Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 09:19:53

Äite valittaa aina kun sille ei kerrota mitään. No hyvänä esimerkkinä nyt, koirani sairastaa ja olisin halunnu vähä jotain empatiaa. Hänen vastaus asiaan on "no just" niin siinä voi sit miettiä miksi hänelle ei soitella.

Meinasin etten asiasta kerro, mutta eipä olis taas tarvinnut kun ei kiinnosta. Ja sanotaan, että hänellä on myös itsellään koiria ja tietää paljon asioista joten oletin että saan jotain muutakin vastaukseksi.

Mä en ikinä ole saanu sieltä suunnalta mihinkään asiaan tukea ja silti, yli 30 vuotiaana edelleen odotan ihmettä että saisin. Koska sitä vaan ymmärtää lopettaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 09:24:20

Oletko suoraan sanonut mitä toivot? Ehkä.äitisi sosiaalinen osaaminen on heikkoa ja jän voisi korjata toimintaansa?

Lähettäjä: toppi 
Päivämäärä:   14.7.25 09:25:08

Miksi sinulla on aikuisena noin kova tarve saada äidiltäsi tukea? Lakkaa kertomasta ihmeempiä kuulumisia, pysy arkisissa asioissa. Kerro, että ilmoja pitelee ja viikonloppuna menette uimaan. Hae empatiaa ystäviltä ja mahdolliselta kumppanilta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 09:29:51

No mulla ei ole kumppania, eikä oikein ystäviäkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 11:05:37

No sitten kerrot sille äidille, miten paskasti hän jälkikasvuaan kohtelee.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   14.7.25 11:10:46

Jos äidilläsi on ollut monta koiraa, ehkä hän vain pitää normaalina, että koirat välillä sairastavat, eikä se ole erityisen empatian paikka.

Kannattaa kuitenkin keskustella kerran empatiataidoista.

Lähettäjä: Jii 
Päivämäärä:   14.7.25 11:12:52

Minulla samanlainen äiti, ikinä ole kiinnostanut kuin oma itse..siksi olenkin välit pitänyt hyvin minimaalisena..omille lapsilleni olen yrittänyt olla parempi äiti.

Lähettäjä: .......... 
Päivämäärä:   14.7.25 11:54:03

Napanuora kannattaa katkaista jossain vaiheessa, ihmiset joiden ainoa ja paras ystävä on oma äiti, ovat narsistisen synnyttäjänsä manipuloimia uhreja.
Ilmoittaudut vaikka kansalaisopiston kursseille ja hankit sieltä itsellesi ystäviä. Se, että ei ole rahaa, ei ole syy, sinne pääsee ilmaiseksi kun ajoissa hakee maksuvapautusta köyhyyden perusteella.
Koiran kanssa luulisi koirapuistoista tai lenkkipoluiltakin löytyvän kavereita. Paitsi jos " ei mun koiran kaa voi mennä koirapuistoon/meidän kylässä ei asu muita koiria /en voi mennä lenkille kun olen niin huonokuntoinen jne. tekosyitä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   14.7.25 12:02:25

Eihän tästä mitään tule, jos sinä jokaisen koiran perään itket, sanoi äitini kun olin 12-vuotias ja koiramme kuoli. Äitini kanssa parasta on jutella säästä ja kauhistella mukana naapureiden avioeroja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 12:03:05

Joo ei mulla ole rahasta kiinni se ettenkö menis kansalaisopiston kursseille yms, olen ollutkin mutta en siellä oikein päässy tutustuun ihmisiin. Oli siis vain jumppa kurssi. Pitää miettiä ens syksyyn ehkä aloittaa taas joku kurssi. Hyvä idea siis

Ja joo, olen kyllä napanuoran katkaissut, en enää kauheesti ole tekemisissä mutta näissä koira asioissa on puolin ja toisin oltu yhteydessäm yleensä äite kaipaa vaan koirillee hoitajaa minusta ja kyl tiedän että hän on ehkä vähän narsismiin taipuvainen. Ei näe muuta kuin itsensä. Silti mä aina löydän itseni sille puhumassa ja odottamassa jotain kiinnostusta. Onhan se kuitenkin mun äiti. Vaikka on jo näin aikuinen ihminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 12:35:08

