Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 20:29:22

...ut tälle rakastavansa häntä. Ovat olleet yhdessä yli viisi vuotta. Olin ihan hämmästynyt. Varsinkin, kun kaverini on suoraan kertonut tälle miehelleen, että se loukkaa. Mies vaan ei saa sanoja suustaan. Mistä se kertoo?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.7.25 20:35:48

Mun kaverin mies osasi kertoa että ei rakasta ja kaikkea mikä on vialla, mutta positiiviseen tunnepuheeseen ei kyennyt. Eikä minkään hyvän sanomiseen, ainoa positiivinen ilmaisu oli että joku asia on "kiva".

Onneksi olen lesbo.

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   2.7.25 20:42:40

Surullista tuo on olla suhteessa jos haluaisi ne pari sanaa kuulla, muttei saa. Osoittaako kaverin mies muuten jollain tavoin rakkautta?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   2.7.25 21:04:38

Mä olin exäni kanssa 6v yhdessä ja ikinä hän ei sanonut rakastavansa tai mitään sinne päin. Jos mä sanoin vaikka "oot tärkee" niin ei vastannut mitään.

Ei kuulemma osannut. Osoitti rakkautta lahjoilla ja muilla teoilla, kuten illallisten kokkaamisella mikä oli kyllä mukavaa. Mutta ei vain riittänyt mulle lopulta =( jotenkin kurjaa jos ei voi omalle rakkaimmalle sanoa ääneen että rakastaa tai tykkää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:12:07

Oon ollut seitsemän vuotta mieheni kanssa yhdessä, enkä ole koskaan sanonut rakastavani. Ne sanat ei vaan tuu suusta ulos.

Olen kasvanut perheessä, jossa en ole koskaan nähnyt vanhempieni edes halaavan. Enkä muista, että vanhemmat olisivat minullekaan pienenä sanonut ”äiti/isi rakastaa.” Eikä kyllä halejakaan jaeltu minulle.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.7.25 21:14:38

Minusta on jotenkin keskenkasvuinen mies, jos ei kykene omalle rakkaalleen sanomaan suoraan rakastavansa. Onneksi omani puhuu ja pussaa. Puhuu rakkaudesta ja vaikeistakin asioista

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:15:01

No voi hel vet ti kaikkea ei voi laittaa lapsuuden piikkiin - yhyy kotona ei halattu niin en osaa muuttaa aikuisena tapaa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.7.25 21:15:46

"Oon ollut seitsemän vuotta mieheni kanssa yhdessä, enkä ole koskaan sanonut rakastavani. Ne sanat ei vaan tuu suusta ulos.

Olen kasvanut perheessä, jossa en ole koskaan nähnyt vanhempieni edes halaavan. Enkä muista, että vanhemmat olisivat minullekaan pienenä sanonut ”äiti/isi rakastaa.” Eikä kyllä halejakaan jaeltu minulle"

Ja sinähät et voi opetella sanomaan? Tai sitten vaan et rakasta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:19:09

” Ja sinähät et voi opetella sanomaan?”

Mitenhän se noin niinku konkreettisesti opetellaan sanomaan?

” No voi hel vet ti kaikkea ei voi laittaa lapsuuden piikkiin - yhyy kotona ei halattu niin en osaa muuttaa aikuisena tapaa.”

Lapsuudessa ne käytösmallit opitaan. Toki voi opetella uuttakin, mutta ei niin paljoa kiinnosta, kun ei tämä itseä häiritse. Mies varmaan osaa lähteä suhteesta, jos sanomattomuus häiritsee häntä.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 21:20:45

Ei mullekaan sitä pienenä juuri kerrottu enkä ole saanut lapsena hellyyttä. Aikuisena muutuin itse, koska en halunnut jatkaa sitä kierrettä omassa suhteessani ja lasteni kohdalla. Sanon päivittäin että rakastan ja osoitan sen hellyydellä sekä monilla muilla tavoilla. Aikuinen voi myös päättää, ketä haluaa olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:23:05

” Aikuinen voi myös päättää, ketä haluaa olla.”

