Lähettäjä: Yksiö 
Päivämäärä:   28.6.25 02:56:50

Aina olen selittänyt, miten me emme ole kenenkään mielestä huonompia. Ja nyt sain ekat vihapuheet päälleni. Ja hitto mikä karjahtelu olikin. En olisi ikinä uskonut, miten kamalaa elämä onkaan edes kahden lapsen kanssa joillekin! Olen niin onnellinen ettei minun tarvitse enää kuten te huonot vanhemmat!

Ja ihan vinkkinä, kun tulette neuvomaan, niin neuvokaa miestäni. Meitä kumpaakin kiinnostaa ihan yhtä paljon!

Lähettäjä: Leipä 
Päivämäärä:   28.6.25 03:01:59

Tervetuloa kerhoon! Minullakaan ei ole mitään äippylimodea, elän vain elämääni, ja todellakin säälin näitä säälijöitä. Läiskytän vain käsiäni yhteen jos joku kauhistelee. Jos se ei riitä, niin se ei riitä. Joskus yritin sääliä, mutta ei vaan pysty.

Lähettäjä: Häh? 
Päivämäärä:   28.6.25 03:03:24

Voitaisiin palata aamulla asiaan, kun olet nukkunut vähän. Nyt ei saanut yhtään jutun juuresta kiinni, mikä sinua oikein harmittaa. Paitsi se, että jostain asiasta koet saavasi ihmisten kaiken palautteen, vaikka sen voisi kertoa myös miehelle. Varmasti hyvä pointti, mutta olisi kiva ymmärtää loputkin jutusta.

Lähettäjä: Ech 
Päivämäärä:   28.6.25 03:12:25

Korkki kiinni AP!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 03:14:33

Olen kokenut saman ja nykyään vain myöntelen. Hirveä paskaläjä olen, paitsi jos vertaa tuttavapiirin lapsiin.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   28.6.25 07:22:49

Jaha, vai että sellanen marttyyri taas.

Menitkö ensin itse antamaan typeriä neuvoja lastenkasvatuksesta muille yhden helpon lapsen perusteella :D

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   28.6.25 07:23:10

Ps. Muista antaa samat myös miehelle

Lähettäjä: Haha 
Päivämäärä:   28.6.25 10:25:18

Minullakin on yksi lapsi, ja kahden tai kolmen lapsen äidit ovat olleet kovimpia neuvomaan. Aivan kuin sillä kokemuksella voisi ketään neuvoa. Sitten uhriudutaan päälle "et sinä voi ymmärtää että me ei päästä lomalle kun on kolme lasta" "Ai sä keität noin vähän perunoita? Et sinä voi ymmärtää..." Miksi ihmeessä keittäisin perunoita kahdelle aikuiselle ja kolmelle teinille jos ollaan lapsen kanssa kahdestaan syömässä?

Lähipiirissä on kaksi suurperheen äitiä. Toinen on edelleen tuollainen valittava uhriutuja, joka ei voi edes kyläillä tai kuskata vanhimpia lapsia, koska on niin iso työ jota kukaan ei ymmärrä. Toinen menee ja tekee ja sanoo "Kyllä valtamerilaivakin kääntyy kun on osaava kapteeni".

Minä rakastan omaa lastani yli kaiken, toisten lapsista en ole kiinnostunut joten ei ole mitään tarvetta neuvoa yhtään ketään.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   28.6.25 12:06:44

Me useamman lapset äiditkin ollaan oltu jonkin aikaa yhden lapsen äitejä, esim. itse yli 3 v.

Olihan se hieman helpompaa, mutta kyllä jo se yksi lapsi tuo isoimman muutoksen, kun lapsettoman ihmisen vapaus katoaa.

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   28.6.25 12:13:04

En saanut aloituksesta selvää, mutta minulle on ihan yks haisee montako lasta, koiraa, hevosta tai marsua kenelläkin on.
Eniten ehkä harmittaa lapsi jolla ei ole sisaruksia.
Itsellä kaksi lasta.

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   28.6.25 12:13:39

Siis haisee!

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   28.6.25 12:14:20

hai_L_ee

Grrrrr......

