Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:30:06

eikä edes kiinnostusta yrittää ylläpitää liikkuvuutta. Eläkkeelle jäännin jälkeen vähäinenkin liikunta on jäänyt, vaikka käytössä olisi kaikki maailman aika. Esimerkiksi toinen pyytää auttamaan sukan laittamisessa jalkaan!! En pysty ymmärtämään, miten periaatteessa terveet ihmiset päästävät itsensä ennenaikaisesti tällaiseen kuntoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:32:25

Periaatteessa terveet? Eli käytännössä sairaat?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:33:47

En tiedä, miten terve ihminen valitsisi tuollaista elämäntyyliä. Toisella ei mitään terveysongelmia, toisella elintyylistä johtuva 2. tyypin diabetes.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   21.6.25 12:35:02

Mitä vanhempasi itse sanovat, kun kysyt tästä?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:35:28

nomadi: eivät mitään, venkoilevat.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:36:20

Ja tietysti syyllistävät siitä, jos en viitsi auttaa. Mielestäni on karhunpalvelus laittaa sukka jalkaan ihmiselle, joka voisi edes sen verran kerran päivässä venytellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:44:25

Tuohon on apuvälineitä. Mut totta, pitäisi liikkua, muuten käy huonosti , kohta ei pääse sängystä ylös.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 12:47:02

Ja etenkään isäni ei suin surmin minnekään palvelukotiin muuttaisi tai ottaisi vierailta apua. Jos äitini kuolisi, ilman sukkiako eläisi sitten?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 12:51:43

Huh olin juuri aloittamassa aihetta samasta aiheesta. Saako ihmistä mitenkään kiinnostumaan omasta toimintakyvystään?

Oma äitini on alle 60v ja tosiaan on työn ja tuskan takana, että saa itselleen sukat jalkaan. Harmittelee kun ei enää pääse mukaani minnekään, mutta en jaksa raahata häntä mukana kun 500m kävely on liikaa ja rappuset liian hankalia.

Haluaisi lähteä yhdessä ulkomaille, itse en jaksa raahata häntä siellä mukanani ja toimia avustajana.

Tuntuu menevän niin, että mitä hankalampaa on niin sitä vähemmän tekee. Tuo sukkien pukeminen on loistava esimerkki. Kun siitä alkoi tulla hankalaa niin sen sijaan, että huolehtisi liikkuvuudestaan niin alkoi vältellä liikkumista vielä enemmän.

Huoh….

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 12:52:28

Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta todella moni suomalainen edesauttaa vanhuuspäivien kurjuutta omilla huonoilla elämäntavoillaan. Kuinka hyvät ja terveet eläkepäivät voivat olla luvassa, jos ylipainoa on +20 kiloa, liikkuminen tapahtuu sohvan ja jääkaapin tai korkeintaan ulko-oven ja auton välillä ja mahdollisesti alkokin maistuu - jos ei ihan ongelmaksi asti, niin riittävästi kuitenkin?

Joskus ihan harmittaa, että osa ihmisistä tekee kaikkensa oman hyvinvointinsa eteen - ja saattaa silti sairastua johonkin sellaiseen, mille ei voi mitään. Samalla terveydenhoitojärjestelmä on ihan tukossa näitä itse itsensä sairastuttaneita...

Enkä tarkoita, että pitäisi elää aina 100% jokaisen terveysohjeistuksen mukaan, mutta olisihan se ihan kiva, jos viitsisi edes jonkin verran yrittää.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 12:55:26

Ja lisään vielä, että todellakaan ei tarvitse passata muita, jos ei halua. Kaikkein vähiten sellaisia, jotka kärsivät itse aiheuttamastaan avuttomuudesta. Ehkä se herättelee vähän miettimään omia valintoja, jos joutuu kohtaamaan niiden seuraukset. Voihan siinä tulla mieleen, että olisihan se ihan kiva, jos pystyisi vaikka pukeutumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:05:41

