Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   25.6.25 15:36:18

Vaikea otsikoida, mutta mies ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeä entinen hevoseni oli minulle. Jouduin lopettamaan hevoseni reilu 2v sitten vakavan vamman vuoksi. Mitään ei ollut tehtävissä. Hevonen oli minun elämäni hevonen. Yhteistä taivalta tehtiin yli 10v. Hevosen lopetuksen jälkeen pakotin itseni tallille hommaamalla vuokrahevosen. Nyt vuokrahevonen myydään ja koen että harrastukseni loppuu nyt kokonaan. Surettaa ja tuntuu että suren vielä tuota omaa hevostakin.
Tätä miehelleni yritin murheissani selittää, mutta varaus oli "No osta uusi oma hevonen, onhan meillä varaa!". Ei ymmärrä että ei niitä noin vsin ostella. Nykyään tuntuu, että kaikki ovat rikki tai niillä on joku muu ongelma. En jaksaisi sitä kaikkea enää :(

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.6.25 15:38:40

No eipä sellainen voi ymmärtää kunnolla jos ei itse niistä ymmärrä. Sitä helposti olettaa että hevosenkin voi hankkia kuten jonkun kissanpennun tai koiranpennun .

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   25.6.25 15:39:32

Tuskinpa sinäkään täysin ymmärrät kaikkia miehen harrastuksia?

Kurja tilanne, mutta elämä jatkuu.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   25.6.25 15:41:50

No jatka miehelle juttelua, eihän hän voikaan ymmärtää mikä on myytävien hevosten tilanne nyt. Tuo taisi olla reaktio siihen, kun sanoit että harrastus loppuu kokonaan. Ratkaisukeskeinen heitto, että hankitaan uusi niin harrastusta voi jatkaa.

Vai onko mies sanonut jotain, joka saa sinut ajattelemaan ettei hän ymmärrä hevosten olevan yksilöitä tai jotain? Vai vähätteleekö hän sinun suruasi?

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   25.6.25 15:48:45

No mutta toihan on hyvä vastaus, kannustaa hankkimaan hevosen. Eli sit vaan budjettia kasaamaan ja katselemaan tarjontaa. Voihan se olla, että sieltä löytyy toinen upea yksilö, josta tulee sitten omalla ainutlaatuisella tavallaan se elämäsi hevonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 15:49:18

"Nykyään tuntuu, että kaikki ovat rikki tai niillä on joku muu ongelma"

No jos katsoo tonnin hevosia niin joo. Mutta suurinosa on kyllä terveitä. Mies varsinkin jos lemmikkitaloudessa ei ole asunut ei ymmärrä ihmisen ja eläimen välistä sidettä, sen tuntee vasta kun se tapahtuu ja varsinkin kun sen menettää. Miehelle tulisi varmasti itku puseroon sun tilanteessa. Miehet kans usein ei osaa olla tueksi vaan sen sijaan yrittää antaa neuvoja miten korjata tilanne. Tätä on miehetkin usein selittäneet että pitää opetella aina että aina toinen ei etsikkään neuvoja vaan että on tukena. En usko että pahalla tarkoitti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 15:51:25

No hyvähän se on että ehdottaa uutta, kuin että sanoisi että nyvä että saat aikaa muihin asioihin tms. Se on miehen tapa kannustaa eteenpäin. Ei miehen osaa jäädä nyyhkimään ja tuleen makaamaan kuten naiset saattavat tehdä. He menevät eteenpäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 15:52:05

Mitä sen miehen olis pitänyt vastata? Se uusi hevonen voisi tuoda elämääsi paljon iloa, sitä hän koitti sanoa. Sinä itse sen sijaan haluat... Mitä? Jatkaa suremista? Velloa surussa loputtomiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 15:52:53

Ratkaisukeskeinen heitto, että hankitaan uusi niin harrastusta voi jatkaa.
-nimenomaan, ei mies sano että oi voi no kai se sitten loppuu tähän ja itkee mukana.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   25.6.25 16:29:04

No on varsinainen hirviömies. Mitä sen olisi pitänyt sanoa? Että juuri niin, loistavaa, nyt jää enemmän rahaa johonkin järkevään?

Ja no, öö, kyllä hevosia "niin vain" ostellaan. Jos ei halua ostaa, niin se on sitten eri asia. Toivottavasti olet kertonut sen miehelle, ennenkuin vedit porot nenään ehdotuksesta jonka voisin itsekin sanoa jollekulle, joka sureksii harrastuksen lopettamista vaikka voisi jatkaa jos tahtoo. Mistä se mies tiesi ettet tahdo ja on loukkaus edes esittää moinen julkeus?

