Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 15:22:21

Olen toisinaan haaveillut perheestä, toisinaan taas nähnyt itseni ikuisena yksineläjänä. Nyt on sellainen parisuhde, jossa mies on ilmaissut haluavansa joskus lapsia. Uskon, että hän olisi myös hyvä isä. En vain tiedä olisinko minä hyvä äiti tai haluaisinko edes olla. Olen 33 ja mies pari vuotta vanhempi, joten asia pitäisi päättää ihan lähitulevaisuudessa.

Joskus ajatus kiehtoo ja houkuttelee, joskus taas ei.

En haluaisi olla raskaana tai synnyttää. Ajatuskin siitä suoraan sanottuna kammottaa. Jos vierailen lapsiperheessä, olen helpottunut kun pääsen takaisin kotiin. Kaikki tuntemani vanhemmat valittavat väsymystä ja rahanmenoa ja sitä, että omaa elämää ei ole. En halua sellaista! Kuulostaa ihan kamalalta. Onko se oikeasti niin hirveää ja jos on, miksi ihmiset hankkivat jopa useamman lapsen?

Toisaalta joskus houkuttelee se ajatus, että oman lapsen kanssa arkeen tulisi ehkä jonkinlaista syvyyttä. Olen kotihiiri ja niin on mieskin, joskin melllä kummallakin on jonkin verran harrastuksia, jotka vaativat aikaa. En haluaisi luopua esim. ratsastuksesta.

Miten te tiesitte haluatteko lapsia vai ette? Miten teitte päätöksen, jos olitte kahden vaiheilla?

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 15:25:14

Ota joku toisella kierroksella oleva äijä, niillä on melkein kaikilla lapsia. Siitä saat shokkiruiskeen perheidylliä ilman että joudut lopulliseen ansaan.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.6.25 15:26:48

Sinä haluat niitä lapsia, vaikka nyt arvotkin asiaa - kuten ne kaikki lapselliset tekevät ennen kuin alkavat. Tosivelan ei tarvitse miettiä, se on yhtä päivänselvää kuin auringonnousu, ettei niitä halua.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 15:37:54

"Ota joku toisella kierroksella oleva äijä, niillä on melkein kaikilla lapsia. Siitä saat shokkiruiskeen perheidylliä ilman että joudut lopulliseen ansaan."

En tiedä eikö aloituksesta käynyt riittävän hyvin ilmi, mutta olen siis parisuhteessa enkä ajatellut jättää tätä hyvää miestä sen takia, että pääsen kokeilemaan perheidylliä. Sinkkuaikoina kyllä pidin tätäkin vaihtoehtona, mutta jos tiemme miehen kanssa erkanevat tämän kysymyksen takia, en tosiaankaan ota sitten seuraavaksi ota ketään toisella kierroksella olevaa.

Lisäksi pakko myöntää, ettei miehestä anna hyvää kuvaa, jos on ehkä useampi alle kouluikäinen lapsi ja silti on ehditty jo eroamaan siitä lasten äidistä. En ehkä halua parisuhteeseen tällaisen kanssa.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   21.6.25 15:44:06

Jos sinulla käy edes hetken mielessä, että haluaisit lapsia, niin haluat niitä. Ja jos jätät tekemättä, niin taatusti kadut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:46:00

Mulla oli myös paljon samoja ajatuksia. En oikein tiennyt. Sitten vaan jostain syystä jätettiin ehkäisy pois ja nyt olen raskaana. Saan loppuvuonna vauvan ja olen siis nyt jo 34. En oikein vieläkään koe mitään vauvakuumetta, alkuraskaus oli kamalaa aikaa pahoinvoinnin kanssa. Nyt alkaa olemaan jo ihan hyvä olo. Lähipiirissä ei hirveästi ole ollut lapsia, toki joitain ja olen lapsia hoitanutkin aina silloin tällöin. En kuitenkaan sano, että hirveästi olisin lapsista koskaan pitänyt. Aika neutraali olo ollut lapsia kohtaan. Ihan kivoja, osa kamalia. (:D)

Niin eli ei mulle ainakaan koskaan tullut mitään selkeää ajatusta, että haluan lapsia. Haluan nyt tämän yhden lapsen ainakin, katsotaan haluanko toista koskaan. Onhan se kiva, että on sitten isompana sitä jälkikasvua ja on se oma perhe. Mietin myös niin, että kiva elää omaa lapsuuttaan ns. uudelleen, saa viedä kaikkialle mihin ei ilman lasta tulisi mentyä ja saa opettaa monia asioita. Uskon, että lapsi tuo sellaista uutta näkökulmaa ja merkitystä elämään.

Mulla on myös hyvä mies, joten senkin puolesta tuntuu hyvältä, että lapsi on tulossa.

Mulla on aina ollut koiria ja olen aina tiennyt, että koiria haluan ja tuntenut koirakuumetta. Lasten kanssa näin ei ole ollut, mutta kyllä odotan ihan mielenkiinnolla uutta elämänvaihetta.

Eli joo, en osaa auttaa sua kun itsekin olen painiskellut samojen ajatusten kanssa paljon eikä mulle koskaan tullut mitään selkeää vastausta. Jos sellaista odottaisin, niin en välttämättä koskaan olisi raskaana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:48:26

"Jos vierailen lapsiperheessä, olen helpottunut kun pääsen takaisin kotiin."

Niin minäkin. Ja minulla on neljä lasta.
Vanha kulunut hokema mutta ne omat lapset vaan on eri asia kuin muiden.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   21.6.25 15:51:02

Kyllä sä saat olla se yksineläjäkin parinkymmenen vuoden päästä vaikka tekisit lapsen.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   21.6.25 16:05:15

Minulla on vähän sama, ollaan pikkuhiljaa päätymässä siihen, että jos elämäntilanne tässä kahdella yrittäjällä pian tasaantuu niin sitten hankitaan lapsi. Mies on jo pääsemässä vakiduunin, minun kohtaloani vielä mietitään. Tähän mennessä elämässä ei ole ollut mitään kiintopistettä tai ennakoida tavuutta, siihen ei oikein äitiysloma sovi.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   21.6.25 16:13:32

Sain esikoisen 35vuotiaana. Olin jo vuosia ollut varma, etten halua lapsia, mies halusi. Sitten multa kuoli vuoden sisällä 3 hevosta ja ajattelin että nyt on aika kokeilla jotain muuta.
Nyt lapsia 2 ja ei päivääkään kun en haaveilisi lapsettomasta elämästä. On tämä sellainen loukko, että huh huh. Kaiken oman ja sen parisuhteenkin saat unohtaa. Eli minä tein täysin väärän päätöksen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 16:23:57

”Sinä haluat niitä lapsia, vaikka nyt arvotkin asiaa - kuten ne kaikki lapselliset tekevät ennen kuin alkavat. Tosivelan ei tarvitse miettiä, se on yhtä päivänselvää kuin auringonnousu, ettei niitä halua.”

Näin mäkin ajattelisin.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 16:42:42

Ei ole aina päivänselvää.
On paljon lapsettomuuteen ajautuneita, jotka ovat lopulta ihan tyytyväisiä ettei lapsia tullut tehtyä. Suurimpana syynä varmasti se, kuinka kauhealta lapsiperheiden elämä näyttää.

Toki lapselliset väittää itse muuta ja maalaa lapsettomista kuvaa säälittävinä, yksinäisinä katujina.

On lapsellisia, jotka ovat onnellisia. Niitä vaan on aika vähän. Lasten kasvatus on kovaa työtä, eikä tod sovi kaikille. Siksi niin moni ei jaksa vanhempiaan enää aikuisena kuin pakollisen määrän, sen mitä sosiaalinen paine pakottaa.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 16:47:43

Kiitos vastauksista. Voihan se olla, että haluankin lapsia - tuskin olisin aloittanut tätä ketjua, jos se mahdollisuus olisi täysin poissuljettu. Pelkään samanlaista tilannetta kuin nimimerkillä Miina. Haluaisin jatkossa esimerkiksi omistaa hevosia ja kilpailla tosissani, enkä usko että se sopii lapsiperhe-elämän kanssa yhteen.

