Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:30:06

eikä edes kiinnostusta yrittää ylläpitää liikkuvuutta. Eläkkeelle jäännin jälkeen vähäinenkin liikunta on jäänyt, vaikka käytössä olisi kaikki maailman aika. Esimerkiksi toinen pyytää auttamaan sukan laittamisessa jalkaan!! En pysty ymmärtämään, miten periaatteessa terveet ihmiset päästävät itsensä ennenaikaisesti tällaiseen kuntoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:32:25

Periaatteessa terveet? Eli käytännössä sairaat?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:33:47

En tiedä, miten terve ihminen valitsisi tuollaista elämäntyyliä. Toisella ei mitään terveysongelmia, toisella elintyylistä johtuva 2. tyypin diabetes.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   21.6.25 12:35:02

Mitä vanhempasi itse sanovat, kun kysyt tästä?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:35:28

nomadi: eivät mitään, venkoilevat.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:36:20

Ja tietysti syyllistävät siitä, jos en viitsi auttaa. Mielestäni on karhunpalvelus laittaa sukka jalkaan ihmiselle, joka voisi edes sen verran kerran päivässä venytellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:44:25

Tuohon on apuvälineitä. Mut totta, pitäisi liikkua, muuten käy huonosti , kohta ei pääse sängystä ylös.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:47:02

Ja etenkään isäni ei suin surmin minnekään palvelukotiin muuttaisi tai ottaisi vierailta apua. Jos äitini kuolisi, ilman sukkiako eläisi sitten?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:51:43

Huh olin juuri aloittamassa aihetta samasta aiheesta. Saako ihmistä mitenkään kiinnostumaan omasta toimintakyvystään?

Oma äitini on alle 60v ja tosiaan on työn ja tuskan takana, että saa itselleen sukat jalkaan. Harmittelee kun ei enää pääse mukaani minnekään, mutta en jaksa raahata häntä mukana kun 500m kävely on liikaa ja rappuset liian hankalia.

Haluaisi lähteä yhdessä ulkomaille, itse en jaksa raahata häntä siellä mukanani ja toimia avustajana.

Tuntuu menevän niin, että mitä hankalampaa on niin sitä vähemmän tekee. Tuo sukkien pukeminen on loistava esimerkki. Kun siitä alkoi tulla hankalaa niin sen sijaan, että huolehtisi liikkuvuudestaan niin alkoi vältellä liikkumista vielä enemmän.

Huoh….

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 12:52:28

Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta todella moni suomalainen edesauttaa vanhuuspäivien kurjuutta omilla huonoilla elämäntavoillaan. Kuinka hyvät ja terveet eläkepäivät voivat olla luvassa, jos ylipainoa on +20 kiloa, liikkuminen tapahtuu sohvan ja jääkaapin tai korkeintaan ulko-oven ja auton välillä ja mahdollisesti alkokin maistuu - jos ei ihan ongelmaksi asti, niin riittävästi kuitenkin?

Joskus ihan harmittaa, että osa ihmisistä tekee kaikkensa oman hyvinvointinsa eteen - ja saattaa silti sairastua johonkin sellaiseen, mille ei voi mitään. Samalla terveydenhoitojärjestelmä on ihan tukossa näitä itse itsensä sairastuttaneita...

Enkä tarkoita, että pitäisi elää aina 100% jokaisen terveysohjeistuksen mukaan, mutta olisihan se ihan kiva, jos viitsisi edes jonkin verran yrittää.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 12:55:26

Ja lisään vielä, että todellakaan ei tarvitse passata muita, jos ei halua. Kaikkein vähiten sellaisia, jotka kärsivät itse aiheuttamastaan avuttomuudesta. Ehkä se herättelee vähän miettimään omia valintoja, jos joutuu kohtaamaan niiden seuraukset. Voihan siinä tulla mieleen, että olisihan se ihan kiva, jos pystyisi vaikka pukeutumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:05:41

Eiköhän kuitenkin se sukan laitto tunnu vaikealta tai kivuliaalta? Ei sillä että ratkaisu siihen olisi että toinen laittaa, siihen on olemassa jopa erikseen apuvälineitä, mutta tuskin se nyt puhdasta laiskuutta tai lapseksi heittäytymistä on.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:06:12

