|
Lähettäjä: Faktahomma
Päivämäärä: 21.6.25 21:06:23
“Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme – vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.”
(Herbert Spence)
Tämä on mielenkiintoinen aihe, koska tutkijat ovat sitä mieltä, että aikuisten pitäisi leikkiä enemmän koska siitä on selkeää hyötyä. Keppihevosia harrastavia haukutaan ja he ovat niitä rohkeita, jotka uskaltavat harrastaa haluamaansa asiaa haukkumisesta huolimatta ihan vain siksi, että se on kivaa.
Leikki tuo iloa ja rentoutumista arkeen. Aikuiset kohtaavat päivittäin monenlaisia haasteita ja stressitekijöitä ja leikki toimii stressin lievittäjänä. Se auttaa unohtamaan hetkeksi arjen huolet ja antaa tilaa nauttia hetkestä ilman suorituspaineita. Leikkimisellä on hyödyllisiä vaikutuksia niin fyysiselle kuin henkiselle hyvinvoinnille. Se auttaa rentoutumaan, kehittämään luovuutta ja parantamaan sosiaalisia taitoja tutkimusten mukaan.
Leikkimiseen ryhtyminen aikuisiällä ei välttämättä kuitenkaan ole helppoa koska aikuisten leikkiä pidetään helposti nolona ja lapsellisuutta osoittavana toimintana. Leikki on olemassa vain sitä itseään varten, se liikkuu todellisuuden toisella puolella, eikä sillä ole hyödyn tarkoitetta (Huizinga 1984).
Haukkumiselle on vaikea keksiä järkevää syytä, koska siitä ei ole haittaa muille. Mielestäni syy on se, että he rikkovat sosiaalisia normeja mitkä ovat käyttäytymisen kirjoittamattomia sääntöjä, joita pidetään hyväksyttävinä tietyssä iässä.
Normien mukaan eläminen oli joskus välttämätöntä koska ei ollut muuta tapaa selviytyä. Tietyssä iässä piti lopettaa leikkiminen ja piti alkaa tekemään asioita jotka auttoivat yhteisöä selviämään.
Normatiiviseen” käyttäytymiseen kuuluu toimiminen samalla tavalla kuin muut ihmiset ja koska ihmiseen on sisäänrakennettu tiedostamaton ajattelutapa, että normeja rikkova ihminen on uhka yhteisölle, normeja rikkovat ihmiset ärsyttävät, heitä vihataan jne. vaikka järjellä ajateltuna mitään syytä siihen ei ole.
Mitä leikki sitten on? Sille ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta esim. Leikkitutkija Stuart Brown kuvaa leikin vastaavan ”flow-tilaa”, jossa ajan ja paikan taju sekä itsetietoisuus hämärtyy, kun uppoudumme siihen, mitä juuri olemme tekemässä.
Leikkiminen on tunnepitoista ja vuorovaikutteista, ja kuvitteleminen on sen keskeinen elementti. Leikki mahdollistaa kokeilun, luomisen, kuvittelun sekä uudella tavalla ajattelun ja toimimisen. Siinä mikään ei ole mahdotonta. Siten leikki on parhaimmillaan vastavoima sille, miten arki realismeineen rajoittaa tekemistä ja kyynistää ajattelua. (Rosen 2017, 119.)
Ongelma ei ole se, että aikuiset leikkivät. Amerikkalainen lastenlääkäriyhdistys on nostanut esiin huolen vapaan leikin vähenemisestä lapsuudessa, kun suunniteltu ja aikataulutettu ohjelma täyttää helposti lastenkin arjen. Myös aikuinen tarvitsee taukoa siitä, että elämä on suunniteltua ja aikatauluettua suorittamista. Leikkiminen on tutkimusten mukaan hyvä lääke siihen, että selviää siitä oravanpyörässä elämisestä, mihin yhteiskunta nykyisin ajaa ihmisen. Leikki antaa aivoille sen tauon oravanpyörästä minkä aivot tarvitsevat.
|