Jos täällä on yhden lapsen vanhempia: oletteko kokeneet, että olette saaneet ns. parhaat puolet sekä lapsettomasta elämästä että perhe-elämästä? Vai koetteko, että lapsen kanssa on haastavaa, kun ei ole omaa ikäluokkaa olevia leikkikavereita?

Mietin nimittäin, että jos saisin yhden terveen lapsen, voisin ehkä hyväksyä ajatuksen. Sitten pikkulapsi rajoittaisi elämää vain muutaman vuoden, kun taas useamman lapsen perheessä se kamala pikkulapsiaika kestää pahimmillaan kymmenen vuotta.

Kiitos muuten pitkästä vastauksesta erityisesti pisteelle, olemme selvästi samantyyppisessä elämäntilanteessa!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.6.25 16:48:47

Harmi että naiset on näin pilalla.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 16:49:34

Onneksi ylisviivan ei tarvitse pelätä, että kohtaisi meitä naisia tosielämässä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 16:49:47

Kyllä sen vaan tietää ja viimeistään silloin kun sinulla on kumppani joka olisi hyvä ja synnynnäinen vanhempi.

Toisten lapsiperheissä vierailua ei voi verrata omaan lapseen ja perheeseen. Oma lapsi on aina kaikinpuolin ihanampi kuin muiden.

Me ollaan nyt 35-vuotiaita pikkuvauvan tuoreita vanhempia pitkän tahattoman lapsettomuuden jälkeen. Kaikki tuntuu niin luonnolliselta, näin elämän on kuulunut olla aina.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 16:55:48

Näin viikon vanhan vauvan ja 4 v lapsen vanhempana en voi lainkaan sanoa, että elämä olisi jotenkin kamalaa. Päinvastoin! Elämä on ihanaa ja ihana katsoa tuoreen isosisaruksen ja vauvan suhdetta. Mahtavaa saada taas reilu vuoden tauko työelämästä. En itsekään ollut satavarma lasten hankinnasta, mutta en ole katunut päivääkään.

Aikaa harrastamiselle riittää, vauvan kanssa on niin helppo urheilla. Nukkumaan vaunuihin ja ulkokuntosalille, juoksurattaiden kanssa juoksemaan, talvella hiihtämään ja vauva pulkkaan perään. Hevosiakin löytyy, nyt saavat viettää kesälomaa laitumella, heinäkuussa palaavat taas treeniin. Tallihommat hoituu helposti vauvan nukkuessa ja lasten isä viettää lasten kanssa aikaa sillä välin, kun minä treenaan hevoset.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 16:56:47

”Kyllä sen vaan tietää ja viimeistään silloin kun sinulla on kumppani joka olisi hyvä ja synnynnäinen vanhempi.”

No minulla on sellainen kumppani, mutta en silti tiedä!

”Toisten lapsiperheissä vierailua ei voi verrata omaan lapseen ja perheeseen. Oma lapsi on aina kaikinpuolin ihanampi kuin muiden.”

Muuta kokemusta lapsista ei ole kuin muiden perheissä vierailu. Mitä jos oma ei olekaan ihana?

Ei minusta lapsiperhe-elämä ainakaan näytä mitenkään ihanalta. Koko ajan joku itkee, jossain on sotkua, parisuhde rakoilee, kukaan ei nuku. Aidosti jopa säälin heitä, jotka ovat siihen joutuneet. Miten se olisi erilaista, jos itse eläisi sen keskellä?

Kouluikäisistä eteenpäin lapset ovat yleensä ihan ok ja silloin ymmärrän, miksi lapsia hankitaan. Silti tunnen niitäkin, joille kaikki on vaikeaa, iso lapsi kiukuttelee ihan joka asiasta eikä mitään hauskaa voi tehdä, kun lapsi ei tottele eikä osaa käyttäytyä. Toki aina voisi ajatella, että itse osaa kasvattaa paremmin, mutta niinhän ne muutkin ovat ajatelleet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:05:35

Minä en jaksa muiden lapsia, mutta omani on parhaita. Niihin omiin on aina niin vahva side ettei ole verrattavissa muiden lapsiin.
Eikä minua ainakaan tarvi kenenkään sääliä. Parisuhde ei rakoile, kun on yhdessä sen oikean kanssa ja suhde kunnossa. Elämä ei ole kaiken aikaa ruusuista oli lapsia tai ei, niin miksi se nyt olisi niin kamalaa, kun lasta välillä kiukuttaa ja mikään ei suju. Koen raskaita asioita usein ilman lapsiakin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.6.25 17:06:45

Välillä siis uskot tulevaisuuteen ja välillä et...

...siitähän tässä on kyse

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:07:59

Tietysti jos yhtään tuntuu siltä ettei lasta jaksa ja parisuhde ei sitä kestä, niin sillon se lapsi jätetään tekemättä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 17:13:35

"Välillä siis uskot tulevaisuuteen ja välillä et...

...siitähän tässä on kyse"

Täh? :D

"Aikaa harrastamiselle riittää, vauvan kanssa on niin helppo urheilla. Nukkumaan vaunuihin ja ulkokuntosalille, juoksurattaiden kanssa juoksemaan, talvella hiihtämään ja vauva pulkkaan perään. Hevosiakin löytyy, nyt saavat viettää kesälomaa laitumella, heinäkuussa palaavat taas treeniin. Tallihommat hoituu helposti vauvan nukkuessa ja lasten isä viettää lasten kanssa aikaa sillä välin, kun minä treenaan hevoset."

Tämähän kuulostaa ihan kivalta! Jos saisin etukäteen vakuudet, että lapsi ei ole koliikkihuutaja ja oma kroppa ei tuhoudu synnytyksessä täysin, niin tällaista voisin harkitakin. Erityisesti jos saisin hevoset kotiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:17:25

*Muuta kokemusta lapsista ei ole kuin muiden perheissä vierailu. Mitä jos oma ei olekaan ihana? "

Tuskin monellakaan ennen ekaansa on muusta kokemusta lapsista kuin muiden kahvipöydässä vierailemalla. Suurperheellisten vanhimmat lapset on asia erikseen. Et siis ole mikään uniikki lumihiutale muiden joukossa tämän asian kanssa.

Ja usko pois. Oma lapsi on aivan eri asia aina vanhempien silmissä. Jonkun silmissä varmaan tämä meidänkin tinttara on kauhea, meille maailman ihanin.

Mutta tuntuu että sinulla on jo asenne valmiiksi että kauheaa on. Eli vaikuttaa siltä ettet taida haluta lasta ja perhettä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 17:18:53

Synnytyksessä "täysin tuhoutuminen" on varmaan aika harvinaista. Koliikkihuutokin loppuu aikanaan, ja monen koliikkivauvat nukkuu liikkeessä hyvin. Kaikkea ei voi tietenkään suunnitella. Voihan sitä lapsettomanakin katkaista vaikka jalan ja elämä olla sitten aika kurjaa monta kuukautta. Normaali ihminen rakastuu omaan lapseen niin, että pienet murheet on aika helppo unohtaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:22:18

”Tämähän kuulostaa ihan kivalta! Jos saisin etukäteen vakuudet, että lapsi ei ole koliikkihuutaja ja oma kroppa ei tuhoudu synnytyksessä täysin, niin tällaista voisin harkitakin. Erityisesti jos saisin hevoset kotiin.”

Etukäteen kukaan ei voi tietää mitään. Parempi jättää lapsi tekemättä jos muut asiat ovat tärkeämpiä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 17:22:27

"Et siis ole mikään uniikki lumihiutale muiden joukossa tämän asian kanssa."

No en kuvittelekaan olevani, herranjestas sentään. Sanoin vain, että muuta kokemusta lapsiperheistä ei ole kuin nuo satunnaiset vierailut (olen itse perheeni nuorin), ja niiden perusteella en voi ymmärtää, miksi kukaan lähtee pikkulapsiarkeen vapaaehtoisesti. Ei sen ole tarkoitus vähätellä ketään, kiva jos teillä vanhemmilla on kivaa. Minusta se ei näytä kivalta.

