Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   22.6.25 23:28:15

Olen miehelle puhunut ehkä 20v kuinka tärkeää minulle olisi olla aviossa. Asia on syönyt minua hurjasti.

Koskaan mies ei kieltänyt tai sanonut ettei halua. Nyt sitten sai sanottua, että asia on hänelle yhdentekevä.

Ihan ok. Mutta noinko vähän välitti? Tiesi miten tärkeää ollut minulle. Minä olisin vastaavassa pyytänyt sen toisen onnen ja halun takia. Jos se kerran itselle on se ja sama.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 00:05:36

No pyydä sinä ja ala järjestää häitä, tai varaa aika maistraattiin. Se pyytää, joka haluaa naimisiin.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   23.6.25 00:12:59

En oikein näe itsekään koko hommassa järkeä. Uskon että aviossa oleminen olisi tehnyt minusta onnellisemman. Vaikkei se toiselle juttu olisikaan. Nyt syö se ettei mies ole vaan välittänyt vaikka hyvin tiennyt miten tärkeää. Asiasta puhuttu monet kerrat. Koskaan ei ole tullut vastaan sanoen esim että koska mennään maistraattiin? Enemmän jatkuvaa selittelyä kun on ollut niin paljon muuta.

Tuntuu ihan kamalan pahalta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.6.25 00:13:49

No onhan toi nyt aika ikävästi sanottu toiselle, että on yhdentekevää ollaanko naimisissa vai ei. En haluaisi jakaa sellaisen kanssa elämääni, jolle olen yhdentekevä... Etenkin kun asia on minulle (tai aloittajalle) ilmeisen tärkeä, eikä voi edes itse sanoa vaan pitää ERIKSEEN kysyä. Vielä useamman kerran.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   23.6.25 00:32:03

Ei hän minua sanonut yhdentekeväksi vaan avioliittoa.

Mutta kyllä. Hän ei ole välittänyt siitä minun tarpeestani. Helpompi olisi ollut hyväksyä se ettei halua jostakin syystä. Nyt se on vain asia mitä ei ole välittänyt tehdä minun onneni takia.

Lähettäjä: xnx 
Päivämäärä:   23.6.25 00:49:14

Onhan se aika yhdentekevä nykypäivänä, kun ei sillä ole kovin kummoista asemaa enää. Toista se oli aiemmin, kun avioliitto oli vahva lesken ja lapsen turva ja ilman avioliittoa oltiin aika suojattomia. Mutta nykyään on olemassa sosiaaliturva kaikille ja myös avoliittolaki, eli vähintään 5 vuotta avoliitossa asuneet ovat lähes yhtä vahvassa asemassa kuin avioliitossakin olleet. Puoliso ei kummassakaan tapauksessa peri ilman avioehtoa ja jos teillä on paperilla yhteinen asunto, ei siitä voi toista ajaa pois vaikka toinen menehtyisikin, koska se on molempien nimissä.

Eli oikeastihan asia on ihan juridisestikin nykyään ihan yhdentekevä.

Mutta jos eroatte, niin se on helpompaa avoliitossa kuin avioliitossa olleille. Ja jos toinen menehtyy, niin toinen voi saada leskeneläkettä, mikäli ikää on alle 65 vuotta ja avioliitto kestänyt vähintään 5 vuotta.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   23.6.25 00:50:20

Tuo turva avoliitossa koskee vain heitä joilla yhteinen lapsi.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   23.6.25 00:53:38

Itseä ei tässä nämä taloudelliset turvat kiinnosta. Olen itse suhteellisen varakas, enkä riippuvainen siitä mitä toinen tuo talouteen tms turvasta.

Itselle se avioliitto vaan on vanha perinne mitä arvostan, ja itse olisin halunnut olla toisen puoliso ihan virallisesti. En vain tyttöystävä vuosikymmeniä.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   23.6.25 01:11:45

Voin sanoa, että avolesken osa on aika karu. Vuosikymmeniä yhteistä elämää, aivan kaikki asiat yhteisiä ja sitten henkiin jäänyt ei ole osa kuolleen kuolinpesää, vaan siihen pitää kaivaa joku sukulainen, jossa vielä henki pihisee.

Lähettäjä: xnx 
Päivämäärä:   23.6.25 01:17:54

"Tuo turva avoliitossa koskee vain heitä joilla yhteinen lapsi."

Ei koske. Ihan yhtä lailla avoliittolaki koskee niitä, joilla avoliitto on kestänyt vähintään 5 vuotta.

Kolmannesta pykälästä suora kopio:

"Jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi."

