Lähettäjä: Ainokainen
Päivämäärä: 3.7.25 10:33:38
Tiina: Kysyit multa:
"Eli pystyisit hyvillä mielin hyväksymään ilman minkäänlaista katkeruutta, että lasten myötä koko elämä loppui, myös se hyvä parisuhde. Olisihan meillä yhteistä miehen kanssa, jos pystyisimme edes hetken olemaan yhdessä. Mutta kohta 8 vuoteen emme ole päässeet käymään kahdestaan missään, kyllä sevsyö parisuhdetta ja ainoa syy tähän on lapset."
Eroaisin siksi, ettemme selvästikään olisi kovin hyviä hoitamaan arkeamme, parisuhdettamme ja perhettämme, jos joutuisimme vastaavaan tilanteeseen. Parisuhteessa ihmiset voivat olla joko toistensa paras tuki tai sitten toisinpäin, kun kyseessä on toisilleen sopimattomat ihmiset.
Jos joku tälläiseen tilanteeseen joutuisi, niin tärkeintä olisi pystyä pysähtymään tän asian ääreen yhdessä. Todeta, että "me ollaan rakas hoidettu tää meidän perhe ja parisuhde niin huonosti, että jonkin pitää muuttua". Sä annat ymmärtää että tilanne olis jotenkin mahdoton ratkaista, vaikka lopulta hyvin pienet asiat saisivat isoja muutoksia aikaan.
Nämä asiat (ettei ole aikaa yms.)on teidän omien valintojen seurausta. Se on kuitenkin vain huono ja ontuva tekosyy sille, ettei sitä parisuhdetta todellisuudessa edes haluta hoitaa. Koska jos halua olisi, myös keinot löytyisi. Vai miten ajattelit meidän muiden pärjäävän, joilla on useampi pieni lapsi?
Te käytte molemmat töissä eikä teillä ole harrastuksia. Voisi siis kuvitella, että sitä yhteistä aikaa on kotona töiden jälkeen ja vapaapäivinä aika lailla. Kuten jo aiemmin sanottu, lapset nukkumaan viimeistään klo 21, jolloin teille jää yhteistä aikaa. Teette yhdessä tai vuoronperään iltapalaa ja alatte seuraamaan yhdessä jotain sarjaa. Siinä sitä ehtii myös jutella ja harrastaa seksiä. Aamuisin nousette ylös ennen lapsia ja vietätte hetken (vaikka puoli tuntia sylikkäin ja aamupalaa syöden sekä jutellen).
Jos vuorotyöt aiheuttaa sen, ettette koskaan ole samaan aikaan kotona muutoin kuin nukkumassa, niin toinen tai molemmat hankkii uudet duunit.
Kumpikin ottaa tavaksi ottaa lapset kerran viikossa itselleen pariksi-kolmeksi tunniksi. Lähtee niiden kanssa vaikka leikkipuistoon tms. Näin kumpikin saa myös omaa aikaa. Lapset nyt tappelee, sellaista se on mutta kyllä sinne ulos ääntä mahtuu.
Palkkaatte kaksi kertaa kuussa lastenvahdin ja käytte treffeillä. Alatte hoitamaan sitä parisuhdetta. Tähän on paljon tosi helppoa ja ilmaisia keinoja. Tekstiviesti toiselle kesken päivää illan suunnitelmista kun lapset on saatu nukkumaan toimii hyvin. Pikaisiin menee 5 min. Sen te jaksatte kyllä muutaman kerran viikossa vaikka väsyttäisi.
Joskus otatte molemmat saikkupäivän ja jäätte kotiin peiton alle koko päiväksi. Onhan noita keinoja. Ei näihin tarvita kuin hieman tahtoa. Elämä ei oo noin vaikeeta kuin mitä sä kerrot, paitsi jos siitä tekee sellaista. Älä tee. Voitte kaikki paremmin.
|