Silti välillä mietin, että onko siinä sittenkin jotain kokemisen arvoista. Voin kuvitella itseni kouluikäisen äidiksi kyllä, se voisi olla ihan kivaakin, jos siis kaikki menee hyvin ja lapsesta onnistuu kasvattamaan täyspäisen.

Lähettäjä: Katri 
Päivämäärä:   21.6.25 17:23:18

Jos yhtään epäilyttää, kannattaa vielä harkita ja lykätä. Miten pärjäät jos lapsi on vammainen? Entä jos parisuhde päättyy tai puoliso menehtyy? Onhan sinulla säästöjä työttömyyden varalle?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:25:23

Miksi edes siis mietit ja harkitset jos kaikki näyttää kauhealta, työläältä, haluat asioita valmiina ja elämän helppona ja kaiken oltava ennakoitavissa?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   21.6.25 17:28:54

Mä olen aika vahvasti tiennyt että lapsia en halua, ja varsinkaan tähän aikaan mitä nyt eletään, että kännykkä kädessä melkein synnytään. Ja ikinä ei tiedä että mitä siitä hyvästäkin miehestä voi paljastua lasten saannin jälkeen, sitten huoli siitä lapsesta aina joka tulee olemaan koko loppuelämän. Kuulostaa vaan niin arpapeliltä, sekin vielä että ympärilläni ei ole edes yhtä parisuhdetta jota itselleni haluaisin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:33:27

Sitten, kun sinua ei kaiken aikaa huoleta kuinka kamalaa se elämä voi olla lapsen kanssa, olet valmis vanhemmaksi. Tällähetkellä et ole valmis lapseen.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 17:34:28

"Miksi edes siis mietit ja harkitset jos kaikki näyttää kauhealta, työläältä, haluat asioita valmiina ja elämän helppona ja kaiken oltava ennakoitavissa?"

Nämähän olen perustellut jo aloitusviestissä, mutta otetaan vielä kerran tällaisessa simppelissä muodossa:

- joskus ajatus houkuttaa (etenkin kun mietin jo hieman isompaa lasta, jonka kanssa voisi tehdä asioita ihan eri tavalla kuin vauvan tai taaperon)
- mietin, että pakkohan lapsissa on jotain hyvääkin olla, kun niin moni niitä hankkii
- mieheni olisi hyvä isä ja tulee todella upeasti toimeen lasten kanssa
- olen jo sen ikäinen, että asia pitäisi päättää pian ja siksi olen ottanut aiheen vakavaan pohdintaan.

Noin, ole hyvä.

"Jos yhtään epäilyttää, kannattaa vielä harkita ja lykätä. Miten pärjäät jos lapsi on vammainen? Entä jos parisuhde päättyy tai puoliso menehtyy? Onhan sinulla säästöjä työttömyyden varalle?"

Tässä on hyviä pointteja, kiitos. Säästöjä on kyllä. Parisuhteen päättymistä pelkään siinä mielessä, että haluaisin tarjota lapselle ydinperheen (itselläni ei sitä ollut) ja olisi suunnaton pettymys epäonnistua tässä.
Myös lapsen vammaisuus pelottaa. Nykyään on tosi paljon nepsyjä ja luen kauhulla vanhempien kokemuksia näiden kanssa. Haaveilen, että lapsen kanssa voisi tehdä kivoja juttuja, mutta näiden nepsynäpsyjen kanssa mistään ei tule mitään.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 17:38:45

"Mä olen aika vahvasti tiennyt että lapsia en halua, ja varsinkaan tähän aikaan mitä nyt eletään, että kännykkä kädessä melkein synnytään. Ja ikinä ei tiedä että mitä siitä hyvästäkin miehestä voi paljastua lasten saannin jälkeen, sitten huoli siitä lapsesta aina joka tulee olemaan koko loppuelämän."

Tässä on paljon omiakin ajatuksia. Jos tulen lapsia hankkimaan, niin älypuhelinta eivät saa niin kauan kuin minun kattoni alla asuvat.

Edellisessä viestissä puhuin noista nepsyistä ja olen melko varma, että isolla osalla lapsista käytöshäiriöt ja kirjainrimpsut johtuvat vain siitä, että puhelin on lyöty käteen jo penskana eikä mitään pitkäjänteisyyttä tai käytöstapoja ole vaadittu. Näiden mölisevien kullannuppujen keskellä se oma joutuisi kasvamaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 17:41:30

Tiesithän, että nepsypiirteet lisääntyvät lapsilla sitä enemmän mitä vahempana lapsia hankkii?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.6.25 17:42:09

Kelvottomia naislapsia olette.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:42:34

”Tässä on paljon omiakin ajatuksia. Jos tulen lapsia hankkimaan, niin älypuhelinta eivät saa niin kauan kuin minun kattoni alla asuvat.”

Lapsi parka. Älä tosiaan hanki lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:50:39

"Sitten, kun sinua ei kaiken aikaa huoleta kuinka kamalaa se elämä voi olla lapsen kanssa, olet valmis vanhemmaksi. Tällähetkellä et ole valmis lapseen"

Tämä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 17:51:09

"Tiesithän, että nepsypiirteet lisääntyvät lapsilla sitä enemmän mitä vahempana lapsia hankkii?"

Tiedän. Tiesitkö sinä, että nuorentuminen on mahdotonta? Olen sen ikäinen kuin olen.

"Lapsi parka. Älä tosiaan hanki lapsia."

Perustele?
Olin ehkä hieman dramaattinen tuon alkuperäisen älypuhelinlausuntoni kanssa, mutta tarkoitin sillä sitä, etten missään tapauksessa haluaisi mahdollisesta jälkikasvustani ruutujen orjaa. Keksin aika monta tapaa olla kelvoton vanhempi, eikä älypuhelimen hankkimattomuus kuulu niihin. Miksi sinusta alaikäisellä pitäisi olla älypuhelin? Minkä ikäisenä sinun lapsesi ovat sellaisen saaneet? Onko ruuduista helppo irrottautua vai meneekö tappeluksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:57:30

"Tiesithän, että nepsypiirteet lisääntyvät lapsilla sitä enemmän mitä vahempana lapsia hankkii?"

Tiedän. Tiesitkö sinä, että nuorentuminen on mahdotonta? Olen sen ikäinen kuin olen."

Pointti taisi mennä ohi. Mitä pidemmälle lykkäät, sen suuremmat mahdollisuudet on kaiken asteisiin häiriöihin. Ja niin ikään miehen sperman laatukin ikääntyessä näihin vaikuttaa, mitä vanhempana tekee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 17:58:34

”Perustele?”

Jos lapsi saa älypuhelimen vasta, kun kotoa muuttaa pois, niin onhan se ihan pelkkää lapsen rääkkäystä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 18:00:05

Nyt jo on ihan kohtuullinen mahdollisuus sille, että vaikka aloittaja tulisi raskaaksi nyt, lapsi olisi jollain tasolla autistinen, adhd, yliherkkä tai jotain muuta.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 18:01:01

"Sitten, kun sinua ei kaiken aikaa huoleta kuinka kamalaa se elämä voi olla lapsen kanssa, olet valmis vanhemmaksi. Tällähetkellä et ole valmis lapseen."

Tältähän se itsestänikin nyt tuntuu, etenkin kun sain täälläkin täyslaidallisen niskaani. En ehkä halua tuollaiseksi ihmiseksi kuin muutama keskustelija täällä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 18:02:26

"Nyt jo on ihan kohtuullinen mahdollisuus sille, että vaikka aloittaja tulisi raskaaksi nyt, lapsi olisi jollain tasolla autistinen, adhd, yliherkkä tai jotain muuta."

Jep. Ja sitten elämä olisi ohi, kun pitäisi vääntää joka asiasta lapsen kanssa eikä mitään normaalia pääsisi koskaan tekemään.

Pitää nyt keskustella vielä miehenkin kanssa, että onko hän lapsiasiassa täysin ehdoton vai lähdetäänkö eri suuntiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:02:41

Eli et halunnut suoria vastauksia ja kyseenalaistamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:04:55

"Jos tulen lapsia hankkimaan, niin älypuhelinta eivät saa niin kauan kuin minun kattoni alla asuvat."

