Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 12:51:17

Vahva epäilys että viimeiselle matkalle on koira lähdössä, mutta tehdään vielä pari tutkimusta jotka sitten paljastavat onko koira vielä autettavissa vai onko aika päästää irti. Vielä pitäisi reilu 1,5h saada aikaa kulumaan kotona. Koiran kanssa ei valitettavasti voi tehdä mitään sen tämänhetkisestä voinnista johtuen, silitellyt olen mutta nyt halusi mennä rauhallisempaan paikkaan lepäilemään ja näkyykin siellä nukkuvan.

On elämäni koira, ajatustenlukija. Yhdessä kuljettu 13 vuotta ja koettu paljon yhdessä. Koira oli tukipilari ja elossapitäjä kun sen nuoruusvuosina kärsin vakavista mt-ongelmista. Koira oli se, jonka kautta tutustuin uusiin ihmisiin ja sain sisältöä elämään. Oikeastaan kaikkiin nykyisiin ystäviini olen tutustunut tuon koiran ansiosta. On koettu yhdessä ensimmäiset kisat, treenileirit, telttayöt, retkeilty miltei kaikissa kansallispuistoissa. Koira eli mukana koko elämäni ensimmäisen parisuhteen iloineen ja suruineen. Kiitollinen saan olla paljosta, mutta miksi luopumisen pitää olla näin kamalaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 12:51:37

Enkä näköjään osannut otsikkoakaan kirjoittaa oikein

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.7.25 12:52:45

En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä!!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.7.25 12:53:10

Voimia <3 Se viimeisen päätöksen tekeminen on aivan hirveää, mutta se on myös tärkeä palvelus sun uskolliselle ystävälle.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.7.25 12:59:56

Koirasta kyllä näkee millon on aika mennä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 13:16:43

Valtavasti voimia! Olen hiljattain käynyt saman läpi. Suru oli musertavaa, enkä ollut varma, selviänkö. Jos mahdollista, kysy, onko jollain läheisellä mahdollisuutta tulla luoksesi tai tukea sinua muuten. Tapahtuneen jälkeen, ensimmäisten itkujen jälkeen, yritä harhauttaa jonkin aikaa ajatuksesi sarjoilla tai somella tms. Jos pystyt ulkoilemaan, kirjoittamaan ja puhumaan asiasta se toki helpottaa. Itse en ensin pystynyt, vaan piti ensin käydä tuo ajatusten harhauttamisaika läpi. Silti murruin aika ajoin, ja kaikki tuntui merkityksettömältä. Kaikki neuvovat palaamaan mahd pian normiarkeen. Se vaan vaihtelee, miten nopeasti se kelläkin on mahdollista. Älä pelkää tarvittaessa ottaa yhteyttä ammattilaiseen esim työterveyden kautta. Joillain paikkakunnilla järjestetään sururyhmiä lemmikinsä menettäneelle ja esim facessa on samanmoinen sururyhmä.

Muista, että rakkautenne ei koskaan katoa, vaan on yhtä totta aina.

Lähettäjä: Sad Lisa 
Päivämäärä:   8.7.25 13:20:05

Me kaikki koiraihmiset tunnemme tuon tuskan ja myötäelämme kanssasi. Lämmin halaus täältä teille molemmille!
Aika auttaa, vaikka hitaasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 13:25:25

Voimia asian läpikäyntiin <3
Koirat ovat niiiiiiin rakkaita.

Lähettäjä: jms 
Päivämäärä:   8.7.25 14:14:42

Voimia sinulle! Ajattele, mikä olisi paras ratkaisu koiran kannalta ja tee päätös sen mukaan vaikka kuinka sattuisi.

Lähettäjä: Hali 
Päivämäärä:   8.7.25 16:40:01

Ap: Miten jakselet?

