Lähettäjä: Milli
Päivämäärä: 2.7.25 18:07:50
Äitini oli toivonut pitkään, etteä tulisin koiran kanssa vanhempieni mökille. Maalattaisiin mökki ja sen jälkeen grillattaisiin ja jäisin yöksi.
Kysyin sopivaa ajankohtaa ja järjestelin kesälomani.
Sattumuksien kautta sukulainen loukkaantui ja joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hänen lapsiensa koira tarvitsi hoitopaikkaa, heidän lomansa ajaksi ja vanhemmat lupautuivat hoitamaan koiraa.
Omakoirani ei noin tutussa paikassa kuin vanhempieni mökki, siedä uusia koiria, joten ajatus lomapäivän ja yön vietosta samaan aikaan ei onnistu.
Totesin tämän ja ettei me nyt tulla koiran kanssa mökille.
Kävin mieheni kanssa maalaamassa mökin ulkoa, kävi yhdessä illassa, kun mies sai maaliruiskun työpaikalta lainaan.
Pidempään olin itse hoitojonossa, odotin myooma kasvaimen poisleikkausta. Ja sain muutama päivä sitten tiedon eruutuspaikasta, pääsen siis jo heti nyt heinäkuun alusta leikkauseen.
Koiran hoitoon (mies reissutyössä) ja lemmikkien (lampaita ja kanoja) saan apua naapurista ja leikkauksen jälkihoitoon kunnalta kotisairaanhoidosta (kävivät kotona katsomassa tänään, ettei ole liian alkeelliset olosuhteet), en siis tarvitse mitään ulkopuolista apua.
Kesälomanikin sitten siirtyy eteenpäin arviolta 2vkoa.
Soittelin äidille tänään ja kerroin uudet käänteet.
Äidillä meni ihan kuppi nurin, ei olisi sanaut maalata mökkiä omin luvin, enhän minä nyt voi mennä mihinkään leikkaukseen - kun hän ei pääse yhtään avuksi hoitokoiran vuoksi - lopetin puhelun, kun äiti alkoi itkeä.
Isä soitti myöhemmin ja asia ihan ok, vannotti etten kuole sitten leikkaukseen.
Ihan teinidraamaa, mä oon itse lähes viiskymppinen ja äiti yli seitsemänkymmentä. Kivat paineet nähdä vanhemmat siskon rippijuhlissa ensiviikonloppuna. Sisarukset soitelleet, mitä hittoo mä taas hommaan kun äiti ihan romuna.
Joo, en tiiä itsekkään mitä tästä ajatella. Aika näyttää.
|