Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 15:13:28

Valaiskaa mua. Mies alkanut haaveilla lapsista, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vauva-aika vaikuttaa oikeasti ihan kivalta ja vauvat on söpöjä. Siihen se sitten jääkin.

-taaperoiässä et voi edes käydä suihkussa, kun pitää vahtia ettei Eino-Petteri työnnä sormeaan pistorasiaan.
-jos sulla on joku tosi tärkeä asia, kuten mummon perintöastiat, ja kiellät lasta koskemasta niihin.. rikkoo lapsi ne heti raivarin yllättäessä.
-menetät yöunet lopullisesti. Lähes kaikki vanhemmat jotka tunnen, kärsivät unettomuudesta vaikka lapset jo nukkuukin suht ok.
-herätys ainakin tuntia aiemmin, jotta kiukuttelevan Eino-Petterin saa puettua, syötettyä, vietyä tarhaan
-vaihdat vielä 4 v kakkavaippoja, kun Eino-Petteri ei vieläkään suostu potalle
-teet kaikkesi lapsen eteen, mutta silti isukki ja mummu saa hymyt. Äiti saa raivarit ja yrmyä naamaa vaan.
-ainakaan 10 vuoteen lasta ei voi jättää yksin; ei mahdollista edes käydä kahdestaan kävelyllä miehen kanssa, jos ei saa lapselle hoitajaa :D
-kaikki reissut vaan jonnekin Puuhamaahan ja sielläkin puolet ajasta kiukuttelua
-en edes aloita metelistä ja kaaoksesta..
-murrosiässä olet paskin mutsi ikinä ja saat pelätä, sekaantuuko lapsi vääriin porukoihin
-pelko myös siitä, että lasta alettaisiin kiusata eikä hänestä kehittyisi ehjää ihmistä

Mikä tässä on ideana? Odottavatko kaikki salaa lapsen aikuistumista? Silloinkin lapsi voi muuttaa jonnekin maapallon toiselle puolelle tai katkaista välit vanhempiin.
Toistaiseksi siis tyytyväinen vela ja koiranomistaja.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   10.7.25 15:17:43

Eivät odota. Lapset on ihania ja rakkaita. Vähön luin lemmikit, mutta rakkaus on jotain paljon isompaa ja parempaa.

Et kuulosta siltä, että kannattaisi tehdä lapsia ja tuossa asiassa ei kompromissia voi tehdä eli suosittelen eroamaan.

Lähettäjä: Sämpyl 
Päivämäärä:   10.7.25 15:19:25

Jaha, päivän äityli ja lastenhaukuntatopicci korkattu.

Purjo-Vela-Justiina on ihan hyvä ja keskittyy jatkossakin vaan koiriinsa.

Lähettäjä: ftf 
Päivämäärä:   10.7.25 15:20:12

Ei tuossa sun listassa ideaa olekaan. Jos vanhemmuus näyttäytyy tuollaisena ja koet siinä olevan vain negatiivisia puolia niin ymmärrän että olet tyytyväinen vela.

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 15:21:38

Tähtirivi, ihan uteliaisuudesta vailla kynsiä ja hampaita kysyn, mikä sinulle on ihaninta heidän kanssaan olossa? Rakkaita lapset varmana ovat, sitä en kiistä.

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 15:22:37

Ftf: kuulen mielellään myös niitä positiivisia puolia, siksi kysynkin mitä ihanaa lapsissa on. Kuten kirjoitinkin, olen toistaiseksi tyytyväinen tilanteeseen. Se voi vielä muuttua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 15:22:39

Aloittaja vaikuttaa epäkypsältä vanhemmaksi. Suosittelen päästämään miehen vapaaksi, jotta hänellä olisi mahdollisuus perustaa perhe jonkun sitä haluavan kanssa.

Koirat ei anna lähellekään sitä mitä lapsi/lapset.

Lähettäjä: Pena 
Päivämäärä:   10.7.25 15:27:21

Viiva. Sekä on "ihanaa"?
Entä onko se tarpeellista?

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   10.7.25 15:27:35

Maailman kaunein koru on oman lapsen käsivarret äidin kaulan ympärillä.

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 15:28:35

Eli ihminen on kypsä ja aikuinen, kun haluaa menettää yöunensa ja viettää lomansa huvipuistoissa? Ei vaan, valaiskaa nyt oikeesti mua niistä hyvistä puolista.

Oman suvun säilyminen ei kiinnosta, kun kuollaan kaikki kuitenkin viimeistään kun aurinko räjähtää.

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 15:31:41

Mutsi: ihanasti sanottu. Mutta itse tiedän paljon lapsia, jotka haluavat olla vain isin/mummon/kavereiden kanssa, vaikka äiti tekee parhaansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 15:35:41

Aivan sama mitä tänne kirjoittaa. Aloittaja kuitenkin kääntää sen negatiiviseksi. Aloitus ja asenne sen kertoo.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   10.7.25 15:43:46

Jotakin biologiaa se varmasti on, että nuo ovat ihan älyttömän rakkaita, vaikka välillä varsinaisia paukapäitä.

Heidän kehitystään on mahtava seurata, heidän kanssaan on kiva puuhata ja mikä mahtavinta: heidän ilonsa tekee sinut iloiseksi. Kun näet sen taaperon menevän ekaa kertaa karusellissa hymy korvissa, niin siinä iskee ilo itseenkin.

Mitään järkeähän tässä ei ole.

Meillä on lapset kaikki semmosia äitissä roikkujia, että välillä vähempikin riittäisi.

Kukaan ei ole perintöastioita ym rikkonut, mutta ne ovat kyllä kaapissa tällä hetkellä.

Kukaan ei ole edes yrittänyt työntää mitään pistorasiaan, mutta en kyllä 2-vuotiasta voi jättää yksin suihkun ajaksi. Jos 8 v ja 5 v ovat paikalla, niin suihkun ajan kyllä pärjäävät.

Reissuihin kuuluu myös kiukuttelut, mutta eipä ne sitä aina ole. Lisäksi raahaan lapsia moniin paikkoihin, jonne haluan itse; kuten metsäretket, Olavinlinna ym nähtävyydet.

Mä itseasiassa herään vain varttia aiemmin kuin ennen lapsia, että ehdin töihin.

Meteliäkin riittää, mutta juuri nyt yksi lukee ja kaksi on isänsä kanssa pihalla eli äiti tuhlaa aikaansa somettamalla. Huoh.

Mutta joo, on tämä välillä kyllä aivan kamalaa, ja yhtä paljon ei ole. Tee omat valintasi itse.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   10.7.25 15:48:11

Onko aloittajalla ollut rakasta lemmikkiä? Se on se kertaa tuhat. Itsessä kasvanut lapsi korvaa kaikki unettomat yöt ja ripulit paidalla. Se on maailman tarkoitus ja se aukeaa vasta kun se lapsi on. Ei sitä voi selittää.

T. Olin vela myös joskus, kunnes löytyi mies jonka kanssa halusinkin lapsen

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.25 15:50:39

Luin että Lapissa

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   10.7.25 15:56:25

Kolmen aikuisen lapsen äitinä voin vain todeta, että paljon olisin menettänyt, jos ei meille olisi lapsia suotu. Lasten kasvattaminen on helppoa kuin heinänteko :D Minulla on myös rakkaat koirani, kissani ja hevoseni, mutta lapset ovat parasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 15:56:28

Minäkin tulin katsomaan lapin ihanuuksia.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   10.7.25 15:59:29

Vela:

Se oleminen heidän kanssaan yleensä on parasta. Kyllähän nyt omien suosikki-ihmisten kanssa vietetty aika on ihanaa.