Lähettäjä: Muta 
Päivämäärä:   8.7.25 17:07:55

Täällä yksi surussa elävä myös. Päivää vaille viikko sitten silitin ensimmäisen koirani ikiuneen tässä kotona (siis eläinlääkäri toki tilanteessa myös). Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, mutta kun se oli tehty, menin sellaiseen "järjestelymoodiin" ja varasin tarvittavat ajat ja muut sille päivää. Puuhailtiin vikoina päivinä kaikkea mukavaa. Se aika meni oudon kevyesti, taisin kerran vain itkeskellä, että onko päätös nyt varmasti oikea. Mutta auta armias, kun ystävä oli poissa... en jotenkin ollut odottanut miten paljon se oikeasti sattuu. Suru, ikävä, epätodellisuuden tunne.. epäröinti siitä oliko päätös sittenkään oikea (vaikka onneksi järki kertoo, ettei toisen tie siitä olisi enää ollut kuin aina vain huonompaan). Tuo epäröinti onneksi jo helpottaa. Pisinkin parisuhteeni on kestänyt kohta 8 vuotta, mutta tämä ensimmäinen koirani, jonka hankin juuri ennen kuin täytin itse 18 vuotta, ehti olla minulla 16 vuotta. Ja mitä kaikkea niihin vuosiin mahtuukaan. Vaihtuvia asuntoja, parisuhteita, yhteisiä matkoja, mielenterveysongelmia, koiran (onneksi vähäisiä) sairasteluja, ja ennen kaikkea niin paljon onnea. Muuttui mikä vain, koira on aina ollut siinä. Eilen ja tänään isoin surun aiheuttaja ikävän lisäksi on tämä tilanteen lopullisuus. On vaikeaa hyväksyä sitä, että tämä muutos on nyt pysyvä ja koira on oikeasti poissa. Enää päivääkään en sen kanssa saa. Voiko olla elämää ilman häntä?

Lähettäjä: Muta 
Päivämäärä:   8.7.25 17:08:41

Ja niin, voimia aloittajalle tilanteeseen. ❤️ Kai se on tämä kaikki käytävä läpi ja luotettava siihen, että aika auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.25 21:48:31

Koira jäi sinne. Tutkittiin ensin kunnolla, mutta oireiden syy(t) ei ollut parannettavissa. Lääkkeillä olisi ehkä voinut pelata muutamia viikkoja lisäaikaa, mutta mitään varmuutta niiden toimivuudesta ei olisi ollut. Joten päätin ettei lähdetä kokeilemaan saadaanko x viikkoa lisää yhteistä aikaa sillä riskillä että koiran vointi jossain vaiheessa romahtaa.

Koira nukahti todella kauniisti ja ka rauhassa. Miesystävä lähti mukaan tueksi ja tulin hänen luokseen niin ei tarvitse nyt olla yksin. Kamala ikävä koiraa ja sängyn jalkopää tuntuu aivan liian tyhjältä. Aamulla varmasti automaattisesti herään antamaan aamulääkkeitä koiralle jota ei enää ole.

Päätös oli oikea, siitä olen varma. Mutta on tämä silti kamalaa, vaikka se mahdollisen lopetuksen odottaminen oli kyllä ehkä vähän tätä tämänhetkistäkin oloa kamalampi.

Tsemppihali kaikille rakkaan lemmikkinsä menettäneille <3

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   8.7.25 22:00:05

Tsemppiä surutyöhönd

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   8.7.25 22:14:51

Voimia sinulle, aloittaja! Se ei koskaan ole helppoa vaikka kuinka tietäisi että päätös oli oikea.

Hali täältäkin!

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   8.7.25 22:35:30

Voimia aloittajalle, ja muillekkin saman asian kanssa eläville.

Multa on näillänäkymin huomenna lähdössä koira viimeiselle matkalle. Riippuu saadaanko auto huollostta ja hauta kaivettua. On yli 80kg koira niin ei saa tuhkattuakaan, mikä hieman harmittaa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   8.7.25 23:04:40

Voimia niin aloittajalle kuin muillekin. Itsellä meni kolme seniori-ikäistä koiraa viime vuonna. Kyllä se aina on niin raskas päätös ja pitkä aika sen jälkeen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   8.7.25 23:11:20

Voimia aloittajalle. Itsellä vieläkin ikävä viime syksynä lopetettua vanhaa kissaani.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.7.25 23:11:24

Halaus aloittajalle. Se vaan on niin hirveää :'''(

Lähettäjä: Kummitus 
Päivämäärä:   9.7.25 08:51:29

Halaus aloittajalle täältäkin.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   9.7.25 09:39:20

Oikeaan aikaan tuli lopetus, se viikko tekohengitystä olisi ollut vielä raskaampaa. Kannattaa päästää irti kun on aika, ikävä voi olla vielä pitkään. Kamalia aikoja nuo, paljon jaksamista.

Lähettäjä: alli 
Päivämäärä:   9.7.25 11:18:03

Halaus täältäkin. Suru on se hinta, joka rakkaudesta pitää maksaa. Itse jouduin luopumaan lauman vanhimmasta alkuvuodesta ja vaikka vielä kaksi jäi, edelleen on rutistava ikävä vanhaa ja aina ystävällistä mummokoiraa.