Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   1.7.25 22:56:26

Ehkä joku jäänyt miettimään miten tässä kävi, niin päivitetään tilanne.
Eli hermot menee lapsiin haluaisin erota ja lapset vuoroviikoin.
Tämä sai tyrmäyksen ja sanottiin että hae apua. Nyt on vuosi yritetty. Ensin mentiin perheneuvolaan ja se meni ihan penkin alle ja lähdin kotoa vähäksi aikaa. Sieltä sitten ohjattiin paikkaan X, syksyllä päästiin tapaamaan heitä ja tavattiin helmikuuhun mennessä 4 kertaa. Sitten päästiin mukaan voimaperheet ohjelmaan 10viikkoa. Sen jälkeen taas kontaksti paikkaan X josta sanottiin että soittavat paikkaan Y. Käytiin arvioinnissa paikka Y, mistä meidät ohjattiin takaisin perheneuvolaan.
Että helppoa tämä avunhakeminen! Sitä on turha suositella kenellekkään.
Eli nyt on sitten päätetty erota, että tästä selviää edes joku järjissään.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   1.7.25 23:10:27

Tämä selvä, jäähän lapset isälle, joka on se selväjärkinen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   1.7.25 23:13:43

Miksi niihin lapsiin menee hermot? :( muistan kyllä sinut mutta en tarkemmin

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   1.7.25 23:13:50

Vuoro viikoin eri paikoissa. V-loput ehkä yhdessä, katsotaan miten jaksetaan.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   1.7.25 23:17:58

Lasten jatkuvaan tappeluun. Ja on myös ylivilkkautta/levottomuutta.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   1.7.25 23:19:19

Onko Tiina sinun esikoinen syntynyt 2019 loppuvuodesta tai olitko silloin raskaana?
Kirjoittelitko täällä ryhmään, jossa oli muitakin raskaana olevia?

Lähettäjä: × 
Päivämäärä:   1.7.25 23:20:25

En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi erota ennen kuin tekee kakkosasunto/vuoroviikko hoitojärjestelyn. Senkun tekee. Kattoo sitä eroa sitten myöhemmin kun on ne viikot harjoiteltu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.25 23:23:56

En vieläkään ymmärrä miksi pitää erota sen takia, että lapsista tarvitsee vapaata. Eri osoitteet ja lapset vuoroviikoin on mahdollista vaikka ei eroa. Vai onko sittenkin vika miehessä eikä lapsissa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.25 23:25:24

Pakkoko niitten lasten on asua samassa kodissa? Toinen toisen viikon toisen kanssa ja toinen toisen kanssa. Eivätpähän tappele.

Lähettäjä: Miiu 
Päivämäärä:   1.7.25 23:27:54

Jos ero on teille paras ratkaisu, niin erotkaa, mutta hoitakaa se asiallisesti. Tosin jos ongelma on se arjen kuormittavuus, ei niinkään se kumppani, niin kokeilkaa ensin sitä vuoroviikkoasumista jollain kakkosasuntoratkaisulla.
Pystyttekö saamaan tukiperhettä tms.?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.25 23:29:39

Onko ne lapset jotain nepsyjä? Miksi ja mistä ne riitelee, minkä ikäisiä? Mitä ne harrastaa ja paljonko ne liikkuu? Miten vietätte aikaa yhdessä?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   1.7.25 23:32:34

Ei ole syntynyt -19 ja raskauaikoina olin vielä jokseenkin järjissäni.
Totta tuo että eihän sitä pakko ole erota, mutta kyllä tämä lapsiarki on ajanut meidät jo erilleen.
Tehdään paljon, ollaa paljon lasten kanssa, nuoremman kanssa pakko olla lähes koko ajan, kun on niin vauhdikas.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   1.7.25 23:39:28

Kuulostat vaan niin samalta, kuin minun kanssa yhtä aikaa raskaana ollut Tiina. Ehkä se oli sitten mun toisen kanssa yhtä aikaa, tai sitten luulen ja muistan väärin.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.7.25 00:13:24

No hankkikaa diagnoosi ja lääkitys niille lapsille, niin rauhoittuu kummasti teidänkin arki. Ehkä myös itsellenne?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.7.25 01:26:13

No, mä muistan sun edellisen täällä.

Luultavasti tää on myös lapsille parasta, että vanhemmat asuu ihan eri paikoissa. toivottavasti saatte sovittua tapaamiset tai viikot jotenkin sovussa. Muista pitää niistä kiinni!!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 09:07:24

Oliko lapsilla jo diagnooseja?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.7.25 09:17:56

Miten parisuhde menee lapsiasiaa lukuun ottamatta? Onko rakkautta?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 09:36:55

"No hankkikaa diagnoosi ja lääkitys niille lapsille, niin rauhoittuu kummasti teidänkin arki. Ehkä myös itsellenne?"

Tämän julkaisun syy oli, kun apua ei saa.
Toisaalta ei diagnoositkaan välttämättä auta, kun oireita pitäisi hoitaa myös muutoin kuin lääkityksellä ja tätä apua tässä on nyt yritetty yli vuoden saada.

"Miten parisuhde menee lapsiasiaa lukuun ottamatta? Onko rakkautta?"

En osaa sanoa, ei ole ollut lasten syntymän jälkee mitään yhteistä, niin onhan sitä vieraantunut.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   2.7.25 10:57:43

Kivan kun tulit päivittämään avun hakemisesta ja päätöksestänne ! Ihan hyvä herätysketju lapsia harkitseville tai niitä "vain tekeville", perhe-elämä voi tosiaan joskus osoittautua todella kuormittavaksi ja jopa kamalaksi ja aina ei saa terveitä tai kilttejä lapsia ! Ne pitää myös kasvattaa hyvin käyttäytyviksi ja fiksuiksi eikä se aina ole helppoa.

Kun koko perhe on tuollaiseen jamaan ajautunut niin kyllä se lääkitys lapsille olisi ensimmäinen askel, moni kuitenkin siitä saa jo niin paljon apua että se "muu tekeminen" onnistuu normaalein kasvatusperiaattein eikä tarvita esim ammattilaisia.