Voi toki, mutta kuten sanoin, minua se ei häiritse. En tykkää halaamisesta, en aio opetella. En osaa sanoa rakastavani, tuskin tulen opettelemaan. Jos kumppanilleni nämä olisivat tärkeitä asioita, hän tuskin olisi seitsemättä vuotta kanssani yhdessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:25:18

Kertoo ettei lapsuudessa sanottu noita. Mulle oli tosi vaikeeta kans aluksi. En ole koskaan kuullut vanhempani kertovan hellyyksiä toiselle. Tai edes halaillut. Kädestä pitävät vain lomalla jossain hyvänä päivänä. Tappelu oli helppoa mutta herkkänä ei koskaan jos liittyi rakkauteen.

Mulla on edelleen tosi vaikeaa puhua herkkiä ja tärkeitä juttuja kuten kuinka paljon toinen merkitsee. Vaatii todella tarkan ajan ja paikan. Iloisia ja yleisiä "rakastan sua" pystyn nykyään helposti sanomaan ja sanotaan miehen kanssa toisillemme monta kertaa päivässä. Ollaan työjutuissa joskus erossa kuukaudenkin ja sitä kautta viestein on helppo kirjoittaa lauseita jotka muistaa loppuelämän. Mies pystyy semmosia puhumaan livenäkin mutta mulle tosi vaikeeta juurikin lapsuudesta kun ei semmosta nähnyt.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.7.25 21:26:59

" Mitenhän se noin niinku konkreettisesti opetellaan sanomaan?"

Kirjoita ne sanat vaikka paperinpalalle ja anna se paperi kumppanillesi.

Jos ei omalta rakkaalta koskaan kuule mitään kiintymystä osoittavia sanoja, niin kyllä se voi tuntua sisällä yksinäisyyden, kohtaamattomuuden ja kelpaamattomuuden tunteena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:32:38

En ole koskaan osannut sanoa kumppanilleni noin, enkä ole koskaan kuullut sitä perheeltänikään. Ne sanat tuntuu rumilta ja kiusallisilta ja vaarallisilta.

Onneksi osaan kirjoittaa ja osoittaa, sillä pääsee johonkin asti.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   2.7.25 21:35:38

Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta eikä olla sanottu että rakastan. Itse olen aikaisemmissa suhteissa sanonut, nykyisen myötä se on vain jäänyt, kun mieskään ei sano. Sanojahan ne vain ovat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:37:32

” Jos ei omalta rakkaalta koskaan kuule mitään kiintymystä osoittavia sanoja, niin kyllä se voi tuntua sisällä yksinäisyyden, kohtaamattomuuden ja kelpaamattomuuden tunteena.”

Mulle teot on aina merkinnyt enemmän kuin sanat. Sanoa voi mitä tahansa, teot kertoo todellisuuden.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:39:32

” Kirjoita ne sanat vaikka paperinpalalle ja anna se paperi kumppanillesi.”

No eihän tämä ole sanomista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 21:52:52

"Oon ollut seitsemän vuotta mieheni kanssa yhdessä, enkä ole koskaan sanonut rakastavani. Ne sanat ei vaan tuu suusta ulos.

Olen kasvanut perheessä, jossa en ole koskaan nähnyt vanhempieni edes halaavan. Enkä muista, että vanhemmat olisivat minullekaan pienenä sanonut ”äiti/isi rakastaa.” Eikä kyllä halejakaan jaeltu minulle."

Sama tilanne, koti oli tunnekylmä mutta silti opin rakastamaan. Jännästi vaan mulle valikoituu miehiä jotka joko ei osaa rakastaa eikä sano sitä tai sitten käyttävät hyväkseen. Lastenteko pitäisi kieltää kylmiltä ihmisiltä.

"Jos ei omalta rakkaalta koskaan kuule mitään kiintymystä osoittavia sanoja, niin kyllä se voi tuntua sisällä yksinäisyyden, kohtaamattomuuden ja kelpaamattomuuden tunteena."