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   25.6.25 17:41:47

No en minä tiedä mitä vastausta odotin mieheltä. Ehkä vain myötätuntoa, empatiaa, jotain.
Enkä olisi mitään tonnin puksutinta ostamassa. Jotain alta 20000€, mutta tuntuu ettei siihen ralliin enää uskalla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   25.6.25 17:47:08

Mikä siinä 'rallissa' pelottaa, kun olet kuitenkin omistanut hevosen ennenkin?

Ihminen vain elää yleensä pidempään kuin hevonen tai muut lemmikit, ja se ikään kuin kuuluu lajiin, että välillä pitää saatella ystävä hautaan. Kuitenkin itsestänikin on tuntunut muutaman hevosen lähdön hetkellä todella pahalta.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   25.6.25 17:49:11

Ehkä kannattaa lopetta liika miettiminen ja vaan ostaa hevonen jos kerran on vara. Eläimien kanssa sattuu, tänään ovat hengissä huomenna kuolleita sen asian kanssa on pystyttävä elämään ja yritettävä nauttia hetkestä ☺️

Lähettäjä: Sfg 
Päivämäärä:   25.6.25 18:39:14

Ihme vinkuja ap kyllä. Mikään ei kelpaa.

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   25.6.25 20:23:14

Lähinnä se uuden etsiminen, varusteet, tutustuminen... kaikki. Sellainen tintuma on jostain tullut että nykyään nuo laadukkaammat ovat melkoisia kuumakalleja enkä minä ole mikään ammattiratsastajalle. Oikeasti hyviä ei myydä.

Lähettäjä: Poni 
Päivämäärä:   25.6.25 20:39:53

Mikset osta sitä vuonrahevosta?
Mäkin luulen että miehesi yritti lohduttaa ja ratkaista asian, älä nyt sille ainakaan kiukuttele

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   25.6.25 20:48:18

Olispa mullakin mies, jolle ois ok 20 000e budjetti hevosen hankintaan. Sillähän sais tuotua ulkomailtakin vaikka mitä. Entistä hevosta ei mikään korvaa mutta ehkä voisi olla tilaisuus tutustua vaikka uuteen rotuun tai johonkin uuteen ratsastuksen lajiin, sitä kautta sitten ihan uusi maailma.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   25.6.25 20:58:36

"No jos katsoo tonnin hevosia niin joo. Mutta suurinosa on kyllä terveitä. "

- Siis oletko hevosmaailmassa ollenkaan? Kaikillahan on nykyään jotain.

Ja eipä hevosen rikkoontuminen tai terveyshaasteet hintalappua katso :D

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   25.6.25 23:28:39

Sen ymmärtää ehkä vain toinen hevosensa menettänyt ja sen terveyden kanssa taistellut.
Hevonen on iso, mutta uskomattoman herkkä terveytensä horjuessa, toisin kuin joku kissa tai vaikkapa nauta.
Loppupelissä noiden päätösten ja tuntemusten kanssa on yksin.
Eikä se tarkoita sitä että muissa ihmisissä tai omassa ukossa on mitään vikaa.
Ainakin tiedät ettei miehesi pahastu uuden hankkimisesta.. jotain positiivista sekin .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.25 17:42:25

Ei kai nyt kukaan tällaisesta tosissaan voi valittaa?

Mies, joka haluaa puolison ostavan hevosen ja vielä ns. kalliin, koska "onhan meillä varaa "? Haloo! Kuinka monelle tuo on edes mahdollista? Olisipa aloittajalla joku oikea ongelma.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   26.6.25 17:52:39

Ymmärrän aloittajaa siinä mielessä, että hevosen menetys, siitä ylipääseminen ja uuden hankinta on prosessi, joka ei aina etene suoraviivaisesti. Ehkä aloittaja tällä kirjoituksella ja miehelle kiukuttelua prosessoi asiaa. Aloittaja ei vielä ole valmis uuteen hevoseen, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa. Tänne kirjoittaminen voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja ajatuksia ja saamaan ne oikeaan mittakaavaan.
Mieheltä aloittajan ehkä kannattaa jossain vaiheessa pyytää anteeksi, jos aloittaja käyttäytyi asiattomasti. Miehen ehdotus oli kuitenkin millä mittapuulla tahansa ihana.