Piste, sama täällä. Kyllä sitä ulkomaan matkoista ja muista reissuista haaveillaan, mutta fakta on, ettei heistä siihen ole. Pitäisi harjoittaa kävelyä päivittäin, jos haluaisi pystyä tekemään matkalla asioita. Minua tietysti kinutaan mukaan - rooliksi jäisi tietysti olla avustaja ja kokemukseksi nähdä tutustua kohteeseen ehkä muutaman sadan metrin säteellä hotellista.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:09:58

Toinen piste (?), varmasti tuntuu vaikealta, jos ei taivu. Kipuja ei kuitenkaan valita. Maha on varmasti tiellä ja nivelten liikkuvuus ihan tekemättömyyden takia heikentynyt. Ratkaisuna olisi harjoitella sitä sukan laittamista tai vastaavaa harjoitetta ENEMMÄN, ei vähemmän. Vanhempikin vetristyy sen verran, jos panostaa asiaan. Ja mahan pienentäminen tietysti olisi hyvä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:14:21

*** samaa mieltä, harmittaa se, kuinka ei ymmärretä tai haluta uskoa oman toiminnan merkitystä elämänlaadun ylläpidossa. Totta kai kaikkia tulee auttaa ongelmineen, mutta ensisijaisesti elämäntavoista johtuviin ongelmiin auttaa elämäntapojen muuttaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:20:18

Itse 60+ ja todellakin, joka päivä tehtävä pienet liikkuvuusharjoitukset. Mulla erityisheikkous jalkaterät, mut krempat loppui kun päivittäin teen muutaman varpaillenousun ja ylipäätään liikuttelen jalkateriä joka suuntaan. If you dont use it you lose it.

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   21.6.25 13:23:34

Anoppi uskoi olevansa vakavasti sairas ja kävi sänkyyn makaamaan. Emme saaneet millään maaniteltua liikkeelle. Usea lääkäri totesi, että hän on ihan terve ja hän loukkaantui lääkäreillekin. Muutamassa kuukaudessa hän ei sitten enää jaksanutkaan mitään, ei edes kahvipöydässä istua. Hän sai 6 kk jälkeen makaamisesta keuhkoveritulpan. Kun hänelle selvisi, että liikunnalla voi ehkäistä veritulppia, hän alkoi taas yrittää kävellä. Mutta vanhalla ihmisellä kunnon palautuminen on vaikeaa, eikä enää liikkuvuus tahdo tulla takaisin, vaikka muuten on lääkärien mukaan ihan terve ikäisekseen.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   21.6.25 13:26:41

Ei sen iso vika tarvitse olla, kun se on päässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:52:43

Kyllä se sukkien laitto varmasti rupeaakin sattumaan jos toimintakyvystään ei pidä huolta ja on asenteella, että jos joku vähänkin sattuu niin lopetetaan liikkuminen kokonaan.

Meillä ainakin äidin osalta tilanne huononi vielä enemmän kun tuli korona ja sen myötä vakiintui etätyömahdollisuus. Eipä tarvitse moneen viikkoon poistua kotoa. Kotona ei tarvitse välittää onko ollut samat vaatteet päällä pari viikkoa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.6.25 16:19:15

Kuulostaa hurjalta että noin nuorena jo rapautuu. Asia aivan toinen jos on todettuja toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia, toki niidenkin kanssa moni pyrkii pitämään kunnosta huolta. Oma äiti on 85-vuotias, asuu hissittömässä kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Jos ei muuta keksi niin kävelee muutaman kerran portaita edes takas. Sekin jo auttaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 17:07:43

Erittäin harvaan terveydelliseen ongelmaan auttaa se, että heittäydytään avuttomiksi ja jäädään paikalleen. Melkein ongelman kuin ongelman kanssa suositellaan vähintään kohtuullista liikkumista, eivätkä suoranaiset kivutkaan ole este tehdä asioita. Tämä olisi erityisen tärkeää ymmärtää, jos ikää on vielä alle 70 vuotta. Jos olet +90-vuotias ja ollut jo useamman vuoden käytännössä vuodepotilas, ei siinä omia elämäntapoja pysty enää ihan kauheasti muokkaamaan. Alle 70-vuotiaalla, jolla ei ole sentyyppisiä sairauksia, jotka konkreettisesti estäisivät liikkumisen, on vielä mahdollisuus paljonkin vaikuttaa siihen, miltä oma loppuelämä näyttää. Valintoja, valintoja.