Miten ajattelit tämän toteuttaa maailmassa, jossa teknologia tuskin tulee vähenemään vaan päinvastoin.
Olisiko aikuisen tuollaisen ehdottomuuden sijaan fiksumpaa todeta ohjaavansa ja opettavansa lapsensa järkevään älylaitteiden käyttöön?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 18:06:01

"Eli et halunnut suoria vastauksia ja kyseenalaistamista."

Itse asiassa halusin kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat joko päättäneet hankkia lapsia tai olla hankkimatta niitä, mutta sen sijaan sain hötönetin raadilta arvailuja siitä, olenko "oikea vela" vai haluanko lapsia salaa, sekä siitä, olenko valmis vanhemmaksi vai en.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 18:24:14

No täältä pesee kokemusta.
Itse en hankkinut lapsia, vaikka välillä toivoin että mieleni muuttuisi jotta voisin olla niinkuin muutkin. En vaan nähnyt siinä mitään kiinnostavaa tai hyvää.

En pitänyt lapsista edes silloin kun itse olin lapsi, olen ostanut kaikki eläimetkin täysikasvuisina.

Työn puolesta olen ollut lasten kanssa tekemisissä ja se sujuu kyllä, omat on kauhistus.

Se koko konsepti. Raskaana sinua kohdellaan kuin petrimaljaa, yhteiskunta vahtii ja marttarinki valvoo. Synnytyksessäkin olet vain statisti, jonka mielipiteellä tai edes terveydellä ei ole mitään väliä.
Sen jälkeen oletkin vain äiti, et muuta. Kaikkea tekemisiäsi paheksutaan, mitään omaa ei saa olla tai olet itsekäs. Jos mies lähtee niin ymmärtäähän sen, menit pilalle synnytyksessä ja olet rupsahtanut. Jos vaadit elarit niin olet ahne ja katkera noita.

Koko homma vaikutti vain ansalta ja naisen identiteetin sekä ihmisarvon tuholta.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   21.6.25 18:26:48

Sokka, kirjoitit todella hyvin omiakin ajatuksiani!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:29:47

Meillä puolison kanssa tilanne on se, että kummallakaan ei ole koskaan ollut mitään ehdotonta näkemystä lapsista suuntaan tai toiseen. Omalla kohdalla olen ajatellut, että lapsi olisi kiva, jos löytyisi sopiva kumppani. Ihminen, jonka kanssa arvot ja ajatukset kasvatuksesta kohtaisivat ja joka osoittaisi olevansa kypsä huolehtimaan omalta osaltaan lapsesta.

Nykyinen kumppani olisi sopiva, mutta löytyi vasta pari vuotta sitten ja ikää on nyt jo 34 v. Nyt vain muut olosuhteet mietityttävät: Itse opiskelen vielä pari vuotta ja kumppani tekee tällä hetkellä olosuhteiden pakosta nollasopimuksella paria eri työtä, joskin töitä on riittänyt eikä rahasta ole ollut pulaa nykyisessä elämäntilanteessa. Maailmantilanne ja työmarkkinoiden epävarmuus pistää silti epäröimään, että onko taloustilanteemme tarpeeksi vakaa lasta ajatellen. Samaan aikaan ikää alkaa tosiaan olla sen verran, että kovin montaa vuotta ei ehkä voi enää odotella, jos edes sen yhden lapsen joskus haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:32:10

"Se koko konsepti. Raskaana sinua kohdellaan kuin petrimaljaa, yhteiskunta vahtii ja marttarinki valvoo. Synnytyksessäkin olet vain statisti, jonka mielipiteellä tai edes terveydellä ei ole mitään väliä.
Sen jälkeen oletkin vain äiti, et muuta. Kaikkea tekemisiäsi paheksutaan, mitään omaa ei saa olla tai olet itsekäs. Jos mies lähtee niin ymmärtäähän sen, menit pilalle synnytyksessä ja olet rupsahtanut. Jos vaadit elarit niin olet ahne ja katkera noita."

Toivottavasti ymmärrät että tämä "konsepti" on olemassa vain omassa päässäsi?

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   21.6.25 18:33:37

"Nyt lapsia 2 ja ei päivääkään kun en haaveilisi lapsettomasta elämästä. On tämä sellainen loukko, että huh huh. Kaiken oman ja sen parisuhteenkin saat unohtaa. Eli minä tein täysin väärän päätöksen."

Teit sitten KAKSI LASTA, kunnes tajusit, että ei oo sun juttu? :D Mä en ymmärrä tällaisia ihmisiä, eikö sen yhden kanssa jo tullut tuollaisia ajatuksia??

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 18:35:21

"Toivottavasti ymmärrät että tämä "konsepti" on olemassa vain omassa päässäsi?"

No ei se nyt ihan pelkästään Sokan päässä ole. Käsi ylös joka ei ole äitinä kokenut yhtään noista asioista? Toivottavasti harvalle osuu kaikki kohdalle.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 18:40:09

Kyllä näitä asioita on äidit ihan julkisuudessa asti pohdiskelleet, mutta tietty se on vaan mun kuvitelmaa…

Lähettäjä: vii 
Päivämäärä:   21.6.25 18:42:01

Kysyit oikeasta paikasta, jos haluat vahvistusta sille, ettei lapsia kannata hankkia. Täällä on säännöllisesti aloituksia joissa lapsiperhe-elämä koetaan pelkästään kamalaksi odotusajasta siihen asti että lapsi muuttaa pois kotoa. Lisäbonuksena saa kaikenlaisia mutu- tilastoja "on onnellisia lapsiperheitä, niitä vaan on aika vähän" ja "on paljon lapsettomuuteen ajautuneita, jotka ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä ettei lapsia tullut hankittua". Jos joku erehtyy näihin velaelämän ylistystopikkeihin kirjoittamaan lapsiperhe-elämän sujuvan hyvin niin ne vastaukset ignoorataan.

Itse olin kahden vaiheilla ja loppujen lopuksi tulin tulokseen, että tulisin katumaan lapsettomuutta enemmän kuin lasten hankkimista. Saimme kaksi, nyt jo nuoria aikuisia, fiksuja, korkeakoulutettuja, ihania nuoria, joita katsellessa en tunne kuin puhdasta onnea. Joo, pikkulapsiaika oli välillä raskasta kun olimme miehen kanssa opiskelijoita ja tehtiin vielä osa-aikatöitäkin. Silti perhe-elämässä oli paljon enemmän positiivista, saan energiaa kun on touhua, ja näin jälkikäteen huomaa että aika kului tosi nopeasti.

Tsemppiä aloittajalle päätöksentekoon. Muista että teet sen omasta puolestasi, et täyttääksesi kenenkään muiden odotuksia.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 18:47:01

Niinpä, muiden odotuksia jos lähtee täyttämään niin metsään menee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:50:57

"Käsi ylös joka ei ole äitinä kokenut yhtään noista asioista?"

Käsi on ylhäällä.

Lähettäjä: Vehnä 
Päivämäärä:   21.6.25 18:55:29

Ajattele se kuin hevosen omistaminen. Ulkopuolisesta tuntuu että aivan kamalaa, kuka siihen ryhtyy. Huolta ja murhetta on koko ajan. Rahaa palaa. Satula hiertää, kenkä tippuu, on ontumaa, ähkyä, tallinpitäjä on kamala, hevonen karkaa, vaikea lomailla kun ei saa liikuttavaa ja jos saa niin väärin se tekee. Pieni silmäys ja juttelu antaa todella raskaan kuvan hevosen omistajan arjesta. Mutta ei kellään olisi hevosia elleivät he saisi siitä niin paljon hyvääkin. Se ei ole niin näkyvää kuin murheet ja raskas arki mutta se on onnea.

Lapsi on sama juttu. Jos sen oikeasti haluaa niin siitä saa enemmän näkymätöntä hyvää kuin se kamaluus mitä ulospäin ei lapsia(hevosia) haluavat näkevät. Jos et missään nimessä halua niin sitten ei toki tehdä lasta/osteta hevosta. Silloin se on ärsyttävä riippakivi.