Lähettäjä: M m 
Päivämäärä:   28.6.25 12:46:29

En käsitä, miksi kenenkään pitää neuvoa jos neuvoja ei pyydetä. Kukaan tuskin on niin kaiken kokenut, koska esimerkiksi synnytys voi mennä aivan eri tavalla joka kerta.

Minä olin yhden äiti yli 15 vuotta, nyt kahden äiti. Ensimmäisen kanssa sain neuvoja ja nyt saan toisen kanssa, koska en voi tietää mitään kun kaikki ohjeistuksen ovat muuttuneet. Osa neuvojista ei toki edes tiedä, että minulla on vanhempikin lapsi.

Edelleen osaan etsiä tietoa itse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 12:54:35

Minä en taas ymmärrä sitä, että miksi lapsella on pakko olla sisarus
Itse olen ainoa lapsi, enkä koskaan ole miettinyt tai harmitellut oispa sisaruksia. Ehkä se tulee vain sellaisten ajatuksiin, jotka ovat isosta perheestä, mutta jos ei ole, ei sellaista osaa kaivata mitä ei ole kokenut.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   28.6.25 12:58:13

Bb: niin tuntuu olevan yksi hailee, kun noin harmittelet ;)

Minulla on yksi sisko, jonka kanssa en oikeastaan ole missään väleissä. Lastenhoidossa ei ole minua neuvonut, mutta kaikessa muussa on. Lisäksi on valehdellut minusta suvulle ja painostanut minua. Jos lapselleen haluaa hyvän sisaruksen, niin kannattaa varuilta tehdä useampi lapsi jos vain mitenkään mahdollista.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   28.6.25 13:52:02

Mun tuttavapiirissä se yhden lapsen äiti on se uhrautuja.

Kun on niin rankkaa, lapsi kiukuttelee, haluisin omakotitalon yhyy yhyy yhyy.

Sitten me kolmen lapsen äidit kuunnellaan tonnin setelinä. Että pitää laittaa ruokaa, siivota, laittaa laps nukkuu. Ja joka toinen viikonloppu on vapaata yksinoloaikaa.

Kyllä, yritetään neuvoa ja tsempata mut voin sanoo et neuvot ei auta vaan elämä vaan on lapsen kanssa perseestä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   28.6.25 14:02:18

Kaverisi kuulostaa uupuneelta. Silloin ei jaksa laittaa ruokaa edes itselleen. Neuvominenkaan ei auta.

Ohjatkaa hänet lääkäriin ja tehkää ruokia hänen pakastimeensa yhyy yhyy.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   28.6.25 14:08:06

Öö: neuvo häntä tekemään toinen lapsi, niin nämä nukuttamiset ja ruuanlaitot alkavat mennä ihan rutiinilla.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   28.6.25 14:32:30

Yhden lapsen äitinä on suhteellisen helppoa vältellä noita Öön mammakerhoja

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 14:54:06

Jos on neuvoja ja uhriutuja tyyppi, niin lapsilla ja niiden lukumäärällä ei ole mitään vaikutusta. Toisella on eläimiä ja uhriutuu, kun on niin raskasta niiden kanssa ja mihinkään ei pääse. Mihin se luonne siitä miksikään muuttuu.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   28.6.25 15:05:01

^ totta, piste. Lapsellani on pari läheistä kaveria suurperheistä. Toisessa ne vanhemmat ovat sellaisia hersyviä maalaisia (itsekin olen maalainen joten en sano pahalla) ja pihalla juoksee koiraa ja kanaa ja leipä on itsetehtyä ja lapset hyvin kasvatettuja puukiipijöitä. Toisessa perheessä äiti on sellainen hyvin vakava ja pahoittaa mielensä aivan kaikesta. Hänet tunnen muutenkin kuin lasten kautta. Koti on sisustettu harmaalla ja esimerkiksi olohuoneessa on sohva ja seinätelevisio että järjestys pysyy yllä. Loukkaantui jopa siitä, kun vein heille töistä ylijäämäherkkua (sanotaan vaikka lihapiirakoita). Lapset istuvat nenä kiinni ruudussa ja äiti paheksuu jopa sitä, kun toisten lapset saavat käydä yksin marketissa :D. Niin ja heillä lapsia ei uskalleta komentaa, vaan komennot tulevat toisten vanhempien kautta. Jos heidän ovikelloaan soittaa ja kysyy lapsia ulos, niin äiti uhriutuu kun ei voi kieltää lapsia ja sitten myöhästytään mummolasta. Niinpä äiti laittaa viestiä kavereiden vanhemmille, ettei ovelle sovi ilmestyä ilmoittamatta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   28.6.25 15:14:11

