|
Lähettäjä: mä
Päivämäärä: 9.7.25 10:44:24
Viime päivinä tuo lause on pyörinyt paljon mielessä. Että kuinka totta se onkaan ja kuinka ihmisillä pitäisi olla vähän vastuuta tekemisistään.
Esimerkiksi oma narsistinen puoliso alkoi painostaa minua heti työmatkalta saavuttuani ties mihin maalaus-, siivous jne hommiin, vaikka tietää miten raskas työmatka oli ja kuinka paljon olen joutunut muutenkin tekemään viime aikoina ylitöitä. (Vertailun vuoksi, hänellä kestää aina 2-3 viikkoa saada edes matkalaukku purettua, minä purin vielä ensimmäisenä iltana klo 23 saapuessani ja vein matkalaukun varastoon jne).
No, kävi ilmi, että jaksamisellani ei ole hänelle mitään merkitystä. Käy koko ajan painostamassa ja vaatimassa mitä haluaisi minun tekevän, luettelee jotain omia mitättömiä tekemisiään (valitsee aina helpoimmat ja kivoimmat jutut, jättää ikävämmät minulle). Nyt kun hän on lomalla, niin on ilmeisesti kokenut jonkun siivousinnostuksen. Yleensä elää kuin sika ja minä hoidan roskat, tiskit, pyykit, imuroinnin, perustarvikkeet kotiin jne. Mutta nyt, sillä sekunnilla kun HÄN haluaa ja jaksaa niin minunkin pitäisi olla aamusta iltaan huhkimassa hänen keksimiään töitä (joilla ei ole mikään kiire). Vaikka oma lomani ei ole edes alkanut.
Jotenkin tuon kalloon ei tunnu uppoavan, että jos toinen ei kertakaikkiaan jaksa, niin hänen painostuksensa ei siinä auta. Kerroin, että jos oikeasti uuvun, niin voi joutua hoitamaan kaiken yksin. Ei resonoi, painostaa vaan. Ja vaatii minua tekemään "edes" sitten koko lomani. Uhkailee erolla :D
Lopulta omakin pinna paloi, vaikka yritän olla antamatta narsistille mitään reaktioita. Huusin naama punaisena mitä hänestä ajattelen. Nyt sitten uhriutuu ja pitää mykkäkoulua, mutta nyt en suostu tähän asetelmaan. Turha leikkiä uhria kun on itse kaivanut verta nenästään minkä ehtii!
Ja kyllä, eroan heti kuin mahdollista. Kaikki ei todella aina ole niin kuin miltä ulkopuolelta näyttää, tuokin leikkii marttyyria ja kulissit on oltava kunnossa. Totuus kodin seinien ulkopuolella jotain ihan muuta...
|