Lähettäjä: Najadi
Päivämäärä: 19.7.25 14:27:39
Olipa kiva tarina! Eipä ole ihan tuolla tavalla tullut kanoja vastaan... Vuohta olen aikanaan talutellut itse, mutta kanoja en ole velä nähnyt hihnan päässä!
Pari kuukautta sitten kyllä tunsi itseni "hiukan" hölmöksi, kun olin pitkästä aikaa käymässä ystäväni luona. Hänellä on muutama lehmä, hanhia, kanoja ja ankkoja, ja toki taloon kuuluu myös koira ja kaksi kissaa. Yksi kanoista oli loukanut jalkansa, ja se oli tuotu sisälle taloon paranemaan, etteivät muut kanat murjo sitä kanalassa. Oikein mukava, seurallinen kana joka halusi aina olla mukana kaikessa mitä me ihmiset puuhailimme.
Sekin tarvitsi kuitenkin ulkoilua, joten kun ystäväni lähti hoitamaan lehmiään hän pyysi minua huolehtimaan koirasta ettei se karkaa (sillä oli kiima pahimmillaan eikä sitä voinut pitää irti. Pihaa ei ollut aidattu, joten koira narun päähän ja pihalle). Otin siis koiran hihnaan, ystäväni otti kanan ja menimme ulos. Samalla hän päästi muunkin siipikarjan jalottelemaan. Petojen (mm. kettujen ja haukkojen) takia niitä ei voi päästää valvomatta ulos, joten niitä sai olla paimentamassa sisään ja ulos sen mukaan missä me ihmiset olimme.
No, tämä jalkansa loukannut kana pärjäsi ulkoilevassa joukossa oikein hyvin siihen asti kunnes toinen kukoista huomasi sen ja näytti ihastuvan siihen kerrassaan toivottomasti. Kana pyrki väistelemään innokasta kosijaansa, mutta siitä kukko vain innostui lisää, ja lopulta jouduin menemään väliin ettei kukko kiihkossaan satuta kana parkaa. Koukkasin kanan syliini ja siirsin sen toiselle käsivarrelleni, ja jäin odottamaan että kukko luovuttaisi ja palaisi takaisin oman haareminsa luokse.
Siinä minä sitten seisoin, keskellä pihaa kana yhdessä kädessä ja koira toisessa, ja ihmettelin miten oikein olin siihen päätynyt.
|