Tämähän se asia nyky-yhteiskunnassa on, että teoriassa "hae apua", mutta viime kädessä on pärjättävä yksin TAI osattava hakea ja vaatia juuri oikeita asioita ja oikeassa järjestyksessä. Joku pääsee avun piiriin ja saa vaikka mitä tukitoimia ja joku toinen ei epätoivoisessakaan tilanteessa saa oikein mitään konkreettista, pallottelua vain..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 11:30:25

Ai aloittaja ei ole saanut apua? Luitteko aloituksesta, että aloittaja on käynyt

2 x perheneuvolassa
10 vk ohjelma Voimaperheet https://voimapolku.fi/fi/
4 x paikka X
Paikka Y

Että mitä apua oikein odotat saavasi vielä? Jos ette mitään edistystä noilla avuin saa ja yhä vaan et kestä niitä lapsiasi, niin olisko peiliin katsomisen paikka? Lisäksi ulosantisi on niin huonoa, että täälläkään et osaa kertoa sen tarkemmin mitä oikein haluat tältä keskustelulta? Et kerro periaatteessa yhtään mitään ettei kukaan vaan pääse neuvomaan. Ja se, ettei lapsilla ole diagnooseja voi johtua myös siitä, että lapset ovat normaaleja, vilkkaita tapauksia, joiden vanhemmat ovat kädettömiä.

Lähettäjä: Au 
Päivämäärä:   2.7.25 11:39:28

"Että mitä apua oikein odotat saavasi vielä? Jos ette mitään edistystä noilla avuin saa ja yhä vaan et kestä niitä lapsiasi, niin olisko peiliin katsomisen paikka?"
Mä näen tuosta peilistä, että kaikki mahdollinen on tehty ja joskus on vaan osattava luovuttaa.
Eipä tuossa tilanteessa enää oikein muuta ole mitä voisi vielä yrittää.
Enemmän tämä pariskunta on yrittänyt tehdä asioille, kuin moni muu (kukaan ?) tuntemani pariskunta.

Ja kyllä se vaan on pidettävä huolta omasta jaksamisesta, se on tärkeää että jaksaa olla lapsiaan varten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 11:40:35

"Mä näen tuosta peilistä, että kaikki mahdollinen on tehty ja joskus on vaan osattava luovuttaa.
Eipä tuossa tilanteessa enää oikein muuta ole mitä voisi vielä yrittää.
Enemmän tämä pariskunta on yrittänyt tehdä asioille, kuin moni muu (kukaan ?) tuntemani pariskunta."

Ja mistäs sää tän tiedät kun aloittaja ei kerro mitään?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.7.25 11:44:04

Vuokratkaa vuodeksi kakkosasunto, jossa te vanhemmat vuorottelette viikko-viikko-systeemillä. Jos tämä tuntuu hyvältä, eroatte vuoden päästä, ja jatkatte samaan tapaan.

Jos vuoden aikana tulee kuitenkin kaipuu entiseen, jatkatte avioparina.

Ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.7.25 11:46:47

"Ai aloittaja ei ole saanut apua? Luitteko aloituksesta, että aloittaja on käynyt"

Ei se että käy jossain ole tae siitä, että apua on saatu.. Välillä nuo tuppaa olemaan ihan turhia käyntejä, kun se on tasoa "No voi harmi, pitäkää kiinni rutiineista ja koittakaa jaksaa!"

Lähettäjä: Tippi 
Päivämäärä:   2.7.25 11:48:14

Eli suunnitelmissa on, että vanhemmat saavat lapsistaan lepoa joka toinen viikko. Miten lasten hyvinvointi? Milloin lapset saavat taukoa?
Viikon levänneen vanhemman voimavarat tuskin kompensoivat perheen hajoamista, kahden kodin välillä ramppaamista ja kenties eri sääntöjä ja lyhytjänteistä kasvatusta tyyliin "ihan sama, kunhan nyt muutaman päivän näitä jaksan".

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.7.25 11:51:50

Tippi, voihan lapsilla olla pysyvä koti, ja vanhemmat seilaavat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 11:56:21

Kuinka vanhoja nämä sun hirviölapsesi on? Poikiako ne on?

Lähettäjä: Moony 
Päivämäärä:   2.7.25 12:03:15

Kuulostaa siltä, että lapset voisivat olla nepsyjä. Nepsynurkka Facebookissa tarjoaa vertaistukea. Tutkimuksia saa myös yksityisesti, esim. SI-toimintaterapia ja neuropsykologinen tutkimus. Auttaa, jos on vakuutus. Tarvitaan lääkärin lähete.

Lähettäjä: Koi 
Päivämäärä:   2.7.25 12:14:55

Aloittajan lapset oli muistaakseni vielä suht nuoria ja 2 vuoden ikä erolla eli eivät kulje vielä missään omissa menoissa itsenäisesti vaan vaatii vanhemmat. Näiden kanssa ei voinut tehdä yhtään mitään kun yhdessä vaan tappelivat yms.

Oma ratkaisu olisi, että lapsille omat harrastukset ja se yhdessä tekeminen jotain mukavaa kuten uimassa käyminen yms.

Itseltä löytyy pojat 2 vuoden ikäerolla ja kyllä nuo vaan herkästi kisaavat ja tappelevat, jos ei heille keksi järkevää tekemistä ja pääse purkamaan energiaa. Vanhemmalla oma harrastus ja kyllä sen heti huomaa, kun harrastus vähemmällä.

Tuossa kannattaa muistaa, että lapset kasvaa ja niille tulee omia kavereita yms. Pari vuotta nyt vaan jaksaa panostaa siihen, että Kustaa harrastuksissa ja molemmille omaa mielekästä tekemistä.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   2.7.25 12:24:45

Oliko tämä nyt se perhe, jossa oli erityislapsia, jotka pistettiin väkisin leikkimään keskenään vaikkei siitä koskaan tullut mitään? Ja jossa vanhemmat tekivät vuorotyötä, lapset kävivät vuorohoidossa, eikä mitään oikeita rutiineja ollut? Ja aloittaja valitti silloin, ettei pääse tallille enää, lapset saivat meltdowneja arkielämän kaoottisuuden takia, ja mitähän vielä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 12:35:42

Kyllähän ne syyt on siellä syvemmällä arjessa. Ei kaksi pientä lasta voi olla niin terroristeja, että ajaa vanhemmat eron ja hermoromahduksen partaalle. Laittakaa se arki kuntoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 12:41:09

"Tämän julkaisun syy oli, kun apua ei saa.
Toisaalta ei diagnoositkaan välttämättä auta, kun oireita pitäisi hoitaa myös muutoin kuin lääkityksellä ja tätä apua tässä on nyt yritetty yli vuoden saada."