Ehkä parhaimpia hetkiä on sellaiset kun katselee kesällä riippukeinussa kun 2 ja 4 vuotias ovat oppineet leikkimään hienosti keskenään ja rakentavat kioskia/torikauppaa tms tai se lapsen riemu uidessa, leikkiessä, juostessa, uteliaisuus ja vilpittömyys.

Pidän myös erityisesti niistä rauhallisista iltanukutushetkistä kun pieni taapero papattaa kaikki mietteensä auki ja juttelee itselleen tärkeistä maailman asioista. Sitä ajatuksenvirtaa on ihana seurata.

Ihanalta tuntuu myös kun nostaa unisen lapsen syliinsä ja tuntee kuinka rento ja turvallinen olo lapsella on, niin että se suorastaan sulaa syliin.

Meillä on myös tosi hassut ja vitsikkäät lapset, aina saa nauraa.

Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   10.7.25 16:04:43

ÄLÄ SUOSTU!!!
Vapauta mies ja etsi kumppani, joka on myös aito vela.
Miten edes on mahdollista, ettet itse tajua tilannettasi?

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   10.7.25 16:05:16

Kiitos vastauksista, nämä avartavat omaakin mieltä mukavasti. Erityisen hyvä pointti tuo, että suosikki-ihmisten kanssa vietetty aika on parasta. Vaan mitä jos kemiat eivät kohtaa lapsen kanssa tai lapsi inhoaa vanhempiaan tai äitiään? Onko se kuinka yleistä? Toisaalta, olen minäkin aika erilainen kuin välillä maailman ärsyttävin siskoni ja silti se on niin rakas.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   10.7.25 16:12:18

- Taaperoiässä kävin ihan normaalisti suihkussa Eino-Petterin ollessa isänsä seurassa tai ammeessa suihkun lattialla.

- Eino-Petteri ei ole rikkonut perintöastioita tai muutakaan raivarin saadessaan.

- En ole menettänyt yöuniani lopullisesti.

- Herään aamuisin ihan samaan aikaan kuin ennen lastakin.

- En vaihtanut enää 4v kakkavaippoja.

- Teen kaikkeni lapsen eteen ja olen saanut paljon haleja, suukkoja ja hymyjä.

- Mun mies ei halunnut käydä mun kanssa kovinkaan usein lenkillä, joten ei ollut ongelmaa sen suhteen ettei ole lapsenvahtia.

- En välitä hirveästi reissata, en varsinkaan Puuhamaihin. Reissaaminen on epämiellyttävää minulle ja usein todella uuvuttavaa myös lapselle, joten tämän suhteen ei ongelmaa.

- Ei meillä ole meteliä ja kaaosta.

Murrosikäkommenttiin en ota kantaa kun lapsi ei vielä sen ikäinen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   10.7.25 16:19:12


-taaperoiässä et voi edes käydä suihkussa, kun pitää vahtia ettei Eino-Petteri työnnä sormeaan pistorasiaan.

Siihen pitää vaan löytää niksit.

-jos sulla on joku tosi tärkeä asia, kuten mummon perintöastiat, ja kiellät lasta koskemasta niihin.. rikkoo lapsi ne heti raivarin yllättäessä.

Joo, pitää muistaa toistaa ja toistaa ja viisainta laittaa helposti särkyvät ja vaaralliset jutut piiloon.

-menetät yöunet lopullisesti. Lähes kaikki vanhemmat jotka tunnen, kärsivät unettomuudesta vaikka lapset jo nukkuukin suht ok.

Kuka menettää, kuka ei. Jotkut menettävät yöunensä vaihdevuosissa.

-herätys ainakin tuntia aiemmin, jotta kiukuttelevan Eino-Petterin saa puettua, syötettyä, vietyä tarhaan

Totta. Voi olla raskaampaa, jos tekee aikaista aamua, pitää hoitaa hepat, kourat ja lapset ja mies on reissussa.

-vaihdat vielä 4 v kakkavaippoja, kun Eino-Petteri ei vieläkään suostu potalle

Juu, vammaiselta voi joutua vaihtamaan vaippoja koko hänen ikänsä. Ei kaikilta toki, ja paljon muutakin työtä vammaisen vanhemmilla on. Nostan hattua.

-teet kaikkesi lapsen eteen, mutta silti isukki ja mummu saa hymyt. Äiti saa raivarit ja yrmyä naamaa vaan.

Turvallisin aikuinen saa enimmät kiukut.

-ainakaan 10 vuoteen lasta ei voi jättää yksin; ei mahdollista edes käydä kahdestaan kävelyllä miehen kanssa, jos ei saa lapselle hoitajaa :D

Niin, riippuu taas lapsesta. Harrastusrumban ollessa kiivaimmillaan (jos lapsia useampi) molemmat vanhemmat lenkkeilevät eri puolilla kaupunkia.

-kaikki reissut vaan jonnekin Puuhamaahan ja sielläkin puolet ajasta kiukuttelua

Kuulostaa hirveältä. Puuhamaa on jännä paikka, puuhamaa on iloinen! En ole kyllä koskaan käynyt.

-en edes aloita metelistä ja kaaoksesta..

Ääntähän niistä lähtee, ja pitää jaksaa jaksaa rankuttaa niistä tavoista.

-murrosiässä olet paskin mutsi ikinä ja saat pelätä, sekaantuuko lapsi vääriin porukoihin

Kyllä, aina ne pelot ovat läsnä.

-pelko myös siitä, että lasta alettaisiin kiusata eikä hänestä kehittyisi ehjää ihmistä

Kyllä. Sitten on pakko olla tosi veemäinen ja sanoa kiusaajille tosi rumasti ja lapsellisesti.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   10.7.25 16:45:18

taaperoiässä et voi edes käydä suihkussa, kun pitää vahtia ettei Eino-Petteri työnnä sormeaan pistorasiaan.

Lapset pitää kasvattaa vauvasta alkaen siihen, että mitään tyhmää ei saa tehdä.
Ja pistorasioihin laitetaan tulpat.
Voit myös ottaa sen taaperon mukaan suihkuun, tai sitten mies vahtii taaperoa, kun sinä olet suihkussa.

-jos sulla on joku tosi tärkeä asia, kuten mummon perintöastiat, ja kiellät lasta koskemasta niihin.. rikkoo lapsi ne heti raivarin yllättäessä.

Ei riko, kun on kasvatettu niin, että mitään nyt vaan ei rikota.
Meillä ei nostettu yhtään mitään asioita hyllyillä ylemmäksi, eikä mitään ikinä lapset hajottaneet.
Ainoat, jotka meidän taloudessa ovat mitään ikinä tuhonneet ovat koiranpennut.

-menetät yöunet lopullisesti. Lähes kaikki vanhemmat jotka tunnen, kärsivät unettomuudesta vaikka lapset jo nukkuukin suht ok.

Emme me ainakaan ole menettäneet. Vauva-aikaan valvottiin miehen kanssa puoliksi.

-herätys ainakin tuntia aiemmin, jotta kiukuttelevan Eino-Petterin saa puettua, syötettyä, vietyä tarhaan

Joo ei. Lapset pitää kasvattaa. Yhden kerran kun viet kiukuttelevan lapsen alasti, peittoon kiedottuna päikkyyn, ei toista kertaa tarvitse viedä.

-vaihdat vielä 4 v kakkavaippoja, kun Eino-Petteri ei vieläkään suostu potalle

No meillä kaikki kolme ovat oppineet kokonaan kuiviksi viimeistään kolmivuotiaana. Päiväkuiviksi jo aiemmin. Lapsesta riippuen 2-2,5-vuotiaina.