Tämä. Pikkuhiljaa itsetunto murenee pois kun ei kelpaa toiselle, ei yhtä lemmen sanaa saa kuulla. Vielä kun läheisyys otettiin pois niin monesti sitä itkee yksin miksi joutui tällaiseen suhteeseen ja laittoi rahansa kiinni niin että ero tarkoittaisi suunnatonta taloudellista tappiota.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   2.7.25 21:57:09

"Jos kumppanilleni nämä olisivat tärkeitä asioita, hän tuskin olisi seitsemättä vuotta kanssani yhdessä."

No onhan aloittajan kaverikin ollut jo 5 vuotta miehen kanssa yhdessä, vaikka asia on tärkeä :D

Lähettäjä: Anniina 
Päivämäärä:   2.7.25 22:42:02

Minä olin liki 20 vuotta saman miehen kanssa, ei taidettu kumpikaan sanoa rakastavansa.
Ehkä mies sanoi sen niille muille naisille, niin minulle ei enää riittänyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.7.25 22:47:33

>onneksi olen lesbo

Ai tämä oli taas tämmöinen miesvihalanka?

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 23:01:49

Eihän kauniit sanat ole mitenkään pois teoista. Nämä jotka väheksyvät kauniita sanoja ja rakkaudentunnustuksia, tekevät sen suojellakseen itseään. Se kun ei tunnu mukavalta myöntää, ettei omassa suhteessa nähdä edes sen verran vaivaa, että niitä tunteita tuotaisiin sanoin esiin. Siksi on helppo vähätellä muiden parempia ja terveempiä parisuhteita. Sanominen on kuitenkin se kaikista vähiten vaivaa aiheuttava ja jos ei edes siihen kyetä, niin aika vähän jaksetaan siinä suhteessa panostaa siihen että toinen voisi päivittäin tuntea olevansa rakastettu ja erityinen.

Ja kun taustalla on se, "ei tunnu kivalta tai helpolta" niin mites sitten muiden asioiden suhteen, jotka eivät ole niin kivoja ja helppoja? En itse olisi ihmisen kanssa joka ei viitsi sen verran vaivaa nähdä ja kaksi aviomiestä onkin oppinut sanomaan että rakastaa. Nykyinen tekee niin päivittäin. Ja osoittaa sen myös teoin, hyvin monilla tavoilla ihan päivittäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 23:08:24

Ollaan miehen kanssa oltu 17v yhdessä ja kyllä se niin taitaa olla, ettei niitä maagisia sanoja ole hänen suustaan kuultu. Jotenkin varmaan hullua, mutten sitä varsin kaipaakaan. Hän on niitä jotka tekevät, aina olen saanut paljon osoituksia siitä, että olen tärkeä ja tulen huomioiduksi jatkuvasti ihan tavallisessa arjessa. En ole ehkä se helpoin kumppani, mutta rakastan tätä tasaista arkea, kun olen vanhempieni suhteen sotatantereella joutunut lapsuuteni viettämään.

Ehkä sekin vaikuttaa, että omat kokemukseni rakkautta jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen vannoneet miehet ovat olleet niitä ihmisiä, jotka ovat rakastuneet enemmän rakastumisen tunteeseen kuin todelliseen minuun.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.7.25 23:24:59

Kaipa se on se että meille ei ole sitä kotona sanottu niin vaikea sanoa.

Lähettäjä: ***** 
Päivämäärä:   3.7.25 06:46:08

Mä en ole tainnut myöskään koskaan sanoa kenellekään rakastavani. Meillä ei lapsuudessa koskaan mitään tuollaisia puhuttu ja lapsuusiän jälkeen koskaan ei halailtu tms.

