|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 17.7.25 18:41:40
Ainoa mitä voi tehdä on keskittyä hyviin asioihin. Olen itse hyperempaattinen ja spektrumilla, ja ihan aidosti oikeasti kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista siksi, koska en pääse muiden (etenkin eläinten, mutta myös lasten) kärsimyksen ajattelemisesta eroon.
Mutta minua auttaa sen muistaminen että lopulta, nämä skenaariot ovat oman pääni sisällä. Maailmassa on tuskaa mutta se ei tuskaa vähennä että luon itse kauheita skenaarioita päässäni ja kärsin ja kipuilen ja kauhistelen ja muserrun niiden ajattelemisen alla.
Et voi elää läpi muiden tuskaa pääsi sisällä. Ne skenaariot päässäsi tuottavat vain ja ainoastaan sinulle itsellesi tuskaa. Se ei auta ketään että kärsit itse. Voit vain tehdä sitä mitä itse pystyt.
Minulle se tarkoittaa varsin ekologisesti elämistä, luonnon kunnioittamista, sitä että itse kohtelen eläimiä ja muita hyvin ja lempeästi. Ja se on ainoa mitä voin oikeasti tietää tapahtuvan maailmassa; se mitä minä näen edessäni, se lintu joka syö minun lintulaudallani.
Älä jää elämään mielesi kauhuskenaarioihin. Jollain tavalla ne asiat tapahtuvat maailmalla, mutta se ajatus ja skenaario omassa päässäsi, on vain sinun tulkintasi ja mielikuvasi, josta sinä kärsit itse.
Sinulla on lupa keskittyä positiivisiin asioihin. Ja se riittää että itse elät hyvien arvojen pohjalta. Ei sinun _tarvitse_ sijaiskärsiä ollaksesi empaattinen ja hyvä.
Mulla meinasi mennä mielenterveys, oikeasti. Nykyään en enää säännöllisesti ajattele maailman pahuutta mutta se taipumus on vain muuttunut pakkoajatuksiksi, värikkäiksi mielikuviksi jotka ryntäävät yhtäkkiä jostain. (En aio niistä kertoa sen enempää, en koskaan edes ääneen noiden ajatusten sisällöstä puhu, etten anna niille enempää konkreettistä jalansijaa omassa elämässäni)
No, näillä mennään, ja näillä pärjäillään.
|