Eiköhän kuitenkin se sukan laitto tunnu vaikealta tai kivuliaalta? Ei sillä että ratkaisu siihen olisi että toinen laittaa, siihen on olemassa jopa erikseen apuvälineitä, mutta tuskin se nyt puhdasta laiskuutta tai lapseksi heittäytymistä on.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:06:12

Piste, sama täällä. Kyllä sitä ulkomaan matkoista ja muista reissuista haaveillaan, mutta fakta on, ettei heistä siihen ole. Pitäisi harjoittaa kävelyä päivittäin, jos haluaisi pystyä tekemään matkalla asioita. Minua tietysti kinutaan mukaan - rooliksi jäisi tietysti olla avustaja ja kokemukseksi nähdä tutustua kohteeseen ehkä muutaman sadan metrin säteellä hotellista.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:09:58

Toinen piste (?), varmasti tuntuu vaikealta, jos ei taivu. Kipuja ei kuitenkaan valita. Maha on varmasti tiellä ja nivelten liikkuvuus ihan tekemättömyyden takia heikentynyt. Ratkaisuna olisi harjoitella sitä sukan laittamista tai vastaavaa harjoitetta ENEMMÄN, ei vähemmän. Vanhempikin vetristyy sen verran, jos panostaa asiaan. Ja mahan pienentäminen tietysti olisi hyvä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 13:14:21

*** samaa mieltä, harmittaa se, kuinka ei ymmärretä tai haluta uskoa oman toiminnan merkitystä elämänlaadun ylläpidossa. Totta kai kaikkia tulee auttaa ongelmineen, mutta ensisijaisesti elämäntavoista johtuviin ongelmiin auttaa elämäntapojen muuttaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:20:18

Itse 60+ ja todellakin, joka päivä tehtävä pienet liikkuvuusharjoitukset. Mulla erityisheikkous jalkaterät, mut krempat loppui kun päivittäin teen muutaman varpaillenousun ja ylipäätään liikuttelen jalkateriä joka suuntaan. If you dont use it you lose it.

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   21.6.25 13:23:34

Anoppi uskoi olevansa vakavasti sairas ja kävi sänkyyn makaamaan. Emme saaneet millään maaniteltua liikkeelle. Usea lääkäri totesi, että hän on ihan terve ja hän loukkaantui lääkäreillekin. Muutamassa kuukaudessa hän ei sitten enää jaksanutkaan mitään, ei edes kahvipöydässä istua. Hän sai 6 kk jälkeen makaamisesta keuhkoveritulpan. Kun hänelle selvisi, että liikunnalla voi ehkäistä veritulppia, hän alkoi taas yrittää kävellä. Mutta vanhalla ihmisellä kunnon palautuminen on vaikeaa, eikä enää liikkuvuus tahdo tulla takaisin, vaikka muuten on lääkärien mukaan ihan terve ikäisekseen.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   21.6.25 13:26:41

Ei sen iso vika tarvitse olla, kun se on päässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 13:52:43

Kyllä se sukkien laitto varmasti rupeaakin sattumaan jos toimintakyvystään ei pidä huolta ja on asenteella, että jos joku vähänkin sattuu niin lopetetaan liikkuminen kokonaan.

Meillä ainakin äidin osalta tilanne huononi vielä enemmän kun tuli korona ja sen myötä vakiintui etätyömahdollisuus. Eipä tarvitse moneen viikkoon poistua kotoa. Kotona ei tarvitse välittää onko ollut samat vaatteet päällä pari viikkoa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.6.25 16:19:15

Kuulostaa hurjalta että noin nuorena jo rapautuu. Asia aivan toinen jos on todettuja toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia, toki niidenkin kanssa moni pyrkii pitämään kunnosta huolta. Oma äiti on 85-vuotias, asuu hissittömässä kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Jos ei muuta keksi niin kävelee muutaman kerran portaita edes takas. Sekin jo auttaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   21.6.25 17:07:43

