ja näyttää timmimmältä. Nestettähän tuo on. Jos kykenisin lenkkeilemään, niin lähtisi varmasti vielä paremmin. Olen sellainen ihminen, jota liikunta auttaa painonhallinnassa todella paljon, pelkällä ruokavaliolla en tunnu saavan juuri mitään aikaan.

Se mikä toimii mulle, ei välttämättä toimi muille, joten jokaisen pitää itse testata mikä toimii. Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen, joten painonhallintani pyörii normaalipainon sisällä. Luin jostain, että aikuisena rasvasolut eivät enää lisäänny tai vähene, vaan ainoastaan pienenevät ja kasvavat. Ja kun on joskus ollut isommassa painossa, niin kroppa pyrkii sinne takaisin, joten siksi kadotettujen kilojen poissa pitäminen on niin hankalaa. Ja kun minäkin olen jo yli 40 v, niin varmasti sekin vaikuttaa...

Mutta kun vhh/keto toimii aika hyvin, silottaa sellut ja vähentää höttöhiilareista johtuvaa mahan turpoamista ja jatkuvaa väsymystä ja kestonälkää, niin kai tätä pitää sitten jaksaa enemmänkin noudattaa. Joskus olin monta vuotta keto-vhh:lla ja silloin oloni oli kyllä mainio ja paino pysyi ongelmitta kurissa ja kroppa oli sutjakka. Sitten tuli koronapandemia, lösähdin kotiin etäilemään, perheenjäsenet alkoivat sairastella ja kuolla, niin jotenkin luisuin karkkimaahan ja hamusin ostoskärryyn täytettä leipähyllyltä, ja siinäpä se...

Vaikka tilanteeni ei olekaan sama kuin sinulla, niin silti ymmärrän, miten perseestä tämä on. Ja varsinkin helle hankaloittaa asiaa, kun kroppa potee jotain "lämpölaajenemista". Ja kun en ehkä ole edes sydämestä täysin terve, niin helle on kropalle aika raskasta. Lisäksi on kilpparivajis, siihen lääkitys ja sen pitäisi olla kohdallaan. Mutta kyllähän se aineenvaihduntaan vaikuttaa.

Kun nyt saisi tuon jalkasäryn pois! Istuessakin jalkaa jomottaa. Mihin lie olen sen kolhinut? Mutta jospa se paranisi ja pääsisi lenkille...

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.25 14:50:56

Lihavuus ei ole mikään moraalinen epäonnistuminen ihmisessä. Miksi koet että se on?

Haluaisitko kirjasuosituksen aiheeseen liittyen?

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: marra 
Päivämäärä:   21.7.25 14:59:28

"Lähettäjä: olka
Päivämäärä: 21.7.25 10:59:10

Kun pääset laihdutuksen vauhtiin ja tulee repsahdus niin yritä ajatella että jatkat siihen mihin jäit. Vaikeaa muttei mahdotonta."

Tämä!
Älä ajattele, että olet epäonnistunut ja nyt pitää sitten lopettaa elämäntapamuutos, vaan seuraavana päivänä jatka sitä parempaa elämäntapaa.

Muutoksia tulee matkan varrelle monesta syystä ja paino ja olo voi jojoilla, mutta tärkeää on pidemmän aikavälin muutos, kun paino laskee, nousee, jumittaa, laskee, ja lopputuloksena se on kuitenkin laskussa ja pienempi kuin lähtötilanteessa. Tärkeää on laihduttaa tavalla, joka sopii sinulle ja jota kykenet noudattamaan.

Moni laihduttaa liian pienillä kaloreilla, syöminen on pelkkiä pieniä annoksia ja aina on nälkä. Proteiinia ja rasvaa ei saa riittävästi ja kalorit kertyy hiilareista. Mutta tuo on juuri väärä tapa, kun kroppa tarvitsee rasvaa ja proteiinia, jotta se ei ala pantata omia rasvoja ja käyttää lihaksia energiaksi. Ja monille sopii se, että syödään pari pienempää ateriaa ja sitten yksi iso ateria päivässä. Sillä tavalla saa kerran päivässä syödä mahan täyteen eikä tarvitse valittaa, että koskaan ei saa syödä. Pitää vain muistaa syödä oikeanlaista ruokaa, pureskella kunnolla ja olla hotkimatta. Ja keskittyä vain siihen syömiseen, ei telkkarin katsomiseen syödessä.

