Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   22.6.25 13:32:40

Pysyisikö tämä toinen ketju paremmin aiheessa?
Tässä edellisen aloitusviesti uudelleen:

"Olen toisinaan haaveillut perheestä, toisinaan taas nähnyt itseni ikuisena yksineläjänä. Nyt on sellainen parisuhde, jossa mies on ilmaissut haluavansa joskus lapsia. Uskon, että hän olisi myös hyvä isä. En vain tiedä olisinko minä hyvä äiti tai haluaisinko edes olla. Olen 33 ja mies pari vuotta vanhempi, joten asia pitäisi päättää ihan lähitulevaisuudessa.

Joskus ajatus kiehtoo ja houkuttelee, joskus taas ei.

En haluaisi olla raskaana tai synnyttää. Ajatuskin siitä suoraan sanottuna kammottaa. Jos vierailen lapsiperheessä, olen helpottunut kun pääsen takaisin kotiin. Kaikki tuntemani vanhemmat valittavat väsymystä ja rahanmenoa ja sitä, että omaa elämää ei ole. En halua sellaista! Kuulostaa ihan kamalalta. Onko se oikeasti niin hirveää ja jos on, miksi ihmiset hankkivat jopa useamman lapsen?

Toisaalta joskus houkuttelee se ajatus, että oman lapsen kanssa arkeen tulisi ehkä jonkinlaista syvyyttä. Olen kotihiiri ja niin on mieskin, joskin melllä kummallakin on jonkin verran harrastuksia, jotka vaativat aikaa. En haluaisi luopua esim. ratsastuksesta.

Miten te tiesitte haluatteko lapsia vai ette? Miten teitte päätöksen, jos olitte kahden vaiheilla?"

Edellinen ketju: http://forum.hevostalli.net/read.php?
f=9&i=10091612&t=10091612

Lähettäjä: *@* 
Päivämäärä:   22.6.25 13:41:50

Ei se ole niin kamalaa, eivät ihmiset tekisi lisää lapsia jos olisi.

Siihen liittyy paljon väsymystä ja kuormittavia seikkoja, mutta se rakkaus ja lapsista saatu ilo voittaa kyllä sen kaiken ja lapsen on pieniä vaan muutaman vuoden. 2 vuotias on iham erilainen hoitaa ja huolehtia kuin 5 vuotias.

Jos lapsia tekee, niin niiden kanssa kuuluu kuitenkin olla. Harrastuksia pitää vähentää, jos niihin on aiemmin mennyt monta tuntia päivittäin. Kokonaan ei tarvitse eikä kannata luopua, että jaksaa itse. Äitiyslomalla ehtii vielä, mutta töihin palauttua on lapset usein päiväkodissa ja matkalla päikkyyn klo 7-17 ja menevät nukkumaan klo 19 maissa eli se aika illalla lasten kanssa töiden jälkeen on lyhyt ja lapset tarvitsevat edes sen 2 tuntia vuorokaudessa vanhempiensa sataprosenttista huomiota. Jos on jaksamista, niin toinen vanhemmista ehtii harrastaa tämän jälkeen ja viikonloppuisin aikaa enemmän.

Itse olin aina tallilla, mutta nyt huomaan lasten ollessa 3 ja 5 että en jaksa enää harrastaa muuta kuin kotoilua perheenä. Kivempi olla vaan ilman ylimääräistä aikataulustressiä, viettää illat töiden jälkeen lasten kanssa pihassa ja metsäretkillä, saunoa ja paljuilla kiireettä tai kulkea lasten harrastuksiin. Harrastelen itse sitten taas myöhemmin kun alkaa hyvältä tuntua.

Lähettäjä: Joo... 
Päivämäärä:   22.6.25 13:48:16

Ei ole lapsia. Ei vain lopulta millään tavalla houkutellut raskaus ym. Ja lapsiperhe-elämä. Hyvä näin. Saa rauhassa mennä ja tulla, meillä mökkejä pari ja kaupungissa kämppä ja matkustellaan.

Lähettäjä: oi 
Päivämäärä:   22.6.25 13:54:52

Jos tulisit ehkäisystä huolimatta raskaaksi, niin mitä ajattelisit? Olisiko ensimmäisenä mielessä abortti, vai sittenkin toiveikas olo? Pitäisikö sinun tosissasi pohtia, teetkö abortin vai pidätkö lapsen?