Yhdelle eksälleni olisin kauheasti tahtonut sanoa rakastavani häntä, mutta aina sopivan tilanteen sattuessa ne sanat eivät vaan tulleet koskaan mun suusta ulos, vaikka kuinka halusin ne sanoa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   3.7.25 06:56:11

Aika moni suomalainen ei entiseen aikaan ollut kuullut puhuttavan rakkaudesta kuin elokuvissa. Ei ole sanonut minunkaan mieheni kuin ehkä kerran vuosikymmenessä, eikä silloinkaan selvin päin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 07:00:48

Lesboushan ei estä sitä etteikö kumppani voisi olla sanomatta minä rakastan sinua. Ei kaikki naisetkaan ole mitään tunteiden sanoittajia ja avoimesti puhu tunteistaan.

Onneksi olen realisti enkä lesbo.

Lähettäjä: N45 
Päivämäärä:   3.7.25 07:37:33

En ole koskaan sanonut kenellekään rakastavani, eikä niin ole koskaan sanottu minullekaan. En edes tiennyt että sellaista tapahtuu muualla kuin jenkkileffoissa :'D Jos yrittäisin niin luultavasti oksentaisin suuhuni :D

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   3.7.25 07:59:36

Toisille on vaikeaa puhua rakkaudesta tai vihasta. Mun exä ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka aihetta olisi ollut riittämiin. Edes "sorry" ei kuulunut hänen sanavarastoonsa.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   3.7.25 09:15:28

Ei mullekaan sanottu tuollasia lapsena, eikä aikuisenakaan vanhempien toimesta. Ei meillä halattu/halata myöskään. Silti olen opetellut siihen, että minä kyllä voin sanoa rakastavani ja minä kyllä halaan, sekä kumppania että ystäviä ja kerron myös ystäville miten tärkeitä ovat. Kyllä siihen pystyy aikuisenakin opettelemaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.25 09:20:51

Kuulostaa aika surulliselta roikkua suhteessa, jossa ei pyynnöistä huolimatta koskaan saa, mitä kaipaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   3.7.25 10:32:28

Mun mies ei osaa sanoa että rakastaa, mutta näyttää sen kyllä teoin joka päivä. Ja myös katseesta ja kosketuksesta tietää että rakastaa. On vain kasvanut kulttuurissa jossa ei tunteita sanota tai näytetä.

Itse sanon silloin tällöin että rakastan, en kovin usein, koska mielestäni sitä viljellään ihan liikaa tarkoittamatta sitä.
Silloin harvoin kun sanon että rakastan sinua, mies ottaa tiukkaan syleilyyn ja suutelee niin että polvet menee veteläksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.7.25 10:54:03

Edellisessä pitkässä suhteessani en koskaan sanonut rakastavani, eikä eksäkään sanonut sitä minulle. Miksi? Luulin, että syy oli kasvatuksessamme, ei rakkaudesta koskaan puhuttu eikä tunteita osoitettu. Nyt kuitenkin tiedän että kyse oli siitä, että tuossa suhteessa ei vain oikeasti rakastettu ja usein mietinkin sitä että rakastankohan. Nykyisessä suhteessani tiesin heti että rakastan, ja se rakastaminen sanotaan molemmat ääneen usein!

Lähettäjä: -oo- 
Päivämäärä:   3.7.25 10:55:41

Mä olen ollut kolmessa parisuhteessa, 6 vuotta, 14 vuotta ja 2 vuotta eikä yksikään mies oo koskaan voinut sanoa rakastavansa mua. Oon varmaan kamala ihminen ja puoliso.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.7.25 11:11:26

"Mitenhän se noin niinku konkreettisesti opetellaan sanomaan?"

Kakistat ne sanat suusta ulos? :D

"Lapsuudessa ne käytösmallit opitaan. Toki voi opetella uuttakin, mutta ei niin paljoa kiinnosta, kun ei tämä itseä häiritse. Mies varmaan osaa lähteä suhteesta, jos sanomattomuus häiritsee häntä."

Aika kamala asenne. Annat mieluummin miehen lähteä suhteesta kuin opit sanomaan kaksi tai kolme sanaa. Huhhuh.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 11:14:56

” Annat mieluummin miehen lähteä suhteesta kuin opit sanomaan kaksi tai kolme sanaa. ”

Todennäköisesti silloin suhteessa mättää jokin muukin, joten tervemenoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 11:16:10

Minä en aio yhdenkään miehen vuoksi muuttaa itseäni. Jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin se on voivoi. En aio myöskään miehen (tai naisen) vuoksi aloittaa halimista.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.7.25 11:16:21

"Todennäköisesti silloin suhteessa mättää jokin muukin, joten tervemenoa."

