Lähettäjä: Eroavaisuudet 
Päivämäärä:   17.7.25 21:25:20

Kyseiset rodut potentiaalisina vaihtoehtoina seuraavaksi koiraksi. Molemmissa itsellä ohut 2-3 yksilön kokemus, joten kertokaas te jotka tunnette näitä - mielellään molempia - rotuja miten nämä eroavat toisistaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.7.25 21:42:13

Bichon frisé oli meillä ensin – ihana, iloinen ja täynnä energiaa. Se oli koko ajan menossa ja rakasti kaikkia, aivan häntä heiluen. Loistava kaveri arkeen ja harrastuksiin, mutta vaati kyllä paljon huomiota ja etenkin turkinhoitoa. Kihara turkki piti pestä ja trimmata säännöllisesti, muuten se meni nopeasti huonoon kuntoon.

Coton de Tuléar taas on meillä nyt, ja se on ihan erilainen tapaus. Paljon rauhallisempi, todella kiintyy omiin ihmisiin ja viihtyy sylissä vaikka koko päivän. Turkki on pehmeä ja hieman laineikas, ja sekin takkuuntuu helposti, mutta trimmata ei tarvitse niin usein – harjaus parin päivän välein on meillä riittänyt.

Luonteessa ehkä suurin ero on se, että bichon on sosiaalisempi ja vauhdikkaampi, kun taas coton on enemmän sellainen lempeä ja vähän varovaisempi. Molemmat ovat tosi ihania ja hyviä seurakoiria, mutta vähän eri temperamentilla.

Jos kaipaa aktiivista pientä iloista menijää, niin bichon voi olla sopivampi. Jos taas haluaa rauhallisemman ja todella uskollisen kaverin, niin coton on erinomainen valinta.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   17.7.25 22:40:32

Kumpaakaan ei ole ollut, mutta katso nyt noiden rotujen rakenteellisia eroja. Cotton: lyhyet jalat ja pitkä selkä. Biisoni: pitkät jalat ja lyhyt selkä. Noin karkeasti yleistäen. Kumpi on terveempi rakenne? ;)

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   18.7.25 01:23:32

Cotoneilla valitettavan paljon nykyään luusto-ongelmia. On kyynärten inkongruenssia ja selkävaivoja polvivikojen lisäksi.

Mutta meillä oli aikanaan coton. Päin vastoin kuin ..:n coton, tämä oli mielettömän vilkas, energinen, eloisa ja valpas. Meillä olleista koirista pienin ja energisin, meni suorastaan ylivilkkauden puolelle. Aina mukana kaikessa ja siellä missä tapahtui. Tämä ei ollut mikään sylikoira, vaikka omine ehtoineen malttoi joskus olla sylissäkin. Vanhemmiten ehkä enemmän, nuorempana ei paljon ehtinyt ja malttanut. Oli hyvin nopeasti oppiva niin hyvässä kuin pahassa, hyvämuistinen, pehmeä, epävarma ja hieman terävä. Toisaalta hyvin iloinen, kaikkia ihmisiä rakastava, herkkä mutta omapäinen hurmuri.

Toista ei tullut ja en enää nykyisen tiedon valossa terveyden(kään) takia ottaisi.