Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.6.25 09:42:16

Mulla on koira, jolla kallo on suhteessa kaulaan niin leveä, että mikä vaan panta pysyy. Yleensä on ns. martingaalilla oleva puolikurra, koska on helppo pukea.

Millainen panta pysyy vaikka vinttikoiran kaulassa? Niillä on kapea pitkulainen pää. Eivätkö nekin voi innoissaan yrittää tempaista pupun perään?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 09:46:04

Hirvikoira x colliella oli paksu kaula ja collien puikula pää. Vain täyskurra pysyi päällä. Valjaista osasi peruuttaa pois. Oli muutenkin houdini luonteeltaan.

Nykyisellä seropilla on pieni pää. Nyloniset ja puooikurrat ei pysy. Tavallinen nahkainen solkipanta on ollut paras, ja valjaat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 10:09:54

Valjaat jarrupalalla. Ja toki aika hyvin ne oikein(!) mitatut puolikurratkin pysyy. Harvoinpa koira tempaisee vaikka sen pupun perään samalla pannasta poispäin peruuttaen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   29.6.25 10:33:47

Täällä whippetejä, käytössä joko leveät puolikurrat, jotka oikein mitoitettu (= panta kireimmillään sama kuin napakka mitta heti korvien takaa) tai sitten vinttikoirille suunnitellut valjaat (meillä Sofa Dog Wearin Y-valjaat) joissa vatsaremmi on reilusti rintakehän syvimmän kohdan takana, ettei valjaista voi peruuttaa pois. Mitään ohutta/kapeaa pantaa en näillä ikinä käyttäisi. Ja riistan perään riuhtovalla junnulla on aina valjaat lyhyitä siirtymiä lukuun ottamatta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.6.25 10:49:46

Faaraokoiralla oli ihan kurra, jonkun metsän eläimen nähdessään osasi ihan sekunnissa peruuttaa ja pyöräyttää pään pois tavallisesta pannasta. Myös puolikurrasta.
Karkasi ensin useaan otteeseen kun erilaisia pantoja kokeilin, kurran kanssa sain heti kiristettyä korvien taa pannan kun yritti peruuttaa.

Loppuvuosina tohdin jo käyttää tavallistakin pantaa kaupungissa kun oli tämän jalon taidon toimivuuden jo vähän unohtanut. Metsässä lenkkeillessä oli loppuun asti kurra.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.6.25 10:54:51

Siis juuri tuota mietin, että kyllä munkin koira osaa yrittää kiepsahtaa pannasta, vaikka ei ole koskaan päässyt irti :D

Katselin tuossa isoja vinttejä kerran näyttelyssä, osa meni fleksissäkin. Kaikilla melkein oli joku leveä puolikurra. Onko ne irlikset, borzoit, greyt yms sitten niin tahvoja, että pysyvät kiltisti pannoissa?

Toki jotkut pitää koiraa noin ylipäätään ihan liian isoissa pannoissa. Välillä hirvittää, että yhdellä pakitusaskeleella pääsisi jo irti.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.6.25 10:58:50

Harvoin siellä näyttelyssä tulee sellaista tilannetta, että koiralla olisi intressejä lähteä yhtään mihinkään.
Tuo mun farkku oli monen maan muotovalio, näyttelyissä pystyi käyttämään vaikka villalankaa taluttimena :)

Normilenkit sitten ihan eri juttu, citykanit oli pahin riesa. Niitä kun sattui hyppimään eteen milloin mistäkin ja SE on asia mistä faaraokoira syttyy 100.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.6.25 11:00:16

” Katselin tuossa isoja vinttejä kerran näyttelyssä, osa meni fleksissäkin. Kaikilla melkein oli joku leveä puolikurra. Onko ne irlikset, borzoit, greyt yms sitten niin tahvoja, että pysyvät kiltisti pannoissa?”

Näyttelyt ovat asia erikseen. Siellä harvemmin menee riistaa nenän edestä ja tyypillinen vinttikoira on aika rauhallinen muutoin kuin ko. tilanteessa.

Veikkaisin, että suurimmalla osalla noista metsälenkeillä ja arjessa on erilaiset välineet. Leveät vinttikoirapannat ja jarrupalalliset valjaat ainakin ovat aika tyypillisiä vinttarivarusteita. Ja kuonokopat sitten toisten koirien kanssa rallatessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.6.25 11:13:43

Niin on varmasti eri välineet. Siksipä tulin tänne ihmettelemään, kun en tunne yhtäkään kyseisten rotujen edustajaa.