Itse olen kärsinyt pahoista selkäkivuista. Siis niin pahoista, että välillä tuntuu, että hengityskin salpautuu. Ja arvatkaa, mitä olen tehnyt niiden kanssa? No liikkunut. Ja nyt puhutaan sentään ihan oikeista liikuntasuorituksista eikä pelkistä arjen askareista. Ja sillä en ole suinkaan pahentanut tilannetta vaan nimenomaan estänyt sitä pahenemasta ja pitänyt kivut kurissa. En viitsi edes ajatella, mikä tilanne olisi, jos olisin jäänyt paikoilleni voivottelemaan.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   21.6.25 17:42:04

Olen myös huomannut, että osa ihmisistä passivoituu varsinkin eläkkeelle jäätyään täysin. Vanhanakin voi aloittaa liikkumisen ja erityisesti lihaksiston harjoittaminen on erittäin suotavaa. Eräs fyssari sanoi kerran, että hän antaa kaikille ikääntyville ohjeeksi mennä kerran päivässä lattialle makuulle ja nousta sieltä ylös.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.6.25 18:02:45

Työkavereissa olen ihmetellyt tätä mielessäni. Olen yli 60v ja teen toimistohommia. Työmatka on pitkä, mutta onneksi on etäpäiviäkin, sillä minulla on useamman hevosen talli ja muita eläimiä. Ratsastan aika paljon ja hoidan hevoset sekä mitä nyt on pakollisia hommia tallin ja hevosten eteen. Yksikään työkaveri ei tee mitään tällaista vapaa-ajalla ja jos saavat tietää elämäntavastani, aloittavat hämmästelyn. Yksikin 50v rouva painaa varmaan 130 kg ja hän ei harrasta oikein mitään ja asuu kerrostalossa. Ihan muutama voi tuttavissa olla, jotka harrastavat golfia miehensä kanssa. Jos jotain vapaa-ajallaan tekevät, se on esim joku konsertti, keikka tai teatteri, mutta ei mitään päivittäistä puuhaa. Lomalla etelänmatka - yhtä passiivisia sielläkin. Ihan mukavia muuten, mutta aika kiukkuisia jostain jollekin, yleensä pomoille, joka päivä. Voisin kuvitella, että eläkkeellä tuokin em. rouva syö itsensä lopullisesti hengiltä.

Lähettäjä: pulmu 
Päivämäärä:   21.6.25 20:03:17

Yllättävän helposti ihmiset tyytyy siihen, että keski-iässä nyt vaan tulee lisäkiloja ja kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Puhutaan, kuinka suhtaudutaan itseen lempeästi eikä sitä nyt enää tarvitse nuoruuden mitoissa olla. Kannattaisi olla itselleen lempeä ja pitää itsestään hyvää huolta. Ylipaino ja liikkumattomuus aiheuttaa tai pahentaa monta vaivaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 20:25:14

olen 55 ja nivelrikkoa niin se sukkien laittaminen varsinkin aamuisin on tuskaa. pelkästään jalkeille kapeutuminen on hiton kivuliasta.
helpottaa kun liikkeelle pääsee mutta mutta...
en osaa edes kuvitella miten siihen pystyn kymmenen vuoden päästä. ehkä saan lääkkeet, mut onneksi apuvälineitä tähän hätään on.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   21.6.25 21:19:08

Miksi pisteellä ei ole jo lääkkeitä käytössä?

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   21.6.25 23:24:47

Mun mielestä ihminen on vastuussa itsestään. Jos laiskuuttaan ei tee mitään ja haluaa hankalan ja vaivalloisen loppuelämän niin sittenpähän kärsii.
Toki nämä itseaiheutetut vaivat kuormittavat kohtuuttomasti terveydenhoitoa ja sitä kautta veronmaksajia.

Itse olen 69v, ratsastan 3x vkossa, käyn pilateksessa, uimassa ja salilla kun ehdin. Pyöräilen myös. Olen notkea ja vahva, mutta kestävyyskonnossa on parantamisen varaa. Eikä yhtään tunnu että mitenkään erityisen paljon harrastaisin liikuntaa, tämä nyt menee siinä muun elämän sivussa. Kiloja on 7 liikaa siitä ihannepainosta, niistä pitäisi päästä eroon.

Lähettäjä: tota 
Päivämäärä:   22.6.25 00:59:03

Voisko se matka olla kuitenkin osallisuutta ja toimijuutta ja sitä kautta toimintakykyä vahvistava juttu? Vaikkei läheisesi halua matkalla tehdä samoja asioita ja samalla lailla kuin sinä, voi sitä silti matkustaa jos taloudellisesti on mahdollista. Joku voi matkastaan saada irti kaiken tarpeellisen vaikkei poistuisi hotellialuetta kauemmaksi.