-teet kaikkesi lapsen eteen, mutta silti isukki ja mummu saa hymyt. Äiti saa raivarit ja yrmyä naamaa vaan.

No ei meillä ainakaan. Toki meillä lapset on hoidettu 50/50, tai mies jopa enemmän kuin minä. Ja vaari ja mummikin hoitanut vauvasta asti.

-ainakaan 10 vuoteen lasta ei voi jättää yksin; ei mahdollista edes käydä kahdestaan kävelyllä miehen kanssa, jos ei saa lapselle hoitajaa :D

LOL, kasvata lapsesi arkijärjellä.

-kaikki reissut vaan jonnekin Puuhamaahan ja sielläkin puolet ajasta kiukuttelua

No ei meillä ainakaan. Edelleen se kasvatus ka läsnäolo, mutta ei viihdytyskeskuksrna olo.

-en edes aloita metelistä ja kaaoksesta..
Ks. ed. vastaus.

-murrosiässä olet paskin mutsi ikinä ja saat pelätä, sekaantuuko lapsi vääriin porukoihin

Ks. ed. vastaukset.
Toki joskus olette ne paska vanhemmat, mutta aikuisena sitten kiittävät, kun rajat asetettiin.

-pelko myös siitä, että lasta alettaisiin kiusata eikä hänestä kehittyisi ehjää ihmistä

No tätä me emme ole ikinä pelänneet. Ja edelleen se kasvatus.

Mikä tässä on ideana? Odottavatko kaikki salaa lapsen aikuistumista? Silloinkin lapsi voi muuttaa jonnekin maapallon toiselle puolelle tai katkaista välit vanhempiin.

Ei, eivät odota.
Eikä se nyt mikään ihme ole, jos muuttavat maapallon toiselle puolelle.
Emme me lapsia itsellemme ole tehneet. Jokaisella on oma elämä. Irti pitää päästää vaikka se hetken haikealta tuntuukin.
Emme kyllä ikinä ole pelänneet, että lapset katkaisivat välit. Päin vastoin, meillä on oikein lämpimät välit sekä lapsiimme että heidän puolisoihinsa ja kavereihinsa. Ja myös omiin vsnhempiimme.

Toistaiseksi siis tyytyväinen vela ja koiranomistaja.

Ihan jees, että koet noin.
Vaan ei lapsen ja koiran tai hevosen kasvatus kovinkaan paljon erilaista ole.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   10.7.25 16:53:11

"Vaan mitä jos kemiat eivät kohtaa lapsen kanssa tai lapsi inhoaa vanhempiaan tai äitiään? Onko se kuinka yleistä?"

Yleensä se menee pikemminkin niin päin että vaikka kuinka lasta pahoinpitelisi henkisesti ja fyysisesti, niin silti ne rakastaa koska äiti on aina äiti. Aikuisena voi toki tilanne muuttua

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   10.7.25 17:00:41

En tiedä, odotan vielä jos se joskus selviäisi.
No vauva aika oli kivaa.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   10.7.25 17:03:56

Vasta kymmenes vastaaja vastasi kysymykseen, muut riensivät huutamaan, että aloittajan ei kannata hankkia lapsia, minkä hän oli jo itsekin todennut.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   10.7.25 17:05:20

Sehän se, eivät ne vanhemmatkaan osaa vastata ja kertoa niitä positiivisia asioita muuta kuin sen erilaisen, syvän rakkauden. Kerrotaan kuinka lapset pitää kasvattaa niin ei ole rankkaa, mutta eihän nykyään juuri kukaan niitä oikeasti kasvata :D JA se kasvattaminen itsessään on aika rankkaa, koska toistoja ja toistoja ja silti usein lipsahtaa tai unohtuu ja taas harjoitellaan.. Mutta se sisäsyntyinen vimma lisääntyä suurimmalle osalle tulee ja sitten sen kaiken on valmis kestämään ja osa sitä jopa hyvin tekemään ja ihan nauttimaankin koko matkasta ! Mutta jos sitä sisäsyntyistä vimmaa (vauvakuume ?) tai oikeasti halua kasvattaa kunnon kansalaisia ja nimenomaan viettää aikaa heidän kanssaan niin askartelupöydän ääressä kuin Puuhaamassa ei ole niin ei oikeasti pidä lisääntyä. Miehellä jos tuollainen vimma on nyt tullut niin hänet kannattaa vapauttaa pikaisesti sopivaa äitiä lapsilleen etsimään, noin isossa asiassa joustaminenkaan ei toimi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 17:34:09

En minä lapsia ole "tehnyt" tai "hankkinut" vaan aikuisia, nyt on pari maailman rakkainta ja läheisintä ystävää joista vieläpä tuli tosi hyviä. Miksi puhutaan jälkeläisten hankkimisen yhteydessä aina vaan siitä lapsuudesta, se on vain yksi etappi elämässä. Vieläpä nopeasti kuluva sellainen.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   10.7.25 17:36:11

0/5

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.7.25 18:05:50

Olen +35 v. vela ja voin silti ymmärtää miksi jotkut pitävät lapsista. Varmasti ne niin ottavat kuin antavatkin. Kyllähän jotkut pitävät hevosia omassa pihassa, työtähän niissäkin on. En nyt yritä verrata eläinten pitoa lasten kasvatukseen, mutta ymmärtänette pointin.

Uskon itse, että minusta ja sisaruksistani on ollut omille vanhemmilleni niin iloa kuin harmiakin. Toivottavasti enemmän iloa. Autettiin paljon kotitöissä, ei juuri riidelty tai oltu muutenkaan hankalia tai vaativia lapsia. Taloudellisesti ehkä enemmänkin, kun kaikki harrastettiin paljon lapsina. Eipähän oltu kotona tiellä. :D

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   10.7.25 18:14:33

Hmmm...: no, harva niistä kasvattamattomista lapsista pitääkään, elleivät satu olemaan omia. Minä en ota vastuuta toisten kasvatuspuuhista, tosin sen verran katson, etteivät kaiken maailman pököperseet kyläile meillä useampaa kertaa. Joo, vaikka tiedän että heidän vanhemmillaan on rankkaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.7.25 18:33:02

Alottajan ei todellakaan kannata tehdä yhtään lasta. Lapset on ihan parasta maailmassa ja se kaunein kaulakoru ne taaperon kädet. Rankkaa voi välillä olla mutta jos perheessä on 2 vanhempaa niin kyllä sitä omaakin aikaa on eikä nainen enää ole mikään kodinkone joka tekee kaiken yksin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.7.25 19:45:28

Joku tässä ketjussa sanoo että lasten kasvattaminen on helppoa kuin heinänteko. Kannattaa pohtia uskoako mitään noin selvän valheen jälkeen.

Minulla on 1 lapsi. Oli tosi rankkaa hoitaa vauvaa kun oli kipeänä synnytyksestä. Ihan kauppareissut ja muu arjen pyöritys oli vaikeaa. Vauva herätti koko ajan. Ei tiedä miten sekapäinen onkaan ennen kuin joku ei anna sinun nukkua. Se on kidutusta, kidutuskeino. En halua edes ajatella noita aikoja, ihan kirjoittaminenkin siitä nostaa adrenaliinia ja sai sydämen hakkaamaan ja oksettaa.

Taaperoa piti vahtia koko ajan. Ei mikään vitsi; siis koko ajan. 5 sekuntia, ei, kolme sekuntia pystyit katsomaan muualle ilman että oli pahanteossa tai vaarassa. Elämää rytmitti ruoat ja päiväunet. Omaa aikaa oli 0 minuuttia päivässä. Se oli järkyttävän raskasta psyykelle. Illasta olisi voinut nipistää itselle aikaa mutta oli noin intensiivisestä yhdessäolosta niin stressaantunut että nukkumaan oli mentävä.