Kyllä se voi riittää eroamisen syyksi, että ei osaa puhua omista tunteistaan. Koska siitähän tuossa on kyse. Näkeehän näistäkin kommenteista, että pelkät teot eivät ole aina riittäneet, vaan ihmiset kaipaavat kumppaniltaan myös niitä sanoja.

Ei voi olla niin vaikeaa.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   3.7.25 11:23:26

Ei meilläkään kotona yleensä sanoin ilmaistu rakkautta, halauksia kyllä varsinkin pienempänä sai, ja sitten teini-iän jälkeen aikuisina aina halasin vanhempia kun siellä kävin. En tiedä kuinka vanhemmat keskenään sitten keskustelivat...
Opettelin ihan itse puhumaan aikuistuessani, ja varsinkin tuoreimmassa (7v :D) suhteessa sanotaan että rakastetaan, ei nyt päivittäin, mutta viikoittain. En osaisi kuvitella olevani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei n. vuoteen vielä osaisi sanoa rakastaako vai ei... Toki jos itse en rakastaisi, ei sillä ehkä niin väliä olisi, mutta tuskin olisin sitten myös siinä suhteessakaan.
Ihan mielenkiinnosta, jos ette pysty sanomaan rakastavanne jotakuta, kuinka noin muuten kommunikointi, arkisista, mutta myös vaikeista ja kipeistä asioista puhuminen sujuu...?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 11:47:36

” En osaisi kuvitella olevani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei n. vuoteen vielä osaisi sanoa rakastaako vai ei... ”

Kyse ei ole siitä, että ei tiedä, että rakastaako vai ei. Rakastan kyllä, mutta ääneen en sitä sano.

” Ihan mielenkiinnosta, jos ette pysty sanomaan rakastavanne jotakuta, kuinka noin muuten kommunikointi, arkisista, mutta myös vaikeista ja kipeistä asioista puhuminen sujuu...?”

Huonosti sujuu. Vähän onneksi tarvii keskustella mistään vaikeista asioista. Tai ehkä tarve olisi useammin, mutta koska se ei suju, niin täytyy mennä todella huonosti, jotta suun avaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 11:48:33

” Kyllä se voi riittää eroamisen syyksi, että ei osaa puhua omista tunteistaan. Koska siitähän tuossa on kyse. Näkeehän näistäkin kommenteista, että pelkät teot eivät ole aina riittäneet, vaan ihmiset kaipaavat kumppaniltaan myös niitä sanoja.”

Eli silloin kumppani ei ole sinulle oikea. Joutaakin erota.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   3.7.25 12:49:58

Vartuin perheessä jossa ei sanottu koskaan rakastavansa, enkä oikeastaan edes usko vanhempien rakastaneen, ainakaan pikkulapsivuosien jälkeen. Minua halattiin joskus harvoin äidin toimesta, ja pikkulapsivuosien jälkeen se tuntui aina teennäiseltä. Pussattu ei koskaan.

Mutta minulla oli lauma koiria, joita halasin ja pussasin, joiden viereen nukahdin, joille kerroin rakastavani heitä ja sydän pakahtui rakkaudesta kun katsoin koiriani. Ja koirat selkeästi rakastivat minua, oltiin lauma: enemmän perhe kuin ihmisperheeni.

Minun on nyt aikuisena älyttömän helppoa sanoa rakastavani ja tuntea rakkautta: en pelkää rakastamista ja rakastumista. Lapsilleni kerron päivittäin rakastavani heitä kun ollaan yhdessä. Halaan, pörrötän hiuksia ja pussaan päätä. Sydän pakahtuu rakkaudesta kun katson heitä. Pidän lähellä ja sylissä, nukahdetaan vierekkäin. He ovat mun perhe. Samoin on ollut miesten kanssa kun suhde on hyvä (nyt olen sinkku).

