Lähettäjä: Ffll
Päivämäärä: 11.7.25 16:03:16
Mikä vaivaa sellaisia lapsia, jotka voivat muuten olla todella fiksuja ja kivoja ja hyväkäytöksisiä, mutta sosiaalisissa tilanteissa, joissa pitää odottaa vuoroaan tai jakaa jotain, he eivät kuuntele, tottele, korvaansa lotkauta sanomiselle, tajua toimia järkevästi jne., vaan jatkavat tekemistä, vänkäävät vastaan, jne. todella itsekkäästi?
Kyse ei ole siitä, ettei heitä ole kasvatettu tai ei ole opetettu. Vanhemmat ovat kyllä lapsensa kasvattaneet ja lapselle sanotaan suoraan, monta kertaa, yms. Eli ei voi syyttää "pullamössövanhempia jotka eivät aseta rajoja ja antavat kaikessa periksi".
Esim. kolme sisarusta parin vuoden ikäerolla seuraavaan, jotka kaikki kasvatettu samoilla säännöillä, rajoilla ja rutiineilla. Kasvatuksessa ei vikaa. Jokainen saa vuorollaan vaikka pelata jotain tietokonepeliä yhden kierroksen tai X ajan verran. Kaksi muuta lasta toimivat kuten sovitaan, mutta yksi vain jatkaa ja jatkaa, joko leikkii kuuromykkää tai vänkää "mä pelaan vielä vähän aikaa". Kuitenkaan hänelle ei ole ok, että sisarukset venyttäisivät omaa aikaa tai aloittavat uuden pelin, mutta hän haluaa jatkaa. Tai vaikka jokainen ottaa vuorollaan ruokaa. Muille on itsestäänselvää, että jokainen ottaa sen verran että muille jää, mutta yksi rohmuaa kaiken, niin ettei muille jää (juuri) mitään. Vaikka sanotaan, että nyt riittää ja jätä muillekin, ei kuuntele vaan jatkaa rohmuamista ja leikkii kuuromykkää tai saattaa sanoa "mä otan vielä lisää / mä tykkään tästä". Ei mene jakeluun, että muillekin pitää jättää, tai että muutkin saattavat tykätä niin, että hekin haluaisivat rohmuta itselleen kaiken, mutteivät sitä tee.
Kuitenkaan tuolle rohmulle ei ole ok, jos joku muu rohmuaa kaiken niin, ettei hänelle jää mitään. Ei siis ymmärrä, miten inhottavaa hänen käytöksensä on muita kohtaan, vaikkei siedä sitä, että häntä kohtaan käyttydyttäisiin samalla tavalla.
Oikeasti ärsyttää tuollainen käytös ja siitä tulee jopa paha mieli.
Voisiko joku selittää, mikä tuollaista käytöstä aiheuttaa? Ihan sama onko kyseessä nepsy vai ei. Antakaa selityksiä molempiin liittyen, jos jotain tiedätte. Minä kun en tiedä eikä minusta mikään nepsydiagnoosikaan tuota selitä, kun kyseinen lapsi ei ole joka asian suhteen "holhottava" ja mahdoton, vaan on välillä hyvinkin fiksu ja ihana. Mutta sitten tosiaan on joitakin tilanteita, joissa käytös on todella törkeää ja itsekästä ja sanoo vain vastaan, eikä mikään rajoite koske häntä.
Ei siis auta, vaikka sanoo, että "Nyt riittää. Et ota Minna-Pekka enempää. Lopeta! Jätä muillekin. LOPETA! LOPETA! LOPETA!!!". Minna-Pekka vain jatkaa ruuan rohmuamista sanoen "Mä otan vielä vähän. Tää on hyvää. No onhan tässä vielä", vaikka hän otti jäätelöpaketista 2/3 itselleen ja siitä lopusta 1/3 pitäisi saada kolmelle muullekin. Hänen mielestään muille jäi ihan riittävästi kun hän ei koko pakettia omalle lautaselleen ottanut eikä mielestään tehnyt mitään väärää kun muille jäi pikku nytty. Tai sitten kaksi jäi kokonaan ilman, kun ensin joku otti jonkin verran jä yksi rohmuaa itselleen loput. Tai sitten eka lapsi ottaa spagettia järkevän määrän, toinen ottaa loput niin että lautasensa on kukkurallaan, ja kahdelle muulle ei jää yhtään spagettia. Lapsi sanoo "Onhan tuonkin lautasella spagettia" ja "mä tykkään spagetista". Ei mielestään tee mitään väärää, kun rohmusi lähes kaiken spagetin niin että yksi sai vähän ja kaksi jäi kokonaan ilman.
Ja se tottelematon ei ole aina yksi ja sama lapsi eikä joku rohmua joka aterialla kaikkea itselleen, vaan noita tilanteita tulee välillä ja eri lasten kohdalla. Mutta miksi? Miksi tuollaiset eivät tajua pahoittavaansa toisten mieltä eikä todellakaan käy mielessäkään hävetä tai pyytää anteeksi?
Toki tuollaisia aikuisiakin on, mutta minua kiinnostaisi nyt tietää, mistä tämä lapsilla johtuu.
Omia lapsia ei minulla ole, mutta olen seurannut vierestä monien muiden lapsia ja sen verran heistä tiedän, ettei ole mitään vaikeasti älyllisesti vammaisia tai nepsyjä, jotka eivät vain kykene ymmärtämään. Nämä lapset kyllä ovat ihan omatoimisia ja itsenäisiä, joten mistään älyllisestä oikeasta vammaisuudesta ei ole kyse. Ja nuo lapset tosiaan on kasvatettu, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla ei vain sana mene kaikissa tilanteissa perille. Ja ikää saattaa olla 8 tai 10v, eli ihan kouluikäisiä, ei ole mikään kiukutteleva teini tai ymmärtämätön taapero.
|