Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.25 16:09:15

Aina eläimet olleet sydämen asia, eivätkä vain söpöt kissanpennut vaan myös hämähäkit, jopa punkit! Olen aina tykännyt eläimistä kovasti ja lemmikkejä ollut paljon, ne ovat automaattinen osa elämää jota en ole kyseenalaistanut koskaan.

Nyt keski-iässä ensimmäisen kerran tuli olo että millaistakohan olisi elämä jos tarvitsisi pitää huolen vain itsestään.

Nytkin on monenlaista lemmikkeihin liittyvää vaivaa, huolta, stressiä ja rahanmenoa sekä edesmenneet lemmikit aiheuttaa surua kun kaipaan niitä. Toki myös ihania muistoja, nykyisia hauskoja hetkiä ja paljon onnea on.

Onko joku jolla on aina ollut lemmikkejä, jossain vaiheessa vaan pitänyt niistä taukoa tai lopettanut eläinten pidon? Miltä tuntuu?

Lähettäjä: minni 
Päivämäärä:   3.7.25 16:15:11

Yritin puoli vuotta koirani menehdyttyä, ei tullut mitään. Nyt on uusi koira ja sill kaikenlaista ongelmaa, mutta ratkaisu oli siltikin oikea - nyt elän taas.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   3.7.25 16:31:51

Mä olin 25 vuotta sitten 2kk ilman eläimiä ja se riitti. Kyllä elämästä puuttui niin iso ja tärkeä palanen, että ei ollut mun elämääni se.

Lähettäjä: Pujo 
Päivämäärä:   3.7.25 16:36:48

Meillä oli aina koira kotona, ja sit teini-iässä mä aloin roudata lemmikkejä kotiin. Kun muutin omilleni, oli enää kaksi kissaa ja nämä jäivät porukoille, koska eivät sopeutuneet kerrostaloon. Pari kuukautta olin ilman lemmikkiä ja sit tuli eka kissa. Myöhemmin toinen kissa. Molemmat ovat jo paremmilla hiirestysmailla eikä uutta lemmikkiä ole tullut. Kuutisen vuotta mennyt.

Toisaalta olisi kiva ottaa pari kissaa tai koira, mutta kun vihdoin on vapaus tehdä mitä haluan, mennä ja tulla miten tykkään niin on tääkin ihan mukavaa, eikä tarvitse stressata eläinten hyvinvoinnin takia. Tallilla vielä saan heppa-, koira- ja kissaterapiaa ja se on riittänyt ainakin toistaiseksi.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   3.7.25 16:45:43

Itse olen ollut kohta 5 kk ilman lemmikkejä. Sitä ennen on aina ollut lapsena kissa, hevonen, myöhemmin 2 kissaa kun asuin vielä kotona ja kun muutin pois, minulla oli 2 kissaa silloinkin. Nyt ei enää yhtään :(

Mutta on se kyllä totta, että se rahanmeno ja HUOLI heti kun joku sairastaa, niin huh huh. Toki eläimistä on saanut paljon voimaa ja olen syvästi rakastanut kaikkia lemmikkejä. Silti se huoli js stressi muistuu myös mieleen, vaikka kova ikävä onkin!

Nyt on kyllä nämä 5 kk ollut outoa, kun voi olla vaikka koko päivän jossain, eikä tarvi miettiä että siellä se kissa on taas yksin ja tulee huono omatunto. Itse olen sellainen, että jos mulla on lemmikkejä, ne hoidetaan 110 % hyvin ja niille annetaan kaikki se rakkaus mitä ikinä on annettavana. <3

Nyt olen päättänyt ettei enää uusia lemmikkejä tule, sillä ensinnäkin rahatilanne ei enää salli sitä. Enkä voisi ottaa lemmikkiä jos minulla ei ole varaa hoidattaa sitä yksityisellä eläinlääkärillä vaikka keskellä yötä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 16:50:29

"se rahanmeno ja HUOLI heti kun joku sairastaa, niin huh huh!"