Tuntuu, että sinä nyt esteenä olet. Miksi on vaikea hyväksyä toisen ihmisen omaa polkua terveyden/toimintakyvyn kanssa? Ethän ole vastuussa toisen ihmisen asioista ja toimista.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   22.6.25 01:32:28

"Miksi on vaikea hyväksyä toisen ihmisen omaa polkua terveyden/toimintakyvyn kanssa? Ethän ole vastuussa toisen ihmisen asioista ja toimista."

Jos ap on se, jonka niskaan kaikki vanhempien toimintakyvyttömyydestä johtuvat ongelmat ja niiden hoito kaatuvat, niin kyllä saa olla ärsyyntynyt. On itsekästä ja hullua päästää tahallisesti itsensä hoidettavaan kuntoon jo alle seitsemänkymppisenä, iässä jossa seuraavien sukupolvien odotetaan olevan vielä täydessä työkunnossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 01:55:50

Itse olen +60. Olen harrastellut urheilua melkein viisikymppiseksi. Sitten oli yli kymmenen vuotta väliä kun ei tullut harrasteltua liikuntaa pahemmin. Tänä keväänä heräsin, että pakko alkaa harrastamaan liikuntaa ja harjoittaa lihaskuntoa. 4-5 kertaa viikossa käyn kuntosalilla, kävelen päivittäin pari tuntia ja venyttelen päivittäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 01:56:55

Vaikka luulin, että esim. minulla on hyvä vatsalihakset, niin treenamisen aloittaminen paljasti sen harhaluuloksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 01:58:40

Viimeisin ostos on sellainen käsien puristuvoimaa harjoittava laite. Maksoi muuten Temussa 4,19 ja tismalleen sama laite suomalaisessa verkkokaupassa 24,90.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.6.25 02:07:07

Lääkärinä näkee kyllä päivittäin miten paljon elämäntavat vaikuttaa tuossa iässä. Elinikä on se mitä yleisesti mitataan mutta on aivan eri asia kuinka monta vuotta joutuu makaamaan autettavana vs. elää itsenäistä elämää. Joskus näkee 60+ vuotiaita samassa jamassa kuin satasta lähentelevät vanhukset. Näissä oli elämäntavat niin oleellisia vaikkei toki kaikki sairaudet/syövät lupia kysele.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 02:23:48

Itse huomasin vatsalihasten huonon kunnon kun sängystä ylösnouseminen oli vaikeutunut, toki ylipainoa reilusti, mutta ennen ei ongelmaa ollut. Vaihtoehdot oli nousutuki, tai alkaa treenaamaan vatsaa. Joka päivä teen vatsalihaliikkeitä ja on auttanut. Itse luulin, että olisi hyvät vatsalihakset kun pikkaisen vatsaa jännitti niin oli kivi kova, mutta luulin väärin. Teen myös syviä vatsalihasliikkeitä, ne usein ihmisillä unohtuu, on tärkeitä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 02:24:51

Mulla oli kyllä vatsalihakset tosi hyvässä kunnossa viisikymppiseksi, kun aika paljon treenailin, mutta eivätpä olleet enää. Olen siis +60 mies.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 07:51:33

Itse olen 67v ja olemme käyneet Lontoossa lapsen kanssa. Eihän se jaksanut kävellä vaan kinusi joka käänteessä matkaamaan jollakin pelillä ja heti ekan päivän jälkeen jouduin kävelemään yksin nähtävyyksillä kun ei se jaksanut.
Että ei kannata kukkona valittaa vanhuksista kun ei ne kaikki ole laiskimuksia jotka ei jaksa kävellä 20km päivässä.

Lähettäjä: Toinen ihmettelijä 
Päivämäärä:   22.6.25 08:22:33

LähettäjäK

Päivämäärä21.6.25 18:02:45

"Työkavereissa olen ihmetellyt tätä mielessäni. Olen yli 60v ja teen toimistohommia. Työmatka on pitkä, mutta onneksi on etäpäiviäkin, sillä minulla on useamman hevosen talli ja muita eläimiä. Ratsastan aika paljon ja hoidan hevoset sekä mitä nyt on pakollisia hommia tallin ja hevosten eteen. Yksikään työkaveri ei tee mitään tällaista vapaa-ajalla ja jos saavat tietää elämäntavastani, aloittavat hämmästelyn. Yksikin 50v rouva painaa varmaan 130 kg ja hän ei harrasta oikein mitään ja asuu kerrostalossa. Ihan muutama voi tuttavissa olla, jotka harrastavat golfia miehensä kanssa. Jos jotain vapaa-ajallaan tekevät, se on esim joku konsertti, keikka tai teatteri, mutta ei mitään päivittäistä puuhaa. Lomalla etelänmatka - yhtä passiivisia sielläkin. Ihan mukavia muuten, mutta aika kiukkuisia jostain jollekin, yleensä pomoille, joka päivä. Voisin kuvitella, että eläkkeellä tuokin em. rouva syö itsensä lopullisesti hengiltä."

