Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 07:58:56

Edellinen:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10095188&t=10095188

Olen samaa mieltä, että suhteella, mikä alkaa vastaavalla petoksella ei ole hirveästi takeita onnistua tulevaisuudessa. Samaan aikaan mietin, että mies on luonteeltaan sellainen, että tulee kynsin hampain pitämään tuosta kiinni, sillä hänellä ei ole enää mitään tuon lisäksi. On valmis (ja melkein halukas) luopumaan kaikesta:
ystävistä, harrastuksista, jopa työpaikasta.

Niin tai näin, ei kuulu mulle. Ja mä yritän epätoivoisesti saada omaa päätä ja elämää kasaan. Asuminen samassa asunnossa ei tunnu hyvältä, sillä mun olo on todella turvaton täällä. Tätä täytyy todennäköisesti kuitenkin jatkaa vielä
hetki, ennen kuin saadaan ositukset tehtyä ja kämppä myytyä.

Mä oon tänään siinä tilassa, että tuntuu että asun täysin vieraan ihmisen kanssa. En osaa edes
puhua tuolle normaalisti, kun tuntuu, etten tiedä, kuka hän on. Tämä toki auttaa toipumisessa, mutta samalla tekee surulliseksi siinä suhteessa, että mä yritän unohtaa (tilapäisesti) meidän pitkän yhteisen elämän tai olla välittämättä siitä. Pelkään, että rikon itsestäni jotain tärkeää samalla.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   27.6.25 08:06:21

Tunnistan tuon tunteen vieraasta ihmisestä. Se oli mulle tosi iso shokki. 20 vuotta yhdessä ja yhtäkkiä mies tuntuu täysin tuntemattomalta vieraalta ihmiseltä. Tähän liittyi se, että mies muutti myös esim. vaatetyyliään täysin ja muutenkin teki yhtäkkiä sellaisia asioita mitä ei aiemmin ollut ikinä tehnyt. Siinä vaiheessa kun säädettiin papereita kasaan ja oltiin jo eri osoitteissa, tuli asianajajan luona tavatessa sellainen olo, etten enää tunnistaisi miestä kauppajonosta tai jostain muusta väkijoukosta. Oli todella, todella outo fiilis!

Mutta: tästä oli hyötyä eroon liittyvän byrokratian järjestelyissä. Mitä mä olisin vieraalle ihmiselle äkkäillyt? Että jos se kerran on vieras, niin sitten voi yhtä hyvin olla kohtelias ja asiallinen, ihan kuin olisin vaikka työpaikalla uusien työkavereiden kanssa.

Kuitenkin toi oli tosi hämmentävää, meni useampi kuukausi asiaa prosessoidessa. En ollut tajunnut, että ihminen voi muuttua yhtäkkiä niin perusteellisesti.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 08:41:26

Hyvä tietää, köhöm, että tähän täytyy varautua. Kun on niin pitkään yhdessä, niin on todella kummallinen olo olla samassa tilassa. Ja mulla on tosi vahvasti tullut se pelko. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta tuo ihminen on kuitenkin vieras.

No, ainakin on tällä hetkellä kaikki ajatukset mahdollisesta yhteen paluusta karisseet. : D

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   27.6.25 09:05:29

Itse asiassa tunnistan ton pelonkin. Mitään todellista perustetta ei ollut, että olisi ollut riski fyysiseen väkivaltaan tai muuhun sellaiseen. Mutta muistan sen hyytävän fiiliksen vatsassa kun mietin, etten halua enää päästä miestä taloon tai lemmikkien lähelle enkä halua olla yksin kun mies hakee tavaroita varastosta. Varmaan tässä on joku ihan looginen syy, elimistö jotenkin varautuu vaaraan kun luottamus on rikkoutunut. Mitään vaarallista ei tapahtunut, kaikki sujui ystävällisesti ja rauhallisesti. Mikälie stressireaktio tai joku muu mielen puolustuskeino. Tällaisiakin fiiliksiä siis voi tulla!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   27.6.25 09:46:29