Lähettäjä: Molle 
Päivämäärä:   26.6.25 21:07:01

Aloittaja nyt kuulostaa yliherkältä vänisijältä. Mitäs jos vaan kasvaisi aikuiseksi, ja ymmärtäisi, että eläimen elämä on lyhyempi, kuin ihmisen. Uusia, rakkaita hevosystäviä löytyy kyllä, onhan se vuokrahevonenkin mieluisa. Jotenkin kuin pikkutytön ajatusmaailma aloittajalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.25 21:20:43

Aloittaja katsoo nyt peiliin ja miettii vähän. Ihmeellistä kitisemistä. Mistäköhän muusta valitat sille miehelles?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.6.25 21:34:49

Ymmärrän ap sun pointtia kyllä empatian tarpeesta. Mutta ei kai mies mitään väärää tuossa tehnyt? Jos meillä olisi noin hyvä rahatilanne (=olisimme niin etuoikeutettuja), että voisimme hankkia hevosen ja mies niin auliisti hankintaa tukisi, niin en edes tiedä voisiko parempaa ollakaan. Tyttäreni ja minä olisimme maailman onnellisimmat moisessa tilanteessa. Tottakai saa surra menneitä ystäviä ja menetyksiä. Mutta jos mies ei ymmärrä, niin ei kai sille mitään mahda eikä se tarkoita ettetkö saisi surra. Monella miehellä ajatus varmaan voi ollakin juuri tuo, että mitä sitä suremaan. Niin heidät on kasvatettu, että miehet ei itke. Ei he pysty sitä muuttamaan hetkessä ja ajatuskulku on sitten tuollaista. Mutta ei ollut ilkeätäkään, vaan kuitenkin kannusti jatkoon <3

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 07:07:05

En minä miehelleni ole sen enempää avautunut kun tuntui ettei häneltä ymmärrystä tähän nyt löydy. "Osta uusi" -kommentilla hän pystyi sivuuttamaan aiheen kokonaan.
Miksi tämä nyt kääntyi kuitenkin sen uuden hevosen ostoasiaan? En usko, että sellaista tulee tämän tunteen kanssa.
Aloitus oli sydämen purkua tänne, koska ymmärrystä ei kotijoukoilta tullut. Kiitos teille jotka edes vähän ymmärrätte mistä puhun❤️

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 07:08:59

Niin ja vuokrahevosen ostaminen ei ole vaihtoehto. Ei ole ihan sellainen mitä haluan, eikä täysin tervekään.

Lähettäjä: Ymmärrys 
Päivämäärä:   27.6.25 07:31:43

Ymmärrän aloittajaa täysin, koska olen kokenut mieheni kanssa monia vastaavia tilanteita. Silloin jää täysin yksin oman surun kanssa ja puolison reaktio lisää surua moninkertaisesti. Empatiakyky on harvinaista maailmassa, ainakin omassani. Ehkä voisit kertoa miehelle suoraan, että toivot lohdutusta, et pikaista ongelman ratkaisua. Siitä voi seurata hyvä ja rakentava keskustelu, jos miehelläsi on kypsyyttä. Toisaalta, jos miehesi reagoi syyttävästi tai puolustautuu, saat tietoa hänen ajattelustaan. Kannattaa ottaa asia esille, kun olet rauhallinen. Valmistaudu keskusteluun miettimällä miten haluat reagoida. Älä anna tunteidesi viedä, vaan ota tilanne siltä kannalta, että saat tietoa miehesi ajattelusta. Jos miehesi viimein lohduttaa sinua, ole onnellinen.

Lähettäjä: Hp 
Päivämäärä:   27.6.25 10:59:57

Eihän tuo "osta uusi" ole ollenkaan huono vaihtoehto. Uuden oman kanssa alkaisi uusi vaihe harrastuksessa. Silti vanha hevonen säilyisi muistoissasi arvokkaana ystävänä. Jonkinlaisena vertauksena voisi sanoa, rttä löytäähän moni leskikin uuden kumppanin.

Onhan niitäkin miehiä, jotka kutsuvat hevosia meetvursteiksi ja muuta tökeröä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.6.25 11:28:27

Osaatko täsmentää, minkälaista lohdutusta olisit halunnut?

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 13:38:44

Kiitos nimim. Ymmärrys❤️

.:Minulle olisi riittänyt että olisi vain kuunnellut. Tuolla kommentillaan tavallaan ohitti tilanteen kokonaan.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   27.6.25 15:54:43

Hiukan vaikeaa tuota on ymmärtää ihan näin hevosihmisenkin. Jos harrastaa hevosia, ei vain yhtä tiettyä hevosta, pidemmän päälle niitä luopumisia ja uusia kohtaamisia tapahtuu.

Harrastuksen ei tarvitse loppua, sitä miehesi varmaan koetti kertoa. Jos omalla päätökselläsi sen päätät lopettaa, on asia eri. Mutta oletko tyytyväinen päätökseen, jos se aiheuttaa noin paljon surua?

Ja olivatko hevoset ennen sen terveempiä? Niitä ei tutkittu ja diagnosoitu yhtä paljon, monelta varmaan olisi löytynyt ennenkin jos jonkinlaista vaivaa. Ei vaan tiedetty.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.6.25 16:13:16

Oletko jutellut miehelle tästä nyt vielä? kertonut, että et surrut pelkästään harrastuksen loppumista vaan edelleen menettämääsi hevosta?