Sitten ainakin 6-vuotiaaksi jos lapsi heräsi, lapsi herätti hyppäämällä täysin voimin päälleni tai iskemällä nyrkillä kasvojani. Ei lapsi pahaa tehnyt, ei vain tajunnut rajuja otteitaan. Mutta kannaltani sillä ei ole väliä eikö niin. Vielä edelleen unen ja valveen välimaastosta hätkähdän hereille odottaen lyöntiä eli jälkensä jätti.

Noin kouluiästä alkoi helpottamaan, lapsi saattoi olla jopa 20 minuuttia yksin vaatimatta huomiota. Lapsi oppi varhain puhumaan ja on erittäin verbaalinen. Hän vaatii huomiota, mikään "hmm?" tai "äiti lukee nyt lehteä" ei riitä, hän vaatii katsekontaktin ja kunnon vastauksen ja puhetta tulee heräämishetkestä siihen kun nukahtaa.

Nyt kun on 12, on alkaneet ihan uudenlaiset ongelmat kun esimurrosikä/murrosikä tuo hormonihyökyjä. Odotan vain mitä hirveyttä on edessä.

On ollut tosi rankkaa vaikka lapsi on aivan normaali, välkky ja juuri sellainen sosiaalinen ekstrovertti jollainen nykyelämässä pitäisi ollakin. Hän on myös tosi rakastettava ja rakastan häntä valtavasti. Rakastan kuitenkin yhtä paljon nyt 16v täyttävää koiraani ja olen kokenut koiraani kohtaan samanlaista raakaa kuolen puolestasi-tunnetta. En tiedä onko tämä joku tabu, tai tiedän, on takuulla tabu tällä foorumilla mutta näin se nyt vaan minulla menee. Jos tietäisin tämän kaiken ja olisin taas nuori nainen miettimässä lapsia niin yksikään mies ei saisi minua tähän enää puhuttua. Lapsesta on suunnatonta iloa ja lapsi on elämässä pidempään kuin lemmikki mutta lapsen tuottamat harmit ja vaivat on miljardi kertaa isommat kuin lemmikin ja en ymmärrä miten niin moni ei ole asian kanssa rehellinen. En voi olla ainoa vanhempi jolle lapsi on ollut ilon lisäksi valtava kuormitus.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   10.7.25 19:48:47

-: onko heinänteko sinusta helppoa vai vaikeaa ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.7.25 19:49:58

Niin jatkuu vielä, mietiskelin että varmasti siksi kukaan ei sanokaan tuota mitä kirjoitin koska varmasti oma kirjoituksenikin tulee tuottamaan kaikenlaisia LAPSIPARKA JOTA ÄITI EI RAKASTA VARMAAN AISTII VIHAN MILLAINEN NAINEN OIKEIN OLET HIRVIÖ-kommentteja. Kuka sellaista jaksaisi vastaanottaa edes anonyymisti saati vaikka omilla kasvoilla. On vain parempi tuoda esiin miten rakas lapsi on ja miten äitiys on suurin ihme. Ja onhan se. Mutta on muutakin. Paljon muuta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   10.7.25 19:51:19

Itsellä 2 jo aikuiikään ehtinyttö lasta. Ihan sama onko lapsi, hevonen tai koiranpentu. Kaikissa toki omat vaivansa mutta antavat paljon. Lapset olivat ihanan hellyyttäviä kun olivat pieniä mutta oli ihana seurata kun kasvavat ja kehittyvät taidoissaan.. Ja ikun lensivät pesästä niin haikeaa.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   10.7.25 19:52:14

-: kuoliko lapsen isä, kun ilmeisesti miehen painostuksesta teit lapsen? Yksikään terve lapsi ei hyppää toisen ihmisen päälle kun häntä kieltää niin tekemästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 19:53:58

Heinänteko ei ole kyllä helppoa, siinä sen sanonnan juju piileekin ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.25 19:58:37

Lapset ovat paras saavutukseni ja rakkaita minulle.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   10.7.25 20:21:40

Me emme mieheni kanssa aikanaan pohtineet mitenkään syvällisesti lasten hankintaa. Lähdettiin niin sanotusti soitellen sotaan vailla minkäänlaista kokemusta lapsista - jätettiin vain ehkäisy pois ja hupsista heijaa tultiin vanhemmiksi. Matka vanhemmuuteen on ollut pitkä ja välillä kivinenkin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt vanhin on jo pesästä lentänyt pois kokonaan ja kaksi nuorinta käyvät viikonloppuisin ja lomilla opiskelujen lomassa. Samalla haikeaa, mutta myös ihanaa nähdä, että ne omat siivet kantavat.

Lasten ollessa ihan pieniä emme tehneet mitään Puuhamaa retkiä, mutta vanhemmiten olemme tehneet hienoja reissuja ulkomaille mm. aivan upea reissu Irlantiin, jossa päästeltiin laukkaa Atlantin rannalla auringon paisteessa. Tai pari reissua historialliseen Englantiin.

Lähettäjä: cc 
Päivämäärä:   10.7.25 20:50:54

Kaveri on sanonut että teki elämänsä hirveimmän virheen kun hankki lapsen. Poika on nyt 11 ja oikeasti jo pelottava, saanut aina hillittömiä raivokohtauksia, hajottaa tavaroita ja riehuu silmittömästi. On ilmeisesti autistinen ja yliherkkä ja mitä lienee mutta sietämätön ennenkaikkea. Lapsen isä on saanut jo tarpeekseen ja häipynyt.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   10.7.25 21:27:54

Lapset on vaan parasta mitä minulla on. Reissataan perheenä ja se lasten ilo, riemu ja onnellisuus on ihanaa katseltavaa. Läheisyys lasten kanssa, se pieni käsi omassa kädessä tuntuu vaan niin hyvältä. Rakkaus, mitä tunnen lapsiani kohtaan. Se, miten saan seurata heidön kasvua, piirteiden vahvistumista ja sitä, millä ilolla he tekevät asioita. Olen saanut aikaiseksi jotain ainutlaatuista.

En ole ollenkaan ajatellut mitään välien katkeamista, ollaan ihan tiivis porukka myös omien vanhempien jne kanssa. Puhutaan paljon ja uskon, ettei se vahva puheyhteys kokonaan katkea. Arvostan lapsiani ihan yksilöinä, enkä koita heitä mihinkään muottiin kasvattaa

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.7.25 23:04:33

Nimimerkki cc, sano kaverille että laittaa pojan laitokseen jos ei jaksa. Pystyykö poika käymään edes normaalisti koulussa? Jos on syvästi autistinen eli siellä omassa maailmassa niin laitos on paras ratkaisu. Mun kaverin autistinen poika meni 7 vuotiaana laitokseen ja kaikki on sujunut hyvin. Pieni kodin omainen yksikkö jossa kommunikoi kuva korteilla ja tekee normaaleja asioita esim imuroi oman huoneensa. Ulkoilee, ui ja harrastaa. Ei kenenkään tarvi jaksaa vakavasti oireilevaa lasta, minä en ainakaan jaksais. 2 lasta mulla on.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.7.25 23:16:44

Kaikki. Parasta mitä elämässäni on.

Lähettäjä: Myy 
Päivämäärä:   11.7.25 07:31:09

Lapseni ovat ylivoimaisesti ihanin asia elämässäni. Rakastan heitä niin pohjattoman paljon, ettei sitä voi kuvitellakaan. He ovat aivan mahtavia tyyppejä, niin fiksuja ja hauskoja, ja saan hetken elää heidän kanssaan ja olla osa heidän elämäänsä. Se on uskomattoman hienoa.