Tuossa tilanteessa menee metsään eli rikkoo itseään, jos yrittää väkisin elellä niin kuin asiat olisivat mitenkään ennallaan. Luopioiden kanssa ei milloinkaan veljeillä.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 10:16:33

Veljeily on totaalisen mennyttä elämää. Olo on ennemminkin peura ajovaloissa. Viikonlopun aikana on tarkoitus tehdä ositussopimus asianajajan tarkistukseen/kuittaukseen, mutta muuten pyrin olemaan niin kaukana kuin mahdollista.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   27.6.25 10:21:28

Kun ositus on tehty, voithan kysyä välittäjältä, jos hän aloittaisi näytöt jo nyt.

Kannattaa ehkä teroittaa itselleen, että tämä on hyvin raskas ajanjakso elämässä, ja sen läpi on vain mentävä kuin sotilas.

Jos aiemmin mainittu Eurooppa-reissu on mahdollinen, tee ihmeessä se.

Lähettäjä: kisu 
Päivämäärä:   27.6.25 10:22:05

Hyvä että olet päässyt yli tuosta "veljeilyvaiheesta". Mutta silti olen sitä mieltä, että aina voi olla ystävällinen ja asiallinen jos se itsestä parhaalta tuntuu. Toki puolensa pitäen ja riittävältä etäisyydeltä.

Valtavasti tsemppiä taas, päivä kerrallaan..

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 10:27:48

Hupsista, varasin eilen lennon.

Ja kyllä, olen aina ystävällinen ja asiallinen. Koen vain erittäin raskaana yhdessä olemisen.

Kävin eilen psykologilla ja hän kysyi, että onko sun mies ollut aina läheisriippuvainen? Eilen tajusin, että aika oikein tulkittu. Aiemmin ei ole ollut, mutta mitä muuta toi on, kun ei voi hetkeäkään olla yksin: sanoin eilen, että en halua olla samassa tilassa, niin soitti monen tunnin puhelun veljelleen. Muutenhan tuo on jatkuvasti samassa tilassa ja on ihan maaninen nykyään viestimisen suhteen. Aiemmin kännykkä ollut vain välttämättön paha, nyt on koko ajan kännykkä kädessä viestittelemässä..

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   27.6.25 10:30:21

Miten miehen puhelut ja viestittely eroaa siitä, että itse olet päivystänyt täällä monta tuntia päivittäin tai purat tuntojasi ystävillesi..?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.6.25 10:34:52

Toivottavasti kenenkään ymmärrys ei ole niin vajavaista, että pitää kysyä tuollaista kuin "ei omalla"...

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 10:37:25

Hmmm..... , toivotaan niin.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   27.6.25 10:41:05

"Aiemmin kännykkä ollut vain välttämättön paha, nyt on koko ajan kännykkä kädessä viestittelemässä.." se on sitä rakkauden huumaa.
Tai sitten joutuu olemaan vastapuolen tavoitettavissa koko ajan...

Lähettäjä: Hyt 
Päivämäärä:   27.6.25 10:41:54

"LähettäjäHmmm.....

Päivämäärä27.6.25 10:34:52

Toivottavasti kenenkään ymmärrys ei ole niin vajavaista, että pitää kysyä tuollaista kuin "ei omalla"..."

Kyllä näen aika isonkin eron siinä, että onko väkisin kotonaan jätetyn vaimon riesana ja kun hän ei huomioi, niin roikutaan siellä kotona silti mutta vaan puhelimessa. Kuin että aloittaja on kotonaan, jolla ei ole uutta rakastajaa, roikkuu netissä purkien tuntojaan. Aloittaja selvästi pärjää yksinkin, hänen exänsä näköjään ei hetkeäkään.