Eli niitä diagnoosejako ei vielä ole? Mitä perheneuvola ja muut tahot ovat sanoneet kun olette vaatineet tutkimuksiin pääsyä?

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   2.7.25 12:46:13

Oletteko saaneet sellaista apua, että käydään huolellisesti läpi teidän perheen arki ja mietitään sinne keinoja toimia eri tavalla?

Onko teillä rahaa hakea apua yksityiseltä? Tässä tilanteessa ne rahat tosin kannattaisi hankkia vaikka lainalla, jos mahdollista.

Luulen, että tällaiset lapset oireilevat vanhempien eron jälkeen entistä voimakkaammin.

Lähettäjä: Kielo 
Päivämäärä:   2.7.25 12:51:40

Siis aloittajahan ei tule toimeen nuoremman lapsen kanssa ja aiemmista teksteistä paistoi lähes inho tuota nuorempaa kohtaan. Kyllähän se on lapselle kova paikka, kun oma äiti inhoaa.

Lisäksi vanhemmalla lapsella oli harrastusta ja hänen kanssaan äitikin keksi tekemistä, nuoremmalle ei voinut mitään harrastusta edes harkita, kun ei ole aikaa eikä halua. Hänen kanssaan ei myöskään voinut lähteä vaikka leikkikentälle sisaren harrastuksen ajaksi, koska... ei mitään varsinaista syytä, paitsi vanhempien haluttomuus/laiskuus.
Eli lapset asetettu täysin eriarvoiseen asemaan. Ei mikään ihme, että tappelevat.

Aloittajan ratkaisu oli, että hän muuttaa vanhemman lapsen kanssa pois ja nuorempi jää isälleen.

Aloittaja ei myöskään halunnut mitään muuta ratkaisua, joten eroa nyt jo vihdoin ja viimein äläkä täällä kitise.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   2.7.25 13:10:39

En oo lukenut aiempaa kirjoitusta. Onko lapset siis päiväkodissa ja molemmilla vanhemmilla vuorotyö? Tiedän, että voi olla hitonmoista hulabaloota tuossa vaiheessa kun lapset pieniä.

Miten se sinun mies tulee toimeen lasten kanssa ja onko teillä mitään tukiverkostoa? Jos sinä muuttaisit pois ja koittaisit saada elämän hallintaan ensin (mikäli mies pärjää lasten kanssa paremmin). Koittaisin miettiä lasten edun mukaisesti, eli lapset saisi jäädä asumaan nykyiseen kotiin ja isä pyörittäisi arkea. Lapsille joku kiva harrastus, joka on samaan aikaan niin isä pääsee sen aikana tekemään mitä huvittaa.

Siinä vaiheessa kun molemmat on koulussa ja enemmän itsenäisiä niin homma alkaa helpottaa.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 13:18:34

"Että mitä apua oikein odotat saavasi vielä? Jos ette mitään edistystä noilla avuin saa ja yhä vaan et kestä niitä lapsiasi, niin olisko peiliin katsomisen paikka? "
Kaikissa paikoissa on käyty sen verran että on tehty alkuarviointi, paitsi tuo missä käytiin 4x. Sieltä siirettiin seuraavaan paikkaan ja sieltä takaisin perheneuvolaan, mistä tämä kaikki alkoi toukokuu -24.
Voimaperheistä saatiin ensimmäisenä paikkana hyviä käytännön neuvoja.

Miehellä vuorotyö.
En rakasta nuorta vähempää.
Harmittaa kun hevoset jäi.
Nuoremmalla ei harrastusta kun ei viihdy missään. On kuitenkin vasta 4v, niin en tässä vaiheessa anna kauhean suurta arvoa sille ettei mitä vakiharrastusta olekaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 13:19:27

Lapsiasi käy sääliksi.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   2.7.25 13:50:35

Lapsia säälin, ei todellakaan kaikkien ihmisten pitäisi lisääntyä kun on kyvyttömyyttä hoitaa ja kantaa vastuunsa. Voisin veikata että jompi kumpi tai molemmat vanhemmat samanlaisia sähliä ja säätäjiä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   2.7.25 13:57:08

Voimaperhe on kiva systeemi, mäkin sain sieltä aikanaan hyviä vinkkejä. Ja meillä mahdottoman uhmaikäinen esikoinen alkoi siinä 4-vuotiaana järkiintyä.

Toivottavasti aika auttaa tai sitten myöhemmin diagnoosi. Kun oman jaksamisen saa kuntoon niin saattaa jaksaa lapsiakin ihan eri tavalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 14:01:22

Diagnoosi kannattaa hakea itselleen. Ihan kuin lapsissa olisi aina syy. Siksi ne sitä ei ole saanutkaan, kun te vanhemmat olette se ongelma.

Lähettäjä: Kielo 
Päivämäärä:   2.7.25 14:04:42

Ai niin, tämäkin oli vielä, kun niiden lasten takia piti hevostelu lopettaa.

Yritit jo aikaisemmin väittää, ettet rakasta nuorempaa vähemmän ja ehkä sekin on yksi ongelmista, kun et kehtaa itsellesi sitä myöntää. Hyvin moni muu sen nimittäin teksteistäsi huomasi.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 14:21:55

Nuorempi on rakkaampi, vanhempi on etäisempi jo ihan oman luonteensa takia.
Totakai minussakin on vikaa, ensinnäkin jo se että olen niin loppu etten kestä enää mitään, oma ADHD ei tee omasta olemisestakaan helppoa, mitta minkäs teet. Ei se tieto omista diagnooseista muuta tilanne paremmaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 14:23:27

Ootpa kuvottava äiti kun tulet tänne oikein kertomaan, että toinen lapsistasi on rakkaampi.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   2.7.25 14:25:48

Mutta antaa hyvää vinkkiä ja pohdittavaa nepsyille ja kirjoilijoille lapsia harkitseville ! Ne ongelmat kun paljolti periytyvät ja nepsyvanhemmalle se kasvatuspuolikin on paljon vaikeampaa kun ei oma pääkään toimi ihan simppelisti.