Mutta tietenkin se menettämisen pelko on jotain aivan järisyttävää, minkä lapset tuovat tullessaan. Oli rankkaa raskaan synnytyksen jälkeen hormonimyrskyn päällä ollessa sisäistää se, miten paljon minulla yhtäkkiä on menetettävää, ja miten pahasti sydämeni voikaan särkyä, kun olen vanhempi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 08:02:03

"Sehän se, eivät ne vanhemmatkaan osaa vastata ja kertoa niitä positiivisia asioita muuta kuin sen erilaisen, syvän rakkauden." Jos tässä ryhtyisi luettelemaan ihania yksittäisiä asioita, muistaisit takuulla muistuttaa, ettei elämä voi pelkkää karkkii ja hattaraa :D

Arki ja juhla on ihanaa näin.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   11.7.25 08:47:00

Ei se ole noin hurjaa, aloittaja. Lapset ovat sinun heti, eivät mitään rescuelapsia. Tiedät niistä kaiken ja tiedät, ettei raivareiden yhteydessä mikään mene rikki tai ettei kukaan pistä mitään pistorasiaan. Jos satut saamaan kehitysviiveisen, niin pistokkeisiin on tulpat.
Puuhamaa, ehkä, en ole käynyt. Lintsi, juu. Paljon ihan lähellä olevia luontojuttuja, lapset mönkii ja kiipeilee oma-aloitteisesti ihan itseksekseen, katsot vain vierestä.
Ruotsissa autolla, kun olivat 1 ja 3-vuotiaita, viikko meni hyvin Skånessa. Malta 3 ja 5-vuotiaina, meni ok, oli kyllä kuuma. Nehän polskii loputtomiin, käytiin laivaristeilyllä, ja pienillä kävelyillä.
Siitä eteenpäin se on ollutkin Stonehenge, Pariisi, Rooma, Kroatia jne, että Puuhamaa ja Tykkimäki on mennyt ohi.
Parasta on, kun näyttää niille Tähtien sodan ensimmäistä kertaa ja nuorempi oli aivan rikki kaksi päivää, kun Darth Vader on Luken isä. Juhlanäytös Titanic 25 vuotta Finnkinossa ja laivan uppoaminen oli yllätys! En ollut muistanut kertoa pikkujuttua…
Koulu meni ok, osallistut vanhempainiltoihin ja vapaaehtoisjuttuihin jaksamisen mukaan. Kaikenlaisiin harjoituksiin on viety, jalkapalloa riitti kesä, maalaustaidekoulua ja ratsastusta riittää vieläkin.
Hyvä on, jos isä hoitaa oman osuutensa ja pärjää monta päivää yksinkin, kun äiti menee kongressiin. Tousinpäinhän pärjääminen on ilmeistä.
Mummot ja vaarit, muut sukulaiset, ihan ok, muttei palollista.
Älä ota liikaa hommia, älä rakenna taloa tai tee väitöskirjaa, kun lapset on pieniä.
Kyllä se enemmän positiivisen puolelle menee!
Äitiyslomaa pidin tosin vain sen 9 kk, että rahallisesti oli aina helppoa, en ole ollut vanhempainvapaalla, eli raha oli sidottu edellisvuoden verotettavaan tuloon.
Vauvat ovat hyvin helppoja, niitä vaan kanniskellaan ja nukutaan, kun ne nukkuu, meillä vanhempi oli puoli päivää perhepäivähoitajalla, kun olin toisella äitiyslomalla.
Tärkeintä lienee tehdä lapset vähän vanhempana, niin muiden mielipiteet arjen pyörityksestä ei kosketa enää sinua ja olet taloudellisesti riippumaton. Näin oli oman mummini ohjeet ja niitä huomaamattani toteutin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.7.25 08:51:41

Kaikkien äitien mielestä ei mitään. Esim oman edesmenneen äitini. Mitenkään hankalia lapsia emme olleet, mutta onnistuimme pilaamaan äitimme elämän. En ole uskaltanut lisääntyä, että sama ei toistu. Rakastan eläimiä niin paljon, että enempää rakkautta ei minussa ole. Ihmiset, paria poikkeusta lukuun ottamatta, saavat puolestani olla. Lapsia en jaksa yhtään. Olen yli 70 ja todella tyytyväinen elämääni. Ei pelota yksinäinen vanhuus, ihmisseuraa en halua ja jos apua tarvitsen, on rahaa millä avusta maksaa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 08:57:24

N: onpa surullista. Saitteko lopulta välit jollain tavalla kuntoon?

Hyvä, että olet kuitenkin löytänyt oman juttusi ja rakkauden eläimiin <3. Ei lapsia tarvitse hankkia, jos niitä ei halua.

Lähettäjä: hei 
Päivämäärä:   11.7.25 09:01:55

Sulla on kovin dramaattinen kuva pikkulapsi ajasta. Meillä vauva aika oli super helppoa. vauva kulki vaunuissa mukana joka paikkaan. Kun se oppi liikkumaan oli hetken haaste, esim tallilla kun se ei vielä ymmärtänyt kaikkea.
Nyt 4 vuotias toimii jo hienosti on edelleen mukana joka paikassa. Nukutaan kaikki ihan hyvin ja jokainen on suihkuunkin päässyt koko tämän neljä vuotta.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 09:09:07

Tallilla pikkulasten kanssa pitää kyllä oikeasti olla silmät selässäkin, ja aina jollakulla tieto, missä ollaan. Mutta siitäkin on selvitty.

Lähettäjä: 0+0 
Päivämäärä:   11.7.25 09:13:30

Niitä lapsia nyt vain on ihan hirveän erilaisia, eikä se ole mikään kasvatuskysymys. Jos sattuu saamaan paljon työtä teettävän lapsen tai lapsia, niin onhan se ihan hirvittävän raskasta, eikä kukaan ihminen jaksa raskasta elämää loputtomiin.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 09:41:44

0+0: kyllä, jokainen ihminen on omanlaisensa <3. Oikeasti "hankalia" tai vaativia lapsia on tosi vähän, jos ei jotain koliikkivauvoja lasketa hankaliksi. Se kasvatus ihan oikeasti merkitsee todella paljon, vaikka olisikin helppoa piiloutua diagnoosin tai lapsen hankaluuden taakse. Tunnen nepsylapsia, down-lapsen, huostaanotetut sisarukset jne ja kaikilla on käytöstavat kunnossa, koska heitä kasvatetaan kuten tavallisia lapsia.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   11.7.25 09:45:33

Varmaan kaikki jos niistä tykkää. Itse en tykkää enkä luonnollisesti ole niitä koskaan hankkinut, en pidä edes siskon lapsesta, en jaksa minkäänikäisiä lapsia, enkä myöskään haluaisi että minulla olisi aikuisia lapsia lapsenlapsista puhumattakaan. Yleisesti ottaen en juurikaan pidä ihmisistä vaikka minulla ei mitään traumaa olekaan.

Lähettäjä: 0+0 
Päivämäärä:   11.7.25 09:48:21

"Se kasvatus ihan oikeasti merkitsee todella paljon, vaikka olisikin helppoa piiloutua diagnoosin tai lapsen hankaluuden taakse."

Minulla on kolme helppoa peruslasta ja yksi vaikea ja olen monen monta kertaa katunut, että hankimme tämän viimeisimmän.

Koko elämästä on tullut yhtä taistelua ja ammattilaisten avun perässä juoksemista, mikä tuhoaa sekä parisuhdetta, elämän mielekkyyttä että vie muilta lapsilta heidän kaipaamansa huomion, koska resurssit keskittyvät yhteen äärikäyttäytyjään.

