Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 15:19:28

Tyhmä kysymys, mutta silti. Sukulaiselta siis jouduttiin lopettamaan hänelle todella rakas koira. Onko aivan tyhmää kysellä viestillä vointia? Oon kyllä aivan surkea tälläisissa tilanteissa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 15:20:36

Tottakai voit kysyä vointia.

Koirat elää 10-15 vuotta ja on iso osa omistajansa elämää koko elämänsä ajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 15:22:42

Tietysti voi kysyä, aina kun toisilla on surua tai muuta harmia. Oli se pientä tai isoa, niin aina voi kysyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 15:25:30

Kysele ihmeessä miten jakselee. Koira ja muut eläimet ovat ihmisille monesti todella läheisiä perheenjäseniä, eikä niistä luopuminen ole monestikaan mikään helppo juttu. Oma ensimmäinen koirani oli kuolinhetkellään ollut minulla yli puolet elämästäni, se oli siis käytännössä ollut "aina" menossa mukana, hirveästi en sitä edeltävää aikaa edes muistanut.

Lähettäjä: Hp 
Päivämäärä:   27.6.25 16:11:28

Soita tai mene käymään, halaa ja kuuntele.

Lähettäjä: *'* 
Päivämäärä:   27.6.25 16:35:12

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos olet oikein hyvä ystävä tälle sukulaiselle, niin ehkä siinä tapauksessa kysele vointia, kuuntele ja mene vaikka käymään niinkuin joku ehdotti.

Mä nimittäin itse toivoin läheisiltä, että koiraa ei mainita, eikä mun vointiani kysellä. Eikä missään nimessä voivotella asiaa mitenkään. Tiesin että romahdan samantien täysin jos joku mainitsee koiran tai alkaa surkuttelemaan, ja tätä en ainakaan julkisilla paikoilla halua missään nimessä tapahtuvan. Mielummin yritin keskittyä positiivisiin asioihin ja kaikkeen muuhun, jotta saan ajatukset hetkeksi pois koiran kuolemasta. Halusin itse ottaa asian esille niiden henkilöiden kanssa kenelle haluan asiasta avautua.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   27.6.25 17:42:22

Mä sain parilta vanhemmalta sukulaiselta postikortin kun vanha kissa lopetettiin. Olivat eläinrakkaita ihmisiä, halusivat ottaa osaa suruun vaikkei muuten oltu paljon tekemisissä. Arvostin.

Lähettäjä: hhhhh 
Päivämäärä:   27.6.25 23:18:07

Laitat vaikka viestin lämmin osanotto menetyksesi johdosta-

Lähettäjä: HooMoilanen 
Päivämäärä:   27.6.25 23:57:56

Adressi menemään

Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   28.6.25 00:03:26

Ota osaa, se on suuri ja surullinen menetys.
Laita lämmin viesti, kun et tiedä miten romuna omistaja on.
Viesti kuitenkin lämmittää mieltä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.6.25 01:00:49

Vie kaunis kukkakimppu, jos olette niin läheisiä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.6.25 09:23:47

Mitään lässytytstä siinä tilanteessa ei kaipaa, mutta huomioiminen on ihana ajatus. Itse lähetin pienen kukkakimpun koiransa poismenosta aivan raunioina olevalle ystävälleni. Oli ilahduttanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 11:02:01

Mulla sama, en jaksa liikaa surua. Itken pari päivää lähes tauotta. Sen jälkeen olen niin väsynyt, etten vain jaksa. Toivon, että läheiset houkuttelee elämään ja unohtamaan. Sitten voin itse oman jaksamisen mukaan tehdä surutyötä pienin annoksin. Esim. Joku kerta katsoa kotona koiran lelua tai antaa ajatukseni hetkeksi mennä koiraan. Silti läheisen kanssa keskustelu olisi liikaa. Liian rankkaa, liian väsyttävää. Ja kun ei se äärimmäinen suru suremalla lopu vaan lopulta vain aika parantaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 11:12:28

Huomioi ihmeessä! Ihan viestikin riittää, jossa kyselet kuulumisia.

Läheisen naapurini (vanhempi rouvashenkilö) koira kuoli, kävin koputtelemassa ovea, mutta ei ollut kotona. Jätin ovenkahvaan suklaalevyn ja kortin. Naapuri kertoi olleensa todella otettu huomionosoituksesta.

Tärkeintä on osoittaa välittämistä, tavalla tai toisella. Jos toinen on selkeästi esittänyt toiveen, että ei halua puhua asiasta, niin sitten kunnioittaisin sitä. Jos ei ole, tekisin jonkun pienen huomionosoituksen.