Lähettäjä: Tuntuu pahalle 
Päivämäärä:   29.6.25 21:17:50

Oon huomannut että olen kateellinen menestyvälle ystävälleni. Hänellä siis pyyhkii hyvin työrintamalla ja pärjää erittäin hyvin taloudellisesti. Itsekin olen ollut aiemmin hyväpalkkaisessa työssä jonka takia olen pystynyt esim. Ostamaan oman talon. Nykyään kuitenkin burn outin jälkeen olen pienipalkkaisessa työssä ja taloudellisia haasteita on... pystyn ylläpitämään talon ja pitämään vanhaa autoa, muuhun ei jää rahaa.

En tiedä miksi kadehdin? Tiedän sen uuvuttavan stressin, lopulta kaikki kuormittaa liikaa. En mä sellaiseen elämään halua. Ehkä kadehdin sitä, että ystävä uskaltaa hypätä uusiin, melko riskeihinkin juttuihin työelämässä. Laittaa itsensä likoon. Ja onnistuu. Minä junnaan paikallani vaikka mahdollisuuksia olisi varmasti minullekin. Mutta en vain pysty lähtemään nykyisestä helposta työstä, pelkään ylikuormittumista. Ehkä.

En kaipaa haukkumista, tämä oli vain omien tunteiden purkamista joista poden huonoa omaatuntoa. Jos joku on joskus tuntenut samoin saa jakaa ajatuksia.

Lähettäjä: Poikamiss 
Päivämäärä:   29.6.25 21:32:45

Nämä ovat hyviä keskustelunaiheita ChatGPT:n kanssa.

On hienoa, että pystyt tunnistamaan ja myöntämään omat tunteesi. Se on hyvä alku.

Tee tili ChatGPT:hen ja kysy siltä, mitä voisit tehdä kateuden tunteillesi.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   29.6.25 21:35:02

Kateus on täysin normaali tunne ja se todennäköisesti kuormittaa enemmän, koska sinun on vaikeaa sitä hyväksyä. Ja miksipä ei olisi, koska onhan se myös yleisesti yhteiskunnassa tosi "pahaksi" luokiteltu tunne. Itse olen yrittänyt miettiä, että voin tuntea kateutta mutta samalla olla onnellinen ystävän puolesta, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Yleensä kateudentunteet ovat sitten lievenneet ajan kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 21:38:32

Älä mene puhumaan tekoälylle vaan ihan oikealle ihmiselle.

On ihan ok että olet kateellinen. Se ei ole mikään sairas, kielletty tunne. Tietysti olet kateellinen! Et ole saanut tehtyä rauhaa nykytilanteesi kanssa.

Raskasta se on mutta jotkut asiat pitää vaan hyväksyä, ja se hyväksymisprosessi pitää käydä läpi usein. Tilanteesi on nyt tuo. Se ei ehkä ole sitä aina, mutta nyt se on, ja se vaan on totuus. Terveytesi on asettanut sinulle rajat tässä hetkessä.

Se on vähän sama kuin jos olisit urheilija joka ei nyt voi enää urheilla vamman takia. Tietenkin se kadehtisi niitä jotka voivat ja jotka menestyvät siinä! Täysin ymmärrettävää, eikö? Tilanteesi on kutakuinkin sama ja tunteesi ihan yhtä hyväksyttäviä ja normaaleja.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.6.25 21:55:03

Tunteesi ovat ihan normaaleja. Olen itsekin joutunut kestämään ikäviä vastoinkäymisiä silloin, kun ystävät menestyvät. Niitä tunteita vaan täytyy käydä läpi. Kaikki kohtaavat elämänsä aikana hyviä ja ikäviä jaksoja, ne vain tapahtuvat eri aikoina. Olen siis päättänyt, että ne hyvät ajat koittaa vielä minullekin, ja vain olla iloinen niiden puolesta joilla menee nyt hyvin. Sinänsä huvittavaa, että tämä ei ole ainakaan aiemmin toiminut lainkaan toisinpäin :D

Lähettäjä: uskomatonta 
Päivämäärä:   29.6.25 22:06:07

"Raskasta se on mutta jotkut asiat pitää vaan hyväksyä, ja se hyväksymisprosessi pitää käydä läpi usein. Tilanteesi on nyt tuo. Se ei ehkä ole sitä aina, mutta nyt se on, ja se vaan on totuus. Terveytesi on asettanut sinulle rajat tässä hetkessä."

