Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   24.6.25 10:46:58

Pakko nyt vaan kirjoittaa ja sillä jäsennellä ajatuksia.

Toisen puolen isovanhemmat ovat eronneet ja molemmilla uusi puoliso. Eli isovanhempi”perheitä” on kolme.

Kaikki ovat eläkkeellä. Nämä toisen puolen isovanhemmat käyvät tosi raskaiksi. Ovat jatkuvasti jossain menossa, on tekemistä ja puuhaa ja harvoin kaikessa rauhassa kotona. Se heille todellakin suotakoon, mutta samaan aikaan ovat vähän jopa vihaisia ja loukkaantuneita kun eivät näe lastenlastaan tarpeeksi.

Me vanhemmat emme tietenkään voi arkena lähteä 500km päähän mökille ajamaan eikä edes viikonloppu houkuta, kun perjantaina töiden jälkeen perillä olisi 20-21. Lapsi on vasta 3, joten ei myöskään ihan kaikkeen menoon voi lähteä mukaan eikä olla yksin yötä määräänsä enempää. Kummankaan näiden isovanhempien luona ei ole mielellään yötä. Toisilla on rennommin, toisilla hyvin hiljainen ja rauhallinen, joka ei ole perusluonne. Eli selvästi jännittää.

Toisen puolen isovanhemmat ovat myös siis eläkkeellä mutta lähes aina kotona ja valmiit tekemään kaikkensa lapsen eteen ja peruvat suunnilleen kaikki menonsa jos heiltä pyytää. Lapsi on siellä tosi mielellään ja ikävöi heitä paljon. Heidän suhtautuminen lapseen on ihan erilainen ylipäätään, ovat välittömiä, lämpimiä ja avoimia. Lapsi on siellä oma itsensä ja täysin ”kotonaan”.

Isovanhemmilla on totta kai täysi oikeus elää omaa ja omannäköistään elämää. Meitä kuitenkin vähän harmittaa kun eivät halua luoda vilpitöntä suhdetta lapseen vaan hän sopii elämään silloin kuin ei ole muuta tai on muuten sopivaa. Ja lisäksi on kuormittavaa kun he ovat jatkuvasti vähän loukkaantuneita kun eivät ole yhtä tärkeitä lapselle kuin toiset isovanhemmat ja ”heitä ei pyydetä apuun”, no ei pyydetä kun tiedetään etteivät ole kotona ym.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 10:55:22

Alkakaa laittaa viestiä kun tarvitsette hoitoa. Sitten näkevät itsekin etteivät oikeasti ehdi, jaksa tai viitsi ja joutuvat lopettamaan syyttelyn

Kolmevuoruss ei kuulu ympåri retuutettavaksi. Kenenkään ei ole pakoo priorisoida isovanhemmuutta mutta sitä suhdetta ei voi polkaista tyhjästä sitten kun itselle sattuu sopimaan tai alkaa itse tarvita apua.

Itsellä sama, vanhemmilla oli omat kiireet kun olisimme heitä tarvinneet, nyt kitisee kun lapset ei pysähdy kotimatkallaan heidän luona. He on muodollisia, määräileviä. Ei se ollut oikea koti edes itselle lapsena saati mikään mummola lapsille. Niin nytkö pitäisi käydä siellä istumassa ja valitusta kuuntelemassa.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.6.25 10:55:42

Tämmöiset asiat kannattaa kertoa 'huonommille' isovanhemmille suoraan. Ja siis yrittää luoda selkeät pelisäännöt, joissa teillekään ei ole heistä pelkkää vaivaa.

Itsellä ei ollut koskaan mitään auttavaisia isovanhempia apuna, joten en osaa kuvitella, mihin sellaisia yhden lapsen kanssa edes pahemmin tarvitsisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.6.25 11:00:59

Eli mitä he vastasivat, kun tietenkin kysyitte suoraan, että miten te voitte sille mitään kun he eivät ole juurikaan kotona? Ette kai te nyt vain kuunnelleet hiljaa ripitystä, kun mielessänne oli jo selkeä syy, miksi isovanhemmat näkevät lastaan niin harvoin?

Alkakaa nyt tehdä niin, että pyydätte heiltä ensimmäisenä, kun lapset voisivat tulla hoitoon tai nähdä heitä muuten. Sittenpähän kieltäytyvät, jos ei taaskaan sovi, ja sitten voittekin ottaa uudestaan puheeksi, että tämän takia he näkevät lapsenlastaan niin vähän, kun heille itselleen ei sovi.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.6.25 13:08:57

Nomadi: samaan kuin kahden lapsen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 13:14:52

"Eli mitä he vastasivat, kun tietenkin kysyitte suoraan, että miten te voitte sille mitään kun he eivät ole juurikaan kotona? Ette kai te nyt vain kuunnelleet hiljaa ripitystä, kun mielessänne oli jo selkeä syy, miksi isovanhemmat näkevät lastaan niin harvoin "

Tämä

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   24.6.25 13:16:40

Aikamoista valitusta. Lapsella on kuitenkin huolehtivat isovanhemmat, olkaa kiitollisia niistä. Kaikilla ei ole niitäkään. Kysykää toki näiltä kiireisimmiltä hoitoapua jatkossa, mutta älkää harmitelko jos eivät ehdi. Ja kunnioittakaa näitä hyviä isovanhempiakin sen verran, etteivät peru menojaan teidä lapsenne vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 13:18:02

"Meitä kuitenkin vähän harmittaa kun eivät halua luoda vilpitöntä suhdetta lapseen vaan hän sopii elämään silloin kuin ei ole muuta tai on muuten sopivaa."