Minä totesin jo tarhaikäisenä, etten halua lapsia. En muuttanut mieltäni koskaan. Aloin seurustella 21-vuotiaana erään miehen kanssa. 30-vuotiaana olin menossa hakemaan sterilähetettä seuraavalla viikolla, kun tajusin, että minulla on menkat viikon myöhässä. Ei todellakaan ollut kiva ajatus ja vaikka kuinka koetin saada siitä sellaista, että meistä tulee perhe ja minusta tulee äiti, niin en onnistunut siinä. En vain kyennyt näkemään itseäni äitinä. Mieheni kyllä kykenin näkmään isänä.

Onneksi menkat sitten alkoi iltapäivällä juuri kun olin lähdössä töistä. Eli en ollut raskaana/meni varhain kesken.

Kysyin kyllä mieheltä, että mitä tehdään (en kertonut, että menkat alkoi), eikä hänkään ollut uutisesta iloinen. Jos olisi ollut, ja halunnut lapsen, olisimme eronneet, koska minun kanssani hän ei lasta tule saamaan. Tuohon toki syynä myös se, että meillä on molemmilla eräs sairaus/ominaisuus, joka saattaa periytyä jälkeläisille, ja ainakaan itselleni en sitä olisi halunnut. Ja koska meidän tapauksessa se olisi periytynyt molemmilta vanhemmilta, niin lapselle se olisi varmasti periytynyt, enkä olisi sitä halunnut. Eli ainakaan minun kanssani kyseisen miehen ei kannattanut lisääntyä.

Eihän kukaan muu voi sinun puolestasi sanoa mitään. Vain sinä itse tiedät, miten asioihin suhtautuisit ja mitä haluat.

Moni "en halua lapsia" ihminen muuttaa mielensä myöhemmin. Esim. kun tuleekin raskaaksi. Tai sitten, kun elämäntilanne on vakiintunut tai puoliso vaihtunut. Aiemman kanssa oli ajatus, että ei lapsia, mutta uuden puolison kanssa lapsi tuntuukin hyvältä idealta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.6.25 13:57:07

Minä lähtisin tuossa kohtaa miettimään ihan käytännön kannalta. Jos nyt päättäisitte että alatte yrittää, mitä päätöksiä pitäisi tehdä? Jos seuraavasta kierrosta plussaisit, mitä se tarkoittaisi ensi vuodelle?

Ja tosiaan se raskaus ja synnytys olisi ekana edessä, sillä adoptio ja sijaissynnyttäjä eivät Suomessa ole kovin realistisia vaihtoehtoja.

Lähettäjä: Joo... 
Päivämäärä:   22.6.25 14:10:01

Itelle ois kyllä paniikin paikka, jos oisin raskaana. Ikääkin jo yli 40

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 14:16:13

Mulla oli vuosia sama. Päätin etten stressaa, vaikka vaikeaa oli kun lähipiiri jatkuvasti kyseli koska lapsia ja jos sanoin "en tiedä haluanko" niin se pistettiin kuuroille korville, koska "kyllä kaikki lapsia haluaa".

Mulla oli jatkuvasti ois ehkä kiva ja seuraavana päivänä elämä olisi romuna, jos olisin raskaana vaikka tasainen parisuhde ollut jo vuosia ja mies on lapsipositiivinen. Nyt hiljalleen monen vuoden jälkeen se positiivisuus on pysynyt päällä melkein vuoden ja yhtäkkiä vähän jopa toivoisikin että ehkäisy pettää. Mutta mitään hirveetä vauvakuumetta ei ole eikä monella naisella edes sitä olekkaan, jotka lapsia hankkii. En siis stressaisi. Mun äiti sai mun 40v luonnollisesti ja toisen vielä perään, sen aikaa mietti haluaako ja ei ole kuulemma katunut :D

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   22.6.25 14:20:53

Vaimo ei koskaan halunnut lapsia, mutta riittävät puhelahjat ilmeisesti itsellä. Nyt on jälkikasvua, vaimo maailman paras äiti ja ei ole katunut. Haluaa vielä perheenlisäystä.

Lähettäjä: Nojoo 
Päivämäärä:   22.6.25 14:55:00

En halunnut lapsia, kunnes tapasin mieheni ja siinä ei kauan mennyt, kun ajattelin, että tämän kanssa haluan lapsia. Saatiin kolme ja olemme onnellinen ja tiivis perhe. Lapset jo teini-ikäisiä. Eli sen vaan tietää, kun kaikki palaset on kohdillaan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   22.6.25 16:26:51

Väsymystä kyllä on pikkulapsiarkena ollut paljonkin mutta onhan tämä muuten ihanaa! Omakin elämä löytyy, etenkin kun isä on kuvioissa. Voin käydä ratsastamassa ja lempiartistin keikoilla yms.