Itsellä on kolme. Koskaan ei ollut niin paljon aikaa treenata koiran kanssa ja laitella pihaa ja poneja kotona kun äitiyslomilla. Työelämään palattua aikaa on ollut paljon vähemmän. Toki on raskastakin mutta pikkulapsivaihe on lyhyt, erityisesti yhden kanssa. Ja jos olisi yleistä että kroppa jotenkin tuhoutuisi niin kai niitä äitejä olisi lähipiirissäkin. Ihan normaaliin elämään ja maatilahommiin palasin heti synnäriltä

Tsemppiä aloittajalle. Kuuntele sydäntäsi mitä itse haluat, ei sitä mitä muut haluavat sinun tekevän.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 18:55:38

Sokka: kirjoitit todella hyvin. Tuossa oli paljon niitä syitä, minkä vuoksi en itse haluaisi kokea esim. raskautta.

Nainen on silloin yleistä omaisuutta, kaikilta tulee neuvoja, ja terveydenhuollon näkökulmasta naisen tehtävä on vain olla kasvatusalusta vauvalle. Mitään väliä ei ole sillä, jos naisen koko keho menee pilalle ja pidätyskyky katoaa loppuiäksi, kun "tärkeintä on vauva". Jos ikinä olen raskaana, vaadin sektion.

Äiti ei muiden ihmisten silmissä ole mitään muuta kuin äiti. Eikä saakaan olla. Johan se tässäkin ketjussa näkyy! Kun yritin sanoa muista minulle tärkeistä asioista, joku kommentoi: "Parempi jättää lapsi tekemättä jos muut asiat ovat tärkeämpiä"
Eli mitään omia intohimoja ei saa enää olla, mitään muuta ei saa haluta elämässään tehdä. Kaikki pitää uhrata sen lapsen eteen.

Isiltä ei vaadita samaa. Jos voisin olla isä, minulla olisi varmaan jo vaikka kuinka monta lasta.

Joskus nuorempana jopa toivoin, etten olisi hetero, jotta voisin mennä naimisiin toisen naisen kanssa ja vaimoni voisi olla raskaana…

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.6.25 18:57:40

Olet ihan vinksahtanut – ei tuohon voi muuta sanoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 18:59:51

Ei missään nimessä kannata hankkia lapsia, jos joku yksittäinen nettikommenttikin "kato tässäkin ketjussa yksi viidestäkymmenestä kommentoi että unohda harrastukset" luetaan kuin piru raamatusta.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:02:01

"Ei missään nimessä kannata hankkia lapsia, jos joku yksittäinen nettikommenttikin "kato tässäkin ketjussa yksi viidestäkymmenestä kommentoi että unohda harrastukset" luetaan kuin piru raamatusta."

Kyllä sinä nyt olet se, joka lukee minun viestejäni kuin piru raamattua. Olet varmaan sama piste, joka on inissyt jokaisesta kommentistani tuolla ylempänä ketjussa.

Mene viettämään juhannusta sen ihanan perheesi kanssa ja anna meidän keskustelemaan kykenevien aikuisten (ja ylisviiva-reppanan) keskustella täällä, jookosta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 19:02:30

Tämän ketjun perusteella en suosittele aloittajalle lasten hankintaa. Kuten tuolla nimimerkki vii sanoi, ne kommentit joissa kerrotaan perhe-elämän olevan kivaa ohitetaan näissä vela-ketjuissa, ja aloittajakin huomasi sen yhden, siis yhden kommentin jossa joku käski "unohtaa muut asiat" ja käyttää sitä pönkittääkseen mielipidettään.

Kyllä maailmassa lapsia riittää, ei niitä väkisin tarvitse alkaa tehdä ellei halua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:05:54

”Äiti ei muiden ihmisten silmissä ole mitään muuta kuin äiti. Eikä saakaan olla. Johan se tässäkin ketjussa näkyy! Kun yritin sanoa muista minulle tärkeistä asioista, joku kommentoi: "Parempi jättää lapsi tekemättä jos muut asiat ovat tärkeämpiä"
Eli mitään omia intohimoja ei saa enää olla, mitään muuta ei saa haluta elämässään tehdä. Kaikki pitää uhrata sen lapsen eteen.”

Totta ihmeessä sen lapsen on oltava vanhemmilleen tärkein asia, jos ei ole, sitä lasta ei tehdä! Ihan sen lapsen parhaaksi. Se ei tarkoita ettei muuta elämää saa olla. Jestas… kommenteistasi kyllä voi päätellä, että lasta et halua ja olisi väärin lasta kohtaan, että sen teet vaikket halua.

Lähettäjä: Kt 
Päivämäärä:   21.6.25 19:06:56

Minäkään en halunnut synnyttää, enkä olla raskaana. Vetäsin kuitenkin sen setin neljästi läpi ja lisääkin haluaisin.
Pikkulapset ovat ihania, meillä syksystä enää yksi alle kouluikäinen, pikkulapsiaikaa tulee vielä ikävä, saispa vielä iltatähden.
Kouluikäiset ovat upeita, meillä niin hyviä keskusteluja ja yhdessä kiva harrastaa ja pelailla lautapelejä. Mukava seurata miten lapset oppivat jatkuvasti uutta ja kehittyvät.
Huonona päivänä ovat rasittavia, mutta hyvät päivät peittävät ne alleen. Jos saisin päättää olisin ikuisesti kotiäiti pienten lasten kanssa kotona. ( Ei hätää töissä kuitenkin olen)

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   21.6.25 19:07:27

Yli kolmikymppisenä sinkkuna pohtinut samoja kuin aloittaja. Tosin sinkkuna ei lapsiasia ole ajankohtainen, eikä elämäntilanne salli itsellistä äitiyttä, joten olen ajatellut lapsiasian olevan sellainen joka joko tapahtuu tai ei tapahdu. En aio tehdä siitä juttua, joka pitää tehdä vaikka väkisin.

Mutta jos kuvittelen että yksi lapsi minulle tulisi, eläisin kyllä edelleen myös itseäni varten. Koska lapset oppivat usein kaiken kotoaan, joten haluaisin että lapsikin oppisi elämään itseään varten, eikä muita. En kuitenkaan tarkoita mitä narsistista käyttäytymistä, kyllä muutkin tulee huomioida ja auttaa tarvittaessa. Muttei kuitenkaan tule elää vain ja ainoastaan muita varten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.6.25 19:07:51

Itsellistä äitiyttä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:08:52

"Sokka: kirjoitit todella hyvin. Tuossa oli paljon niitä syitä, minkä vuoksi en itse haluaisi kokea esim. raskautta.

Nainen on silloin yleistä omaisuutta, kaikilta tulee neuvoja, ja terveydenhuollon näkökulmasta naisen tehtävä on vain olla kasvatusalusta vauvalle. Mitään väliä ei ole sillä, jos naisen koko keho menee pilalle ja pidätyskyky katoaa loppuiäksi, kun "tärkeintä on vauva". Jos ikinä olen raskaana, vaadin sektion."

Huomioithan sen että tässä te kaksi lapsetonta nyt komppaatte toisianne ja ruokitte toistenne pelkoja kun kuvittelette tietävänne?

Lähettäjä: quu 
Päivämäärä:   21.6.25 19:11:57

Itse pohdin vähän samaa kuin aloittaja, mutta en ehkä pelännyt noin kovin enkä ollut noin negalla asenteella liikkeellä. Päädyin saamaan lapsen ja jälkikäteen päätös oli oikea, lapsi on huipputyyppi ja tykkään perhe-elämästä. En tosiaan kokenut mitään kamaluuksia esim. neuvolassa, äiti ja äidin terveys ja fiilikset otetaan tosi hyvin huomioon, samoin synnytyksessä ja siitä palautumisessa. Myös neuvolassa tsekataan tietty vauva mutta kysellään myös perhe-elämästä, jaksamisesta jne.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:13:51

Sinulla menee nyt piste tämä keskustelu aivan liikaa tunteisiin ja koet tarvetta repiä jokaisen kommenttini riekaleiksi. Jos sinulla on niin ihana perhe ja ihanat lapset ja ihana elämä, miksi olet täällä? Mene pois ja anna meidän muiden jutella.

