Lähettäjä: -!- 
Päivämäärä:   27.6.25 22:46:39

Faktat:
28v nainen
Pitkä, painoa 110kg, lihasta silti rasvan alla hyvin tuntuvasti.
Maatalousalalla (seisomista, kävelyä, mitä nyt kuulukaan), mutta se aiheuttaa kaksiosaisen päivän, lyhyen yön, vähän vapaa-aikaa työpäivinä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta, ferritiini 39 (pikkuhiljaa noussut kun tyroksiini tukemassa raudan imeytymistä).
Jaksan paremmin, mitä pari vuotta sitten, jollon nukuin vapaapäivinäkin päikkärit.
Vammoja jonkun verran kehossa, mutta myös koko kropan jumi, joka vaikuttaa kaikkeen.
Oon raskasrakenteinen, eli esim BMI ei koskaan tuu olemaan normaalipainossa (kehonkoostumusmittauksen mukaan rasvaton massa on jo 80kg, mikä varmasti on hyvin lähellä totuutta).
Syön monipuolisesti (lihaa, eniten kanaa, maitotuotteet, pähkinät, kasviksia, hedelmiä kun muistan. Paheina energiajuomat. Ei alkoa tai tupakkaa. Sokerikoukusta koitan päästä irti, ja mm. karkit saan jätettyä pois, jos keksin niille korvikkeen. Välillä otan kuukauden tauon karkeista tms kokonaan ja senkin jälkeen niissä on maltti. Muuten tykkään makeasta.)
Liikun hyvin huonosti töiden ulkopuolella (paitsi vähän käppäilen omalla tilalla).
Ratsastanut, mutta nyt ei aika riitä. Salilla voin käydä kunhan jaksan.

Ongelma: haluan säilyttää lihasmassan, muistaa syödä, jaksaa, saada aineenvaihdunnan pyörimään (mm. Säärissä päivän päätteeksi sukista kipeät painaumat), mutta päästä ainakin 20kg rasvaa eroon. Jaksaa liikkua oikeasti. Syödä järkevämmin (ei ketoa tai muuta ääripäädieettiä).

Ei tästä varmaan selkoa saanut. Mutta mistä löytää oikeasti joku, joka osaisi pt-tyylisesti auttaa tässä. Ei mitään tekoälyjuttuja tai kirjasta kopioituja "syö seitsemän ruisleipää ja kaksi kurkkua aamupalaksi". Tarvitsen myös aikataulutuksen, ja tarkan ohjelman, että seuraan ohjeita. Muuten ne unohtuvat.
Olen sen verran autisti, että kunhan pikkuhiljaa opin uusia tapoja, pidän ne tiukasti toiminnassani. Mutta kehitys on hidasta.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   28.6.25 07:39:57

Mitäpä jos otat tavoitteeksi 3xvko kävelylenkki. Se on parasta rasvanpolttoa.
Ja toisena viilaa ruokavaliokuntoon.

Lähettäjä: Motivaatio kuntoon 
Päivämäärä:   28.6.25 09:20:13

Kilpirauhasen vajaatoiminta on tuttua minullekin. Se aiheuttaa kaikenlaista ongelmaa.
Univaje tuo stressin ja myös aineenvaihduntaongelman. Paha kierre siis jota pystyy kyllä auttamaan itsekin kunhan herää siihen että nyt muutan koko entisen ajattelun toiseen ja alkaa uusi elämä.
Tuosta ekasta vastauksesta näet sen mitä lääkäritkin hokevat. Ruokavalio kuntoon ja liikuntaa. Niinpä. Miten sen teet? Sitä ei osata oikeasti neuvoa. Siitä sun pitäisi maksaa jollekin. Miten päästä alkuun kun on tottunut niin vanhaan kaavaan ja kaikki välttäminen ja hikoilu tuntuu ikävältä. Tuo ongelma näkyy pahasti nykyisin. Ihmiset ovat täysin pulassa itsensä kanssa ja aivan sekaisin siinä mitä pitäisi syödä ja miten liikkua. Sitten kärsitään vaan nälkää ja lihakset on jumissa ja aineenvaihdunta ei käynnisty koskaan.

