Lähettäjä: ¤ 
Päivämäärä:   8.7.25 14:27:05

Kokemuksia? Toipumisia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 14:28:36

Avaa vähän lisää

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 14:33:27

Ai niin tämäkin. Nykyisin höpötellään vain kipuilmeistä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 14:34:58

Kuka sen on opettanut olemaan avuton?

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   8.7.25 15:20:52

Olen törmännyt muutamaan ja ovat aika surullisia hevoskohtaloita. Usein on ensin ollut kipu, sitten kova käsittely. Ja sen seurauksena reagoiminen on loppunut lähes kaikkeen, hevonen on vain omassa kuplassaan.

Kyllä nämä voivat hyvällä käsittelyllä palautua, mutta ylimenovaihe on usein vähän epätasaista kyytiä: reagoiminen voi olla välillä aika ylilyövääkin.

Ajan kanssa ja hyvällä käsittelyllä tulee tuloksia. Ja onhan se palkitsevaa käsittelijällekin kun ennen "elävästä kuolleesta" tulee iloinen ja avoin hevonen :)

Lähettäjä: Juuli 
Päivämäärä:   8.7.25 15:30:34

Mulla oli joskus hevonen, joka oli aikaisemmassa kodissa ollut aktiivisessa kisakäytössä. Hevonen oli hyvin kiltti ja tottelevainen ja jotenkin alistuvainen kaikelle mitä ihminen teki. Se ei kertonut ollenkaan mielipiteitään vaan oli ”kaikki käy” tyyppi. Meni jonkin aikaa ennen kuin aloin tajuamaan, että se oli vetäytynyt kuoreensa ja toimi robottimaisesti. Oli sitä varmasti kohdeltu ”hyvin” kisahevosena, mutta sen persoona oli ihan piilossa. En sitten tiedä oliko tuo robottimainen tottelevainen ja alistuvainen käytös opittua avuttomuutta.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   8.7.25 15:34:14

Ei, Juulin kuvaama käytös ei ole opittua avuttomuutta. Se on sellaista, että jos joku hakkaa hevosta raipalla niin paljon kuin lähtee, se vaan pysähtyy, laskee päänsä, eikä tee mitään (onneksi tällaista ei enää näe). Tai pommi räjähtää vieressä ja hevonen vaipuu vaan omaan maailmaan.

Ehkäpä Juulin kuvaama käytös on vain todella pitkälle vietyä eläintenkoulutusta -vertaa vaikka todella hyvin koulutettuun tokokoiraan, joka kävelee kontaktissa ja on aina valmiina? Tai vanha poliisikoira, joka on vielä eläkkeelläkin töissä, vaikka voisi olla vapaalla.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   8.7.25 15:48:31

Minulle tuli eläkkeelle vanha ratsastuskouluhevonen joka on kuin oppikirjassa "opitusti avuton". Se oli ollut siellä lasten suosikki kymmenen vuotta, koska seisoi paikallaan naulittuna aivan paska jäykkänä ihan sama mitä tapahtui. Ei ollut huokaissut varmaan kertaakaan tuon uransa aikana. Kaksi vuotta vain pakolliset hoitotoimenpiteet jonka jälkeen tämä hevonen otti ensimmäisen kerran minuun kontaktia omaaloitteisesti. Ei edelleenkään ole mikään seurallisin, mutta välillä pyytää rapsuttamaan ja huomauttaa kun jokin käy kipeää (esimerkiksi haavanhoito). Ollut ihana seurata persoonan esiin astumista, mutta samalla aivan kamalaa kun tajunnut miten sulkeutunut tämä on ollut.

Lähettäjä: gnkgn 
Päivämäärä:   8.7.25 20:24:30

Nää on niitä ponikirjatarinoita.

Lähettäjä: lll 
Päivämäärä:   8.7.25 21:00:57

Jaa.. milloin hevonen on rutinoitunut johonkin ja milloin opitusti avuton. Siinäpä miettimistä.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   8.7.25 21:23:43

Kannattaa ottaa myös huomioon se, että hevonen reagoi uuteen kotiin, uusiin ihmisiin jne eikä välttämättä ole lainkaan huonosti kohdeltu edellisessä elämässä, vaan ottaa aikansa tottua uuteen ja tulla esiin kuoreestaan.
Eli aina kun väitetään hevosta vaikka hakatun entisessä kodissa ja siksi se käyttäytyy niin tai näin, niin voi olla että reagoikin erilaiseen käsittelyyn kuin mihin on tottunut.
Joku myös tulkitsee rentoutumisen niin, että hevonen on apaattinen, jos ei ole apaattista hevosta koskaan tavannut.
Oma ex-ravurini alkaa käytävällä helposti ennen lenkkiä haukottelemaan, kuorsaamaan ja sulkemaan silmiään, mikä tällä hevosella liittyy todennäköisesti nuoruudessa koettuun kipuun(mahahaava?)/stressiin. Raviurasta on jo vuosia ja muuten on alkuajoista muuttunut seurallisemmaksi. Elää ainoana ruunana tammalaumassa pomona.

Lähettäjä: tässä ja nyt 
Päivämäärä:   8.7.25 23:59:18

Niin, mistä kirjasta tuollaisia tulkintoja löytyy?