Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 10:47:23

Tuli tuosta keppihevoskeskustelussa nousseiden eri harrastusten yleisestä hyväksymisestä ja kiusaamisesta pohdittua seuraavaa... Kaikki kiusaaminen on pahasta, mutta minkäläinen kiusaaminen on kiusatun vaikeinta käsitellä. Eli minkälainen kiusaaminen on teidän mielestänne pahinta? Sellainen, jossa henkilöä kiusataan jonkin harrastuksen tai selvästi näkyvillä olevan syyn takia? Vai sellainen kiusaaminen, jolle ei ole edes varsinaista ja selvää syytä?

Miksi pitää kiusata?

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   21.6.25 11:02:12

Pahinta on kiusaaminen ilman sen kummempaa syytä kuin kateus ja että kiusattu on liian kiltti ja siksi helppo kohde kuspäille. Pahimmillaan aikuisten kiusaaminen esimerkiksi työpaikalla, aiheuttaa kiusatulle pysyvät terveysongelmat, työkyvyttömyyden tai ajaa jopa itsemurhaan. Miksi pitää kiusata? Ei kai siihen muuta syytä ole kuin kiusaajan sairas ja ilkeä ja sadistinen mieli sekä tyhmyys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 11:04:01

Vieressä naureskelu ja porukasta ulos jättäminen on minusta pahimpia. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja luolamiehelle porukasta jättäminen tarkoitti varmaa kuolemaa. Se on syvällä ruodossa. Naureskelu taas sattuu kun sen näkee itse, kaikkihan sitä selän takana tekee ja tehdään kaikille. Naureskelussa on taustalla se ettei hyväksytä ja laumakäytökseen menee sekin. Erilaisuus ei ollut etu kun piti sopeutua laumaan ja luolaan.

Joku yli käveleminen vaikka tallilla esim niin että käskyttää toisen pois pesupaikalta kesken pesun, koska juuri hänen täytyy päästä juuri nyt huuhtomaan hevosensa suu, on silkkaa kusipäisyyttä eikä satuta niin syvältä. Siinä on helpompi ymmärtää että se toinen luulee itsestään liikoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 11:30:35

Pahin kiusaaminen minusta on tähdätty kiusaaminen. Eli kohdistetaan yhteen henkilöön ja vaikka ulkonäköön tai luonteeseen. Muakin yritettiin kiusata ratsastuksesta mutta se ei tuntunut missään. Harrastuksessa tuntee yhteisöllisyyttä. Tiesin, että sitä harrastaa miljoonat maailmalla joten tiedostin ettei siinä mitään hävettävää ollut. Harrastus ei myöskään ole niin persoonallinen juttu kuin vaikka ulkonäköön tai omaan kehoon liittyvät.

Minua kiusattiin yhden pojan toimesta 3lk-9lk asti. Vasta yläkoulussa sai melkein koko luokan minua vastaan, onneksi oli kavereita myös toisilta luokilta etten ollut yksinäinen. Mutta edelleen se tuntuu näin aikuisena. Repimällä repi aiheita mistä kiusata. Saattoi vetää jotain 3luokan juttuja ylös 8luokalla, jos muuta ei saannut esim. minkä biisin olinkaan kehdannut esittää jossain koulujutussa missä piti esitellä artisti ja laulu. Ulkonäköä ei onneksi koskaan haukkunut mutta vähätteli ihan kaikkea miten vaikka kävelin, mitä sanoin kaverille kun käveli ohi ja sellasta julkista nöyryytystä että piti yrittää huutaa käytävällä se kavereilleen varmistaen että itsekkin kuulin sen ja yrittää saada kaverinsa nauramaan. Loppuvaiheessa ne oli niin tyhmiä että kaverinsa totesi "jaa" eikä kiinnostanut kun tämä jatkoi tätä pelleilyä. Mutta se jätti hirveän sosiaalisenahdistuksen tänäkin päivänä.Se oli periaatteessa ilman syytä kiusaamista- oltiin alakoulun ekoilla luokilla tulleet hyvin toimeen joten en tiedä mistä se lähti. Alkoi myös tähdätä minun pikkuveljeä.

Eriasia toki sitten jos itse harrastuksessa kiusataan. Itsellä ei siitä ole juurikaan kokemusta. Mutta harrastuksesta kiusaaminen ei tunnu samalta kuin henk.koht kiusaaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:07:04

Onko täällä ketään joka tuntee olevansa osallinen työpaikkakiusatun itsemurhaan? Joo varmaan ilmoittaudutte, olette niin fiksuja... Itse tiedän yhden tällaiseen ratkaisuun päätyneen ja sen, mitä oli kohdannut työpaikalla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:08:56

..ja tietysti hymyilette tyytyväisinä, kun muistatte tätä työkaverianne.