Kun ihmiset väittävät, että kysymys on kasvatuksesta, heillä ei ole yhtään mitään perusteita väitteelleen. Heillä on oma kokemuksensa omista lapsistaan, minkä he kuvittelevat olevan yleinen totuus.

Tietenkin lapsista kasvaa ongelmaisia, jos heitä ei kasvata, mutta kun ongelma esimerkiksi meidän tapauksessamme on, että vaikka kuinka kasvattaisi ja toimisi ammattilaisten ohjeiden mukaan, se ei auta.

Suurin lohtu tilanteessa on se, että ammattilaisetkaan eivät väitä, että tilanteen voisi saada hallintaan. Sitä voi yrittää ohjata parempaan, mutta ei hallita.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 09:51:47

Sanoinkin, että hankalia lapsia on vähän. Ja on totta, ettei täysin terveelle lapselle lapselle varmasti saa mistään apuja käytösongelmiin :(

Lähettäjä: 0+0 
Päivämäärä:   11.7.25 10:09:03

Tuo kasvatusargumentti on vain ihan samanlaista tyhjää puhetta kuin kehottaa masentunutta ottamaan itseään niskasta kiinni ja menemään lenkille. Ei ihminen olisi masentunut, jos hän pystyisi tekemään asioita, jotka pitävät yllä hänen henkistä hyvinvointiaan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 10:11:02

Ok. No jättäkää sitten kasvattamatta vaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 10:13:36

Edelleenkään zäkä sä et ole kaikkien lapsiasioiden expertti vaikka pari lasta oletkin saanut.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 10:16:10

Edelleen tää on kaikille avoin keskustelupalsta, ei teidän ammattilaisten oma. Edelleen ja Edelleen. Vaikka miten ärsyttäisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 10:17:32

Ei kannata noin loukkaantua jos aiheesta huomautetaan :)

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 10:18:25

Niinpä :)

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   11.7.25 10:24:21

Lasten ilo ja aitous. Oppiminen ja kehitys. Se lapsenomaisuus ja uteliaisuus, jonka niin monet ihmiset menettävät, kun kasvavat aikuiseksi. Luottamus. Rakkaus (joka vaan kasvaa perheen sisällä). Elämä itsessään. Jatkumo.

Siinö pari ekana mieleen tullutta ihanaa asiaa, jotka silottavat niiden rosoisten hetkien terät ihan mennen tullen sekunnissa.

Se tässä onkin niin jännää. Yhdessä hetkessä voit olla epätoivon ja raivon partaalla, mutta se kaikki vaan UNOHTUU, kun saat lapselta hymyn tai näet hänen oppineen jotain uutta. Tätä ei voi tietenkään ymmärtää, jos ei omaa lasta ole. Itseni yllätti täysin.

Lähettäjä: sk 
Päivämäärä:   11.7.25 10:47:59

Kuka meistä sitten on tarpeeksi asiantuntija vastatakseen?

Lähettäjä: 0+0 
Päivämäärä:   11.7.25 10:49:45

"Kuka meistä sitten on tarpeeksi asiantuntija vastatakseen?"

Ne varsinaiset asiantuntijat. Eivät he yritä esittää asioihin yksinkertaisia ratkaisuja niin kuin vanhemmat, jotka kokevat itsensä asiantuntijoiksi vain siksi, että ovat kasvattaneet omat lapsensa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 10:53:59

Koplaahan nyt jarruja. Hae apua sieltä experteiltä ja ota keskustelupalsta kevyenä keskusteluna. Minä huomioin vammaiset lapset jo ensimmäisessä viestissäni, samoin minä ja joku toinenkin olemme maininneet, että niitä lapsia pitää kasvattaa. Sen myönsit itsekin, vaikket expertti tunnukaan olevan.

Lähettäjä: sk 
Päivämäärä:   11.7.25 10:57:31

Asian olisi voinut mainita jo aloituksessa. Hyvää päivänjatkoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 11:06:10

"Tuo kasvatusargumentti on vain ihan samanlaista tyhjää puhetta kuin..."

No ei se nyt ihan pelkkää tyhjää puhetta ole. Kyllä niistä perse'ilijöistäkin iso osa hyötyy oikeanlaisesta kasvatuksesta, diagnoosilapsista puhumattakaan.

Lähettäjä: toinen vela 
Päivämäärä:   11.7.25 11:19:52

Oon ite kanssa kipuillut tän asian kanssa nyt jotenkin erityisen paljon. Oon yli kolmekymppinen, ja yli kymmenen vuotta tiennyt, ettei äitiys ole mua varten. Kuitenkin sellanen ulkoapäin tuleva paine on alkanut oikeen ahdistaa, ja tuntuu että olis muita varten niitä lapsia hankittava, vaikka omat unelmat on ihan muuta.

Mä en itse näe lapsiperhearkea mun tulevaisuudessa, ja nautin esimerkiksi mun eläinten seurasta, ja on aika ikävää lukea esimerkiksi vähätteleviä kommentteja siitä, että jäät yksin elukoittes kanssa ja muuta. Iloinenhan mä olen kaikkien niiden puolesta, jotka lapsia haluaa ja saa. Ehkä joskus oltaisiin yhtä iloisia siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomat saavuttavat omia suuria haaveitaan elämässä.

Mä olen myös niin itsekäs, etten halua enää tehdä kompromisseja mun mukavuudesta, sitä kun on muuten jo tarpeeksi tehty. Lapsi ei myöskään ansaitsisi esimerkiksi jo valmiiksi kroonisesti väsynyttä vanhempaa.

Lähettäjä: silli 
Päivämäärä:   11.7.25 11:25:12

Valaiskaa mua.
- en tiedä osaanko ja onko edes tarpeen, sulla on oikeus olla hankkimatta lapsia :D

Mies alkanut haaveilla lapsista, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa.
- kerro tää miehelle tosi suoraan. Ja päästä syyllistämättä menemään jos lapsettomuus häntä harmittaisi. Parisuhteet nyt on kivoja muutaman vuoden, ja uusia helppo saada, mutta lapsen saaminen on ikuinen asia.

Vauva-aika vaikuttaa oikeasti ihan kivalta ja vauvat on söpöjä. Siihen se sitten jääkin.
- vauva-aika on tavallaan ihan jännä kokemus, kyllä. Myös kamala.

-taaperoiässä et voi edes käydä suihkussa, kun pitää vahtia ettei Eino-Petteri työnnä sormeaan pistorasiaan.

--> einopetteri voi tulla suihkuun mukaan, tai suihkussa voi käydä einopetterin päiväunien aikana, tai einopetteri voi leikkiä pesuhuoneen lattialla, tai joku muu voi välillä hoitaa einopetteriä :D ikinä ei oo tarvinnu olla paskaisena lapsen takia.

-jos sulla on joku tosi tärkeä asia, kuten mummon perintöastiat, ja kiellät lasta koskemasta niihin.. rikkoo lapsi ne heti raivarin yllättäessä.

--> meillä rikkojat on oltu me aikuiset ja ihan vahingossa, esim kun on pakattu astioita 'turvaan' niin ne onkin pudonneet... lapsen voi kasvattaa ja lapset ei kyllä raivoa eikä tuhoa oikeastaan ikinä mun kokemuksen mukaan. Mummon perintöastiat menee sun kuollessa roskikseen ellei sulla ole lapsia jotka muistaa ne kupposet jo lapsuudesta, niin mitä väliä niillä kipoilla on ilman seuraavia perillisiä?

