Lähettäjä: Nuppu 
Päivämäärä:   24.6.25 16:46:22

Tässä kun etsin seuraavaa koiraa, niin monenlaista on tullut vastaan. Ihan kivoja pentuja ja tutkituista terveistä vanhemmista, mutta sitten se MUTTA.
Kun tutustun paremmin kasvattajan taustoihin, toimintaan ym, niin usein huomaa, että paaaaaljon koiria ja usein eri rotuisiakin. Varmasti ihan ok juttu, mutta itseäni vaan jotenkin häiritsee, kun tulee tehtailu mieleen. Mieluiten hankkisin koirani vähän erilaisista lähtökohdista.
Häiritseekö muita tällainen, vai olenko nyt vaan liian hankala?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   24.6.25 16:54:19

Et ole hankala, häiritsisi minuakin. En ottaisi pentua kasvattajalta, jolla olisi esimerkiksi erilliset tilat koirille. Haluan, että koirat elävät perheenjäseninä, joita kohdellaan yksilöinä, ei "laumana" ja että koirien kanssa tehdään muutakin kuin päästetään muutaman kerran päivässä ulkotarhaan juoksemaan. Minusta pentujen pitää saada tottua normaaliin perhe-elämään alusta asti, toki nartulle pitää ensimmäisiksi viikoiksi taata rauha, mutta sen jälkeen soisin pentujen kasvavan perheen keskellä. Ja jos kasvatuksessa käytetään muualla asuvia sijoitusnarttuja, jotka tulevat kasvattajan luokse synnyttämään, minulle on ehdottoman tärkeää että narttu on saanut viettää paljon aikaa kasvattajan kodissa ja kasvattajan koirien seurassa jo ennen astutusta, jotta minimoidaan maisemanvaihdoksen aiheuttama stressi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 17:10:09

Semmonen jolla on pari koiraa jotka tulee keskenään toimeen ettei tarvi eristää sinne tänne pitkin asuntoa. Ja sijoituskoiria asiallinen määrä kerrallaan. Ja pentuja harvoin ja harkitusti ja yksi pentue kerrallaan. Asialliset tilat asunnossa pitää koiria ja pentuja.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   24.6.25 17:16:05

Minusta kasvattajalta kannattaa kysyä asioita suoraan ! Onko niitä koiria kotona kymmeniä vai ovatko esim sijoituskodeissa ja kasvattajalla vain muutama itsellään. Miten pennut kasvavat, ns olohuoneessa vai jossain erillisissä tiloissa ja paljonko niiden kanssa ollaan ja tehdään asioita ennen luovutusta. Toisilla voi olla paljon koiria kotona ja silti esim aikaavievä työ, toinen voi tehdä etätöitä ja koiramäärä kotona inhimillinen ja silti ns paperilla näyttää samalta.. kuinka hyvin kasvattaja tuntee nämä rodut jos niitä on useampia, kolmessakymmenessä vuodessa ehtii tutustua useampaankin syvällisemminkin ja kolmessa ei edes siihen yhteen.. Sitten se kokemus, ihan varmasti merkitsee paljon ja varsinkin jos ostaja on rodun parissa kokematon -mutta pysytäänkö vastaavasti silti ajan hermolla vai ollaanko niitä "pidetään vanhasta kiinni eikä terveystutkimuksia tarvita" jääriä. Paljon paljon enemmän asioita kuin mitä koiranetistä näkee tai mitenkään voi nähdä !

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 17:16:20

Mulla on yksi tietty rotu mistä pennun haluisin seuraavaksi. Tässä rodussa on yksi kasvattaja joka kasvattaa ainakin kolme rotua ja toiminta on pentutehtaikuua. Pentuja on jatkuvasti ja kasvattaja ei ilmeisesti ota mitään vastuuta jos pentu on täysin sekundaa ja sillä terveysongelmia heti alkuun.
Kenneloloissa pitäviä kasvattajia vältän myös.