Paras lähestymistapa ongelmaan olisi ainakin tutustua vhh ruokavalioon sen verran että kerran kokeilee mitä se oikeasti vaikuttaa painoon ja olotilaan.
Itse en uskonut ennen kuin kokeilin. Paino laski ilman sen enempää liikuntaakin tasaista tervettä tahtia 5 kg kolmessa kuukaudessa. Tuon kun kokee niin se herättää eikä enää palaa entiseen ruokavalioon koskaan kokonaan.
Voit ottaa avuksi helposti luettavan kirjan jossa maanläheisesti kerrotaan mistä vhh: ssa on kyse ja se on A. Heikkilän vanha kirja Ravinto & Terveys.
Sillä minä aloitin uuden elämäni nelikymppisenä turvonneena epätoivoisena rasvatonta ruokavaliota yrittävänä ihmisenä.
Ahmin lopulta kaikki kirjat läpi ja tietysti vielä ruotsalaisen 'Petos lautasella'- kirjan joka todella avaa silmät tajuamaan tätä nykyistä ruokateollisuutta ja sen raadollisuutta joka riistää ihmiseltä terveyden ilman pienintäkään omantunnon tuskaa.
Uusin A. Heikkilän kirja antoi sitten osviittaa liikuntaan näin melkein kuusikymppisenä kun juoksu ei enää maita ainakaan pitkinä hölkkälenkkeinä. Löysin sitten siihenkin hyvän neuvon.
Ja sanon vielä sen verran että mitään ääripäätä en noudata nykyisin ruokailussa muuten kuin että vältän vehnäjauhoja ja rypsi/ rapsiöljyjä. Pikaruokaa en ole syönyt vuosiin. Karkki ei maistu edes. Pyrin syömään ravinteikasta puhdasta itsetehtyä. En vältä eläinrasvaa. Ja sehän se juttu tässä onkin että nykyvirta lyttää eläinrasvan sellaisesta syystä jota tutkimuksilla ei voi todistaa. Käsittämätöntä.
Kolmella vältöllä pääset pitkälle ne luetellaan kyllä siellä kirjassa. Turha tässä alkaa neuvoa kun tärkeintä on että motivoidut ja se alkaa hankkimalla tarvittava tieto.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   28.6.25 10:26:41

Varmaan aloittaisin tekemään pieniä kävelylenkkejä joka päivä. Hommaa hyvät lenkkarit.

Kilpparista ei itsellä kokemusta.

Työkaveri otti puheeksi, että hänen äidillään on lipadema ja hän sanoi että minullakin voisi olla. Mulla on pitkät raajat, ja turvonneet nilkat ja jalkaterät. Pitkien työpäivien jälkeen jalat on välillä tosi kipeät. Jääkylmä vesi auttaa ja jalkojen jumppailu yläasennossa.

Tuossa lipademassa rasvaa kertyy jalkoihin ja käsivarsiin. Hoitona on leikkaus ja painonpudotus.

Mulla ei ole mitään suonikohjuja jaloissa onneksi, mutta ihan nuo rasvakertymät tekee kipeää.

Kävin kokeilemassa Hypoxi-hoitoa ja se on tosi kallista, mutta kivut väheni. Kipujen vuoksi olen aiemmin käynyt myös jollain ulkomaalaisella kiropraktikolla/niksauttajalla ja osteopaatilla. Työterveyden kautta fyssarilla.

Vesijumppa auttaa. Käyn myös joogassa, mutta välillä mun lantion seutu on niin pahasti jumissa että sekään ei tee hyvää. Jos sulla on kiirus kotona eikä mahdollista päästä joogatunneille niin YouTubesta löytyy ilmaista joogaa suomeksi. Järvessä voi itsekseen vesijumppailla.

Ja hommaa hyvien kenkien lisäksi hyviä sukkia. Sellaisia, jotka ei kiristä. Olen löytänyt hyviä Karkelon Sukalta, Clas Ohlsonilta ja ihan Lidlistä.

Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   28.6.25 11:11:57

K: tavotehan sekin, mutta itselle se ei sovi. Mulla on murtumia, nivelsideongelmia, plantaarifaskiittia ja niiden takia väärän kävelytyylin aiheuttamaa rasitusmurtumaa myös taakkana (tästä unohdin mainita). Töissä kävely ei haittaa, koska pysähdyksiä ja seisahtumisia tulee, mutta jos lähden lenkille, on särky varma. Eteneminen on hyvin hidasta ja tuskaista. Pyöräily onnistuu kyllä, sitä voisinkin ja pitäisi.
Ja no @!#$ Sherlock, totta kai tiedän että ruokailulle pitää tehdä jotain, mutta mitä?