Aloittaja, noh koskas lähdet reissuun? Ihan jonnekin rantalomallekko kattelemaan rantakolleja? ;)

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 10:47:14

Kiitos ihanat. Tämä oli ehkä huonosti ilmaistuna jälleen esimerkki siitä, miten miehen persoona ja käytös on muuttunut.

Kaupunkiloma edessä Keski-Euroopassa. Lennän Englantiin ja siitä sitten sinne, minne nenä näyttää. En muuten edes ostanut paluulentoa, kun en tiedä, mistä lennän : ).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 10:57:36

No eihän sen miehen enää tarvi salailla sitä vistittelyä uuden rakkaan kanssa, kun kyseessä ei ole enää salasuhde. Tottakai se pitää nyt tiiviisti yhteyttä sen rakkaan kanssa. Ja kotona on oltava koko kuvion kaikkien osapuolten, ennen kuin kämpät on myyty jne.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 11:10:03

True that, mutta ei se ole pelkästään sitä. En ehkä osaa selittää.. Siis tiedän kyllä, että viestittelee tälle uudelle, mutta onneksi kunnioittaa mua sen verran että ei tee sitä silloin, jos mä olen paikalla. Olen edelleen ihmeissäni siitä, että miks he ei hengaa, mutta ehkä ne lapset vaikeuttaa näkemistä.

Mutta siis, jos mä olen paikalla, hän on koko ajan samassa paikassa. Ja jos ei saa multa huomiota, niin sitten viestittää, selaa somea (mitä on aina vihannut) ja koko ajan vaatii jonkun läsnäoloa, fyysisesti tai muuten. Aiemmin hän on hyvin viihtynyt itsensä kanssa, rakastanut olla yksin ja lukea tai kuunnella musiikkia. Nyt ei pysty tuollaiseen peruskäytökseen yhtään.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   27.6.25 11:13:14

"Siis tiedän kyllä, että viestittelee tälle uudelle, mutta onneksi kunnioittaa mua sen verran että ei tee sitä silloin, jos mä olen paikalla. "
HÖPÖ HÖPÖ!! : D

Lähettäjä: Piiu 
Päivämäärä:   27.6.25 11:17:09

Aloittaja ihan oikeasti uskoo noin, että mies joka ei kunnioittanut häntä sen vertaa, ettei olisi aloittanut salasuhdetta tai eroaisi lyhyen kiihkon jälkeen, kunnioittaisi häntä nyt sen verran, ettei viestittelisi uuden rakkaansa kanssa? Sä edelleen luot ja uskot mielikuviisi miehestä

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   27.6.25 11:35:38

Tottakai mies käyttäytyy eri tavalla: eihän kukaan draaman osallistujista ole aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa. Ja sen takia, vaikka se on täysin ymmärrettävää, vaikuttaa siltä, että aloittaja ylitulkitsee asioita ja näkee peikkoja paikoissa, joissa niitä ei ole. Ihan ymmärrettävää, mutta se saattaa myös hidastuttaa ja vääristää sitä toipumisprosessia.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.6.25 11:57:44

"Tottakai mies käyttäytyy eri tavalla: eihän kukaan draaman osallistujista ole aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa. Ja sen takia, vaikka se on täysin ymmärrettävää, vaikuttaa siltä, että aloittaja ylitulkitsee asioita ja näkee peikkoja paikoissa, joissa niitä ei ole."

Ymmärrettävää ja siitähän ne käytösmuutokset johtuvat, eri tilanteessa se on mieskin niin ! Ja se syyllisyyskin siellä on, vaikka ei sellaisena näy. Pelkoa huolta ja vaikka mitä. Mutta ei kiinnosta eikä pidä sen enempää aloittajaakaan kiinnostaa ! Ylitulkintaa en kyllä näe, miehen käytöksen muuttumisesta ihan uskottavasti kertoo. Psykologihan se oli kuka kysyi onko läheisriippuvaisuutta ollut ennen, ei ap. Luetaanpa niitä tekstejä ihan kunnolla, kerrankin on ihminen kuka osaa kertoa selkeästi ja rehellisesti eikä edes lisää niihin isoja tunteiden värittämiä mielipiteitä vaan kertoo asiansa.