Lähettäjä: kennel 
Päivämäärä:   24.6.25 17:57:59

Viimeksi kun ostin koiranpennun, tilanne oli seuraava: kennelissä oli kaksi narttua, eri rotuisia. Nartun eka pentue, isä oli etsitty Ruotsista niin että saataisiin kaukaisempi sukulinja. Pentuaitaus oli keskellä omakotitaloa, perheessä oli lapsia, pennut eläneet kokoajan kodin arjessa. Kasvattaja tenttasi minut perusteellisesti, ekalla tapaamiskerralla tarkkaili selvästi miten käsittelen pentuja, ihan varmasti olisi tullut hylky jos olisin kämmännyt jotain niiden kanssa. Kaiken kaikkiaan jäi sellainen fiilis että kasvattaja oli tiukka ja viimeisen päälle perillä rodusta ja halusi pennuille parhaat mahdolliset kodit.

Oman koirani pentueen jälkeen nartulla teetettiin pari vuotta myöhemmin toinen pentue, sen jälkeen ei enää mitään. Nyt ei ole ollut vuosiin pentueita, eli jos lähtisin etsimään toista samanrotuista koiraa niin menisi taas kasvattajan etsintäkin uusiksi. Mutta jotain vastaavaa lähtisin hakemaan, selvästi tehtiin suurella sydämellä ja vahvalla osaamisella vaikka koiria oli vaan ne kaksi kpl.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   24.6.25 18:16:36

Sellaiselta kasvattajalta, jolle koirat eivät ole tuotantoeläimiä. Yksikään narttu ei ole niin tärkeä rodulle, että sillä pitäisi tehdä 5 pentuetta ja ottaa kaikki hyöty irti, jonka jälkeen se dumpataan "eläkekotiin". Ne veteraanit ovat aarteita, joista ei luovuta.
Mun roduistani vinttikasvattajilla on yleensä aina jonkinlainen lauma, mutta ne sitten elävät sisällä ja nukkuvat sängyssä. Eli koirien määrä ei ole olennainen asia. Kasvattajan on myös aina kohdeltava koiria hyvin, ja siitä saa kyllä hajua, kun katselee esim. näyttelyissä käsittelyä ja esittämistä. Jos se koira on kehässä rauhaton, villi, tai jännittää, niin sitä koiraa ei hirtetä, rangaista, eikä murjota. Ja tällä kokemuksella en ota ikinä koiraa kasvattajalta, jonka näkemykset koirien pidosta ja kasvatuksesta eivät mene yksiin oman näkemykseni kanssa. Yleensä näillä kasvattajilta on joko pentulaatikko makkarissa, tai sitten oma patja pentuhuoneen lattialla.
.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 19:37:35

Otan pennun vain kasvattajalta, jonka kanssa mielipiteet koirien pidosta kohtaavat riittävästi. Koiria pitää kohdella hyvin, kaikki pitää huomioida yksilöllisesti koirien määrästä riippumatta. Mikä määrä on liikaa, se riippuu ihmisestä ja rodustakin. Itselle 2-3 koiraa on maksimi, mulla on paimenia harrastuskoirina. Kaverilla on tällä hetkellä 12 huskya, ja se taas on hänelle ihan sopiva määrä ja koirat saavat kaiken tarvitsemansa suuresta laumakoosta huolimatta.

Näissä harrastusroduissa onneksi kasvattajatkin harrastavat koiriensa kanssa ja jo se saa pitämään koiramäärän kotona maltillisena. Sijoituskoiria sitten toisilla enemmän toisilla vähemmän, monesti myös sijoituskoirien haltijat ovat aktiivisia harrastajia ja monesti myös pennut syntyvät sijoituskodissa. Kasvattajalla voi olla joskus useampi pentue vuodessakin eikä hänen luonaan synny yhtään pentua. Se pentumäärä ei ole minulle mikään syy olla ottamatta koiraa tietyltä kasvattajalta.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   24.6.25 19:46:49

Usein näissä tulee ristiriita, pitää olla nimekäs ja kokenut kasvattaja mutta ei saa olla montaa koiraa. Tai jos ei ole kuin se yksi tai kaksi koiraa mutta ei kennelnimeä niin ei sekään ole hyvä.

Mun pennut on tullut kolmelta eri kasvattajalta.

Yksi kennelnimetön rodun pitkänlinjan harrastaja mutta heidän ainoa pentue. Pennun vanhemmat hevostilalla työtä tekeviä laumanvartijoita ja pennut kasvoi lapsien ja hevosten keskellä. Vaikka olivat talvipennut niin olivat todella paljon ulkona.