Näin se menee myös toistepäin kun lapsesi on teini. Hän silloin vähän välittää isovanhemmistaan kun kaverit menee edelle.

Lähettäjä: vv 
Päivämäärä:   24.6.25 13:22:53

S: Isovanhemmathan tässä valittavat. Aloittaja olisi kiitollinen siitä, jos eivät valittaisi.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.6.25 13:30:31

Huoh, yhden lapsen kanssa on monella tavalla helpompaa kuin useamman. Terv. nimim. Kokemusta on.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.6.25 13:37:29

Nomadi: eli yhden lapsen voi jättää kotiin sairaalareissun ajaksi tai jättää noutamatta päiväkodista kun on pikkupakko jäädä ylitöihin korjaamaan oma mokansa? Yksi lapsi pärjää ekaluokkalaisena kesät yksin, mutta kaksi ei kahdestaan?

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   24.6.25 14:24:32

Siinäpä se, kun eivät oikein sano suoraan vaan on sellaista vihjailua. Mietinkin tässä otanko asian puheeksi kunnolla vai annanko olla.

Jos vielä tätä kuittailua tulee, otan puheeksi.

Ja juu, noiden ”hyvien” isovanhempien kanssa saa myös olla varovainen ettei heitä kuormita liikaa ja etteivät peru menojaan.

En jaksa alkaa siihen showhun, että kyselisin vaikka tiedän heidän olevan poissa. En halua asialla kuormittaa enempää meidän elämää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.6.25 16:26:42

Yhden kanssa on erilaista kuin useamman. Onneksi jokainen saa Suomessa päättää lapsilukunsa itse pl. lapsettomuudesta kärsivät. Olen itse ollut kiitollinen tukiverkoista molempien kohdalla. Esikoisen syntyessä opiskelin ja tein ja töitä, toisen kohdalla olemme molemmat mieheni kanssa tehneet jo pitkälle toistakymmentä vuotta ja rahatilannekin on parempi. Silti pyydän mieluummin tuttua katsomaan vauvaa hetken (vastavuoroisesti!) kuin palkkaan sen kuuluisan naapurin teinin.

Lähettäjä: Teija 
Päivämäärä:   24.6.25 21:32:39

Minä olen yksi sellainen "kiireinen isoäiti". Olen 66-vuotias, hyväkuntoinen, nuorekas sinkkumummeli, minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia, teen vielä jonkin verran töitäkin vaikka olen myös eläkkeellä. Kalenteri täyttyy yleensä nopeasti 2-3 viikon päähän.

Lapsenlapsia on 2 kpl, he asuvat noin 15 km:n päässä. En ole luonteeltani maailman sydämellisin ihminen, olen melko asiallinen ja rauhallinen - en siis pullantuoksuista mummotyyppiä mutta toki ystävällinen ja kiva. Luonnetta ja temperamenttiaan on vaikea muuttaa. Meilläkin oli lastenlasten ollessa ihan pieniä hiukan ongelmia aikatauluttamisessa koska harvemmin minäkään haluan perua jo sovitut menot ja tapaamiset. Nykyään miniäni pyrkiikin olemaan "eka varaaja" ja ilmoittaa joskus todella aikaisin - jopa kuukausia ennen - lapsenvahtitarpeistaan. Tietysti tulee myös nopeita ad hoc -tilanteita, jolloin menen mikäli pääsen. Itsekästäkö? Olen kasvattanut kaksi lasta yksinhuoltajana aikuisiksi, mielestäni minulla on elämän tässä vaiheessa pieni oikeus myös omaan valintaan. Etenkin kun kuitenkin olen perheen tukena, vaikkakaan en joka kerta kun kysytään.

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   24.6.25 21:57:12

Teija, ei olekaan kyse siitä, etteikö isovanhemmat saisi elää omia elämiään. Suon sen heille tosi mielelläni. Kyse on siitä, että he haluavat sekä syödä että säästää kakun, joka ei tietenkään onnistu. Ei voi olla kaikkensa antava, lämmin ja rakastava isovanhempi, jos samaan aikaan haluaa elää sitä omaa elämää menoineen. Ja varsinkin kun ei itse tajua sitä vaan syyttää siitä muita ja harmittelee asiaa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   24.6.25 22:14:19

Teija: erohan on siinä, ettet ole vaatimassa lapsia hoitoon ja loukkaannu, kun eivät tule, kun et olekaan kotona...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 10:37:10

Up