Kt: tuo kuulostaa tosi hyvältä ja siltä, että olet aidosti onnellinen. Juuri tällaisia viestejä toivoin, kun aloitin tämän keskustelun!

"Mutta jos kuvittelen että yksi lapsi minulle tulisi, eläisin kyllä edelleen myös itseäni varten. Koska lapset oppivat usein kaiken kotoaan, joten haluaisin että lapsikin oppisi elämään itseään varten, eikä muita. En kuitenkaan tarkoita mitä narsistista käyttäytymistä, kyllä muutkin tulee huomioida ja auttaa tarvittaessa. Muttei kuitenkaan tule elää vain ja ainoastaan muita varten."

Tässä on hyvä pointti! Ehdottomasti pitää voida elää myös itseään varten. Juuri siksi vain yksi lapsi voisikin olla hyvä ratkaisu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:18:35

"Se koko konsepti. Raskaana sinua kohdellaan kuin petrimaljaa, yhteiskunta vahtii ja marttarinki valvoo. Synnytyksessäkin olet vain statisti, jonka mielipiteellä tai edes terveydellä ei ole mitään väliä.
Sen jälkeen oletkin vain äiti, et muuta. Kaikkea tekemisiäsi paheksutaan, mitään omaa ei saa olla tai olet itsekäs. Jos mies lähtee niin ymmärtäähän sen, menit pilalle synnytyksessä ja olet rupsahtanut. Jos vaadit elarit niin olet ahne ja katkera noita "

Tämä konsepti on vain niin ajattelevien päässä. Ei muiden.

" Käsi ylös joka ei ole äitinä kokenut yhtään noista asioista "

Käsi ylhäällä.

Aloittaja vääntää jokaisen äidin kommentin itseään vastaan, kun ei halua kuulla eikä ymmärtää että se mitä ulkopuolisena kokee, ei ole samaa mitä itse kokee siinä tilanteessa.
Minun silmissä veneen omistaminen on turhinta ikinä, mutta veneharrastajille se on päinvastoin. Sinun silmissä lapsiperhe-elämä kahvipöydästä ulkopuolisena katsottuna on kamalaa, perheen vanhemmille se on elämää.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:19:10

quu: kiva kuulla että on mennyt hyvin ja olet saanut neuvolasta tukea! Minulla on negatiiviseen asenteeseen osittain syynä pelko ja osittain se, että täälläkin jouduin aikamoisen hyökkäyksen kohteeksi. Kommentoin tässä ketjussa kärkkäämmin kuin ehkä oikeasti asioista ajattelenkaan, koska sain aika vähän kommentteja oikeaan ja alkuperäiseen kysymykseeni (johon esimerkiksi sinä kyllä vastasit fiksusti), mutta sen sijaan enemmän riepottelua ja tuntemattomien arvioita siitä, olenko kykenevä vanhemmaksi vai en.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:19:50

”Sinulla menee nyt piste tämä keskustelu aivan liikaa tunteisiin ja koet tarvetta repiä jokaisen kommenttini riekaleiksi. Jos sinulla on niin ihana perhe ja ihanat lapset ja ihana elämä, miksi olet täällä? Mene pois ja anna meidän muiden jutella.”

Kysyt miten tehdä päätös ja vastaukset ei kelpaa. Tee päätös sitten ihan itse. Kuitenkin teet kaiken aikaa selväksi, että et halua lasta jos on sellainen ja tämmöinen ja tuhoaa kropan. Jos saat kaiken täydellisenä, niin voit harkita. Ei et todellakaan ole valmis vanhemmaksi. Jos mielipiteeni ei kelpaa niin mitäs kyselet netissä?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:21:08

Mene piste jo pois. Olet sanottavasi sanonut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:22:31

Älä kysele netissä jos haluat vain yhdenmielisiä vastauksia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:23:14

”Mene piste jo pois. Olet sanottavasi sanonut.”

Et sinä päätä kuka tänne saa kirjoittaa.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 19:23:19

Ei tässä mitään pelkoja kompata, kun kysyttiin kokemuksia niin annettiin kokemuksia. Noin minä asian ja yhteiskunnan asenteet koen. Näitä ei tietenkään saisi kertoa, kun jo nimitellään mielenterveysongelmaiseksi :-D

Lapset ja niiden mukanaan tuomat yhteiskunnan kahleet, ajalliset haasteet, synnytyskomplikaatioiden riskit ynnä muut negatiiviset jutut on mulle deal braker.

Miksei tätä saisi sanoa, kun kokemuksia kysytään?

Yksikin perheenäiti joka kerta sanoi heillä kyläilyn olevan parasta ehkäisyvalistusta. Enää ei tietty tätä vitsiä käytä, kun hedelmällinen aika on mun kohdalta ohi, mutta olihan hän oikeassa.

Jännä miten äidit on takajaloillaan, kun oikeasti nuo asiat on äitien itsensä ulostuomia epäkohtia. Toki toivoisin että asiat olisivat toisin, mutta tätä se monille on. Tietty osa ei tällaisia asioita huomaa ja kokee äidinroolin täysin riittäväksi itselleen, osalle se on ahdas ja kahlitseva. Jopa alistava.
Miksi äidit haluaa pitää yllä status quon, vaikka monet siitä kärsii?

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   21.6.25 19:24:46

Voi jestas että tää yksi jankkaajapiste osaa olla riivinrauta. Ei ole kyse enää aloittajan kysymyksiin vastaamisesta tai edes erimielisyydestä, vaan tuollainen nälviminen on pelkkää pahantahtoista kiukuttelua.

Ei se lapsiperhe-elämä taidakaan olla niin ihanaa, kun tarvitsee hyökätä tuntemattoman kimppuun juhannuspäivänä netissä? :)

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   21.6.25 19:26:10

Onko kaikki pisteet samoja henkilöitä?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:26:52

"Jännä miten äidit on takajaloillaan, kun oikeasti nuo asiat on äitien itsensä ulostuomia epäkohtia."

Tämä! Kiitos taas Sokka fiksusta kommentista.

Emmehän me lapsettomat ehkä tietäisi näistä asioista mitään, jos rohkeat äidit eivät olisi asettuneet äitimyyttiä vastaan ja puhuneet häiritsevistä asioista suoraan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:26:56

”Onko kaikki pisteet samoja henkilöitä?”

Ei.

Lähettäjä: quu 
Päivämäärä:   21.6.25 19:28:31

Tsemppiä aloittaja päätöksentekoon, tämä palsta vaatii kyllä paksua nahkaa ja osa on vastannut sulle tosi ilkeästi. Pelkoja ja ennakkoluuloja ei hälvennetä lyttäämällä toista, päinvastoin.

Nimimerkki Sokan lista äitiyden huonoista puolista oli karua luettavaa, ja varmasti ilmiöitä on olemassa ja niitä julkisesti pohditaan. Toisaalta äitiydestä ja perhe-elämästä kerrotaan julkisesti myös paljon positiivista, eikö Sokka ole huomannut mitään sellaista?

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   21.6.25 19:29:59

”Sitten, kun sinua ei kaiken aikaa huoleta kuinka kamalaa se elämä voi olla lapsen kanssa, olet valmis vanhemmaksi. Tällähetkellä et ole valmis lapseen"

Tässä hyvin sanottu lyhyesti monelle asiaa epäröiville.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.6.25 19:31:20

^ Ihminen keskittyy yleensä poimimaan tietovirrasta sen informaation, joka on itselle kiinnostavaa. Sokka löytää äitiyden huonot puolet, toinen löytää positiiviset ja kolmas selaa niistä kaikista ohi ja etsii vain politiikkaa ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:32:54

"Toisaalta äitiydestä ja perhe-elämästä kerrotaan julkisesti myös paljon positiivista, eikö Sokka ole huomannut mitään sellaista?"

