Lähettäjä: Huoh
Päivämäärä: 17.7.25 20:19:39
Siis tuon just koen haastavana, että siihen soittoon on niin eri näkemykset! Harmittaa jo ajatuksena, että jos onkin niin päin, että soittamatta jättäminen on huono homma. Mutta myös se, että se olisi firmalle ehdoton ei ja pilaisin mahdollisuudet.
Jokusen kerran olen sähköpostilla lähestynyt (kun se siis oli annettu yhteydenottoa ja kysymyksiä varten), kun oli oikeita kysymyksiä. Vain kaksi kertaa olen saanut vastauksen, ja pakko sanoa että jäi kyllä hakijana negatiivinen fiilis niistä paikoista, mistä ei vastattu. Ja toisaalta tosi hyvä fiilis niist mkstä vastattiin, vaikken tullit valituksi. Myönnän, että on myös pelko soittamiseen, vaikkei sellaista ole ennen ollut, eli pelko että ollaan töykeitä tai että esitetään mukavaa ym. mutta menisinkin "mustalle listalle". Kun simppelisti ajateltuna siitä puhelustahan kumpikin saisi kuvan toisesta, mutta ymmärrän tietenkin sen, että jos vaikka 100 ihmistä soittaa niitä näitä se on vaan raskasta.
Onko vinkkejä miten yleisellä tasolla hakemuksissa jäisi positiivisesti mieleen? Tietenkin varmasti selkeys ja että ei vaan lado adjektiiveja, mutta onko jotain muuta?
Suosittelijat minulta onneksi löytyy, mutta tämä "pitkä" työnhaku hävettää jotenkin senkin osalta? Tiedän ettei heille varmasti soitella, kun en edes haastatteluihin kelpaa, mutta jotenkin kuitenkin nolottaa, kuinka usein pitäisi kysyä onko ok edelleen käyttää heitä? Entä kuinka "vanha" suosittelija on liian vanha?
Huomaan usein surevani sitä, että tämä oma valmistuminen ym. osuu tällaiseen aikaan. Ja se, miten omat läheisetkään ei tunnu tajuavan, että ei niitä töitä vaan saa pyytämällä.
Mikä teidän mielestä on hakuajan jälkeen sellainen aika, että voi luovuttaa toivon suhteen?
Minä itse ajattelisin, että parissa päivässä on soiteltu jatkoon menijät läpi, jotkut kaverit yrittää tsempata että "kyllä ne voi vielä soittaa" ja huomaan, että ei paranna mielialaani sellainen toivominen. Ihanimpia paikkoja ovat ne, jotka kertovat heti että hakijoita oli X, käymme hakemukset läpi ja heti pian että haastateltavat on valittu. Tuntuu olo aika mitättömältä, kun ainoa viesti on 3 kk jälkeen "kiitos mielenkiinnosta, emme valinneet sinua."
Kiitos vastanneille, tuli paljon parempi olo jo kun on paikka mihin kirjoittaa. Tajusin tänään, kun puhelin soi ja innostuin ja olikin joku kauppias, miten paljon psyyke on alkanut kärsiä huomaamattani.
|