Samaa olen myös minä monesti miettinyt. Liikkuminen ja itsestään huolehtiminen ei ole kaikille itsestään selvää eikä mielekästä. Helpompaa maata sohvalla ja laittaa tv päälle. Ja syödä huonosti. Painoa ja kremppoja kun on tarpeeksi niin sekään ei kannusta tekemään vaan passivoittaa entisestään. Se vaikuttaa myös todella paljon minkälaisen esimerkin liikkumiseen on nuorena saanut esim omilta vanhemmiltaan.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   22.6.25 08:49:02

Surullista. Onneksi omat vanhemmat 70 kieppeillä ovat kiinnostuneita omasta terveydestään, syövät terveellisesti, liikkuvat ja ovat normaalipainoisia. Eivät käytä alkoholia.

Mulla on 3-kymppinen kaveri, jolla on runsaasti ylipainoa. On huonommassa kunnossa kuin vanhempani. Se on jo aika pöyristyttävää.

Lähettäjä: Aa 
Päivämäärä:   22.6.25 08:51:23

Tätini alkaa lähestyä jo 80 vuotta, mutta ollut jo vuosikausia todella heikossa kunnossa. Vaatii avustamista vähän kaikkeen, vaikka oikeasti kyse on lähinnä olemattomasta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta. Mitään perussairauksia hänellä ei ole, mutta ostaa nykyään kaikki kodinhoitopalvelut pesusta lähtien, koska kuvittelee, ettei pysty enää mihinkään. Kodinhoitopalveluita ei hyvinvointialueelta saa, kriteerit ei täyty. Valittaa, että päivät on pitkiä, no tottakai kun ei itsenäisesti enää tee mitään eikä ole vuosikausiin mennyt ulos. Mitä väliä vaikka sitä pihaa kiertäisi koko päivän, yrittäisi nyt jotain! Joskus vein jotain jumppakuminauhoja, ei tehnyt koskaan mitään. Siinäpä sitten rapistuu, en minä sille voi mitään enkä ehdi koko ajan viihdyttämään. Oma isäni on samanikäinen ja tekee joka päivä pitkiäkin kävelylenkkejä ja huolehtii lihaskunnosta, ei todellakaan tarvii apua missään. Ainakin johonkin pisteeseen ihminen pystyy paljonkin vaikuttamaan omaan toimintakykynsä ja elämän mielekkyyteen ylipäätänsä, sairaudet on sitten asia erikseen.

Lähettäjä: N63 
Päivämäärä:   22.6.25 09:26:03

En ymmärrä, miten ihmiset päästävät itsensä toimintakyvyttömiksi plösöiksi. Elämäni olisi silkkaa kärsimystä.
Olen 63 ja nivelrikko varmaankin jokaisessa nivelessä, toinen lonkka on jo vaihdettu ja toinen melko kipeä ja liike erittäin rajoittunut. Pari hevosta, muut eläimet, talo maalla ja mökki työllistävät. Salilla käyn melkein joka päivä, enkä löllymässä, vaan teen isoilla painoilla ja mm vedän leukoja. Näkee kyllä vartalosta, löytyy mm sixpäkki, kunnon hauikset, leveä selkä, eikä ole tikkujalat eikä alleja. Kävelyillä käyn 8 - 10 km monta kertaa viikossa, joskus hyvin lääkittynä juoksenkin. Uin. Hiihdän. En päästä itseäni lihomaan, enkä liiku ”kivun sallimissa rajoissa”, mikä useimmille näyttää tarkoittavan liikkumattomuutta kun koskee. Koskeehan se, mutta huomattavasti vähemmän kun pysyy liikkeessä. Minua luullaan säännöllisesti jopa parikymmentä vuotta ikääni nuoremmaksi ja olen kyllä tyytyväinen peilikuvaani ja ennen kaikkea siihen, mihin kroppani pystyy. Tavoitteena pystyä asumaan täällä korvessa ja vielä korvemmassa mökilläni mahdollisimman pitkään, toivottavasti loppuun asti, hevosten ja muiden eläinten kanssa. Ja vetää ne 20 leukaa.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   22.6.25 09:41:19

Tismalleen sama asia, jota olen tuskaillut oman äitini kanssa!

