Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 19:50:41

Tunnistan sen tunteen, siihen ei ole oikeaa syytä.
Johtuu lapsuuden kotioloista, ainoa välittämisen muoto minun vanhemmilla oli mustasukkaisuus, ei rakkaus.
Joten olen nähnyt vain sitä.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun toistan heidän keloja ja toimintatapoja parisuhteessa.
Pystyn käsittelemään tunteen ja olemaan sanomatta sitä (lähes aina) puolisolle.
Se on vain suunnattoman kuluttavaa kun rakkaus ilmenee näin epämiellyttävällä tavalla. Välillä on vaikea jaksaa itseään ja ajatuksiaan.
Onko kellään kokemusta vastaavasta?

Lähettäjä: muicci 
Päivämäärä:   29.6.25 23:08:14

Ei. Mun isoäiti sanoi mulle:
Muista tyttö jos poika sut vaihtaa niin aina huonompaan vaihtaa. Ja muista aina että olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa ja parempi kuin moni.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.6.25 23:17:23

Terapia voisi olla ratkaisu. Kuten tuossa Muicci sanoi: ihmisellä on vapaa tahto ja jos hän lähtee, niin lähtee. Kahlitsemisella et saavuta mitään, ei toinen siinä sen paremmin pysy, vaikka kuinka vahtisit. Pikemminkin päinvastoin.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   30.6.25 00:27:02

Mulla on auttanut näin reiluna 40 vuotiaana mustasukkaisuuteen ajatus siitä, että "mitä sitten". Jos mies pettää, niin hommahan on sillä taputeltu. Jos pettää, etkä tiedä siitä, niin mitä sitten? Se, mitä et tiedä, ei voi satuttaa. Mustasukkaisuus on rumaa ja olen aina inhonnut omaa mustasukkaisuuttani ja edelleen se nousee väkisinkin pintaan, mutta olen yrittänyt ottaa siihen pelköstään välinpitämättömän asenteen. Mulla se on auttanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 00:40:20

Olen käynyt terapiassa, se auttoi.
Koen etten myrkytä parisuhdetta mustasukkaisuudella mutta oman mielen toiminta ärsyttää ja kuluttaa voimavaroja. Siitä haluan päästä eroon.