Oliko nämä ne lapset kun ei tapelleet isän kanssa ? Vai olivat ok eri osoitteissa ? Miten joka toinen vko ja suoraan eroaminen sen tilanteen tai ennen kaikkea lasten tulevaisuuden korjaisi, se minulta menee väkisin ohi.. Miksi et lähde itse hoitoon tai erilleen ja hoitamaan itseäsi kuntoon. adhd:ta ja jaksamisongelmia jne. ? Ei arvostelua, suoria kysymyksiä vain.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 14:30:24

Lapset tappelee aina kun ovat samassa tilassa.
Eli eroaminen ja lapset osan ajasta erillään, milloin eläminen on helppoa. Saadaa levätä, varsinkin kun ollaan vain vanhemman lapsen seurassa. Isä on yhtä kovilla, joten ei ole vaihtoehto itse häippäistä ja jättää koko taakkaa hänelle. Mies toki jaksaa tällä hetkellä paremmin kun ei ole kotitöitä ja kaikkea meta työtä harteillaan.
Olisin jo junan alla jos pystyisin jättämään isän yksin lasten kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 14:58:11

Koko ajan syyttelet vaan lapsia. Olisit kuule kasvattanut ne.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 15:32:26

On kyllä yritetty kasvattaa, mutta tuolle tappelulle ja kateudelle ei vaan voida mitään.
Mistään ei tule mitään kun kaikki pitää olla samaa kun toisella. Sekä vanhemman lapsen kyvyttömyys tehdä asioita eritavalla kuin edellis kerralla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 15:34:35

Kuten esim. mikä pitää olla samoin kuin toisella? Anna esimerkki tappelutilanteesta ja miten toimitte? Miksi on kateutta? Toinen saa siis varmaan enemmän huomiota, tavaroita.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   2.7.25 15:42:09

Jos ne on jo 4v ja 6v, niin eikö ne usko mitään kuria? Laita ne kartanolle tappelemaan. Sanot vanhemmalle lapselle, että siltäkin lähtee henki jos tappaa nuoremman. Pienempien vahinkojen kanssa pärjännee. Kunnon kuritus? Siitä joko oppivat tai itse pääset linnaan toipumaan. Tai huostaanotto lapsille? AI osaa varmaan kertoa toimivia vanhanajan kasvatusniksejä myös. Luulisi että niiden lasten parhaaksi olisi tulla tolkkuihinsa mahdollisimman nuorina niin ei mene koko elämä prseelleen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.7.25 15:45:24

Oletteko selvitelleet mahdollisuutta lapsille tukiperheeseen? En nyt tapauksesta riittävästi tiedä, että voisin arvella onko teillä mahdollisuutta tällaiseen, mutta kannattaa mielestäni kysyä!

Lähettäjä: Juuna 
Päivämäärä:   2.7.25 15:46:48

Aloittajalle oli jo silloin, ja näemmä on edelleen, ihan turha antaa mitään vinkkejä, koska hän oli jo ennen avautumistaan päättänyt, että ero on ainoa vaihtoehto.

Varmaan siksi siitä avun haustakaan ei ole ollut mitään iloa, koska Tiina on jo päättänyt, ettei siitä mitään apua ole ja lapset nyt vaan on ihan kamalia ja virheellisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 16:22:43

Aloittaja ei edes vastaa mihinkään, haukkuu vaan lapsia.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 16:23:27

"Kuten esim. mikä pitää olla samoin kuin toisella?"
Jos mennään jäätelölle niin ne pallothan on erilaisia, siitä alkaa riita että molempien mielestä toisella on isompi pallo, siitä se sitten lähtee.
Tai ollaan kalassa, niin täys riita kun toinenhan istämättä toinen saa ensin kalan

Lähettäjä: Au 
Päivämäärä:   2.7.25 16:27:32

"Ja mistäs sää tän tiedät kun aloittaja ei kerro mitään?"
Etkö sä näe lukea mitä on jo tehty ja yritetty?
Sekä äiti että isä kokevat asian olevan näin, miksi tuota kokemusta vähätellään täällä?
Tilanne on varmasti erilainen ja kuormittavampi kuin normi tilanteessa. Eikä aloittaja ehkä osaa kuvata asiaa/ tilannetta oikein .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 16:31:55

Siis miten ne lapset edes pääsevät toistensa kimppuun jatkuvasti? Joka kerta kun tappelu alkaa niskapersotteella eri huoneisiin jäähylle ja takaisin tullaan vasta kun (ikätasoisesti puhutettaessa) ymmärtää seuraukset ja pyytää anteeksi. Simputtaako toinen toista vai ovatko yhtä lailla toistensa riveleissä kiinni? Jos toinen selvästi hakee riitaa niin hänelle tietysti kovemmat otteet ja kaikki hauska pois jos ei onnistu. Onhan jäähyt ja tuntuvat rangaistukset (ruutuaika, lempilelu pois) ja myös johdonmukainen rankaisu ja palkitseminen käytössä? Pääsevätkö pojat purkamaan energiaa riittävästi? Talvella 4 tuntia pipolätkää päivässä muun riehumisen lisäksi ja kesällä koko päivän uintireissut? Onko kavereita kenen kanssa purkaa virtaa tuntikaupalla päivittäin vai nyhjäättekö kotona?

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   2.7.25 16:35:22

Hirveä ketju, mutta toivottavasti tämän lukee nyt mahdollisimman moni perhe-elämää ja lasten hankkimista pohtiva. Etenkin, jos ei ole yhtään varma asiasta, tai jos itsellään on jonkinlaista diagnoosia kirjainyhdistelmistä, tai ongelmia mielenterveyden kanssa. Kaikkien ei vaan pitäisi lisääntyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 16:40:40

Ja mitä tekee vanhemmat kun se itku ja tappelu alkaa? Ongelma on teissä vanhemmissa kun ette osaa pitää kuria.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 16:45:57

Jätskikiska esimerkki: tappelijoilta jätskit roskiin ja kotiin miettimään mikä meni vikaan.
Kalastus: Homma loppuu siihen ja kotiin miettimään mikä meni vikaa.

