Lähettäjä: Kantri 
Päivämäärä:   16.7.25 09:16:47

Miten aloittajalla menee?

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   16.7.25 09:19:44

Toivottavasti aloittaja on kunnossa <3

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.7.25 09:38:38

tai siellä reissussa <3

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   16.7.25 10:15:49

Tuossa tuo edellinen:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10111691&t=10101537

En mä vielä reissussa ole, mutta eilen vihdoinkin allekirjoitettiin ositussopimus. Vähän haikea fiilis, että 24 vuotta voidaan kirjata neljään A4-paperiin. Muutenkin ollut aikamoista mielialan vaihtelua, mikä saa olon todella väsyneeksi.

Mä pitkään mietin, että pitäisikö mun vielä kerran yrittää saada toinen lääkäriin. Mutta edessä on niin korkea muuri, että sen yli ei mene mikään.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   16.7.25 10:17:54

Hups, livahti aikaisin..
Reissu vasta kuun lopussa, ja sen jälkeen omien tavaroiden pakkaus ja muutto. Oon ostanut jo muutaman huonekalun.

Oon mä niin kunnossa, kuin voin olla. Edelleen välillä tosi tyrmistynyt ja surullinen. Kiitos, kun kysytte <3

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   16.7.25 10:18:36

Vau, olen vähän kateellinen tuosta, mulla meni ositussopimuksen viimeistelyssä kolme kuukautta aikaa...

Tosiaankin tulee outo olo, kun on asiat listattuna parille paperille. Että tässä nää haarukat ja lusikat nyt oli. Valtava määrä yhteisiä muistoja ja sit yhtäkkiä ne on vaan siinä listana, että sulle mulle sulle mulle. Argh.

Mutta hyvä jos on tehty. Askel eteenpäin.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   16.7.25 11:13:23

Joo, pienin askelin.. toivoisin vaan että tää itku joskus loppuisi. Mä en ymmärrä, miten voi näin äärestä laitaan mennä olo. Se saa tosi väsyneeksi.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   16.7.25 11:37:08

Suru on kuluttavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.25 13:01:07

Teitkö jo päätöksen asunnosta, mitä kävit katsomassa?
Olet vasta surutyön alussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.25 13:05:42

Neljäs kuukausi on omasta erosta ja ei mene kahta tuntia, ettei asia olis mielessä. Aamusta iltaan ja yöllä, kun herää.
Silti on helpompaa jo.
Ero on trauma minulle, niin hajottava se oli.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   16.7.25 13:19:54

On tää kamalaa, kanssaeläjät. Mutta onneksi en ole yksin tuskani kanssa. Tämä on kyllä trauma, enkä edelleenkään ymmärrä, miten meille saattoi käydä näin!

Kämppä, mitä kävin katsomassa oli täydellinen. Muutto ens kuun puolivälissä, melkein heti reissun jälkeen. Mä uskon ja epätoivoisesti toivon, että se on game changer, enkä ole jatkuvasti tämä ihmisraunio, kun on muuta mietittävää.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.7.25 13:48:44

Ihan varmasti muuttaa ! Ei tule jatkuvia kohtaamisia exän kanssa ja se pieni pala perusturvallisuuden tunnetta palautuu, ihan jo nämä kaksi isoa asiaa sen tekevät !

Miten ositussopimus saadaan valmiiksi kun asuntoa ei ole myyty ? Tai mitä sitten tapahtuu jos sen hinta on kovin eri kuin nyt papereihin laitettu arvo. Utelias olen, en ollenkaan tiedä voidaanko paperit tehdä valmiiksi jos omaisuus on myymättä, olihan niistä jostain tavaroistakin erimielisyyttä..

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   16.7.25 16:17:42

Hmmm... : ne ositussopimuksen numerot on sovittavissa. Eli jos on sovittu, että kukkaruukun arvo on 50e ja sitten molemmat allekirjoittavat että se on 50e, niin se sitten on sitä. Vaikka sen myisi muuton jälkeen torissa ja saisi 80e. Sama koskee myös asuntoja, eli osapuolet sopivat keskenään sen hinnan, ei ole mikään pakko käyttää jotain virallista välittäjän määrittämää arvoa tai mitään. Mutta siitä ositussopimuksesta ei sitten voi myöhemmin valittaa, jos käykin ilmi että asunto oli arvokkaampi kuin mitä oli sovittu.

Tää on just se iso pointti miksi ositus pitää tehdä, ja tosi yksityiskohtaisesti. Sen jälkeen kun on nimet paperissa niin niistä asioista ei enää voi valittaa tai tapella. Mennään tismalleen niillä numeroilla sitten.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   16.7.25 16:54:36

Joo, just niin. Siinä oli määritetty välittäjän arvio, ja mainittu, että myyntihinnasta vähennetään lainat ja välittäjän kulut ja loput menee 50/50.

Olin kaverien kanssa rannalla. Ja vaikka se varmasti hyvää tekee, niin tällä hetkellä kaikki tuntuu taas ihan teeskentelyltä. Ihan outo olen; en tuota pahaa ihmistä halua, mutta ikävöin valtavasti meidän elämää ja yhteisiä asioita, mitä on kesäisin tehty.

Kiitos taas viesteistä ja kommenteista. Harmittaa olla näin surullinen taas.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.25 17:01:04

Täällä on ihan sama tunne, että "menoissa" tuntuu kaikkein surkeimmalta ja yksinäisimmältä. Ystävät ja ihmiset ympärillä.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   16.7.25 18:24:12

Muistan tuon fiiliksen 10v takaa avioeron jälkeen. Olin kaveriporukan bileissä ja tunsin oloni ihan hirveän yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Lopulta itkin vessassa ihan lohduttomasti kaikkea, muuttunutta elämää, parisuhteen ja parhaan kaverini menetystä, ydinperheen hajoamista ja sitä, ettei lapseni saisikaan elää ydinperheessä. Tiesin, että ratkaisu oli oikea ja se oli maailman paras päätös (edelleen), mutta silti surin todella paljon ainakin puoli vuotta. Hoidin itseäni liikkumalla luonnossa, musiikilla, lukemalla ja kuuntelemalla erokriisistä ja esim kiintymyssuhteista. Minua auttoi tosi paljon Marika Rosenborgin kirja Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas ja hänen Eevi Vuoriston kanssa käymät keskustelut Eevin podcastissa Inhimillistä itsetuntemusta (löytyy Spotifysta). Jos vain on varaa niin etsi ihmeessä terapeuttistakin apua, tekisi varmasti hyvää puhua ammattilaisenkin kanssa.

Lähettäjä: Surusielu 
Päivämäärä:   17.7.25 01:14:32

Jäähän se suru kaveriksi kun on rakastanut ja se muuttaa ihmisen. Omasta erosta myös kymmenisen vuotta ja elämä jatkui tietenkin, mutta ihmisenä jäin ontumaan.
Sen menetyksen kanssa oppii elämään.