Lähettäjä: Me 
Päivämäärä:   28.6.25 22:23:14

Kertokaa tarinanne, jos olette olleet esim korporaatioelämässä, johtajia ja hypänneet pois tai päin vastoin. Miten muutos meni taloudellisesti, opiskelitteko, mitä muita seikkoja?

Olen 35v, keskijohdossa, liikaa työtä ja palkka ei vastaa vaativuustasoa. Vaikea työllistyä joten en herkästi halua vaihtaa. Viihdyn kuitenkin työtiimissä ja kasvupotentiaalia isommaksikin johtajaksi on, ellen sitten tule irtisanotuksi ja joudu aloittamaan alusta muualla.
Näin kesälomalla on hauska leikitellä exit-suunnitelmilla ja esim kouluttautua johonkin kevyempään ja heikosti palkattuun, mutta hauskaan..?

Lähettäjä: opiskelija 
Päivämäärä:   28.6.25 22:51:56

Olin työpaikallani pääluottamushenkilö. Irtisanouduin ja hain sekä pääsin opiskelemaan eri alalle. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta aivan varmasti olen onnellisempi kuin 20 vuoden aikana entisessä työpaikassani. Sekuntiakaan en ole irtisanoutumistani katunut, vaikka heittäydyin tyhjän päälle.

Lähettäjä: Puutarhuri 
Päivämäärä:   29.6.25 11:18:35

Aloittajan tilanteessa vaihdoin alkuperäiseen ammattiini, puutarhuriksi. Palkassa jouduin tulemaan alaspäin tottakai, mutta nyt 2 vuotta oon saanut tehdä töitä niin että stressiä ei ole. Siis yhtään. Se tunne on aika uskomaton ja osaan arvostaa nykyistä työtä todella paljon vaikka rahaahan tästä ei liikaa tai edes tarpeeksi saa.

Nyt on stressittömänä helppo tehdä uusia urasuunnitelmia tästä eteenpäin =)

Lähettäjä: LOL 
Päivämäärä:   29.6.25 11:32:11

Mut heitettiin pihalle YT-neuvotteluiden jälkeen kun työnantaja lähti tekemään säästöjä. Nyt mietin mitä teen.....onneksi on sellainen koulutus että töitä riittää.

Lähettäjä: Noomi 
Päivämäärä:   29.6.25 17:59:17

Minä vaihdoin yliopistosairaalan osastonhoitasta sairaanhoitajaksi yksityiselle kahdeksan vuotta sitten. Jotkut pitävät sitä downsiftauksena ja kyselevät edelleen olenko hakenut esihenkilön paikkoja. Aluksi itsekin kriiseilin asian kanssa.
Mulla kävi omassa työssä uskomaton onni. Sain vähän erikoisempia tehtäviä, joissa on loistava palkkaus. Tienaan niin 20 000 vuodessa enemmän kuin esihenkilötyössä. Saan tehdä etätyötä ja pidän paljon työstäni. Nyt soten myötä olen kuullut pelkkää huonoa sairaaloista. Eipä ole ikävä sinne.

Lähettäjä: Me 
Päivämäärä:   2.7.25 23:52:55

Kiitos kommenteista ja mahtava kuulla rohkeista ratkaisuista tai muistakin muutoksista.

Mikä teillä sysäsi muutoksen eteenpäin? Onko naurettavaa pitää jotain taloudellista asiaa merkkipaaluna muutokselle esim asuntolainan pois maksu tms? Sitä tosin riittää vielä vuosikymmeniksi näin normi tahdilla...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.25 09:03:57

Oman korkeakoulualan töitä ei täällä ole joten aion lähteä amikseen. Eikä muutenkaan enää kiinnosta vastuut ja kehittymiset. Haluan vain käydä töissä ja saada palkan, en miettiä työasioita vapaa-ajalla saati pahoittaa mieltä korkeakoulutettujen kiipimistiimissä missä toisia tönitään kyynärpäillä pois oman etenemisen tieltä. Hyi saakeli kun miettiikin sitä niin ei enää ikinä!

Lähettäjä: Juuri 
Päivämäärä:   3.7.25 09:45:51

Täällä taas perusduunari miettii, että pitäisikö kouluttautua lisää ja hankkia työ, jossa vaaditaan enemmän aivoja ja vastuuta. Nykyisessä sijainnissani on oikeastaan vain yksi firma, johon voisin vaihtaa. Siellä joutuisin tekemään inhoamaani vuorotyötä, mutta palkka tietysti paranisi lisien myötä. Jos se paikka sitten menisi alta, minua tuskin enää otettaisiin nykyiseen työhöni ja olisin tilanteessa, ettei minulle ole tällä alueella töitä. Puolisolla on kuitenkin täällä erittäin hyvä työ, joten muuttohalujakaan ei oikein ole. Pitäisi siis keksiä joku muu ala, ehkä sellainen jossa voisi olla mahdollista työskennellä etänäkin. Toisaalta vihaan juuri tuota viivan mainitsemaa kiipimistä, sitä että ihmisten _pitää_ töniä toisia päästäkseen itse näkyville. Hrrr.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.25 10:11:44

Itse hyppäsin asentajasta ensin insinööriksi ja sitten DI:ksi. Otin opintolainaa ja kävin töissä. Asentaja tason työ oli todella stressaavaa, työnjohto naurettavaa ja kokoajan piti miettiä rahaa ja olla super nopea. Nykyään teen tutkimusta, joka on kyllä stressavaa ja edelleen on aikatauluja, ja arvostelu tulee nykyään ihmisiltä joilla on tohtorin tutkinto. Siltikin, nykyisestä työstä maksetaan paremmin, palaute on asiallista, omaan työhön ja työaikoihin voi vaikuttaa ja minua aidosti kiinnostaa oma työni.

Neuvoni on siis että hanki työpaikka, jossa stressitaso, vastuu, työolot ja johto sopii sinulle. Ei tarvitse vaihtaa kokonaan alaa toiseen jos ei halua, mutta voit astua esim siltä johdon pallilta alas ja liittyä johonkin toiseen yritykseen konsultiksi tai rivityöntekijäksi. Jos kouluttaudut toiselle alalle niin työtilanne ja palkkaus kannattaa tsekata etukäteen. Minun alan vaihto vaati lainana noin 20 000e, joten ei tullut ilmaiseksi monen vuoden opiskelut vaikka elin köyhää opiskelija elämää. Lisäksi tällä hetkellä kaikkien alojen vasta valmistuneet rämpii syvässä suossa kun töitä ei ole.

Lähettäjä: zamu 
Päivämäärä:   3.7.25 10:41:37

En nuorena saanut unelmien työpaikkaa vieraalla, kaikki unelmatyöni olen itse järjestänyt toimimalla yrittäjänä. Palkollisena joutui aina tallotuksi, tönityksi, aliarvostetuksi ja alipalkatuksi. Omissa projekteissani olen itse määrännyt palkkani, saanut arvostusta riittävästi ja kukaan ei tallo varpailleni.