Motivaatio kuntoon: niin, sehän se on. Itsellä ongelmana oikeastaan eniten on juurikin se, että tietoa ja "tietoa" on niin valtavasti, että en tiedä, mikä omaan tilanteeseen olisi paras. Ja tarttisin melkein reseptit per päivä-tyyppisen ohjeistuksen, koska en jaksa yleensä työpäivinä ajatella ruokaa. Sitten teen vain jotain, mikä sattuu tulemaan mieleen. Siksi haluaisin jonkun ulkopuolisen avun tähän.

Viivi: no, tuossa ylempänä tulikin jo, että kävelyt ei oikein ole nyt se ensimmäinen askel (heh). Ensin pitäisi opetella tosiaan kävelemään uudestaan. Toki silläkin voisi aloittaa...

Ryhmäliikunta olisi hyvin mielekästä, mutta asun maalla, ja en tosiaan omien työaikojen takia ehdi ryhmäliikuntaan kaupunkiin. Samoin uinti (uimahallissa, mereen ei viitsi).
Luulin, että mulla on hyviä sukkia, ehkä on, ehkä ei. Lisäksi käytän töissä aina nilkkatukia (vammat ja kumisaapas ritilälattialla ei oo hyvä yhdistelmä).

Ja joo, on varmasti kärkäs vastaus, mutta alkaa ahdistaa tämä. Tiedän että liikunta, ruokailu ja lepo on ne kulmakivet, mutta haluan itselle räätälöidyn avun tähän. En pelkästään sitä tiedon tulvaa, mitä netissä on. Toiset sanoo että syö enemmän lihaa, toiset että enemmän kalaa, kolmannet että enemmän kasviksia ja neljäs että urheile neljä kertaa päivässä. Kävelylenkit olisi niin helppo aloittaa, jos onnistuisi, mutta kun mun elämästä on suunniteltu vähän omalaatuinen, niin tässäkään ei pääse helpon kautta 😅

Lähettäjä: löl 
Päivämäärä:   28.6.25 11:23:29

En ole ylipainoinen, mutta minullakin on aineenvaihdunta jumissa ja rasvanpolttoa ei tunnu tapahtuvan.

Huomasin keväällä, että suurin syy lihomiseen ja painonlaskun estymiseen oli se, että kroppa oli jossain hätätilassa stressin ja muun takia. Vaikka kuinka yritin olla itselleni armelias ja levätä, niin kroppa ei sitä kuitenkaan ymmärtänyt ja oli ihan paniikissa ja sitä myöten aineenvaihduntakin mitä oli. Kun monen vuoden stressi helpotti, alkoi myös aineenvaihduntajumi helpottaa.

Voi olla sama monilla muillakin. Mutta jos stressi ei helpotu, niin eipä siinä sitten paljoa voi tehdä... Voi toki yrittää olla pahentamatta tilannetta syömällä terveellisesti jne., mutta jos elimistö varautuu maailmanloppuun, niin aivot pitää aineenvaihdunnan jumissa, että turhuuksiin ei kuluteta ja vararavintoa pitää kerätä.

Kilpparivajis minullakin, ehkä esivaihdevuodet kaiken lisäksi. Ferritiini minulla on hyvä (kesäkuun alussa 120), mutta aineenvaihdunta ei toimi enää samalla tavalla kuin ennen tuota monen vuoden stressiä. Ja stressiä on siis edelleen, mutta vähemmän.

Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   28.6.25 16:37:08

Löl: no, onneksi edes on samasta ongelmasta kärsiviä. Asiaa ei omalla kohdallani ainakaan auta stressaaminen asiasta. Ja ne huonot yöunet... Siksi olisi hyvä saada jotain apua jostain, ehkä se stressi vähenisi sillä edes osin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 17:55:57

"Univaje tuo stressin ja myös aineenvaihduntaongelman."

Tämä. Keskity ensimmäisenä uneen. Laadukasta unta on saatava riittävästi ja osan voi hyvin nukkua päivällä, jos yö jää liian lyhyeksi. Luovu kahvista ja unen laatukin paranee.

Liikunta, todennäköisesti sinulla on ongelmia insuliinin kanssa jos aineenvaihduntakin on jumissa. Eli hiit-liikunta, sykkeet on saatava korkealle 3-4 kertaa viikossa. Hanki vaikka spinningpyörä, sillä on helppo saada sykkeet korkealle ja kehittää keskivartalon isoja lihaksia.

Ruokavalio, yritä jättää makeutusaineet kokonaan pois, sokerit vähemmälle ja lisätä kasviksia.