Tämä. Tää on se pahin asia. Itsellä elukoiden sairastusstressi vetää itsenikin niin sairaaksi että joudun särkylääkekuurille. Lihakset alkaa särkeä niin pahasti. Sitten hajoilee sekä pää että kroppa.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   3.7.25 16:52:01

Mietin samaa. Aina, lapsuudesta lähtien, kotona on ollut pari koiraa. Välillä mietin, että millaista olisi ilman? Voisi tulla ja mennä miten huvittaa. Ei tarvitsisi lähteä lenkille kaatosateessa aamu kuudelta. Mutta todennäköisesti vain tylsistyisin

Lähettäjä: Pujo 
Päivämäärä:   3.7.25 16:53:07

L: mulla sama että eläimet meni aina edelle. Siksi en esim matkustellut mihinkään kun oli kissat. Mulla jopa vuokrahevosen kanssa oli niin että kun oli päivät sovittu jolloin käyn niin ne sitten piti eikä ollut edes vaihtoehto, että olisin perunut käyntikerran esim jonkun matkan takia. Nykyään löytänyt tähänkin rennomman otteen.

Lähettäjä: Pujo 
Päivämäärä:   3.7.25 16:57:05

Jaa: mulla toki eri asia kun oli kissat eikä niitä voinut ottaa mukaan joka paikkaan mutta mulla ainakin vähän niin kuin auennut ihan uudenlainen maailma kun on vapaus tehdä asioita, joita aikaisemmin ei pystynyt. Ei todellakaan tylsistytä, edelleenkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.25 17:10:10

Eläimistä voi nauttia monipuolisesti vaikkei omista lemmikkiä. Itse tykkään ulkoilla ja bongata (ja kuvata) villieläimiä. Voi myös ottaa eläimiä helpommin hoitoon kun omaa ei ole, jos sellaista haluisi tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 17:24:07

Nyt viidenkympin jälkeen tiedän että tämä nykyinen eläinlauma on se viimeinen. Näiden kanssa niin pitkälle kuin päästään, sitten riittää eläinvideoiden katselu ja muut metkut. Paitsi undulaateille pieni takaportti suunnitelmissa vielä, jos oikein ikävä iskisi..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.25 18:25:45

Meidänkin perheessä ollut lemmikkejä siitä asti kun olin lapsi, ihan kaloista kissoihin ja koirista hevosiin. Kun muutin omilleni, otin koiran matkaan. Viisi vuotta kerettiin asua koiran kanssa kahdestaan, sitten se lopetettiin sairauden takia. Muutama vuosi nyt mennyt eikä ole mitään uutta lemmikkiä, myöskään vanhemmilla ei ole.

Jossain vaiheessa vakavasti harkitsin uuden koiran hankintaa, mutta sitten tulin järkiini. Ei ole varaa (valmistuin työttömäksi), ja voi olla että joudun tulevaisuudessa muuttamaan työn perässä ulkomaille. Oikeastaan lemmikitön elämä tuntuu ihan hyvältä, vaikka lenkit yksin eivät koskaan vedä vertoja lenkeille koiran kanssa. Samoin ikävöin koiraharrastuksia ja muuta koiran kanssa touhuamista.

Mutta kaikenlainen stressi on vähentynyt hurjasti, olen sellainen, että jos koiralta katkeaa viiksikarvakin niin valvon viikon ja kehittelen kaikki pahimmat mahdolliset vaihtoehdot mielessäni. Samoin kotoa lähteminen on helpompaa, olin aina huolissani siitä että syttyy tulipalo tai koira jotenkin taianomaisesti vetelee kitusiinsa tiskikonetabletit ja päälle kloriittia. Tai jotain muuta kamalaa.

Lisäksi mielenrauhaa tuo se, ettei mitään ylimääräisiä eläinlääkärikuluja yksinkertaisesti enää voi tulla, kun ei ole eläintäkään. Voin käyttää kaikki vähäiset rahani itseeni:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 23:40:27