Erittäin harvaan terveydelliseen ongelmaan auttaa se, että heittäydytään avuttomiksi ja jäädään paikalleen. Melkein ongelman kuin ongelman kanssa suositellaan vähintään kohtuullista liikkumista, eivätkä suoranaiset kivutkaan ole este tehdä asioita. Tämä olisi erityisen tärkeää ymmärtää, jos ikää on vielä alle 70 vuotta. Jos olet +90-vuotias ja ollut jo useamman vuoden käytännössä vuodepotilas, ei siinä omia elämäntapoja pysty enää ihan kauheasti muokkaamaan. Alle 70-vuotiaalla, jolla ei ole sentyyppisiä sairauksia, jotka konkreettisesti estäisivät liikkumisen, on vielä mahdollisuus paljonkin vaikuttaa siihen, miltä oma loppuelämä näyttää. Valintoja, valintoja.

Itse olen kärsinyt pahoista selkäkivuista. Siis niin pahoista, että välillä tuntuu, että hengityskin salpautuu. Ja arvatkaa, mitä olen tehnyt niiden kanssa? No liikkunut. Ja nyt puhutaan sentään ihan oikeista liikuntasuorituksista eikä pelkistä arjen askareista. Ja sillä en ole suinkaan pahentanut tilannetta vaan nimenomaan estänyt sitä pahenemasta ja pitänyt kivut kurissa. En viitsi edes ajatella, mikä tilanne olisi, jos olisin jäänyt paikoilleni voivottelemaan.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   21.6.25 17:42:04

Olen myös huomannut, että osa ihmisistä passivoituu varsinkin eläkkeelle jäätyään täysin. Vanhanakin voi aloittaa liikkumisen ja erityisesti lihaksiston harjoittaminen on erittäin suotavaa. Eräs fyssari sanoi kerran, että hän antaa kaikille ikääntyville ohjeeksi mennä kerran päivässä lattialle makuulle ja nousta sieltä ylös.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.6.25 18:02:45

Työkavereissa olen ihmetellyt tätä mielessäni. Olen yli 60v ja teen toimistohommia. Työmatka on pitkä, mutta onneksi on etäpäiviäkin, sillä minulla on useamman hevosen talli ja muita eläimiä. Ratsastan aika paljon ja hoidan hevoset sekä mitä nyt on pakollisia hommia tallin ja hevosten eteen. Yksikään työkaveri ei tee mitään tällaista vapaa-ajalla ja jos saavat tietää elämäntavastani, aloittavat hämmästelyn. Yksikin 50v rouva painaa varmaan 130 kg ja hän ei harrasta oikein mitään ja asuu kerrostalossa. Ihan muutama voi tuttavissa olla, jotka harrastavat golfia miehensä kanssa. Jos jotain vapaa-ajallaan tekevät, se on esim joku konsertti, keikka tai teatteri, mutta ei mitään päivittäistä puuhaa. Lomalla etelänmatka - yhtä passiivisia sielläkin. Ihan mukavia muuten, mutta aika kiukkuisia jostain jollekin, yleensä pomoille, joka päivä. Voisin kuvitella, että eläkkeellä tuokin em. rouva syö itsensä lopullisesti hengiltä.

Lähettäjä: pulmu 
Päivämäärä:   21.6.25 20:03:17

Yllättävän helposti ihmiset tyytyy siihen, että keski-iässä nyt vaan tulee lisäkiloja ja kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Puhutaan, kuinka suhtaudutaan itseen lempeästi eikä sitä nyt enää tarvitse nuoruuden mitoissa olla. Kannattaisi olla itselleen lempeä ja pitää itsestään hyvää huolta. Ylipaino ja liikkumattomuus aiheuttaa tai pahentaa monta vaivaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 20:25:14

olen 55 ja nivelrikkoa niin se sukkien laittaminen varsinkin aamuisin on tuskaa. pelkästään jalkeille kapeutuminen on hiton kivuliasta.
helpottaa kun liikkeelle pääsee mutta mutta...
en osaa edes kuvitella miten siihen pystyn kymmenen vuoden päästä. ehkä saan lääkkeet, mut onneksi apuvälineitä tähän hätään on.