Olipa sekava aloitus. Jostain on nyt paha mieli mutta ei kyllä selvinnyt mistä? Mitä miehelle pitää neuvoa? Kenelle elämä on kamalaa edes kahden lapsen kanssa? Mitä koko lause tarkoittaa? Mitä sinun ei enää tarvitse?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Haetaanko näillä kryptisillä aloituksilla huomiota, vai onko muilla vaan erilainen lääkitys?

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   28.6.25 15:14:29

Ja noista neuvomisista ei kannata ottaa nokkiinsa, elleivät nyt aivan törkeiksi heittäydy. Seuraavalla kerralla vaan valitsee seuransa paremmin, jotkut äidit nyt vaan haluavat päteä kun eivät ole hirveästi muuta saavuttaneet kuin sen äitiyden.

Lisäksi heille voi olla armollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa joku asia ei ole onnistunut niin kannattaa iloita siitä, että toisen kohdalla ovat onnistuneet. Kolmannen kohdalla kaikki onkin tapahtunut aivan eri tavalla, joten nyt sitten tietävät, etteivät kaikki lapset ole samanlaisia. Asioita, jotka normaali ihminen ymmärtää vaikkei hänellä olisikaan lapsia. Varsinkin hevosihmisten luulisi ymmärtävän.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   28.6.25 15:38:08

Kaverisi kuulostaa uupuneelta. Silloin ei jaksa laittaa ruokaa edes itselleen. Neuvominenkaan ei auta.

Ohjatkaa hänet lääkäriin ja tehkää ruokia hänen pakastimeensa yhyy yhyy."

On yritetty. Ei auta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.6.25 16:55:50

Nomadi: sehän riippuu siitä, miten on siihen asti elänyt. Meillä nuo eläimet ovat sitoneet tänne kotiin aika lahjakkaasti aina. Sitten kun on saatu yhtäaikaa lomapäivät, niin on aina lähdetty reissuun, jotka ovat olleet ns. lapsille sopivia reissuja jo ennen lapsiakin.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   29.6.25 08:07:35

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on autismin kirjolla. Hänen kasvatuksessaan mikään ei koskaan ole mennyt ns. oppikirjan mukaan ja päiväkodissa koulutetut varhaiskasvattajatkin ovat kyselleet minulta kasvatuskeinoja hänelle.

En neuvo ikinä ketään muuta vanhempaa, tiedän miten yksilöllisiä haasteet voivat olla. Kuvittelin lastenkasvatuksen olevan ihan toisenlaista, jämäkkää rajat ja rakkautta ja esimerkin kautta -meininkiä. Vähänpä tiesin.

Jos tämä lapsi olisi ainokaiseni, hänen kanssaan olisi silti raskaampaa kuin vaikka kahden sellaisen lapsen kuin esikoiseni on. Ei se lapsien määrä yksin kerro helppoudesta tai vaikeudesta.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   30.6.25 07:04:22

"
Menitkö ensin itse antamaan typeriä neuvoja lastenkasvatuksesta muille yhden helpon lapsen perusteella :D" mielestäni kenenkään ei tarvitse neuvoa pyytämättä yhtään missään asiassa. Silloin kun muutin tänne, pyysin ja sain neuvoja yhden ilmeisesti aika helpon lapsen vanhemmilta. Heidän lapsi on jopa nuorempi kuin esikoiseni. Silti tiesivät ja auttoivat niin koulukyytien kuin ihottumankin kanssa, kokemattomat. Jos jostain syystä tarvitsisin neuvoja lastenkasvatukseen, niin mieluummin kysyisin vaikka heiltä kuin alueen suurperheellisiltä. Tosin noista tietyistä suurperheellisistä voi aina ottaa sen varoittavan esimerkin.