Samalla selitätte miksi hupi loppuu ja mikä on oikea tapa käyttäytyä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.7.25 16:53:55

Ehdottomasti kerrotte lapsille etukäteen, että jos ei osata käyttäytyä, lentää jäätelöt roskiin ja lähdetään kotiin tai jos tulee tappelua kaloista, niin kalastaminen loppuu siihen ja lähdetään kotiin. Ja tietysti myös nämä uhkailut toteutetaan. Ihan joka kerta. Aloittaja tuskin osasi toimia näin. Ja jos ne lapset kerran tappelee koko ajan, niin miksi niitä viedään jäätelölle? Kerrot, että jos olette tämän aamun nätisti, niin sitten mennään jäätelölle. Jos eivät ole, niin jäätelölle ei mennä. Uhkauksia ja lahjontaa. Molempien vanhempien pitää toimia samalla tavalla ja olla toisten puolella. Jos pikkulapset on tuollaisia, niin te olette jättäneet ne kasvattamatta.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 18:02:16

Ei niitä kiinnosta sanktiot. Kärsivät tuomionsa, silti sama meno jatkuu. Lapsilla on niin paljon kaikkea, ettei yhden asian puuttuminen paljoa paina. Toisaalta tämän ikäiseltä ei ole hirvrästi poistettavaa, ohjelmat. Ja ollaan lähdetty paikoista pois, mutta ei oma pää kestä jos ei koskaan voi lähteä edes jäätelölle.
Ja tietysti koska olen itsekäs haluan käydä jossain, en pysty perumaan kaikkea.
Lisäksi meillä on jo jopa auto naarmutettu kun nuoremmalta kielletään asioita, seinät, ovet, tv, puhelin hajotettu, rikki kun saa raivarin.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 18:16:36

Onpas erikoinen ketju. Aloittaja on ensinnäkin selvästi lisääntynyt väärän ihmisen kanssa ja toisekseen tarvitsee selkeästi apua arjen hallinnassa ja sietokyvyn kasvattamisessa.

Kun puoliso on valittu oikein, ei lapset yleensä erota, vaan yhdistää vanhempia. Kuulostaa hirveältä, ettei miehen kanssa ole mitään yhteistä ollut enää lasten syntymän jälkeen. Siinä on tietenkin ihan riittämiin syytä eroon, lapset on se helppo syntipukki.

Hyvin harvalla on noin huonot hermot, ettei omia lapsiaan kestä karkaamatta kotoa. Eikä mistään avusta ole siinä kohtaa apua, jos omat kyvyt eivät vain riitä hommaan mutta työtä ei sen eteen haluta tehdä. Kuulostaa siis siltä, että eri paikoissa on kierretty odottamassa, että joku kaataa jaksamista ja sietokykyä vanhempien selkärankaan ja pelastaa liiton, jossa edes yhteiset lapset eivät yhdistä.

Lapset tappelevat, koska oireilevat kodin huonoa ilmapiiriä. En tajua, kuka edes kehtaa syyttää noin pieniä lapsia elämänsä pilaamisesta. Lapset kun muutenkin syyttävät itseään kaikesta. He ovat todennäköisesti myös oppineet saamaan sillä tavoin edes jonkinlaista huomiota. Koko homma siis niin pielessä kuin vaan voi olla.

Ja sitten nää "vuoden kasvattajat" täällä jotka selittää jostain kurinpitämisestä. Eiköhän tässä perheessä ole ihan tarpeeksi huutoa, lasten syyllistämistä ja epäjohdonmukaista käytöstä vanhempien puolelta jo ihan riittämiin. Eikä nepsylasta kurilla kasvateta oikein vaan rakkaudella, johdonmukaisuudella, säännöillä joista pidetään kiinni (ilman että kyse on rankaisusta) ja hyvillä, päivästä toiseen toistuvilla rutiineilla.

Ja mitä tulee esim.nimimerkki RR:n oksennukseen: Se että vanhemmalla on esim.adhd, ei ole synonyymi tuollaiselle kaaokselle. Perhe-elämä voi myös olla parasta ikinä ja päivittäisen kiitollisuuden sekä ilon lähde. Vastuuta se kuitenkin edellyttää. Sitä, että niissä omissa vajavuuksissa katsotaan peiliin eikä syytetä lapsia tai olosuhteita. Ja haetaan apua mutta tajutaan myös, ettei kukaan muu sitä työtä sun puolesta tee kuin sä itse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 18:19:04

No miksei niillä sitten ole diagnooseja ja lääkityksiä?

Miehen kaverilla on kaksi poikaa ja vanhempi näistä on miten sen nyt sanois... Aika hirviö. ADHD ja on lääkityskin, mutta silti oikeasti aika kamala. Jos nuoremmallakin olis, niin voin vaan kuvitella millaista se meno olisi silloin.

Nyt oikeasti sinne lääkäriin ja hommaat ne diagnoosit ja lääkkeet kun todennäköisesti heillä ADHD on. Kaverini on koulunkäynninohjaaja ja sanoo, että aiemmin riehuneet lapset on lääkityksen myötä paljon keskittyneempiä ja rauhallisempia. Sitten on taas niitä, joiden vanhemmat eivät halua diagnooseja ja lapset kärsivät.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 18:23:50

Tiina: Lapsilla ei todellakaan ole edes perusasiat kunnossa kuten rauhallista, turvallista kotia sekä toisiaan rakastavia ja heitä kannattelevia vanhempia. Ne on perusasioita, joita ei jäätelöllä ja leluilla korvata.

Nepsylasta ei tosiaan kiinnosta sanktiot. Hyvällä toimii kuitenkin lapsi kuin lapsi. Ja ei, nyt en tarkoita lahjontaa vaan aitoa läsnäoloa, kohtaamista, myötäelämistä, kannattelua, ohjaamista, tukemista, keskustelua, yhdessäoloa jne. Kaikkea sitä, mitä rahalla ei saa.

Lähettäjä: Liku 
Päivämäärä:   2.7.25 18:36:28

Miten niitä diagnooseja "hommataan"?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 18:43:36

Toistan itseäni:

Eli niitä diagnoosejako ei vielä ole? Mitä perheneuvola ja muut tahot ovat sanoneet kun olette vaatineet tutkimuksiin pääsyä?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 18:53:08

"Kun puoliso on valittu oikein, ei lapset yleensä erota, vaan yhdistää vanhempia. Kuulostaa hirveältä, ettei miehen kanssa ole mitään yhteistä ollut enää lasten syntymän jälkeen. Siinä on tietenkin ihan riittämiin syytä eroon, lapset on se helppo syntipukki."