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo ikäluokka ei ole ehkä oikein koskaan oppinut huolehtimaan omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan, on tehty töitä ja jos on harrastettu jotain, niin ehkä enemmän siksi, että se on hienoa (esim. tennis 80 -luvulla).

Äitini näki, kuinka hänen oma äitinsä passivoitui ja lihoi, kävi vain jääkaapilla ja vessassa. Nyt toistaa itse ihan samaa kaavaa. Joku lääkärikin oli ilmeisesti äidilleni huomauttanut vähäisestä liikunnasta, sillä äitini oli oikein suuttunut, että hänhän on aina liikkunut paljon (sitä ei nyt lasketa jos on parikymmentä vuotta sitten pyöräillyt työmatkat).

Omakin äitini haluaisi kovasti etelänmatkoille jne. Minusta toive ei ole ihan realistinen. Äiti ei jaksa kävellä edes yhtä loivaa ylämäkeä hengästymättä ja valittamatta kuinka astma vaivaa kun puut kukkivat (huono kunto ja ylipaino ne kyllä vaivaavat, mutta ei pysty olemaan rehellinen itselleen). Reissuissa haluaa maata vaan hotellihuoneessa katsomassa televisiota.

Käy kerran viikossa talvisin tuolijumpassa, joka on tosin tarkoitettu pyörätuolipotilaille, eikä äitini ole minkään sortin invalidi. Olisi aikaa harrastaa, vaikka joka päivä, mutta ei kuulemma halua tehdä "liikaa". On aina ollut sellainen, että jos vähänkin kipeytyy tekemisestä niin pitää sitä heti huonona merkkinä. Nyt ei halua mennä kesäpaikan jumppaan, kun pelkää että ei pääsisi ylös lattialta -no, pitäisiköhän sitä alkaa harjoitella. Aika tärkeä taito!

Äitini on todella onnistunut jotenkin kieltämään totuuden itseltään ja valehtelemaan asiat itselleen suotuisiksi. Esim. parinkymmnen kg:n ylipainon selittää itsellen, "että on ihan hyvä olla vähän ylimääräistä jos sairastuu" jne

Mutta eipä tässä voi väkisinkään aikuista ihmistä pakottaa, pitäisihän sen motivaation tulla sisältä päin. Ja mitä vaivalloisempaa, sitä vähemmän motivaatiota.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   22.6.25 10:14:35

Me olemme ystävieni kanssa (ollaan 50+) puhuneet exit-suunnitelmasta :D Tarkoittaa sitä, että eläkkeelle kun joskus päästään, laitetaan omat paperiasiat kuntoon, suunnitellaan sitä vanhuutta ja siitä selviämistä + liikuntaan panostetaan ihan kunnolla. Työ rajoittaa ihmisen elämää, mutta eläkkeellä pitäisi olla aikaa harrastaa. Ja tällä hetkellä liikutaan säännöllisesti ja yritetään pitää paino kurissa/laskea sitä.

Lähettäjä: Tökö 
Päivämäärä:   22.6.25 10:45:06

"Mulla on 3-kymppinen kaveri, jolla on runsaasti ylipainoa. On huonommassa kunnossa kuin vanhempani. Se on jo aika pöyristyttävää."

Odotamme kun nykypäivän ikäluokat rapautuvat huolella tähän huonon ruoan aikakauteen. Kaupassa 95% 'elintarvikkeista" ultraprossessoitua täyttä paskaa. Ihmisille myydään epäterveellistä sontaa mikä aiheuttaa hidasta kuolemaa. Ostetaan vain sitä mitä hyllyissä on käden ulottuvissa eikä sen kummemmin ajatella mitä se sisältää.