-menetät yöunet lopullisesti. Lähes kaikki vanhemmat jotka tunnen, kärsivät unettomuudesta vaikka lapset jo nukkuukin suht ok.

--> meillä nukkui sekä minä että lapset. Enemmän unettomuutta aiheutunut ihan muista syistä, elämänhallinnan puutteesta ja televisiosta alkaen.

-herätys ainakin tuntia aiemmin, jotta kiukuttelevan Eino-Petterin saa puettua, syötettyä, vietyä tarhaan

--> so? mun einopetterit kylläkään ei kiukutelleet ja oli nopea pukea. päiväkodissa on aamiaista, tosin pääosin hoidin heidät kotona.

-vaihdat vielä 4 v kakkavaippoja, kun Eino-Petteri ei vieläkään suostu potalle

--> älä tee pentuja jonkun perinnöllisesti typerän kanssa niin lapsikin ehkä oppii asioita. mun einopetterit on ihan itse ja opettamatta alkaneet käydä vessassa, en lainkaan kouluttanut heitä potalle.

-teet kaikkesi lapsen eteen, mutta silti isukki ja mummu saa hymyt. Äiti saa raivarit ja yrmyä naamaa vaan.

--> hymyä voi riittää ihan kaikille. onko sulla joku raivogeeni kun koko ajan mietit raivareita :D turvallisen aikuisen tehtävä on kestää myös kiukut jos niitä tulee. siitä tulee se erityinen läheisyys kun kaikki tunteet voidaan elää yhdessä.

-ainakaan 10 vuoteen lasta ei voi jättää yksin; ei mahdollista edes käydä kahdestaan kävelyllä miehen kanssa, jos ei saa lapselle hoitajaa :D

--> voi käydä kävelyllä koko perheen voimin. hoitajia voi palkata.

-kaikki reissut vaan jonnekin Puuhamaahan ja sielläkin puolet ajasta kiukuttelua

--> taas tää kiukuttelu. jos lapsi saa levätä ja syödä silloin tällöin ei se juuri kiukuttele. Ja sitä omaa lasta on ihan kiva katsoa siellä puuhiksessakin tai ihan missä vaan. Saa ihan uuden näkökulman ja esimerkiksi tulee käytyä korkeasaaressa :D

-en edes aloita metelistä ja kaaoksesta..

--> älä, koska ne ei ole mitenkään automaattisia lastenkaan kanssa

-murrosiässä olet paskin mutsi ikinä ja saat pelätä, sekaantuuko lapsi vääriin porukoihin

--> tai saat lapsen kautta tutustua muihinkin kivoihin nuoriin ja iloita kun seuraat miten viisas lapsestasi onkaan kasvanut. saat myös kritiikkiä omista tekemisistäsi, raadollisestikin. kun sitä käsittelee mielessään avoimesti niin tottahan ne jutut on. toivon kehittyväni ihmisenä tän kritiikin ja rakkauden voimalla.

-pelko myös siitä, että lasta alettaisiin kiusata eikä hänestä kehittyisi ehjää ihmistä

--> no tää on oikeasti paha. tai ajattele jos oma lapsi olisi kiusaaja! mun lapsi joutui pahasti kiusatuksi, vieläpä hevosalalla tunnetun tyypin, joka vieläpä työskentelee kiusaamisasioiden parissa, lapsi oli sen kimpussa kuin hyeena koko alakouluajan. se oli aivan kamalaa. Lapsesta on kehittynyt ajatteleva, kiltti nuori aikuinen, paras ihminen mitä olen ikinä tavannut. Helppoa se ei varmasti ole ollut mutta tulos on timanttia.

Mikä tässä on ideana? Odottavatko kaikki salaa lapsen aikuistumista? Silloinkin lapsi voi muuttaa jonnekin maapallon toiselle puolelle tai katkaista välit vanhempiin.
Toistaiseksi siis tyytyväinen vela ja koiranomistaja.

- en minä tiedä mikä on ideana. ei oma helppous ja menestyminen ainakaan :D eli velana voi olla ihan tosi hyvä elämä myös eikä lapsia kannata hankkia vastoin tahtoaan. Toisaalta koiralla voi olla lonkkavika, se voi purra muita koiria tai ihmisiä, se voi olla ihan kamala metelöivä riesa ja kuolla vielä traumaattisella tavalla ennen aikojaan. Ainoa ero ettei koirasta kehity yhtään mitään sen enempää ja sen voi vaikkapa viedä piikille jos ei enää huvita.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.7.25 11:32:19

”Mä en itse näe lapsiperhearkea mun tulevaisuudessa, ja nautin esimerkiksi mun eläinten seurasta, ja on aika ikävää lukea esimerkiksi vähätteleviä kommentteja siitä, että jäät yksin elukoittes kanssa ja muuta. Iloinenhan mä olen kaikkien niiden puolesta, jotka lapsia haluaa ja saa. Ehkä joskus oltaisiin yhtä iloisia siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomat saavuttavat omia suuria haaveitaan elämässä.”

Mä en ainakaan tunne muunlaisia ihmisiä kuin niitä jotka ovat iloisia kunhan vaan toinen on onnellinen, oli lapsia tai ei.
Täällä netissä taas kommentointi on aina julmaa. Ihan saa äidit ja lapset kaikki mahdolliset haukut myös niskaansa. Niistä vaan ei pidä välittää.

Lähettäjä: toinen vela 
Päivämäärä:   11.7.25 13:02:58

..: tosi hyvä, ettet ole tähän samaan törmännyt. Itse valitettavasti olen, ihan oikeessa elämässä, ja sekös surettaa.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   11.7.25 13:16:04

Riippuu aloittaja näkökulmasta. Sinun näkökulmasi on negatiivinen. Yhtälailla koiranomistamisesta voisi kirjoittaa saman aloituksen

---
et voi enää nukkua aamulla pitkään, koska Reksillä on pissahätä klo 06:30, joka ikinen aamu, myös lauantaisin

et voi olla poissa kotoa yli kuutta tuntia miettimättä, kuseeko se sohvalle tai haukkuuko naapurit hulluiksi

jos sulla on kauniisti sisustettu koti, niin unohda – lattialla on aina vähän hiekkaa, kuolaa, karvaa ja rikottu pehmolelu

"rentouttavat" metsälenkit on lähinnä taistelua: milloin se vetää, milloin yrittää syödä jotain mädäntynyttä, milloin löytää kakan ja kierii siinä

koira saattaa vihata toisia koiria, ihmisiä, autoja, pyöriä tai lintuja. Kukaan ei tiedä miksi. Mutta aina pitää olla varuillaan.

eläinlääkärikäynti? Satasia palaa, vaikka kyse ois pelkästä korvatulehduksesta.

jos koira sairastuu vakavasti tai loukkaantuu, hoidat, kannat, syötät lääkkeet väkisin. Sitten se kuolee silti.

jokaikinen lomamatka vaatii joko koiralle hoitopaikan tai koiran mukana raahaamisen, jolloin se ei ole loma vaan "erikoisjärjestelyviikko"

ai spontaanisti terassille kavereiden kanssa? No ei tänään, pitää ensin viedä Reksi lenkille ja ruokkia se

koira voi haukkua tuntemattomille, pelästyä raketteja, alkaa murista lapsille – ja sinä olet vastuussa sen jokaisesta reaktiosta

joku tulee aina neuvomaan, että "se on vaan huonosti koulutettu" kun koira ei toimi kuin robotti

koirasi saattaa elää 15 vuotta, mutta se viimeinen vuosi on melkein aina täynnä kipulääkkeitä ja syyllisyyttä siitä, koska on "aika päästää irti"

ja silti, koko elämä on rakennettu sen ympärille – eikä se edes osaa sanoa kiitos

---

Ps. Olen sekä äiti että koiranomistaja. Molemmissa on hommaa, mutta myös rakkautta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, jotka tekee kaikesta vaivan arvoista. Elämään voi suhtautua joko positiivisesti tai negatiivisesti. Arvaatko kumpi tekee elämästä helpompaa?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.7.25 13:31:35

”tosi hyvä, ettet ole tähän samaan törmännyt. Itse valitettavasti olen, ihan oikeessa elämässä, ja sekös surettaa.”