No joskus täytyisi oola mahdollisuus olla puolison kanssa että suhde pysyy kasassa, me yritetään vain selvitä. Ei meillä ole mitään hetkeä, milloin voisimme jutella tai edes harrastaa seksiä, edellisestä kerrasta on toooodella kauan.
Ja sanomattakin selvä että tämä tilanne aiheuttaa meidän välillä pelkkää riitelyä.

"
Eli niitä diagnoosejako ei vielä ole? Mitä perheneuvola ja muut tahot ovat sanoneet kun olette vaatineet tutkimuksiin pääsyä?"

Ei kuulemma kuulu heille.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   2.7.25 18:54:15

Tähän on ihan turha keksiä ratkaisuja. Aloittajalle ei kelpaa eikä käy mikään.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 19:01:49

En ole apua pyytämässäkään. Tulin vain kertomaan, että "hae apua" ei välttämättä johda mihinkään. Ja mihin tämä päätyi, kun tätä jaksettiin aikonaan ruotia kolmen ketjun verran.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   2.7.25 19:15:30

Tietenkään se ei teidän tapauksessa johda mihinkään, kun et sinä edes halua sen johtavan johonkin :D
Nyt 4 topickin verran tolkutettu samoja asioita, etkä edelleenkään suostu muuhun kuin siihen eroon, joten eroa nyt jo!

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 19:17:40

Tämä ei ole ihan paras paikka ottaa neuvoja vastaan, eikä ollut edes alkupeisen aloituksen tarkoitus. Juu on erottu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 19:18:05

"Miten niitä diagnooseja "hommataan"?"

Mennään lääkäriin tutkimuksiin. Ottakoon ne tappelevat muksut molemmat mukaan samalla kertaa niin lääkäri näkee jo päälle päin millaisia ne on jos ne kerran koko ajan on toistensa kimpussa.

Niin kysymys kuuluukin, mikset ole saanut aikaiseksi viedä niitä lääkäriin?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 19:23:53

Luulin että näiden paikkojen kautta se olisi hoitunut, siis mahdollinen diagnoosi

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 19:29:50

No nyt kun ei onnistunut, niin oletko jo varannut ajan sinne lääkäriin? Et tunnu saavan aikaiseksi mitään

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 19:52:58

Kirjoitin jo yllä, vaikka saataisiin jokun diagnoosi, niin hoito olisi kuitenkin käytännön työtä. Eli vaikka noita voimaperheet ohjeita joita jo käytetään.
Nuorin on vielä liian pieni tutkimuksiin.

Lähettäjä: Paskaa 
Päivämäärä:   2.7.25 20:10:46

Ihan kauheaa luettavaa miten aloittajaa haukutaan täällä. Miksi AP kirjoittaisi täällä jos ei haluaisi muuttaa tilannetta sen minkä pystyy.

Itse olen lähihoitajaopinnoissa ollut päiväkodissa harjoittelussa ja oikeasti jotkut lapset olivat todella vilkkaita, suuri hatunnosto heidän vanhemmille. Oma pää ei kestäisi päiväkodissa töissä.

En ole tutustunut lääkkeiden haittavaikutuksiin mutta olisiko tässä kohtaa hyvä miettiä yksityisellä puolella lääkitystä lapselle?
En ole lukenut aiempia ketjuja aiheesta.

Ennenvanhaan vanhemmat pysyivät järjissään vilkkaiden lasten kanssa koska lapset laitettiin töihin ja oli fyysinen kuritus. Fyysinen kuritus ei ole oikein mutta työnteko kuluttaa energiaa.

Älä välitä AP että täällä on niin huonosti voivia ihmisiä että haukkuvat pystyyn. Minäkin olen joskus kysynyt neuvoa ja pystyyn on haukuttu ja tehty omia oletuksia. Sairasta!

Lähettäjä: Tiina -19 
Päivämäärä:   2.7.25 20:42:23

Öö: Täällä Tiina joka sai vauvan -19 loppuvuodesta. :) Aloittaja on joku toinen

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   2.7.25 20:48:20

No niin, oon oikeasti pohtinut tätä jo joskus aiemmin :D Saatoin kirjoitella nimellä Blanka. Tai sitten vaan joku Hmm. En muista.
Meillä oli lasketut ajat aika lähellä ja sulla oli esikoinen, mulla toinen.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 21:25:44

Paskaa: Kaikkia sitä lähihoitajiksi koulutetaan. Alalle ilmeisesti pääsee kuka vain nykyisin.

Ai että 4v. ja 6v.lapset töihin? Millaisia töitä ajattelit?
Entä millaista lääkitystä ajattelit että yksityiseltä irtoaa pienille lapsille ilman diagnoosia?

Vanhempien vaikeuksista johtuva oireilu ei ole merkki vaikeista lapsista tai mistään ongelmista, vaan on hyvin normaali tapa reagoida asiaan. Ehkä tää tulee vastaan, jos et ihan jossain kirjekurssilla opiskele.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 21:35:21

Tiina: Älä väitä ettei teille olisi esim.perheneuvolassa kerrottu, mitä kautta tutkimuksiin hakeudutaan. Tieto löytyy myös ihan Googlettamalla.

Ja ihan kaikilla on aikaa seksiin kun lapset nukkuu. Sitä ennen voi sitten vaikka jutella. Samoin aamuisin, ennen kuin lapset herää, voitte ottaa tavaksi nousta ennen heitä yhdessä ylös ja syödä aamupalan rauhassa jutellen tulevasta päivästä. Tiedän että aiot sanoa ettet jaksa enää mitään kun lapset vihdoin nukahtaa ja aamuisin väsyttää. Sitä varten tarvitaan sitä duunia. Eli alatte laittamaan lapset aiemmin nukkumaan, jotta teille jää enemmän yhteistä aikaa ja molemmat saa myös levätä. Kunhan pidätte viikon verran kiinni yhdessä näistä nukkumaanmeno ajoista, tilanne on jo ihan toinen.