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.25 01:23:43

"sitten henkiin jäänyt ei ole osa kuolleen kuolinpesää"

Eihän ole avioliitossakaan, ellei testamentilla ole määrätty lesken perivän jotain. Leski on osa kuolinpesää vain pesänselvityksen ajan, mutta perunkirjoituksen jälkeen hän on kuin kuka tahansa, jos testamentilla ei ole muuta säädetty. Kun yhteinen asunto on molempien nimissä, ei siitä "avoleskeäkään" voi pihalle heittää.

Tuo ns. avoliittolaki tuli jo vuonna 2011, eli ei ole edes uusi asia.

Moni leski ei edes jaksa hoitaa käytännön asioita ja on vain onnellinen, jos ne voi nakittaa jollekin toiselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 08:27:29

Minkä h#lvetin takia odotit 20 vuotta??? Jos sormusta ei näy ekaan 5 vuoteen niin se ei luultavasti ole miehelle tärkeä asia. Päätit sitten varmuudeksi odottaa 20 vuotta ja sitten katkeroitua? No edelleen voit ottaa eron ja etsiä jonkun joka haluaa naimisiin ..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.6.25 08:34:50

Kk, kyllä avioleski on kuolinpesän osakas avio-oikeuden perusteella tai jos on perillisasemassa, ei siihen välttämättä testamenttia tarvita.

Lähettäjä: --? 
Päivämäärä:   23.6.25 10:33:55

Voit ostaa Temusta sormuksen kahdella eurolla. Tai vaikka kaksi sormusta. Jos se sormus on se the juttu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.6.25 11:15:22

Haluaisin miehen ja mennä naimisiin vissiin.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   23.6.25 11:36:42

Sitä kannattaa kuitenkin hetki miettiä että jos se avioliitto oli sinulle niin tärkeä, miksi et vetänyt rajojasi ja sanonut suoraan että mä en jatka suhdetta jossa en saa tarpeitani täytettyä?

On hirveän helppo ajatuksen tasolla pitää jotain tärkeänä. Haaveilu on täysin normaalia. Mutta teot on loppujen lopuksi kuitenkin se mikä ilmaisee, kuinka tärkeä se joku juttu on. Nyt ilmeisesti suhde ylipäätään oli tärkeämpi kuin avioliitto. Sellaista se on, elämässä täytyy priorisoida asioita. Se kannattaako katkeroitua sen takia että ITSE päätti asioiden tärkeysjärjestyksen, on sitten eri asia. Miksi syyttää miestä kun et selkeästi ole itsekään sen enempää asian eteen tehnyt? Sitten voisi syyttää miestä jos maistraatti on varattu ja mies ei ilmesty paikalle. Mutta silloin oletettavasti myös se suhde loppuu siihen

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   23.6.25 11:56:12

''Olisin ollut onnellisempi avioliitossa'' - nyt kannattaa pysähtyä miettimään, että miksi? Muiden arvostuksen takiako? Jos kukaan ei tietäisi, että olet naimisissa, merkitsisikö se sinulle mitään siinä tapauksessa? Vai haluatko vain näyttää muille, että hähää minäpäs pääsin naimisiin ja NYT suhteemme on virallinen?

Se naimisiinmeno monesti tuhoaa suhteen. Samoni lasten teko. Kannattaa miettiä lähteekö niihin mukaan ollenkaan, vai elääkö tyytyväisenä niin kuin tähänkin asti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 12:19:53

Niin että 20 vuotta odotit ja nyt vasta ymmärsit, että asia ei ole miehelle tärkeä? Kaikki nämä vuodet olet luullut, että miehelle avioliitto on tosi tärkeä ja kosii sinua hetkenä minä hyvänsä?

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   23.6.25 12:25:41

Mies on minulle vuosien aikana useasti sanonut, että voidaan mennä naimisiin. Eli on antanut olettaa sen olevan ihan ok ja olen luullut, että sopii koska minä haluan.

Kyllä sitä on todella huijattu olo.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   23.6.25 12:35:15

'' ''Olisin ollut onnellisempi avioliitossa'' - nyt kannattaa pysähtyä miettimään, että miksi? Muiden arvostuksen takiako? Jos kukaan ei tietäisi, että olet naimisissa, merkitsisikö se sinulle mitään siinä tapauksessa? Vai haluatko vain näyttää muille, että hähää minäpäs pääsin naimisiin ja NYT suhteemme on virallinen? ''

Vastaapa aloittaja tähän.

Lähettäjä: hh 
Päivämäärä:   23.6.25 12:36:34

"Mies on minulle vuosien aikana useasti sanonut, että voidaan mennä naimisiin."