Ja lapseni kertovat rakastavansa minua. Halaavat ja pussaavat. Tulevat syliin, käpertyvät viereen. Sairaana hakeutuvat lähelleni turvaan ja huolehdittavaksi.

Koti vaikuttaa paljon, mutta joskus muualta kuin vanhemmiltaan voi oppia tekemään sellaisia asioita oikein, joita omat vanhemmat eivät osanneet tehdä oikein.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   3.7.25 15:30:45

Eipä ole meilläkään sanottu. Aikoinaan kävimme keskustelun mitä se rakkaus on. Mutta ei se oikein kummankaan suuhun sovi. Exän kanssa rakastettiin, tai niin ainakin lopuksi sanottiin vaikka ei enää tarkoitettu. Koki inflaation koko termi. Nykyisen kanssa tavattiin 15 vuotta sitten ja ihastuttiin heti. Vei vuosia ennen kuin lopulta päädyttiin yhteen, mutta siihen mennessä oli tullut selväksi tässä olevan jotain mitä ei voi ohittaa. Meillä on ihan suhde jossa voidaan puhua mistä vaan, olemme toisillemme tärkeitä. Puhutaan ja pussataan ja (vähintään) joka ilta sanotaan "tykkään sinusta". Kai tänä jollekin olisi rakkautta, meille riittää että ollaan kaksi toisistaan tykkäävää sielunkumppania.

Lähettäjä: lez 
Päivämäärä:   3.7.25 19:10:31

Mä olen lesbo ja on tosi vaikea sanoa ne sanat. Enkä vihaa miehiäkään.
Mutta täällä kyllä aina otetaan joka tapauksessa nokkiin jos joku mainitsee olevansa onnellisesti lesbo. Mutta asiaan..

Minulla myös tuo vaikeus johtuu varmasti lapsuuden perheestä, vaikka meillä olikin halimista ja joskus vanhemmat jopa sanoi rakastavansa. Mutta ei päivittäin, ja jotenkin se on aina tuntunut vaivaannuttavalta ja vaikealta, sekä rakastavien sanojen vastaanottaminen että sanominen. Tai se tuntuu joskus hirveän epäaidolta ja tarpeettomalta, ei sovi suuhun niinkuin joku täällä mainitsi. Mutta tiedostan kyllä että se on tärkeää monille. Ja saatan itsekin liikuttua kyyneliin jos kuulen sen vanhemmaltani.
Siltikin minusta tuntuu aidommalta osoittaa rakkauttani puolisolle teoilla ja muilla henkilökohtaisemmilla sanoilla, ja häneltäkin arvostan enemmän tekoja ja muita sanoja. Hän tulee myös sellaisesta kulttuurista jossa tuota hoetaan ihan jatkuvasti, niin jotenkin se rakkauden julistaminen ei tunnu niin erityiseltä kun sitä toivotellaan jatkuvasti ympäriinsä.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   3.7.25 23:25:24

Ollaan oltu miehen kanssa onnellisesti naimisissa yli 30 vuotta. Kumpikaan ei ole koskaan sanonut "rakastan sua". meillä rakkaus näytetään teoin, ei imelin jenkkileffoista kopioiduin lausein.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   3.7.25 23:38:19

Oon ollut puolisoni kanssa yhdessä 6 vuotta eikä varmaan rakastetaan eikä olla sellaista sanottukaan

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.7.25 07:47:03

"Kumpikaan ei ole koskaan sanonut "rakastan sua". meillä rakkaus näytetään teoin, ei imelin jenkkileffoista kopioiduin lausein."
Kannattaisiko sanoa niin ei tarvitsisi kuvitella mitä sen sanominen ja kuuleminen tarkoittaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.25 07:50:04

” Kannattaisiko sanoa niin ei tarvitsisi kuvitella mitä sen sanominen ja kuuleminen tarkoittaa?”

Sanojahan ne vaan on.