|
Lähettäjä: röökimuija
Päivämäärä: 14.7.25 17:02:08
Mun ongelma on se, että yhtä paljon vihaan kuin rakastan polttaa tupakkaa. Samalla, kun vedän ah niin ihania savuja henkeen, vihaan itseäni, että taas mä poltan. Eniten vihaan sitä, että muutaman lähes tupakoimattoman vuoden jälkeen poltan taas säännöllisesti. Antakaa, kun tarkennan.
Lähes tupakoimattomat vuodet osuivat ajanjaksoon, kun asuin kerrostalossa. En vaan kehdannut ravata parvekkeella röökillä, vaikka se sallittua olikin ja naapuritkin sitä harrastivat. Poltin vain lomilla mökillä/reissussa ja silloin, kun olin ottanut alkoholia. Välillä meni siis kuukausia ilman tupakkaa, ilman sitä himoa ja tuskaa. Sitten muutin taas omakotitaloon ja pikkuhiljaa tämä lähti taas käsistä. Ei sitä tupakkaa ihan hirveästi kulu nytkään: työpäivinä 2-3 ja vapaapäivinä 2-5. Mutta silti ottaa päähän. Etenkin, kun lasken, että nykyään menee aski tupakkaa viikossa, kun ennen aski riitti useiksi kuukausiksi! Mikä rahallinen meno! En vaan pääse eroon, koska on niin helppo polttaa naapureista välittämättä.
Keväällä päätin, että nyt en osta uutta askia. Viimeinen tupakka siitä askista meni, vuorokauden olin ilman ja sitten lähdin kauppaan, mikä ei täällä maalla ole ihan vieressä, ostamaan lisää. Juuri nyt olin 3 vuorokautta ilman tupakkaa ja oli niin hyvä ja tsemppaava olo, kunnes tänään kaikki taas levisi käteen ja nyt on mennyt jo 3 tupakkaa. Ärsyttää ja vítuttaa. Alkukesällä aloin lukea kirjaa Stumppaa tähän, mutta se alkujaarittelu oli niin puisevaa, etten ole päässyt johdantoa pidemmälle.
Mikä ihmeessä auttaa? Vai auttaako mikään, koska tosiaan rakastan polttamista, vaikka vihaan sitä, mutta haluan siitä eroon päästä? Pitääkö taas muuttaa kerrostaloon? Keväällä työhyvinvointikyselyssä vastasin, että haluan apua tupakoinnin lopettamiseen ja että toivon, että otetaan yhteyttä, eipä ole mitään kuulunut.
|