Onpa kurja homma ja varmasti surettaa. Yritä kuitenkin ajatella, että tuommoiset törpöt ovat vain käytöstavattomia ja ehkä eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä ja olla itse se parempi ihminen ja onnellinen siitä. Kaikkein paras olisi jos tuollaiset voisi poistaa kokonaan omasta elämästä, aina ei tietysti mahdollista. Mutta ihanaa jos sinä itse vain olet onnellinen ja ainakin minä olen iloinen siitä. Kun on tyytyväinen omaan elämään ja onnellinen, niin silloin kykenee olemaan iloinen muidenkin puolesta, vaikka heidän valintansa olisivat erilaisia, kuin itsellä.

Lähettäjä: silli 
Päivämäärä:   11.7.25 13:42:16

Kirjoititpa 'Jaa' fiksusti.

Eipä niitä voi kenellekään suositella, ei eläimiä eikä lapsia. Elämä voi olla hyvää kanssa ja ilman. Vaikeudetkin on vähän eri juttu kun on hyvä syy niitä kohdata ja kestää.

Kun hankit lapsen, on huoleton elämä kyllä ohi - ainainen huoli ja pelko on osa elämää kun on jotain mikä on niin rakasta kuin vain oma lapsi voi olla. Sama tosin tavallaan pätee monella siihen koiraankin, ja jos ei päde niin ei sitä olisi pitänyt alun pitäenkään hankkia. Kun sulla on jotain mistä olet vastuussa ja jonka menettämistä pelkäät. Lapsesta vielä joutuu päästämään irti ja antaa sen lentää vapaana, pitäen mahdollisen huolestumisen vähän omana tietonaan.

Lähettäjä: Djw 
Päivämäärä:   11.7.25 15:17:38

Kai aloittaja on käynyt tuo listan läpi miehensä kanssa? Miten lasta haluava mies suhtautuu niihin? Lupaako hän ottaa täyden vastuun kaikesta vai väittääkö sinun hassuttelevan ja liioittelevan ja ettei lapsi vaikuta elämään millään tavalla?

Istuta mies pöydän ääreen ja vaadi häntä kertomaan, miten hän ottaa vastuun kaikesta. Niin, ettei sinun hoidettavaksi jää yhtään mitään etkä joudu huolehtimaan mistään tai varmistelemaan, että onhan mies huolehtinut siitä ja tästä.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 15:19:35

Kyllä molempien vanhempien pitää huolehtia. Toisen huolehtimisia ei tietenkään tarvitse varmistella.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.7.25 15:25:09

”Istuta mies pöydän ääreen ja vaadi häntä kertomaan, miten hän ottaa vastuun kaikesta. Niin, ettei sinun hoidettavaksi jää yhtään mitään etkä joudu huolehtimaan mistään tai varmistelemaan, että onhan mies huolehtinut siitä ja tästä.”

Eihän se mies yksin ole lasta tekemässä. Jos molemmat ei lasta halua, mutta toinen haluaa, niin sillon erotaan ja etsitään toinen kumppani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 15:51:09

Mikä tuo djw:n kommentti oikein oli. Ei päätä eikä häntää koko jutussa. Miehenkö vastuulle se lapsi sysätään?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.7.25 17:43:45

Aloittaja olis selkeästi pitäny jättää tekemättä. Itse perustelee miksi.

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   11.7.25 17:55:34

"Tärkeintä lienee tehdä lapset vähän vanhempana, niin muiden mielipiteet arjen pyörityksestä ei kosketa enää sinua ja olet taloudellisesti riippumaton. Näin oli oman mummini ohjeet ja niitä huomaamattani toteutin."

tämä on tärkeä neuvo! pitäisi enemmän nuorille tähdentää tätä! silloin kaikki sujuu hyvin, lapsi on toivottu, ja sen kanss haluaa viettää aikaa. on kiva jos lapsilla on myös isä, niin äidin osa ei ole niin raskas.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.7.25 18:14:32

Mitä ihanaa on koiranpennuissa? Kusee ja paskoo sisälle kunnes oppii susäsiistiksi, kiskoo hihnassa ennen kuin oppii kävelemään nätisti ja pureskelee kaiken kämpässä koska ikenet kutiavat. Jostain syystä ihmiset kuitenkin hankkivat niitäkin vaikla niitä huonoja puolia on vaikka kuinka.

Lähettäjä: Ei tod omalla 
Päivämäärä:   11.7.25 18:22:40

Olen samaa mieltä tuosta että lapset kannattaa tehdä visusti aikuisena. Se on epäsuosittu mielipide, mutta silti. Liikaa on nähty liian nuorena lapsensa saaneita katkeroituneita. Monelta jäänyt koulutkin kesken.

Paras ystäväni sai esikoisensa 19-vuotiaana, samoin serkkuni, joten tiedän että poikkeuksiakin on, mutta liikaa olen työssäni silti nähnyt.

Lähettäjä: --o 
Päivämäärä:   11.7.25 19:32:26

Jutun juoni on siinä, että nainen rakastuu isäehdokkaaseen, ja haluaa nähdä millainen hänestä ja rakkaasta syntyvä yhdistelmä on.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   11.7.25 21:31:12

Ihan kaikkien ei kannata lapsia hankkia. Siitä kannattaa olla rehellinen itselleen ja kumppanilleen.
Omissa lapsissani kaikki on ihanaa. Kyllä kiukut ja vastoinkäymisetkin. Nuo ovat rakkaimmat olennot minulle maan päällä. Ihan kaikki väsymykset ja muut asiat unohtuvat kun nuo rakkaat ovat olemassa. Katsotaan sitten kun ovat teinejä, olenko yhä samaa mieltä xD ( todennäköisesti olen)

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   11.7.25 21:33:57

Hah: samaa mieltä. Ja on noiden eläintenkin kanssa joskus huumori koetuksella. Samoin kodin kanssa voi olla ongelmia jos jonkinlaisia. Silti koti on rakas paikka (ja välttämätönkin, mutta että juuri tämä koti <3)

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   11.7.25 21:42:03

Täållä osa trollaa ja liioittelee taas, huh huh. Joku piti lapsiaan 'saavutuksena' ja joku toinen peräti vertasi, että niitä rakastaa tuhatkertaisesti lemmikkiin nähden. Aika surkea lemmikinomistaja saa olla, että noin ajattelee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.25 21:47:03

Surkea lemmikinomistaja jos rakastaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin eläimiä?

Onko oe ja ellu aaltolan lampaat löytäny foorumille taas? Parin viime päivän aikana kommentit ovat olleet yhtä pehmeitä, siitä johtopäätös.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.7.25 22:20:00

”Täållä osa trollaa ja liioittelee taas, huh huh. Joku piti lapsiaan 'saavutuksena' ja joku toinen peräti vertasi, että niitä rakastaa tuhatkertaisesti lemmikkiin nähden. Aika surkea lemmikinomistaja saa olla, että noin ajattelee.”

No nyt on taas jutut :D lapsi on lapsi, lemmikki on lemmikki. Lapset menee lemmikin edelle ja ovat paljon rakkaampia. Silti olen hyvä lemmikin omistaja.