|
Lähettäjä: ki
Päivämäärä: 21.6.25 21:12:11
Tästä on jo kulunut aikaa 3kk, mutta edelleen välillä mietin että mitenhän tässä kävi näin.
Yhteisen harrastuksen kautta alettiin juttelemaan netissä ja about 3 kuukautta juteltiin päivittäin. Hän oli huomattavasti aktiivisempi osapuoli, päivittäin melkein viestiteltiin ja hän oli nimenomaan innokas tapaamaan seuraavan kerran kun tulee Suomeen. Huomattiin että meillä onkin aika paljon yhteistä, ikäerosta huolimatta. (Molemmat ihan aikuisia ihmisiä.) Jaettiin lopulta aika paljon elämistämme rehellisesti, en oikeastaan muista milloin viimeksi olisi jonkun kanssa käynyt noin hyviä ja avoimia keskusteluita. Onko tämä ihan normaalia että muistelen jotain nettituttua vieläkin jota en edes ikinä tavannut?
Kertoi vähän aikaa sitten pitkäaikaissairauteen menehtyneestä vaimostaan myös ja miten on koittanut käsitellä noita vaikeita tunteita. Sain itseasiassa häneltä aika hyviä elämän neuvoja omaankin elämään liittyen. Ymmärrän kyllä järjellä että eihän sitä voi tietää oltaisiinko oikeasti tultu niin hyvin juttuun livenä ja todennäköisesti olin jo rakentanut jonkinlaisen haavekuvan ihmisestä ja ehkä tässä jäi kaivelemaan eniten miten dramaattisesti hän päätti vaan blokata mut kännykästään pari päivää ennen kuin meidän piti Suomessa nähdä, sekä myös poisti usean vuoden vanhan profiilinsa tuolta harrastukseen liittyvältä sivustolta jolla alettiin juttelemaan, joka oli useita vuosia vanha. Jätti vain kryptisen hyvästi viestin siitä että ei voi syitä nyt tälle kertoa. Mun oma vanhempi oli joutunut onnettomuuteen muutamia päiviä sitten josta myös kerroin hänelle, joten en välttämättä ollut parhaimmillani.
Hankala vaan ymmärtää että ihminen joka pysyi vaimonsa rinnalla kuolemaan asti, ja työskentelee vielä sosiaalisesti heikossa asemassa olevien ihmisten kanssa ei kuitenkaan voinut minulle olla rehellinen?
|