Lähettäjä: Nakki
Päivämäärä: 13.7.25 14:11:47
Onhan niitä metsästelty. Lapsena karkuutin pimeässä mustan shettiksen, ja hitto että sitä oli vaikea löytää. :D Ei ollut pihavaloja eikä sattunut olemaan edes taskulamppua mukana. Kännykässäkään ei silloin ollut mitään lamppua.
Yhtenä kesäyönä oli kova ukkonen ja 7 hevosen lauma oli tullut laitumen langoista läpi. Pari oli juossut tallin pihaan, loput löytyivät pitkin tietä ja metsänreunoja. Pisimmälle juossut oli useamman kilometrin päässä tallista. Onneksi kaikki olivat ehjiä eikä yöaikaan ollut muuta liikennettä.
Kerran teininä menin tallille ja ihmettelin, että miksi kaikki hevoset ovat sisällä ja ihan missä sattuu karsinoissa. Olivat olleet omatoimiseikkailulla, jonka toisen tallin väki oli onneksi huomannut ja olivat käyneet viemässä pollet sisälle.
Kerran yksi poppoo pääsi minulta karkuun, kun otin yhtä tarhasta. Yleensä ne osasivat olla tunkematta portille, mutta silloin niille tuli joku nahina ja yksi ryntäsi portin raosta sen hevosen perässä, jonka olin juuri saanut portin ulkopuolelle. Ja tietysti kaikki muut perässä. En voinut kuin päästää äkkiä irti narusta ja hypätä sivuun. Onneksi eivät menneet kauas, vaan matka pysähtyi tallin vieressä olevalle laidunlohkolle. Johtajaruuna kaurasangolla houkutellen kiinni ja muut seurasivat sitä hyvässä järjestyksessä takaisin tarhaan.
Kerran karkuutin yhden yksin tarhanneen hevosen ihan silkkaa tyhmyyttäni. Se ei tullut portille vastaan, koska portilla oli iso kuralätäkkö. Jätin portin auki (...) ja lähdin kiertämään lätäkköä. Heti kun olin poissa hevosen ja portin välistä, se saakeli singahti portista vapauteen. Onneksi jäi vain pyörimään häntä pystyssä tallin pihaan, mutta kiroiluni oli kuulemma kuulunut ratsastuskentälle kilometrin päähän saakka... Olin ihan varma, että hevonen lähtee juoksemaan kavereiden luo kentälle autotietä pitkin.
Pikkuponit tavattiin joskus seikkailemasta läheisellä valtatiellä, olivat lähteneet omatoimilenkille.
Yksi hevonen oli kerran karannut, onnistunut sotkeutumaan ihottumaloimeensa niin että koko loimi oli sen kaulan ja pään ympärillä, ja törmäillyt ympäriinsä sokkona. Onneksi silloinkaan ei tullut muutamaa naarmua kummempaa.
Joskus naapuritallilta soitettiin, että tuletteko hakemaan tämän teidän ruunan pois heidän pihaltaan. Kyseessä oli astunut ori, mutta se oli niin kiltti poika ja herrasmies, ettei ollut edes mennyt huudattamaan tammoja tarhoille.
Pelottavinta hevosten karkaamisessa on juuri se, että ne eivät välttämättä väistä ihmistä, autoa tai mitään, jos ne ovat riittävän kiihdyksissä. Saattavat myös potkaista toisiaan mennessään.
Mutta ehdottomasti sympaattisin juttu oli se, kun laiduntavasta laumasta yksi oli pujahtanut lankojen väärälle puolelle. Seisoi siinä laitumen viereisen pellon reunassa ja pisteli sapuskaa suuhunsa. Menin hakemaan sitä, eikä se edes yrittänyt karkuun vaan katsoi minua niin viattomasti. Jos se olisi osannut puhua, niin se olisi varmaan ihmetellyt ääneen, että miten sitä voikaan ihan vahingossa vaan päätyä aidan väärälle puolelle. :')
|