Huhhuh tämä kuulostaa aivan siltä mitä pari läheistäni voisi sanoa minulle tällä hetkellä. Nämä pari tyyppiä ovat aika kovia sanelemaan minulle asioita siitä, miten minun kuuluu olla. Huvittavaa on kuitenkin se, että kun ennen haasteitani heiltä pyysin ja kurotin apua niin he vain hiljenivät ja vetäytyivät täysin. Voin kuitenkin kuvitella nämä sanat heidän suustaan hyvin helposti. Mutta jälkikäteen ajateltuna he eivät ole koskaan halunneetkaan että minulla menisi elämässä hyvin. Se minun olisi pitänyt itse ymmärtää aikaisemmin. Kuvottavaa...

Lähettäjä: Letti 
Päivämäärä:   29.6.25 22:07:23

Kuten yllä jo sanottiinkin, tuollainen tunne on täysin normaalia. Itse olen ollut ystävälleni kateellinen ja jopa sanonut sen hänelle ääneen. Ja hyvässä hengessä! Itselläni se jotenkin auttoi, kun pystyin tämän parhaalle ystävälleni sanomaan. Hän on se ihminen, joka tietää lähes kaikki ajatukseni. Siksi minusta oli reilua, että kerroin tämänkin ajatuksen.

Lähettäjä: Hop 
Päivämäärä:   29.6.25 22:09:15

Täysin normaaleja tuntemuksia.

Lähettäjä: Tollo 
Päivämäärä:   29.6.25 22:58:28

Annat tunteen tulla, hyväksyt sen ja sitten annat sen mennä. Älä ajattele äläkä analysoi, keskitä huomio tunteeseen, missä se ehkä tuntuu kehossa, hengitä, ja sitten se tunne hälvenee vähitellen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 23:13:19

Voi ei, en tarkoittanut kuulostaa kurjalta. Olen itse kroonisesti sairas, ja elämäni on usein yhtä hyväksymisprosessia kun yhdessä hetkessä olet asian hyväksynyt ja ok asian kanssa, ja sitten jokin triggeröi ja käydään taas läpi kaikki surun asteet että päästään hyväksyntään taas kiinni. Aito hyväksyntä vapauttaa ja poistaa katkeruutta, kateellisuutta, häpeää ja muita siihen liittyviä epämukavia tunteita.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   30.6.25 00:05:52

Kateellisuus on hyvä ja opettava tunne... Tunne että et ole itse tyytyväinen nykyiseen elämääsi. Se siis tarkoittaa että sinun pitää tehdä muutoksia omaan elämääsi. Sinun pitää siis lähteä nykyisestä työstäsi. Joskus riskejä pitää ottaa ja tehdä töitä niiden unelmien eteen. Hanki kivempi työ ja parempi palkka. Pienipalkkaisena et tule olemaan onnellinen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.6.25 00:52:54

Taloudellinen menestys on vain yksi pieni osa ihmisen elämää. Kukaan ei toisten taakkoja tiedä. Eikä meistä kukaan ole täysin taakaton. Jokaisella meistä on omat surumme ja huolemme. Joskus elämän aikana on helpompia ja joskus vaikeampia ajanjaksoja. Ihan kaikilla.

Lähettäjä: -,- 
Päivämäärä:   30.6.25 06:40:46

Ota, luin moneen kertaan, että ystävä menehtyy. Mietin, että onko aloittaja itsetuhoinen, kun menestymisestä on kateellinen.

Aloittajan pitäisi päästä sujuiksi oman elämänsä kanssa, niin kateellisuuskin poistuisi. Itsellä elämässä nyt asiat paremmin kuin ennen ja olen asiaan tyytyväinen, ensimmäistä kertaa, en ole kenellekään kateellinen.

Lähettäjä: "menestyvä" 
Päivämäärä:   30.6.25 07:25:42

Saa tuntea mitä tuntee, kunhan ei kaikkea ala näyttämään ulospäinkään huonoilla käytöstavoilla. Itse olen saanut kuulla kommentteja " hyvähän sun on kun on noin paljon vapaata .. " Samalla alalla voi työskennellä eri tavoin, ja minä tein kohtalaisen työn opiskeluineen ym, päästäkseni tekemään töitä osa-aikaisesti tienaten kuitenkin riittävästi. Vuosien tie. Kateellisuutta tästä on ollut. Ymmärrän sen, kun työ osaa olla kuormittavaa ja huonopalkkaista ja joutuu katselemaan vierestä kun toinen tulee myöhemmin ja lähtee aiemmin, tai ei edes näy tai ottaa vapaata. Viheltelee iloisena menemään. Tosiasiassa, iloisen viheltelyn lisäksi olen nyt yrittäjä, joten omat riskinsä on. Mutta paljon mielekkäämpää työn tekeminen nykyään on. Mutta ei tullut itsekseen ja tulevaisuus on epävarma pitkällä tähtäimellä, joten hyvissä ajoin on mietittävä seuraavat kuviot.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   30.6.25 08:23:54