No miksi ette sitten ole menneet? Tuohan on kosinta ja kihlaus, joten olisit alkanut järjestellä häitä.

Jos mies olisi alkanut vastustaa, niin sinulle olisi selvinnyt nopeasti, ettei hän halua naimisiin etkä olisi katkeroitunut 20 vuotta.

Mutta jos kerran on niin yhdentekevä niin sitten se ei ainakaan tarkoita ei, joten menkää nyt naimisiin.

Lähettäjä: sennu 
Päivämäärä:   23.6.25 12:44:44

"No onhan toi nyt aika ikävästi sanottu toiselle, että on yhdentekevää ollaanko naimisissa vai ei. En haluaisi jakaa sellaisen kanssa elämääni, jolle olen yhdentekevä"

Jos avioliitto on yhdentekevä, millä logiikalla se tarkoittaa, että myös kumppani on yhdentekevä??????

Itsellenikin (N) avioliitto on yhdentekevä, kumppani olisi halunnut naimisiin mutta minä en. Ei se silti tarkoita, että kumppani (M) olisi yhdentekevä. Avioliitto ei muuta mitään, ei takaa mitään, ei varsinaisesti anna mitään, mutta hankaloittaa asioita mm. minulle ehdottoman avioehdon tekemisen vaivan vuoksi. Avioliitoista päättyy joka toinen, joten lähinnä se olisi rahanmenoa ja hyvät bileet (joita varten ei tarvitse avioitua).

Lähettäjä: Miiu 
Päivämäärä:   23.6.25 12:54:20

Älä uhriudu turhaan.
Sinä koet avioliiton merkityksellisemmäksi kuin mies ja mies on tilanteessanne todennut, että naimisiin meno sopii hänelle, vaikka ei sitä varsinaisesti kaipaakaan.

Eli teknisesti ottaen olette jo sopineet siitä avioitumisesta. Ehkä seuraavaksi kysyisin siltä mieheltä, että koskapa sitten mennään naimisiin?
Kosintaa nyt turha odottaa ja siihen liittyvän harmituksen ymmärrän, mutta sekin on asia, mistä olisi miehen kanssa aikaanaan kannattanut keskustella.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.6.25 13:41:07

"Sitä kannattaa kuitenkin hetki miettiä että jos se avioliitto oli sinulle niin tärkeä, miksi et vetänyt rajojasi ja sanonut suoraan että mä en jatka suhdetta jossa en saa tarpeitani täytettyä?"

TÄMÄ. Suotta uhriudut kun ihan itse olet valinnut jäädä tuohon.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   23.6.25 13:57:54

Minullakin on tutuissa paljon näitä että nainen yleensä joutuu patistamaan ja naisen tahdosta naimisiin mennään. Ainakin itse haluaisin että mies kosisi ja se olisi enemmänkin yhteinen tahto. Tuntuu siis että nainen on päättänyt vaan että noniin, nyt mennään naimisiin. Itse olisin mieluummin sinkkuna sitten..

Lähettäjä: dkjd 
Päivämäärä:   23.6.25 15:47:56

Eräs kaverini oli jo useamman vuoden ollut miehensä kanssa yhdessä ja odotti kosintaa. Mietti kaikkia kivoja päivämääriä jotka olisi kiva saada sormukseen kihlauspäivämääräksi, kuten 04.05.-06, 06.06.-06, jne. Selosti näitä meille kavereilleen, että "mies varmaankin kosii tuolloin". Kun kosintaa ei kuulunut, oli hän sitten suuttunut miehelleen. Mies oli vastannut, että "Kyllä mulla oli aikomus kosia sua mutta kun nyt noin suutuit, niin enpä taidakaan". Sitten se kaverini mökötti sitä, että mies ei kai kosikaan.

Mies kosi sitten kuitenkin 1.7.2006. En tiedä, oliko mies alunperinkin ajatellut kosia tuolloin, vai kosiko "pakon edessä".

Eivät kuitenkaan koskaan menneet naimisiin vaan suhde päättyi lopulta kymmenisen vuotta myöhemmin. En tiedä sitten, mikä siinä mätti, kun hekin olivat yhdessä aika kauan, mutteivät kuitenkaan menneet naimisiin. Ostivat jossain vaiheessa yhteisen talon, mutta kuulemma jo tuolloin naista ahdisti parisuhteessa. Tarkemmin en tidä, oliko syynä se, että nainen olisi halunnut lapsia mutta mies ei, tai jotain sinne päin.

Kummallakaan heistä ei lapsia ole ja nainen vaikuttaa olevan aika katkera siitä, ettei ole löytänyt ketään eikä saanut lapsia.