Sit jos taas ei kykene edes siihen eikä mihinkään muutoksiin, mitä tarvitaan, niin eipä se ero asiaa muuta. Et tule jaksamaan senkään jälkeen sillä lapsdt tulevat hyvin todennäköisesti oireilemaan erosta ja vaatimaan teiltä vanhemmilta hetken aikaa entistä enemmän. Ai niin, mut sähän et miettinyt näitä asioita lainkaan heidän näkökulmasta kun he oli ne pahantekijät vain syntymällä ja sä aikuisena näiden pienten viaton uhri, joka on kaikkensa antanut mutta kun mikään ei ikinä riitä?

Että mä voin nähdä punaista tälläisestä vanhemmuudesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.25 22:19:40

"Kirjoitin jo yllä, vaikka saataisiin jokun diagnoosi, niin hoito olisi kuitenkin käytännön työtä. Eli vaikka noita voimaperheet ohjeita joita jo käytetään.
Nuorin on vielä liian pieni tutkimuksiin."

Hoitoon kuuluu myös mahdolliset lääkkeet, joista voi olla lapse/ille valtava apu koulunkäyntiäkin ajatellen. Diagnoosista riippuen ohjeet voivat olla myös erilaisia kuin ne mitä olette jo saaneet.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   2.7.25 23:00:35

Harvemmin noin pienille vielä diagnooseja jaellaan. Nim kokemusta on. Koulu ikäisinä kiihin meillä päin puututaan..

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.7.25 23:04:58

Ja onneksi ei jaella. Ajattele, jos kaikki perhetilanteestaan oireilevat lapset saisivat otsaansa jonkun diagnoosin.. Outoa tässä on sekin, ettei esim.päiväkodissa ilmeisesti nähdä näitä samoja ongelmia. Eiköhän sitä kautta olisi muutoin ohjattu oikean tuen piiriin.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 23:17:00

"Älä väitä ettei teille olisi esim.perheneuvolassa kerrottu, mitä kautta tutkimuksiin hakeudutaan."

Jo aloituksessa sanoin että me käytiin vain kerran perheneuvolassa mistä ohjattiin seuraavaan paikkaan jossa käytiin 4 kertaa josta ohjattiin seuraavaan paikkaan jossa käytiin kerran kunnes ohjattiin takaisin perheneuvolaan.
Ei tullut ekana mieleen alkaa kyselemään että täälläkö niitä diagnooseja jaellaan, kun toivoin ohjausta lasten kasvatukseen esisijaisesti.

"
Ja ihan kaikilla on aikaa seksiin kun lapset nukkuu. Sitä ennen voi sitten vaikka jutella. Samoin aamuisin, ennen kuin lapset herää, voitte ottaa tavaksi nousta ennen heitä yhdessä ylös ja..."

Menen nukkumaan samaan aikaan kuopuksen kanssa, se nukahtaa yleensä vasta 22.30, niin en jaksa valvoa. Vuorotyöperheessä ei tunneta yhteisiä viikonloppuaamuja. Tai on niitä, mutta harvoin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.7.25 23:21:48

No mitä te teette kun lapset tappelee? Kuulostaa nyt vaan siltä, että olette ihan kädettömiä, ette osaa laittaa sääntöjä, teitä ei kiinnosta tehdä lasten kanssa mitään. Miksi hankitte lapsia jos niiden kanssa on noin kamalaa?

Lähettäjä: Paskaa 
Päivämäärä:   2.7.25 23:24:49

Ainokaisella on sitten kauhean paha olla.

Lähettäjä: Kielo 
Päivämäärä:   2.7.25 23:30:32

Tekosyitä löytyy kyllä, huoh sentään. Ei voi, ei pysty, ei onnistu, ei auta, ei kykene...

Kai tässä tulee yhdelle jos toisellekin huono olo, kun lukee noita aloittajan juttuja.
Toivon, että tällä koko jutulla oli vain tarkoitus huudattaa porukkaa ja kyseessä on ihan keksitty juttu.

Lähettäjä: Molle 
Päivämäärä:   2.7.25 23:38:56

Ihmettelen tuota jäätelöjuttua. Oikeastikko ihmiset nakkaa jäätelöt roskiin, jos lapsi kiukuttelee. (Tai siis minkä tahansa, tätähän käytettiin esimerkkinä)
Todella outo ajatus.
Minä tuollaisessa tilanteessa kyllä vain rauhallisesti kerron lapselle, että niitä palloja ei voi tehdä täysin saman kokoisiksi. Nyt on näin. Ensi kerralla sinulle voi sattua se isompi pallo. Nyt sinä halusit mansikka jäätelöä, ja veljen suklaajäätelö vaikuttaa paremmalta. Onneksi ensi kerralla voi ottaa toista makua, sehän on kiva, että on erilaisia jäätelöitä, joita voi maistella. Lapselle voi kertoa myös, että usein tuntuu, aikuisistakin, vaikkapa ravintolassa, että toisella on se parempi annos. Annoskateus on ihan tuttu juttu aikuisillekin.

Tuollainen kivan tekemisen lopettaminen, koska lapsi ei käyttäydy ja jäätelön heittäminen roskiin ei opeta lapselle yhtään mitään. Se vain vaikuttaa arvaamattomalta käytökseltä ja luo epävarmuutta. Ei se lapsi ymmärrä, mikä oli se ongelma. Etenkään ADHD lapsi.

Minulla itselläni ja yhdellä lapsistani on ADHD ja tuollaisia asioita ja syy ja seuraus suhteita oli vaikea lapsena ymmärtää. Yhtä abstraktia on sanoa että pitää olla rauhassa, kun se lapsi aidosti omasta mielestään on rauhassa tai tappelematta. Tai ainakaan asia ei juuri sillä hetkellä koske häntä, kun tuo aloitti!

Minulla oli vaikeuksia ymmärtää myös sääntöjä. Esimerkiksi katolle kiipeäminen on kielletty. Pallo lentää sinne, ja haluan hakea sen. Koin, että se sääntö, jonka ihan hyvin tiesin ja ymmärsin, ei koske minua juuri nyt, koska minä menen hakemaan palloa. Koin että katolle kiipeäminen on kielletty, siis huvikseen ja ettei putoa ja koska se on vaarallista, mutta kun minulla on tämä syy, niin eihän se koske minua, ja voin kiivetä katolle.
Joku rangaistus katolle kiipeämisestä olisi vain tuntunut älyttömältä mielivallalta ja kohtuuttomalta , eikä varsinaisesti opettanut mitään, tai auttanut ymmärtämään, että katolle kiipeäminen on aina, kaikissa tilanteissa kielletty.