Lähettäjä: Psykologi 
Päivämäärä:   27.6.25 12:14:41

Psykologi ei ikinä analysoi tai diagnosoi tuntematonta ihmistä. Aloittaja on joko itse nostanut esiin tulkinnan läheisriippuvuudesta tai psykologi on ohjannut keskustelua aiheen ympärillä.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   27.6.25 12:23:07

Tjaa-aa, siitä en osaa sanoa, mitä psykologi saa tai ei saa sanoa. Näin kuitenkin teki. Itse en käyttänyt termiä, vaan hän niin teki.

Viesteistä: miehelle on tullut tavaksi raportoida, mitä viestejä laittaa ja kenelle kyllä mäkin olen niitä sivusilmällä nähnyt.

Huomaan, kun laittaa naiselle viestiä. Silloin poistuu kokonaan eri huoneeseen.

Ja ei, miehessä ei ole hitustakaan luotettavuutta jäljellä, eikä minussa sinisilmäisyyttä. Pelkoni ei todellakaan ole järjellä selitettävissä, mutta en sille mitään voi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   27.6.25 12:26:09

Psykologi, teistä on moneksi!

Siis mä niin allekirjotan näi kaikki tuntenukset siitä kuinka siitä miehestä tuleekin yhtäkkiä vieras.

Mies raivos ja kiukutteli, sanoin että pitääkö polisit soittaa, mies sanoi että ainahan hän on tällä lailla toiminut mutta sun suhtautuminen vaan muuttunut. Ehkä, mutta epäasiallista silti!

Täälläkin mies tietyllä tapaa haluaa kontaktia ottaa, jos esim hakee talosta jotain, hilluu, haluaa koiria tapaamaan, jolloin alkaakin rupatella; anteeks vaan mut ei olla mitään kavereita, ei tässä aleta ”seurustelemaan”.

Hän halusi minusta (ja koirista) eroon niin miks hän nyt sit yrittää luoda yhteyttä??

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.6.25 12:26:50

"Pelkoni ei todellakaan ole järjellä selitettävissä, mutta en sille mitään voi."

Minusta hyvinkin järkevää ja inhimillistä ! Melkein kuuluukin tuntua vaaralliselta, että vieraasti käyttäytyvä ihminen huseeraa saman katon alla.. tämä hälytysjärjestelmähän meidät on pelastanut ihmiskuntana ja nykyäänkin edes joskus varoittaa vaarasta ihmisten keskellä !

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   27.6.25 12:28:26

"Viesteistä: miehelle on tullut tavaksi raportoida, mitä viestejä laittaa ja kenelle kyllä mäkin olen niitä sivusilmällä nähnyt."
Ihan joka ikisen raportoi?
Ja hei kyllä mäkin yliselittelisin vastaavassa tilanteessa että tässä vaan Tanjalle laitan viestiä. Juurikin korostaakseni että minä tässä nyt kunnialla vaan elelen.
Ja tuskin 24h oot vieressä ja sivusilmällä kaikkia viestejä luet :)
Usko jos SD helpottaa oloasi mutta aivan varmasti viestejä livahtaa myös uudelle kullalle.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.6.25 12:33:54

Totta kaii livahtaa, ei kai sitä aloittajakaan epäile ? Mies vielä kertoo niitä toiseen huoneeseen menevänsä laittamaan. "rauhassa".
Outoahan tuossa on se kun eivät enemmän tapaa, siinä onkin sovittelemista kun yhtäkkiä töiden jälkeen ovatkin vielä saman katon alla :D :D Puhdasta vahingoniloista tämä !

Aloittajalle ihanaa matkaa ja pientä breikkiä fyysisesti saman katon alla olemisesta. Sitten vain kämppä myyntiin !