Lähettäjä: Maana 
Päivämäärä:   29.6.25 16:41:30

Olen oppinut tässä elämän varrella, että meillä on syystä kaksi korvaa ja yksi suu. Eli kuuntelen oikeasti mitä toisella ihmisellä on sanottavaa. En neuvo pyytämättä, en keskeytä, laita paremmaksi tai muuta heti puheenaihetta itseeni.

Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut ärsyttää eräitten ihmisten itsekeskeisyys. Esimerkiksi äitini...jos sanon hänelle vaikka tehneeni riisipuuroa, hän kommentoi heti milloin on itse tehnyt sitä. Tai kun puhun koiristani, hän toteaa, ettei hän ole koskaan pitänyt koirista. AIna vain minä minä minä... Tästä johtuen en enää edes puhu äidilleni omista asioistani, kuuntelen vain häntä.

Onneksi minulla on muutama hyvä ystävä ja kaveri, jotka pystyvät aitoon dialogiin ja kuuntelemaan minuakin. Kun olen aika paljon itse kuuntelijan roolissa. Tykkään oikeasti kuunnella ihmisiä ja heidän ilojaan ja murheitaan, ei siinä mitään.