Lähettäjä: Sissi 
Päivämäärä:   22.6.25 10:54:51

Tämä on ikävä kyllä todellisuutta kotihoidossa. On x syy miksi on tullut asiakkaaksi (esim pelkkä lääkehoito) mutta sitten aletaan heittäytymään ettei pysty tähän eikä tähän ja kun kehoitetaan tekemään itse niin haukutaan hoitajat. Mutta kun kärjistetysti me ei tulla sinne palvelemaan herra/rouva Luukkosta vaan sitä kotona pärjäämistä pitäisi tukea eikä niin että istutaan nojatuolissa ja odotetaan että joku tulee laittamaan sukat jalkaan ja tekemistä aamupala.
Näitäkin on paljon ja kyllä hoitajat nopeasti osaavat erottaa että pystyykö joku johonkin vai ei. Ja osa tosiaan tarvitsee sen täyden aamun aamutoimissa mutta paljon on näitä jotka heittäytyvät etteivät muka mihinkään pysty.

Niitä pitkäaikaispaikkoja vähennetään koko ajan eli kotona täytyy pärjätä pidempää eli kannattaisi pitää siitä omasta kunnosta huolta.

Lähettäjä: gx 
Päivämäärä:   22.6.25 11:53:16

Sukan laittaminen jalkaan ei liity huonoon kuntoon vaan johonkin muuhun. Itselläni siihen on vaikuttanut reilusti nuorempana ja muuten hyväkuntoisena kaksikin vikaa: lonkan kuluman ja yläselän jumin aiheuttamat liikerajoitteet.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   22.6.25 12:03:41

Onpa lohduttava keskustelu, että ongelma onkin näin yleinen! Oma äiti myös vajaa 70 ja käyttäytyy monesti kuin olisi satavuotias. Ei jaksa/halua tehdä mitään ja on tosi passiivinen. Kauhea huoli ja yritys saada häntä liikkeelle, mutta eipä kukaan muu siihen voi motivoida, jos itse ei halua ole.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.6.25 12:49:25

Kuulostaa tutulta. Mitään sairauksia ei ole hoidettu ajoissa, nyt sitten rollaattorilla liikkuu kun nivelrikon takia polvileikkaukseenkin meni niin myöhään että kävelykyky lähes mennyt. Päivät istuu, aina joku tekosyy ettei voi ulkona kävellä tai tehdä jotain järkevää. Fysioterapeutti käy sentään nyt. Ja kotihoito. Välillä veti viinaakin ja kaatuili sitten sen seurauksena. Ilmeisesti lopetti kun kaatui ja makasi päivän pääsemättä ylös ja minä takavarikoin viinat. Itellä jo hermot menny tuohon touhuun.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.6.25 13:35:53

On tässä se hyvä puoli, että motivoi itseä. En missään nimessä halua olla tuossa kunnossa enkä tuollainen ihminen 20 v päästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 14:18:03

Lähettäjä: Hmm
Päivämäärä: 21.6.25 21:19:08

Miksi pisteellä ei ole jo lääkkeitä käytössä?

lääkärin mukaan kipu kuuluu elämään. lääkkeet ei ole ratkaisu. pitää vain liikkua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.6.25 21:06:05

Itse saan päivittäin viestejä aiheena on niin kipeä jaloista, ei pysty liikkumaan. Mikään, mitä ehdotetaan ei käy. Aina kun näemme , päällä on hirveä valitus ja vaikerrus. Mikään ei käy, ei kävelysauvat ei rollasttori ei yhtään mikään. Mikä hel tin oikeus on kaataa toisten päälle jatkuvaa valitusvirttä ja estää siten muita tekemästä asioita.

Aina kun olemme menossa johonkin tai teemme jotain, alkas välittömästi valitus aijajaijaiiijaii kun oon niiiin kipeä aijjaijjai.
Siis ihan käsittämätön homma. Ei tehdä koko elämä aikana mitään liikuntaa ja ainoa, mitä pystytään tekemään, on jatkuva rutkutus.
On annettu liikuntaohjeita, niille viitataasn vaan.kintaalla että ei tähän mikään auta. Sitten saan tällaisia viestejä, että tämä oli nyt tässä jne kuten nytkin, kun laitoin kuvia istutuksista, niin saan viestin, että tämä oli nyt tässä.