Toivottavasti tämä esimerkki siitä, miten ADHD aivot ja se logiikka voivat toimia, auttaa jotakuta asian kanssa painivaa ymmärtämään ja sanoittamaan lapselle niitä tilanteita.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 23:40:30

"No mitä te teette kun lapset tappelee? Kuulostaa nyt vaan siltä, että olette ihan kädettömiä, ette osaa laittaa sääntöjä, teitä ei kiinnosta tehdä lasten kanssa mitään. Miksi hankitte lapsia jos niiden kanssa on noin kamalaa?"

Kielletään tappelemasta tietenkin ja tehdään mitä vaatii että lopettaa. Esim. autossa on aika rajalliset mahdollisuudet puuttua riitelyyn, mikä tekee autoilusta aika kamalaa.
Me ollaaan lopetettu omat harrastukset, katkaistu kaverisuhtert ja ollaan kiinni näissä lapsissa ihan koko ajan. Meistä on toinen vanhempi "kiinni" lapsissa jatkuvasti.
Meillä ei ole enää mitään muuta.(no mies yrittää harrastaa) Että aikaa lapset kyllä saa.
En olisi hankkinut lapsia jos olisin tiennyt kuinka kamalaa tämä on, että turha tulla jeesustelemaan miksi hankit.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   2.7.25 23:48:40

Kiitos molle.
Meillä nuorempi tuntuu olevan juuri tuollainen ja välillä hyvää tarkoittaessaan tekee enemmän pahaa.
Tietää että ei saa juosta tielle, mutta kun siellä oli äiti sulle niin nätti kukka, niin omasta mielestään tielle saa juosta. Tai ei hän juossut tielle, vaan haki kukan. Ihan eri asia.
Ja kun on lapsi jolla on rajaton määrä energiaa ja ideoita, niin siinä hyvistäkin ideoista tuleekin vain kaaos. Tämä yhdistettynä siihen että hermo menee heti kun kieltää.

Tuosta aloituksesta jäi pois että kävin itse myös 10vk terapian (ihan turha kun siellä ei puhuttu näistä aiheista). Tottakai tiedän että minussakin on vikaa, mutta yhtälailla olen toivonut siihen apua noista paikoista missä ollaan käyty. Ei minustakaan ole kivaa että minäkin menetän koko lasteni lapsuuden tähän jatkuvaan riitelyyn.
Mutta ehkä ero tuo tähän nyt helpotusta.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   3.7.25 01:11:34

Tässä tulee se vanha sanonta mieleen "ei voi kauhalla vaatia..". Kuka teidän erosta välittää? Ei kukaan. Teidän liitossa ei ole selvästikään mitään pelastamisen arvoista. Mutta on se hirveää että lapsilla on noin kädettömät vanhemmat. Mutta joo, en mäkään tähän nyt voi tosissani uskoa. Ei kai tälläisiä (näin tyhmiä) ihmisiä edes ole kuin mitä aloittaja on (mitkään ohjeet ei kelpaa eikä niitä edes ilmeisesti pystytä sisäistämään. Ainoa mihin kyetään, on väittämään vastaan. Ei siis ihme, ettei apua ole saatu kun mitään ei kyetä edes ymmärtämään.).

Joten lopeta ruikuttaminen ja eroa. Eiköhän sillä kaikki järjesty. Onneksi kenenkään täysjärkisen perhe-elämä ei tuolta näytä, joten tälläisten lapsiviha topien tekeminen on sinänsä ihan turhaa. Jos joku jättäisi lapset tälläisen idiotismin vuoksi tekemättä, se olisi varmasti ihan hyvä asia. Ei tälläistä kellekään normaalijärjellä varustetulle ihmiselle tapahdu, että lapset vain kaappaa koko elämän ja avioliittokin kaatuu siihen kun ne syntyy..

Joten vastaus esitettyyn kysymykseen olisi kyllä, eroaisin ehdottomasti jos mulla ei olis mitään yhteistä mieheni kanssa ja emme kykenisi edes huolehtimaan yhteisistä lapsistamme ilman lapsiin kohdistunutta katkeruutta ja vihaa. Siinä kohtaa tosin, jos mulla alkais tulemaan tuollaisia ajatuksia omia lapsia kohtaan, hakeutuisin oman nuppivian takia hoitoon. Ei omista lapsista ajatella, että niissä ollaan kiinni ja että niille pitää koko ajan uhrata jotakin. Niistä ollaan ihan hiton onnellisia ja kiitollisia, ihan aina. Omat jutut hoidetaan siten ettei paskaa kaadeta lasten niskaan, eikä niitä syytetä omasta jaksamattomuudesta, vielä vähemmän parisuhteen tilasta.

Mä en ole koskaan tuntenut kuin yhden ihmisen joka ei jaksanut omia lapsiaan mutta hän onkin hyvin epävakaa ja narsistinen persoonallisuus. Hän sitten päätti antaa lapsensa pois (huostaan) ja hankkia seuraavaksi kolmannen lapsen uuden miehen kanssa. Nyt kiristää miestä että jos tämä lähtee, antaa tämänkin lapsen pois koska ei ole mitään "äiti-tyyppiä". Et kyllä näitä myös ihan tosielämässä on. Eikä niitä taida mikään auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 06:40:21

Miksi pitää tehdä useampi lapsi jos ei perhe elämää kestä? Ja vieläpä miehen kanssa joka ilmeisesti ei tue? Olet aika monta huonoa valintaa tehnyt peräjälkeen ja sitten aloituksessa syytät että yhteiskunta ei auta. Voi olla peiliin katsomisen paikka että miksi sinä itse olet tehnyt lapsia Törpön miehen kanssa ja jopa enemmän kuin yhden? Anna ne lapset sitten huostaan tai johonkin sijaisperheeseen jos et jaksa kantaa vastuuta ja olla heille äiti. Ylivilkkaus johtuu varmaan geeneistä tai kotioloista eli senkin olet heille varmaan ihan itse antanut ja nyt kuvittelet että yhteiskunnan pitää hoitaa sinun ihan itse maailmaan tuodut jälkeläisesi.