Tämä on jännä, miten monilta lapsia pohtivalta "velalta" nämä jutut jää välistä. Hyvä suodatin lukemiselle heillä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   21.6.25 19:35:25

quu: Kiitos, viestisi aidosti piristi tämän myrskyn keskellä.

Ketju lähti aivan eri urille kuin oli tarkoitus. Kaipasin kommentteja ihmisiltä, joille tämä sama pohdinta on tuttua, mutta sen sijaan nyt on piesty, vähätelty ja nujerrettu olo. Tosi hienosti osa näistä perheellisistä(?) kommentoijista käyttää juhannuksena, ei voi muuta sanoa.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 19:40:08

Olen huomannut myös positiivisia kommentteja.

Itseä ei elähdytä ajatus suuresta rakkaudesta, se ei ole mulle niin hieno juttu että voittaisi nuo negatiiviset puolet.
Olen opettanut lapsia, siitä saa tietynlaista tyydytystä toisen kehitystä seuratessa. Sen voin tehdä olematta äiti 24/7.
Yksinäisyys ei myöskään ole mulle pelottava asia, eikä lapsia pitäisi koskaan hankkia kainalosauvaksi omaan tarpeeseen.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   21.6.25 19:41:04

Todella harva henkisesti normaali ihminen katuu lapsiaan. On biologinen asia rakastaa heitä, ja se tekee asiasta erityistä. Samalla se tekee elämästä merkittävää.

Eikä pikkulapsiaika ole kamalaa. Vauva tarvitsee paljon, mutta normaali ihminen on valmis antamaan sen kaikkensa.

Jos sinulla on mies, älä ihmettele. Vanhemmaksi tuleminen on isoin ja paras elämänmuutos.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   21.6.25 19:44:07

Hirveitä kommentteja osa täällä. Tsemppiä aloittaja. Tee päätös itsesi ja lähipiirisi kanssa, älä välitä näistä kamalista viesteistä. Ne kertovat enemmän kirjoittajistaan kuin sinusta.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   21.6.25 19:51:03

Onhan täälläkin moni kirjoittanut katuvansa sitä, kun teki lapsen koska mies halusi. Sitä ei sitten kukaan tiedä mitkä ovat aloittajan fiilikset lapsen saannin jälkeen, joko aloittaja kuuluu henkisesti normaaleihin ja on onnellinen, kun päätti tehdä lapsen tai sitten hän katuu. Kokeilemalla selviää, mutta lapsi vaan ei ole mikään kokeilu väline. Se tehdään jos se oikeasti halutaan. Aloittajalle sitten ajan kanssa on selvää haluaako vai ei, mutta toisen mieliksi lasta ei tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 19:51:46

"Sinulla menee nyt piste tämä keskustelu aivan liikaa tunteisiin ja koet tarvetta repiä jokaisen kommenttini riekaleiksi. Jos sinulla on niin ihana perhe ja ihanat lapset ja ihana elämä, miksi olet täällä? Mene pois ja anna meidän muiden jutella."

Eli tähän keskusteluun ei sinusta saisi tuoda hyviä kokemuksia äitiydestä ja lapsellisten elämästä koska te lapsettomat haluatte jakaa keskenänne "rohkeiden äitien" kuulopuhekokemuksia ainoana oikeana totuutena?

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 19:51:50

Mä: yksinkertaistaa asioita todella paljon, syyllistävää puhetta ”normaaliudesta” ja ”biologiasta”. On ihan biologiaa myös hormonien heittää niin että synnytyksen jälkeen tulee hyvin pitkä ja vaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Se ei johdu mistään muusta kuin niistä hormoneista, ei ihmisen ”epänormaaliudesta” tai muustakaan ihmisen itsensä tekemisestä.

Jos sinulla on mennyt kaikki hyvin niin se on tuuria, ei mitään oman tekemisen ansiota tai syy olla ylimielinen muita kohtaan.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   21.6.25 19:58:53

Sokka jos sinulla ei ole lapsia, et voi tajuta. Et todellakaan voi tajuta.

Lapsen haluaminen ei välttämättä vaikuta rakkauden määrään. Vahinkolapsi voi olla maailman rakastetuin, halutuimman lapsen äiti voi hukuttaa. Mutta aloittajan lapsella on isäkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 20:01:05

Minusta aloittajan kommentit on hirveitä jos taustalla kuitenkin harkitsee lasta, vaikkei halua olla raskaana, synnyttää, ei pikkulasta, mutta kouluikäisestä vasta olisi kiva.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 20:02:08

Lasten saaminen ja heidän kanssaan eläminen on maraton, johon ei voi täysin valmistautua. Lapset kannattaa tehdä sellaisen tyypin kanssa josta pitää, sillä lapset saattavat tulla hänen näköisikseen ja kaltaisikseen. Lapsi saattaa muistuttaa anoppia tai kälyä. Lapset kasvattavat enemmän vanhempia kuin vanhemmat lasta.

Lähettäjä: Sokka 
Päivämäärä:   21.6.25 20:18:17

En ole sanonut että lapsen haluaminen vaikuttaisi rakkauden määrään. Olen ymmärtänyt että mitä vahvempi vauvakuume, sen todennäköisempää on raskaudenjälkeinen masennus. Hormonit on molempiin osallisia.

Isän varaan ei kuitenkaan voi laskea mitään, kuten tältäkin palstalta voi monesti lukea. Naisen on vastuu kannettava. Yhteiskunta vapauttaa isän vastuusta, äitiä ei koskaan.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   21.6.25 20:20:22

Minulla on kaksi lasta, toimen sektiolla ja toimen luonnollisesti ja minulle kyllä jäi luonnollisesta synnytyksestä huomattavasti vähemmän haittavaikutuksia. Ja jos pitäisi valita uudelleen niin synnyttäisin ehdottomasti alakautta.

Joku tuolla hyvin vertasi hevosten omistamista ja sitä millaiselta se vaikuttaa ulkopuolisen korvaan, lasten saamiseen. Minusta tosi osuva vertaus. Ihmiset tykkää valittaa ja etenkin Suomessa ei kuulu kulttuuriin puhua niistä asioista mitkä menee hyvin vaan vaikeuksia oikein liioitellaan. Totuus on se että sekä lapsiperhearjessa että lapsettoman arjessa on sekä hyviä hetkiä että huonoja hetkiä.

Minä en ikinä ole tykännyt muiden lapsista. En osaa olla heidän kanssaan, en tiedä mitä sanoa, on tylsää, en tykkää leikkiä ja ylipäätään homma ei toimi. Oman lapsen kanssa tämä ei ole ongelma koska ollaan niin paljon yhdessä. Oman lapsen kanssa keskustelu sujuu tosi hyvin ja meillä on paljon puhuttavaa. Vähän sama kun hyvälle ystävälle on helpompi puhua kuin ventovieraalle. Samoin omanlapsen kanssa kehittyy ne omat tavat tehdä asioita (me leikitään tosi vähän yhdessä mutta tehdään paljon muovailuvahasta, piirretään, luetaan ja ulkoillaan). Se oman lapsen kanssa oleminen on täysin eri juttu kuin vieraiden lasten kanssa.

Minusta jos lapsia hankkii, kannattaa heti sopeutua siihen että elämä on erilaista. Ei välttämättä parempaa tai huonompaa mutta erilaista. Jos liikaa yrittää roikkua siinä ajatuksessa että haluaa elämän olevan niin kuin ennen lapsia, ei ole ihmekään jos tuntuu että on menettänyt kaiken elämästä. Ennen lapsia minä luin paljon, vietin tosi paljon aikaa tallilla ja kävin salilla. Lasten tultua talliaika vähentyi (ei kadonnut mutta osa tallilla käymisestä on lapsen kanssa eli hyvin erilaista olemista kuin aiemmin), salilla en käy enää lainkaan ja kirjoja luen huomattavasti vähemmän. Sen sijaan elämään tuli paljon enemmän luontoretkiä, lapsen kanssa vaihtelevaa liikuntaa ja ruoanlaittoa (inhosin aina ruoanlaittoa ja olin siinä huono. Halusin kuitenkin lapselle kotitekoista ruokaa joten pakko oli vaan tehdä. Jossain vaiheessa sitä rupesi kiinnostumaan reseptien muuntelusta ja omien kokeilujen tekemisestä ja innostus kasvoi kun sai aikaan sapuskaa jota muutkin kehuu. Nykyään tykkään ruoan laittamisesta paljon). Eli paljon on jäänyt pois mitä tein ennen lapsia mutta tilalle on tullut muita juttuja joista nautin ja voin tehdä lapsen kanssa. Vastaavasti me käydään leikkipuistossa tosi harvoin koska minusta se on tylsää, vaikka monet kaverit sitä lastensa kanssa harrastaakin. Eli pitää myös itse valita millaiseksi sen oman lapsiperhearjen rakentaa.