Tämä jalkarutkutus on jatkunut 20 vuotta ja jos ihminen ei kykene tekemään mitään asialle, niin sitten ikävä kyllä täytyy olla jalaton, mutta hiljaa, kukasn ei jaksa kuunnella jonkun jatkuvas rutkutusta naamä väärin päin kuin perseeseen ammuttu karhu.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   22.6.25 22:43:35

Huojentavaa kuulla, että muilla samaa… oma äitini on super-valittaja, ja liikunta ollut viimeiset 40 vuotta ihan liian vähäistä, ja kyllähän se nyt 75-vuotiaana näkyy. Ylipainoa ei ole, mutta kunto on huono. Ulkomaan matkoja on turha suunnitella, kun väsyy jo pidemmästä ostosreissustakin…

Yritän päästää valitukset toisesta korvasta sisään, toisesta ulos…

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.6.25 07:09:58

Mun isä lopetti kaiken liikunnan kun jäi eläkkeelle. Sitä ennen juoksi maratoneja, harrasti yleisurheilua, hiihti jne. Siirtyi penkkiurheilijaksi ja lopetti juoksemisen. Kävelee kyllä paljon.

Äidillä taas on kaikenlaisia kremppoja ollut aina. Käy vesijumpassa ja muissa jumpissa. Hoitaa pihaa ja taloyhtiön lumitöitä. On yli 70.

Sitten mun anoppi taas lopetti kuntosalilla käymisen ja pyörällä ajon kun jäi eläkkeelle. Kävelee kepin kanssa kauppaan ja talvisin pysyttelee kotona, kun pelkää kaatuvansa.

Appiukko on 85 ja pyöräilee paljon, poimii marjoja ja käy tanssimassa. Hyvin aktiivinen ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Matkustelee ulkomailla naisystävänsä kanssa paljon.

Kenelläkään ei ole käynyt kotihoitoa. Äitini kyllä tilaa vähän väliä itselleen ambulanssia, koska on aika huomionhakuinen draamailija. Ihannoi laihuutta ja kaatuilee öisin kun verenpaineet heittää, eikä ole muistanut syödä.

Jos vertaan heitä omiin isovanhempiini, jotka ovat kuolleet jo ajat sitten niin ovat heihin verrattuna todella hyvässä kunnossa.

Anoppi taas sairastui syöpään ja oli sitä ennen ylipainoinen. Laihtui ihan kamalaan kuntoon, että onneksi oli sitä ylipainoa mistä ottaa. Samoin isä ja appiukko on todella hoikkia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 21:16:37

"Vielä vuosi sitten Taisto Mokko, 85, istui pyörätuolissa – ”Ilman kuntosalia makaisin jo hautausmaalla”
Useat yli 70-vuotiaat eivät ole nuorempana harrastaneet kuntosaliharjoittelua, ja sen vuoksi kynnys lihaskuntoharjoitteluun voi nousta useilla korkeaksi."
https://yle.fi/a/74-20168687

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 06:43:14

Omat vanhemmat näitä supervalittajia ja se on todella vastenmielistä. 75v ja 74v ja olettavat, että omien lapsien pitäisi uhrata seuraavat 20 vuotta heidän "auttelemiseen" ja hyssyttelyyn. Vähän liioitellulta kuulostaa, kun oma arvioitu eläkeikä tällä hetkellä lähempänä seitsemääkymppiä.

Ovat ihan itse aiheuttaneet raihnaisuutensa olemalla passiivisia ja asenne näillä sankareilla on aina ollut se, että lapset on velvollisia maksamaan takaisin sen, että on lapsena huolehdittu huolehtimalla heistä vanhoina.

Mitään ei tee nämäkään, mitä suositellaan, mutta lääkärissä laukataan sadasta eri syystä ja puhelin laulaa ja valitetaan ja vingutaan ja kitistään ja syyllistetään siitä, ettei käydä auttamassa.
Sen vielä ymmärtäisi, että raihnaisuus on kauheaa, mutta tuota puistattavaa asenteellista pomottamista ja vinkumista pidän lähinnä mielenterveyden ongelmana. Ramppaavat ihan väärällä lääkärillä..

Lähettäjä: Lala 
Päivämäärä:   24.6.25 09:14:37

Kaverin kanssa juuri puhuttiin huonokuntoisista vanhemmistamme. Yllättäen hänen äitinsä oli tokaissut, että meinaa alkaa myös juosta (täytyyhän sen olla helppoa kun tämä tytärkin on juossut maratonin). Rouva itse on ylipainoinen, sydänvikainen, astmaatikko jolla nivelet sökönä.

Siis mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu: kertoo alkavansa juoksemaan, vaikka ei jaksa kunnolla edes kävellä? Vai valitsevatko tahallaan jonkun liikuntamuodon, jossa tulevat epäonnistumaan, että voivat uhriutua että se ei sopinut heille.

Onneksi tällä tyttärellä on terve itsetunto ja yrittää kannustaa äitiään liikkumaan ensin kevyemmin...