Tärkeää on miettiä, mikä on tavoite. Jos tarkoituksena on kasvattaa lihasta mutta ei pudottaa painoa, niin pitää syödä paljon, jotta kroppa saa energiaa kasvattaa lihasta. Tuolloin tarvitsee proteiinin lisäksi myös reilusti hiilareita. Jos taas on tarkoitus ylläpitää lihakset ja pudottaa rasvaa, on syötävä vähemmän kuin kuluttaa ja tehdä kaloreiden karsinta nimenomaan hiilareista, koska elimistöllä ei ole mitään tarvetta polttaa rasvaa energiaksi, jos ruuasta saa riittävästi hiilareita kulutukseen nähden. Ja tuossa moni mokaa, koska moni ajattelee, että pitääsyödä paljon hiilareita kun treenaa/liikkuu ja perustelee sen sillä, että kyllähän ammattiurheilijatkin mättävät pastaa joka päivä. No niillä ammattiurheilijoilla ei olekaan tarvetta laihduttaa ja jos on, esim. painoluokkakisoja varten, niin kyllä hekin sitten jättäväät sen pastan pois...

Kun haluaa pudottaa painoa, niin se tehdään vähentämällä rasvakuudoksen määrää, ja kaloreiden saantia vähennetään hiilareista. Ja pitää olla kalorivajeessa, että laihtumista tapahtuu. Elimistö pitää saada polttamaan rasvaa, eikä se onnistu, jos kaloreita tulee ruuasta riittävästi eikä omaa rasvakudosta tarvita paikkaamaan kalorivajetta.

Harva laihduttaja onnistuu kasvattamaan lihasmassaa painoaan pudottaessa. Lähes jokainen menettää lihasmassaa, vaikka treenaisi salilla kovaa ja ihan pt:n ohjaamana/ohjeilla. Kun elimistö toimii niin, että se polttaa ennemmin lihasta kuin rasvaa. Ja varsinkin naisten kroppa ja hormonitoiminta toimii tuolla tavalla ja ihan eri tavalla kuin miehillä. Miehillä testosteroni pitää huolen siitä, että kilot lähtee helpommin rasvasta ja lihakset ei lähde niin helposti, kun naisilla taas hormonitoiminta pitää huolen siitä, että rasvasta ei helposti luovuta ja lihakset lähtee helpommin...

Varsinkin vaihdevuosienn tullessa alkaa lihasmassa kadota ja kiloja kertyä keskivartaloon. Eli on entistä tärkeämpää syödä riittävästi proteiinia ja treenata lihaksia.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.7.25 15:43:29

”Minä lihonut jotain 5-6 kg. Sen kyllä näkee, tuntee ja kuulee, että kiloja on kertynyt. Vaatteet kiristää, kroppaa peittää löllö- ja sellukerros, näytän ja tunnun möhkäleeltä. Pukkarissa kollegat katsovat minua kummallinen ilme naamalla ihan järkyttyneenä kun vaihdan vaatetta ja kaverit kuittailevat, että ootko lihonut ja sähän oon lihonut.”

Siis ootko sinä ja työkaverit jotain 22-vuotiaita? Että työkaverit ovat järkyttyneitä, jos kaveri lihoo 5kg ja he tämän huomaavat ja huomauttelevat. Ehkä OK jos olette jotain balettitanssijoita mutta muuten on vähän toksista menoa.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: fifiif 
Päivämäärä:   21.7.25 16:25:56

Työkavereilla ikää kaikilla yli 30 v, moni yli 50 tai 60 v. Mutta minussa tuo kilojen kertyminen oikeasti näkyy, kun suurin osa tullut keskivartaloon ja nyt kropassa sellukerros ja keskivartalo ihan möhkäle. Enkä ole mikään kaksimetrinen vaan 160 cm.

Minä en yhtään ihmettele sitä, miksi minun lihomiseni huomataan, koska olen ollut samassa työpaikassa melkein 20 vuotta ja tosiaan ennen tätä lihomistani ollut aina suht timmissä kunnossa, vaikken mikään hammastikun kokoinen ollutkaan.

  Re: Lihominen ja siitä syyllisyys

Lähettäjä: jeje 
Päivämäärä:   21.7.25 16:30:42

"Siis ootko sinä ja työkaverit jotain 22-vuotiaita? Että työkaverit ovat järkyttyneitä, jos kaveri lihoo 5kg ja he tämän huomaavat ja huomauttelevat."

Minä olen nelikymppinen ja olen kyllä jo nuoresta asti huomannut, jos jokuu lihoo/laihtuu näkyvästi. Toki en siitä sano enkä kauhuissani tuijota, mutta saattaahan minunkin ilmeestä nähdä, että kiinnitän asiaan huomiota.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.