Minullakin loppuviimeksi kysymys oli siitä että mitä uskoin katuvani enemmän - lapsettomuutta vai lapsia ja totesin että lapsettomuutta. Ei ikinä ollut isoa intoa lapsiin sinällään. Minulla kyllä meni oikein, vaikka vaikeuksia on niin nautin ehdottomasti enemmän kuin en. Meidän parisuhdekin on parempi nyt kuin mitä se oli ennen lapsia tai olisi todennäköisesti koskaan ollut ilman lapsia. Lapsi paljasti kaikki meidän suhteen ongelmat ja lapsen takia pysyttiin yhdessä ja työstettiin niitästä läpi. Ilman lapsia oltaisiin todennäköisesti vaan todettu että helpompi etsiä joku toinen. Paljon työtä se on vaatinut mutta nyt on parisuhde jossa on tosi hyvä olla.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   21.6.25 20:27:31

Ja loppujen lopuksi kukaan ei voi taata mitään, on vaan pakko ottaa riski ja sitten tehdä parhaansa sillä mitä itsellä on. Onko se riski sen arvoinen että voisi saada jotain uutta erityistä elämäänsä, se riippuu yksilöstä. Valitettavasti tässä asiassa ei oikein ole mahdollista vähitellen mennä syvemmälle vaan joutuu samantien hyppäämään altaan syvään päätyyn

Lähettäjä: Juup 
Päivämäärä:   21.6.25 20:37:26

Mä olin aina varma etten koskaan halua lapsia. Sitten jossain vaiheessa aloin miettimään haluaisiko kuitenkin. Jätin lapsen kuitenkin tekemättä. En ole vielä sitä katunut ja olen kohta 60 v.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   21.6.25 20:37:45

Kaikki toitottivat että kun oman lapsen saa syliin niin maailma muuttuu ja oma lapsi on heti oma.

Voitte kivittää, höykkyyttää ja naulita. Minulla näin ei käynyt. Ahdistuin ja masennuin entisestään, olen todennäköisesti tunne ongelmallinen mutta minun lapsi meni adoptioon koska tunsin etten kykene häntä hoitamaan, enkä tunne häntä kohtaan mitään. Älkää kysykö miksi sitten olin raskaana ja synnytin. En myöskään ole narkki tai alkoholisti, olen työssäkäyvä hyvä palkkainen nainen, kerron siksi koska yleensä leimataan että olen alkoholisti tai en muuten voinut pitää huolta lapsestani ja sosiaaliviranomaiset veivät lapseni alkoholismin tms takia. Olen iloinen siitä että lapsi sai paremman kodin. Minusta ei äidiksi ollut vaikka yritin. :(

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   21.6.25 20:39:13

Asia ei kaduta mieltäni. Jos olisin tiennyt aiemmin niin olisin jättänyt lapset tekemättä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.6.25 20:41:21

Älä soimaa itseäsi, "Eiomalla", teit varmasti parhaan päätöksen vaikeassa tilanteessa. Jos sinulla oli valmiiksi jo ahdistusta ja masennusta ja koit ettet kykene vauvaa hoitamaan niin teit juuri oikean ratkaisun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 20:41:27

Eiomalla, minusta on hienoa että tunnistit itsestäsi asioita ja myönsit lapsen parhaaksi adoption.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.6.25 20:42:40

"Kyllä sä saat olla se yksineläjäkin parinkymmenen vuoden päästä vaikka tekisit lapsen."

Tämä ei kyllä sinällään pidä paikkaansa. Lapsista on huoli vielä senkin jälkeen, kun ovat muuttaneet pois ja parhaimmillaan tai pahimmillaan ravaavat kylässä kuitenkin lähes päivittäin.

Lähettäjä: Ipa 
Päivämäärä:   21.6.25 20:46:52

Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta. Molemmat vielä alle koulu-ikäisiä. Emme kumpikaan kokeneet vauvakuumetta. Kumpikin vaan oli aina ajatellut että lapset ja perheen perustaminen on yksi osa elämää. Meillä ei ollut syytä odottaa selvää vauvakuumetta, kun oli vakityöt, oma talo ja juoksut juostu. Koin raskauden ja synnytyksen todella luonnollisina asioina, osana naiseutta. En osannut ajatella asiaa tuollaisesta näkökulmasta, että olisin vain ollut joku esine tai että minua olisi jotenkin potkittu päähän. Allekirjoitan sen, että toisten lapset ovat eri asia kun omat. Mutta ne omatkin kyllä tässä vaiheessa imevät mehut ja voimat! Ollaan miehen kanssa väsyneitä ja niin ovat ystäväperheemme jotka ovat samassa tilanteessa - pieniä lapsia talossa. Ollaan silti tosi onnellisia. Olen oppinut lasten myötä olemaan kiitollinen ja iloinen niin pienistä ja arkisista asioista. Olen alkanut fanittaa kaikkia juhlapyhiä uudestaan, joulu, vappu, pääsiäinen tuntuvat esimerkiksi ihan mahtavilta lasten kanssa vs. ilman lapsia. Mutta kyllä, hermoromahduksia tulee useita, ei tämä helppoa ole. Allekirjoitan senkin että osittain ”oma elämä”’on katkolla, mutta näen sen enemmän niin, että tämä on minun omaa elämääni nyt. Vaikka useasti meinaan repiä hiukset päästäni lasteni kanssa, he silti ovat koko maailmani ja aivan mahtavia tyyppejä. Ollaan hiottu arki ja rutiinit sellaisiksi että kaikki rullaa mahdollisimman hyvin. Olen myös huomannut, että esikoisen lähestyessä kouluikää alkaa asiat monella tapaa helpottua tosi paljon. Se on myös totta että kallista hommaa on lapsien kasvattaminen, mutta sekin on kuitenkin niin väliaikainen vaihe elämässä. Vuodet tuntuvat vilahtavan ohi ja vaikka tässä nyt vielä on vajaa 17 vuotta että nuorimmainenkin on 20v niin koen jo valmiiksi että lopulta tuo aika menee liian nopeasti. Jos ajattelee että saisi pääosin terveen elämän, esim 75 vuotta, niin se 20-23 vuotta tuosta on aika lyhyt vaihe.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.6.25 20:54:52

"Kaikki tuntemani vanhemmat valittavat väsymystä ja rahanmenoa ja sitä, että omaa elämää ei ole. En halua sellaista! Kuulostaa ihan kamalalta. Onko se oikeasti niin hirveää ja jos on, miksi ihmiset hankkivat jopa useamman lapsen?"

On sosiaalisesti hyväksyttyä valittaa. Ihan aiheesta riippumatta. Perhe-elämän ihanuuden hehkuttaminen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää, ja aina joku tahattomasti lapseton loukkaantuu, tai vela hermostuu kun "äidit puhuu vaan lapsistaan".

Mä en ole koskaan kokenut, että mun pitäisi olla "vain äiti". Ole töissä arvostetussa asemassa ja harrastan aktiivisesti. Kukaan ei ole paheksunut, tai ainakaan kehdannut sanoa sitä suoraan. Ei tosiaan ole tarvinnut "unohtaa kaikkea omaa". Parisuhdekin voi hyvin, mies on hyvä isä ja suhteeseen on tullut uusia ulottuvuuksia kun näkee sen.