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 16:37:10

En ole enää miehen kanssa asiasta jutellut. Enkä pitää pitää nyt taukoa ja tunnustella miltä tuntuu.

Lähettäjä: Mies ei omalla 
Päivämäärä:   27.6.25 16:38:10

Jos aloittajan hevonen on kuollut jo kaksi vuotta sitten ja ap depressiossa valittaa asiaa päivittäin tai viikottain miehelleen, niin ei mikään ihme jos mies kehottaa ratkaisukeskeiseen toimintaan. Toki toista pitä tukea jne, mutta jossain kohtaa tulee joku aikaraja vastaan siinä mitä on kohtuullista vaatia. Jossain kohtaa mies kyllästyy saman jutun loputtomaan vatvomiseen, vaikka olisi empaattinenkin. Entä jos miehen itse entisöimä klassikkoharrikka olis hajonnut, kuinka pitkä aika olis riittävä surutyölle ennen uutta projektia? Ja anteeksi tällainen vertaus (eläin on toki tunteva olento), mutta luulen että 3 kk olis monille naisille jo liikaa.

Lähettäjä: *'* 
Päivämäärä:   27.6.25 16:41:16

Minä kun ekojen lauseiden perusteella ajattelin että ukko olisi ollut iloinen vaikkapa siitä että rahaa ja aikaa on vihdoin johonkin muuhunkin tms. Harva mies ehdottaa uuden hevosen ostamista.

Jos pätäkkää kerran on, niin sehän avartaa harrastusmahdollisuuksia hyvinkin paljon, omaa ei ole pakko ostaa jos ei tahdo, silti pääsee harrastamaan just niin laadukkaasti kuin tahtoo.

Ja kurjaa toki, että olet omastasi joutunut luopumaan ja nyt vielä vuokrahevosestakin. Tässä harrastuksessa valitettavasti niin käy useinkin.

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 17:11:03

En minä ole menneestä hevosestani miehelleni juuri lainkaan puhunut koska itku tulee helposti. Ehkä olisi pitänyt kun selvästi olettaa minun yli päässeen jo.
Lapset ovat joskus kyselleet "osaako Linnu(keksitty nimi) nyt lentää?" ja nuo kyselyt saavat aina vedet silmiin.
Kyllä minä tiedän että eläimistä pitää luopua. Koiria on meillä ollut aina. Minkäs tälle mahtaa että kohdalleni tuollainen hevonen osui. Kiitollinen siitä olen ikuisesti❤️

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.6.25 17:19:05

No ehkö tosiaan kannattaa sanoa miehelle ne asiat, eikä olettaa että toisen pitää jotenkin mystisesti tietää. Tai esimerkiksi olisit voinut sanoa, että aiot lopettaa harrastuksen koska et ole päässyt yli oman menetyksestä eikä laji enää siksi tunnu omalta. Jos sinä sanoit että nyyhnyyh nyt surettaa kun vuokraheppa myydään ja koko laji pitää lopettaa niisk niisk, niin totta hitossa se mies, jos kerran resurssia on ja sinusta välittää, sanoo ihmeissään että no osta uusi hevonen.

Onneksi en ole miehesi...

Lähettäjä: Molle 
Päivämäärä:   27.6.25 18:05:10

Edelleenkin: kaksi vuotta on pitkä aika, ja jos suru ja ikävä on tuota luokkaa vieläkin, ongelma on aloittajassa, ei miehessä, saati miehen empatiassa.
Mies on varmasti ollut empaattinen, mutta näin hevosihmisekään en nyt ymmärrä aloittajaa, kuten ei selvästi moni muukaan.

Koeta nyt harjoitella sitä suremista ja luopumista, muuten et selviä elämästä mitenkään. Joskus väistämättä menettää niitä läheisiä ja rakkaita ihmisiäkin

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 18:07:42

M: Oletat nyt kaikenlaista tietämättä todellista tilannetta. Noh - sinunlaisiahan tänne mahtuu.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.6.25 18:13:05

Kerrot ettet ole puhunut miehellesi siitä että et ole päässyt kahdessa vuodessa yli hevosesi menetyksestä, mutta että silti suutut hänelle kun hän ehdottaa uuden hankkimista kun sureksit harrastuksesi lopettamista. Pahoittelut nyt sitten siitä että sympatiat menee mielestäsi väärään suuntaan. Olisit kommunikoinut sitten aloituksessa senkin, että pyhän surun potijaa kuuluu ymmärtää vaikkei tämä edes kerro mikä vaivaa.

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.6.25 18:21:37

En ole suuttunut kenellekään