Lähettäjä: fifiif
Päivämäärä: 21.7.25 14:44:01
Minä lihonut jotain 5-6 kg. Sen kyllä näkee, tuntee ja kuulee, että kiloja on kertynyt. Vaatteet kiristää, kroppaa peittää löllö- ja sellukerros, näytän ja tunnun möhkäleeltä. Pukkarissa kollegat katsovat minua kummallinen ilme naamalla ihan järkyttyneenä kun vaihdan vaatetta ja kaverit kuittailevat, että ootko lihonut ja sähän oon lihonut.
Olin melkein 3 viikkoa reissussa ja siellä havahduin siihen, että olo on karsea ja näytän hirveältä. Kun palasin reissusta to-iltana, söin iltapalaksi vain paistettuja kananmunia juustosiivuilla. Sen jälkeen olen syönyt ketosti/vhh:sti, eli jättänyt höttöhiilarit pois. Hedelmät, viljat.
Ekan päivän (perjantai) olo oli ihan kaikkensa antanut. Vaikken ollut tehnyt mitään fyysisesti raskasta ja olin ollut vain kotona ja tehnyt jotain kevyttä puuhastelua, niin tuntui, kuin olisin tehnyt jotain todella fyysisesti raskasta ja käyttänyt kaikki lihasvoimani. Seuraavana päivänä (lauantai) olo oli jo vähän normaalimpi ja eilen, sunnuntaina eli kolmantena päivänä, olo oli jo ihan normaali.
Selluliitti näyttää silottuneen huomattavasti muutamassa päivässä. Se näkyy enää vain jos puristan reiden rasvaa kasaan. Keskikropassa sellua on vielä näkyvissä puristamattakin.
Tämä on henkisesti rankkaa, koska hyvät vanhat vaatteet ei mahdu päälle ja uusia en haluaisi juuri ostaa. Haluan saada kropan timmimmäksi ja kiloja pois. Edes muutaman.
Mutta nyt helteellä ei voi urheilla ja illalla kun on viileää, on myös ötököitä niin, ettei ulkona voi olla.
Mutta tämä vhh/keto näyttää sopivan minulle hyvin, kunhan niistä ekasta parista päivästä selviää. Ei ole koko ajan nälkä tai jatkuva syömishimo, ruokamelu on kadonnut. Lauantaina teki mieli syödä, napostella ja mussuttaa koko ilta. Annoin itselleni luvan mussuttaa kokonaisen kurkun juustohöylällä siivutettuna ja jonkin verran juustoa ja vähän meetwurstia. Ja kun senkin jälkeen teki mieli syödä, söin kreikkalaista jugurttia paljaaltaan. Sekin on vhh, joten sopii ruokavalioon, mutta se on myös paljaaltaan aika pahaa, eli en syö sitä mielelläni. Puolikas pikkulusikallinen kerrallaan suuhun ja senkin kanssa vähän irvistelen. Totuttaa myös makuhermoja vähemmän makeaan elämään joten pelkkää positiivista minunkaltaiselleni sokeririippuvaiselle.
Mutta se jugurtti on täydellistä tuohon syömishimoon. Saan syödä niin paljon kuin haluan, kun syön vain ruokavalioon sopivaa, jonka syöminen ei ole ahmimista ja hallitsematonta ahtamista. Minulla on kai jotain ahmimishäiriötä, koska jos syön jotain hyvää, niin sitä sitten todellakin menee ihan järjetöntä tahtia, joten on ollut pakko löytää joku keino, jolla saan syömisen hallintaan.
Vettä juon vähintään 2 l päivässä niin ainakaan ei ole jano. Makeutusaineita en käytä ollenkaan, en ole koskaan käyttänyt. Vehnä on kohdallani pahin mahan turvottaja ja kestonälän ja väsymyksen aiheuttaja, joten sitä pyrin välttämään.
Liikuntaa en juuri ole voinut harrastaa, koska jostain syystä toinen jalkateräni on todella kipä ja joudun ottamaan särkylääkettä. Ei siis ole mahdollista mennä lenkille. Salille ei ole varaa mennä. Kotijumppa taas ei innosta YH-TÄÄN, mutta kunhan saisin aikaiseksi (kun helteet vähän helpottaa), voisin mennä jollekin ulkokuntosalille, joita on pari kappaletta ihan järkevän matkan päässä kotoani. Pyörällä sinne, jonkinlainen treeni, ja ehkä lyhyt lenkki (jos jalka sallii), ja sitten kotiin.
Keväällä ostin lumikengät ja sompalliset sauvat ja se oli kyllä ihan mahtavaa liikuntaa. Ei tassrvitse kuin löntystää lumihangessa ja silti tulee käytettyä koko kroppaa, hengästyy ja tulee hiki. Söin tuolloin vhh:sti ja selluliitit silottuivat silloinkin, mutta koska olen laiska mässääjä, niin voivoi, kun lumet lähti...
Nyt ei ole muutamassa päivässä paino laskenut kuin kilon, mutta kroppa tosiaan tuntuu ja näyttää timmimmältä. Nestettähän tuo on. Jos kykenisin lenkkeilemään, niin lähtisi varmasti vielä paremmin. Olen sellainen ihminen, jota liikunta auttaa painonhallinnassa todella paljon, pelkällä ruokavaliolla en tunnu saavan juuri mitään aikaan.
Se mikä toimii mulle, ei välttämättä toimi muille, joten jokaisen pitää itse testata mikä toimii. Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen, joten painonhallintani pyörii normaalipainon sisällä. Luin jostain, että aikuisena rasvasolut eivät enää lisäänny tai vähene, vaan ainoastaan pienenevät ja kasvavat. Ja kun on joskus ollut isommassa painossa, niin kroppa pyrkii sinne takaisin, joten siksi kadotettujen kilojen poissa pitäminen on niin hankalaa. Ja kun minäkin olen jo yli 40 v, niin varmasti sekin vaikuttaa...
Mutta kun vhh/keto toimii aika hyvin, silottaa sellut ja vähentää höttöhiilareista johtuvaa mahan turpoamista ja jatkuvaa väsymystä ja kestonälkää, niin kai tätä pitää sitten jaksaa enemmänkin noudattaa. Joskus olin monta vuotta keto-vhh:lla ja silloin oloni oli kyllä mainio ja paino pysyi ongelmitta kurissa ja kroppa oli sutjakka. Sitten tuli koronapandemia, lösähdin kotiin etäilemään, perheenjäsenet alkoivat sairastella ja kuolla, niin jotenkin luisuin karkkimaahan ja hamusin ostoskärryyn täytettä leipähyllyltä, ja siinäpä se...
Vaikka tilanteeni ei olekaan sama kuin sinulla, niin silti ymmärrän, miten perseestä tämä on. Ja varsinkin helle hankaloittaa asiaa, kun kroppa potee jotain "lämpölaajenemista". Ja kun en ehkä ole edes sydämestä täysin terve, niin helle on kropalle aika raskasta. Lisäksi on kilpparivajis, siihen lääkitys ja sen pitäisi olla kohdallaan. Mutta kyllähän se aineenvaihduntaan vaikuttaa.
Kun nyt saisi tuon jalkasäryn pois! Istuessakin jalkaa jomottaa. Mihin lie olen sen kolhinut? Mutta jospa se paranisi ja pääsisi lenkille...
|