Hyvä, että olet valmis tekemään tunnetyötä. Kannattaa varmaan miettiä, että ei voi haluta vain lopputulosta jos matka ei ole itselle sopiva. Ystäväsi pistää paljon likoon ja saa paljon -se ei sovi sinulle. Yritä oppia iloitsemaan ystävän puolesta (muuten et ole kummoinen ystävä).

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   30.6.25 08:29:59

Ystävä on sellainen ihminen, joka haluaa toiselle pelkkää hyvää ja iloitsee tämän onnistumisista. Aikuisella ihmisellä pitää olla tunnetaitoja omien negatiivisten tunteiden käsittelyyn.

Olen itse tsemppari, autan ja kannustan muita. Usein tällaisilta ihmisiltä saa ikävä kyllä puukkoa selkään, koska eivät osaa käsitellä kateuden tunteitaan. Olen huomannut, että sellaisista ihmisistä on parasta pysyä kaukana, jotka eivät kykene iloitsemaan myös minun puolestani, vaan yrittävät sabotoida joka käänteessä -ihan vaan kateuttaan. Huolimatta siitä kuinka hyvä ystävä olisin heille ollut.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   30.6.25 08:44:15

Tunnistan kyllä tuon kateuden; se saattaa 'tuntua', jos joku kollega esim. hoitaa casensa poikkeuksellisen hyvin. Pidän sitä jopa suunnannäyttäjänä; joku on tehnyt 'minun juttujani' onnistuneesti, ja kateus on merkki, että minunkin pitäisi potkia itseäni persuksille samaan suuntaan.

Pelkkää rahaa en osaa kadehtia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.6.25 09:24:56

Täällä muutama on kommentoinut, että pitää tehdä paljon saadakseen... Kyllä olen samaa mieltä, mutta saako sitten olla vihainen kun olet tehnyt paljon, mutta menetätkin kaiken? Niinkin voi nimittäin oikeassa elämässä käydä...

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   30.6.25 09:47:18

"Kateellisuus on hyvä ja opettava tunne... Tunne että et ole itse tyytyväinen nykyiseen elämääsi. Se siis tarkoittaa että sinun pitää tehdä muutoksia omaan elämääsi. Sinun pitää siis lähteä nykyisestä työstäsi. Joskus riskejä pitää ottaa ja tehdä töitä niiden unelmien eteen. Hanki kivempi työ ja parempi palkka. Pienipalkkaisena et tule olemaan onnellinen."

Ei kai asia näin mustavalkoista ole! Itse olen toisinaan kateellinen kavereille näiden menestyksestä harrastuksen saralla Samalla tiedän hyvin, että menestys ei tule ilmaiseksi! He käyttävät todella paljon aikaa ja rahaa treenaamiseen ja kisaamiseen. Kaiken tämän panostamisen takia myös pettymykset (epäonnistumiset, loukkaantumiset yms.) ovat suurempia. Järjellä ajateltuna tiedän, etten halua samaa ja olen tyytyväinen omaaan harrastelun tasooni, mutta silti olen välillä kateellinen.

Samaahan aloittaja sanoo. Hän ei halua itselleen samaa työmäärää ja stressiä, mutta harmittaahan se, ettei sitten saa niitä "rusinoitakaan".

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.25 09:52:38

A - Kertoo se silti sinun omasta elämästäsi. Jos sinä olisit täysin tyytyväinen omaan elämääsi, harrastamiseesi, niin mistä olisit edes kateellinen?

Ei se kateus tarkoita sitä että haluat samaa. Vaan sitä että sinusta tuntuu siltä, että toisilla on syystä tai toisesta enemmän onnea, onnistumisia ja ilon aiheita elämässä, sellaisia mitä sinäkin haluat.
Kuvittelisin - tuntusii oudolta olla kateellinen kaverin hienosta autosta, kun en itse välitä hienoista autoista tai sellaista halua.