Tuollainen äiti, joka sanoo koiran perään itkemisestä, on tunneälyltään vajaa. Ei osaa käsitellä eikä ymmärrä muiden tunteita. Tilanteen voi sanottaa toisinkin kuin heittämällä, että mitäs siinä itket.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 12:48:49

Sairasteleeko koirasi usein? Tai sinä? Sattuuko sulle usein jotain epämääräistä?
Mulla on kaveri joka kokoajan kipeä tai jotain mystisiä oireita, hommasi koiran ja silläkin kaikkea.
En oikein jaksa joka viikko voivotella, saatan vastata ok, jaa, taasko, joskus laitan tsemppiä. Ei jaksa kokoajan olla se empaattinen...

Lähettäjä: vilma 
Päivämäärä:   14.7.25 12:53:06

Itse en myöskään ymmärrä näitä koirien perään itkijöitä. Onhan se toki surulluista mutta sehän oli kuitenkin vain eläin. Yks työkaveri jäi saikulle 2 viikoks kun sen kissa kuoli! Voi elämän kevät...
En sano mitään ääneen koska on just näitä kaiken maailman eläinfanaatikkoja. Mutta jos vaikka miettisitte ihmisiä välillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 12:57:29

Ei mun koira juurikaan sairastellu, enkä itsekään. Ja omista vaivoistani en ainakaan sille ikinä valita kun se nyt kaikkien vähiten kiinnostaa.

Mun koira ei ny kuitenkaan ole kuolemassa. Olisin vain toivonut saavani jotain vinkkejä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 12:57:49

Mutta huomenna mennään eläinlääkäriin ruikuttaan

Lähettäjä: Cayanne 
Päivämäärä:   14.7.25 13:07:17

Minulla on myös ’tunnekylmä’ äiti, jonka uskoisin toteavan samoin. On ollut sitä aina. Mieleen onniöökyt mm esimerkiksi tilanne lapsuudesta kun jouduin sairaalaan, äitini moitti minua kun emme sairastumiseni vuoksi päässeet kaverinsa häihin, mutta ei tukenut minua lainkaan vaikka pelkäsin leikkausta ihan hirveästi. Ja esim näin aikuisiällä kerran erehdyin kertomaan hänelle itkuisena saaneeni äskettäin keskenmenon, vastaus äidiltä oli ”aha” ja hän alkoi selittää omia kuulumisiaan. Olemme väleissä, mutta vain ns hyvän päivän tutun tasolla. Puhumme vain pinnallisia asioita tai hän kertoo omista asioistaan, minun asiat EU kiinnosta. Siksi hän ei tiedä elämästäni mitään, ei ole koskaan tavannut miestäni (eikä muuten yhtäkään poikaystävääni koskaan), edes missä työskentelen yms. Olen 30 vuotias ja kyllä asia minua harmittaa kieltämättä, mutta olen hyväksynyt tilanteen. Lapsena etsin itsestäni vikaa miksi oma äitikin ei pidä minusta ja kipuihin monelle tavalla, mutta nykyään olen sujut sen kanssa että meidän suhde on vaan tuollainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 13:14:49

Joo ei meillä ei voinu puhua mitään terveysasioita, ei edes silloin kun oli lapsi. Esim olin se lapsi joka meni kouluun aina kipeenä..

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   14.7.25 13:58:24

” Esim olin se lapsi joka meni kouluun aina kipeenä..”

Meillä piti vähintään olla pää kainalossa, että sai jäädä koulusta pois. Yleensähän siis väitettiin, että kuvittelen tai valehtelen kipeytymisen. Ei kai nyt sellaista lisätyötä , vaivaa ja harmia saanut tuottaa, että olis kipeenä ollut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.25 14:43:48

Joo meillä sama että ei uskottu, meinas että valehtelen. tai sit et he itsekin joutuu menee töihin kipeenä niin kyllä nyt lapsi voi kouluun mennä. Taisin mä silloin olla pois kun sain vesirokon :D