Olen varmaan itse vähän hysteerinen, koska oma koirani on mallia, joka ei saa päästä irti. Siksi olen sille teettänyt mittatilauksena kaikki samoista puljuista, missä esim. virkakoirat shoppailee :D

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   29.6.25 13:19:41

Mulla muilla vinteillä leveät vinttipannat (joko puolikurra, tai solkipanta) arkea pyhää, mutta rescuegalgoilla jarruvaljaat. Vintit nyt on arkielämässä, mihin näyttelytkin lasken, rauhallisia ja järkeviä. Näyttelyissä oon ollut parhaimmillaan yksin neljän vintin kanssa ja koko nippua kuskaan kerralla autolta kehille. Remmilenkeilläkin kyllä pysyvät käsissä, vaikka joku saaliskin vilahtaisi. Huutavat kyllä ja pomppivat, mutta eivät kisko. Eri asia sitten irti ollessa, jos se jänis lähtee nenän edestä.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   29.6.25 13:33:25

Valjaat (tavalliset tai pahimmilla houdineilla huskyvaljaat) ja niihin yhdistettynä puolikiristävä panta. Ja koiraa ei jätetä hetkeksikään niin, että saisi peruutettua itsensä irti. Metsästyspystykorvia itsellä. Eka oli varsinkin mestari vapautumaan kahleista.. Jos oli vain panta tai vain valjaat, niin koira meni jonkun pensaan taakse ja pian seisoinkin tyhjä naru kädessä:) Kerran olin koiran kanssa hiihtämässä ja vilkaisin taakse, niin tyhjät valjaat tulivat perässä ja koira paineli ison pellon toisessa päässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.6.25 13:33:28

Onko totta, että vinttikoirat ei remmirähjää? Kaikki mitkä olen nähnyt, ovat aina ihan hiljaa. Haukkuvatko ne koskaan?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.6.25 02:10:42

Norjanharmaa isä ja emä lapinkoira-belggari. Nuorena yks pyöräytys niin normipanta veks. Oikein mitoitettu nahkainen puolikurra ketjulla. Valjaita aina inhonnut ja niistä hetkessä luikersi pois. Autossa turvavyövaljaat hyväksyy kas ne liittyy autoiluun mutta kun lenkille kokeilin koira laahusti sen näköisenä että pieksämällä koulutettu ja rääkätty ..tule apuun Anja :-D

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   30.6.25 09:34:40

Viiva: Lyhyesti sanottuna, ei ole totta. Vinttikoirissa on kyllä remmirähjiäkin, joskaan ei ehkä niin paljon kuin monissa muissa roduissa. Omasta viiden vintin porukastani nuorin on rähjä. Varmaan ihan oma vikani kun en tajunnut ettei se olekaan samanlainen kaikki käy -tyyppi kuin aiemmat samanrotuiset, ja altistin sen pentuna tilanteille, jotka olivat sille liikaa. Nyt 5-vuotiaana se on jo kutakuinkin yhteiskuntakelpoinen, mutta yllättävissä tilanteissa saattaa edelleen rähjätä. Ja näiden arkojen/reaktiivisten määrä on mielestäni lisääntynyt viime vuosina ikävästi, 10 v takaperin rähjiä ei juuri ollut, tai ainakaan niitä ei ikinä näkynyt missään.

Muuten kyllä vinteistä voi lähteä vaikka mitä ääniä. Ei nämä turhanhaukkujia ole, mutta leikkiessä pitävät ties mitä pärinöitä, riistaa nähdessään kiljuvat, yksi meillä vahtihaukkuu ja yksi kommunikoi kujertamalla ja narisemalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.25 10:40:07

Mulla on ollut vinteistä juuri sellainen käsitys, että ovat sellaisia kaikki käy-matkalaukkuja, jotka vaan söpösti kävelee perässä. Ehkä siksi, että olen niitä nähnyt vain näyttelyssä ja heppatapahtumissa. Sinne ehkä otetaan vain ne hyvin käyttäytyvät?

Apua toi valjasinho on kyllä munkin koiralla :D Sama jos laitan sadetakin. Katselee vaan surkean näköisenä, että kaikkea pitää paimenen kestää.