Toiselta pitkänlinjan kasvattajalta jolla kymmenen koiraa kotona, kasvattanut useampaa eri rotua göötistä laumanvartijoihin. Nykyään pelkkiä laumanvartijoita ja koirat asuu ulkona isoissa tarhoissa pareittain. Pennut kasvaa sisällä ja jos ovat kasvattajalla pidempään niin alkavat opettelemaan ulkona asumista. Tältä kasvattajalta olen hankkinut neljä pentua (ikähaitarilla 8vk-6kk) ja kolme aikuista koiraa.

Kolmas kasvattaja, kaikki koirat asuu ulkona ja pennut kasvaa erillisissä kenneltiloissa. Pennut käy sisällä opettelemassa talon tavoille, mutta eivät asu sisällä.

Yhtä arkaa pentua lukuunottamatta kaikki koirat täyden kympin koiria. Eli pennuissa ei näy ovatko kasvaneet olohuoneessa vai kenneltiloissa. Valitsisin kasvattajan ennemmin kokemuksen ja näkemysten perusteella kuin koirien pitopaikan kunhan nyt ei eläisuojelulakeja rikota.

Lähipiirissä ne ongelmakasvattajat on olleet niitä joilla on mahdollisesti ensimmäinen rodun edustaja ja ollaan niin tietävinään kaikki ko rodusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 19:57:16

"Usein näissä tulee ristiriita, pitää olla nimekäs ja kokenut kasvattaja mutta ei saa olla montaa koiraa"

Itse en nimekästä kasvattajaa tarvitse. Kokemusta rodusta kuitenkin enemmän kuin sen yhden ensimmäisen oman koiran verran. Eli tavallinen koiraharrastelija, kuten itsekin. Monille taas nämä ovat niitä ns. määrän lisääjä, kun eivät harrasta viittä eri lajia ja juokse joka viikonloppu joka kissanristiäisissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.6.25 20:11:55

Ikinä en uskaltaisi enää ottaa pentua pieneltä koti kasvattajalta. Itsellä ollut jo kaksi tapausta ja lähipiirissä lisää jossa sutta ja sekundaa ollut koira pitänyt saada jatkamaan sitä "omaa linjaa" väkisin. Toki terve ollut siltä osin että pevisan osalta ollut priimaa, mutta sitten unohdettu kertoa allergioista, muista luusto vioista, epilepsiasta sun muusta.
Nyt otin koiran kasvattajalta jolla 20 koiraa kenneltiloissa, pennut kasvavat kuitenkin kodissa sisällä. Pentuja myös tulee useampi vuodessa mutta tyytyväisempi en koiraan voisi olla. Kasvattaja oli hyvinkin rehellinen rodun terveystilanteesta ja ainakin antoi kuvan että olisi erityisen tarkka tiettyjen ominaisuuksien ja sairauksien osalta.

Lähettäjä: Naapuri 
Päivämäärä:   24.6.25 21:10:39

Mieti tarkkaan mitä rotua otat.
Meidän naapuri hankki kaupungin rivariin suomen pystykoiran pennun.
Siis ei mitään järkeä tuoda metsästyskoiraa kaupunkiin.
Tuolla ulkona se nyt räksyttää, kyllä hermo on kovilla.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   24.6.25 21:57:07

Mua huvittaa nämä jotka ei ikinä ostaisi Suomesta pentua, jos osa koirista asuu kennelissä. Silti samat tyypit tuo koiria Keski-Euroopasta missä heille näytetään vain emä, pennut ja ehkä pari muuta koiraa. Loput 50 asuu muualla kennelissä.

Itse en ikinä ottaisi kotikennelistä koiraa samasta syystä kuin kolmipiste. Toki en vältyämättä mistään isostakaan kennelistä. Tekisin taustatyötä ja miettisin sitten mistä kysyisin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 22:15:44

Vastuulliselta kasvattajalta ja emä pentuineen on myös nähtävissä.
Rescuerekut on ehdoton nou nou.

Lähettäjä: okt tai rt 
Päivämäärä:   24.6.25 23:31:23

Itse en ole omistanut kerrostalossa kasvanutta pentua. Olen huomannut, että omakotitalossa tai rivitalossa (miksei myös kerrostalon alimmassa kerroksessa) kasvaneet pennut oppivat helposti sisäsiisteiksi, koska ne pääsevät jo ennen luovutusikää oven aukaisusta ulos.