Kolme vuotta ollut ilman eläintä/eläimiä kun viimeisestä (koirasta) aika jätti, sitä ennen niitä oli enemmän ja vähemmän yli 30 vuotta. Aluksi oli aivan kamalaa, lapsetkin lähteneet maailmalle sitä ennen ja yhtäkkiä ei ollut ketään eikä mitään kenestä huolehtia tai kenen mukaan rytmittää päiviä. Viimeinen vieläpä sairasti viimeiset vuodet ja sen lääkitykset ym piti hoitaa ajallaan jne. Ja viimeiset pari vuotta olivat kyllä raskaat, niin henkisesti, taloudellisesti kuin ajankäytöllisestikin. Silti elettiin hyvää elämää loppuun asti.
Tyhjyys oli aluksi aivan järkyttävää, en osannut tehdä kotona oikein mitään, kävelyllä käyminen yksin ei tuntunut hyvältä ja missään ei ollut oikein mieltä.
Uutta en kuitenkaan ottanut, juuri se huoli oli niin päällimmäisenä mielessä ja se huono omatunto pitkistä työpäivistä vuorotyössä.
Kyllä se ajatus silti elää, että joskus sitten... ehkä. Mutta nyt koitan nauttia vapaudesta ja huolettomuudesta, ja muiden eläimistä kun mahdollista.

Lähettäjä: Iii 
Päivämäärä:   4.7.25 07:19:47

Meillä oli Ex miehen kanssa 20 vuotta koiria. Parhaimmillaan 4 yhtäaikaa. Kun muutin omilleni, mulle jäi vain hevonen ja se täysihoidossa. Alussa kamala ikävä oli koiria, mutta vain niitä omia koiria, ei koiria yleensä.

Parhaimmillaan ollut 1,5 hevosta. Nyt 10 vuoden jälkeen, yksi heppa ja kaksi Neitokakadua. Nämä linnut on kyllä tosi seuralaisia ja eläväisiä. Helppoja hoitaa ja edullisia pitää, jos näin voi sanoa. Ihan huipputyyppejä kun niille järjestää ison häkin virikkeineen ja vapauden tulla ja mennä ulos häkistä. Koiraa en enää ottaisi. Kissaa olisin voinut harkita, mutta puoliso ei sille ole lämmennyt. Eli mennään näillä:)

Lähettäjä: Kivoja aikoja 
Päivämäärä:   4.7.25 07:34:02

Lapsuudenkodissa oli aina elukoita laidasta laitaan ja hevosurheilu elämäntapa. Jatkoin aikuisena samaa pienemmässä mittakaavassa ja nautin joka hetkestä ja olen kiitollinen ja tyytyväinen, että sain elää eläinkavereitten keskellä iloja ja suruja.
Nyt viisikymppisenä päätös onkin ihan selkeä, että nykyinen lauma jää viimeiseksi. Pyörii vielä kaikenlaista karvapalloa tuossa ja elellään hyvässä hengessä loppuun asti.
Hevosista luovui jo vuosia sitten, enkä ole kartaakaan halunnut uusia.

Jotenkin vaan tuntuu, että haluaa jo vähän höllätä siitä jatkuvasta huolesta ja stressistä ja onhan sekin totta, että se eläinten pitäminen maksaa vuosi vuodelta yhä enemmän. Ja haluan myös kokeilla ennen kuolemaani elämää, jossa on vapautta ilman, että olet sidottu laumaan kotona.
Ihmettelen itsekin, miten päätös on tullut ihan itsestään, eikä sisällä surua tai mitään sellaista. Ilmeisesti aika on vaan oikea kokeilla jotain muuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.25 09:08:21

Minä on olen päättänyt niin että kun kissoista Aija jättää niin en hankinta enää mitään lemmikkiä.
Pidän kyllä eläimistä mutta eläimestä on aina se huoli ja kuka sen hoitaa jos lähtee reissuun jne.
Vapaampaa olla joskus ilman eläimiä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   4.7.25 09:23:45

Joo, se päätös piti 2 viikkoa

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   4.7.25 10:06:40

Sekä koira että hevonen kuolleet. Nyt ilman mitään eläimiä neljä vuotta. Aluksi oli ontto fiilis, mutta tiedän, etten nyt jaksa huolehtia eläimistä vaan elää rauhassa.

Lähettäjä: Pim 
Päivämäärä:   4.7.25 11:25:05

Vaikea kuvitella elämää ilman tätä laumaa. Hetkittäin on mielessä, että olisiko kivaa. On vain ihan lyhyitä hetkiä elämässä, kun ei ole ollut lemmikkiä.

Nyt mietin, että nykyisten kissojen ja koirien jälkeen ei tulisi uusia. Menehtymiiseen voi toki mennä reilusti yli 10 v, jopa 15. Olen silloin jopa 75. Ulkona olevat eläimet on ulkopuolisten helpompi hoitaa.