Lähettäjä: Äitykät 
Päivämäärä:   21.6.25 15:20:33

Meidän työpaikalla tuota kiusaamista harrastaa eniten johtavassa asemassa olevat perheenäidit ja ilmeisen pahoinvoivat sellaiset. On erityislapsia ja muuta haastetta perheessä, joten se purkautuu työpaikalla huonona käytöksenä. Ei ihme, että firmakin on konkan oartaalla.
En ihmettele, että nuoriso ja lapset oireilee, kun vanhemmat antaa huonoa esimerkkiä.
Miten niitä käytöstapoja voisikaan lapselleen opettaa, jos niitä ei itselläänkään ole olemassa.

Se ilkeys jota nämä suuntaa muihin, on julmaa. Toivottavasti saavat sen itse kokea jossain muodossa, että kasvavat ihmisinä.

Ei se raha ja mammona jalosta ketään, sen olen huomannut.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   21.6.25 16:53:38

Itse olen ollut alle kouluikäisestä niin vahva henkisesti, että olen puolustanut kiusattuja. No nyt aikuisena eräs hlö on yrittänyt kiusata, mutta pistänkin kovan kovaa vastaan. Se parka ei edes tiedä missä loukussa on jos enää tekee yhtäkään väärää liikettä suuntaani. ( olen täysin ignoorannut tämän ihan puhtaasti käytöksensä takia, mutta silti yrittää. En tee mitään tämän hlö suuntaan, en myöskään kosta vaikka on jo suoraan sanottuna vaarallinen.) Minulla on laaja ystäväpiiri ja tuki ja turva takanani. Mitä inhoan kaikista eniten, ovat kiusaajat. Tämä kiusaajani on yhden koulukiusaajan kasvattanut ja ei ole vaikea käytöksestä päätellä mistä on jälkeläinen oppinut toimintatapansa. No se loppuukin nyt. Toivoisin että kiusatut avaavat suunsa, kertovat mitä on meneillään. Mitä rationaalisemmin ja ilman tunteita pystyy kertomaan, sitä paremmin saa asiansa kuuluviin. Ja toivottavasti kiusatut saavat selkänsä taakse vahvan ihmisen puolustamaan. Minä aion pistää kampoihin.

Lähettäjä: Miinaliina 
Päivämäärä:   21.6.25 16:57:47

Tiedän minäkin yhden koulukiusatun, joka valitettavasti päätyi itsemurhaan

Lähettäjä: () 
Päivämäärä:   21.6.25 17:26:18

Eristäminen ja porukasta täysin pois jättäminen töissä ja koulussa on todella kamalaa.

Lähettäjä: ?!? 
Päivämäärä:   21.6.25 17:35:27

Minua kiusasi sama poika lähes koko peruskoulun, syy ei varsinaisesti ikinä selvinnyt. Milloin olin ruma idiootti, milloin läski ja milloin lauta, milloin hikke ja toisinaan tyhmä. Onneksi ei saanut muita oikein mukaan, paitsi pari omaa hännystelijäänsä. Lisäksi olin sen verran sanavalmis ja paha suustani, että annoin samalla mitalla takaisin. Homma loppui vasta ysiluokan syksyllä, kun yritti tulla tönimään bussipysäkillä ollessamme kahden. Sisuunnuin sen verran paljon, että onnistuin lyömään haaroväliin, ja sen jälkeen nyrkillä naamaan. Useamman kerran. Huusin myös tappavani hänet, jos ikinä yrittää koskea uudelleen. En näin yleisesti kannata väkivaltaa ratkaisuna mihinkään, mutta tuon jälkeen ei enää ikinä puhunut minulle, ja se oli helpotus.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   21.6.25 17:51:49

Joo, kauheaa on sellainen mitä itsekin koin joskus, että kiusaamisen syy ei ole selvää. Sinussa on jotakin väärää mutta et koskaan tiedä mikä se on mikä sinussa ärsyttää muita ja joudut koko ajan varomaan ja pohtimaan omaa olemustasi. En vieläkään tiedä mikä minussa muita ärsytti mutta pitkälle aikuisiällekin vielä mietin että onko mahdollista että minussa on vain jotakin ärsyttävää mitä ei voi sanoiksi pukea joka aiheuttaa muissa inhoreaktioita.

Lähettäjä: Lakritsi 
Päivämäärä:   21.6.25 17:58:12

"En vieläkään tiedä mikä minussa muita ärsytti mutta pitkälle aikuisiällekin vielä mietin että onko mahdollista että minussa on vain jotakin ärsyttävää mitä ei voi sanoiksi pukea joka aiheuttaa muissa inhoreaktioita."

En minäkään! Ehkä silmälasit, ehkä ulkonäkö (superlaiha, koska syömishäiriö kiusaamisen takia), ehkä koska olin ollut joskus eskarissa ihastunut siihen kiusaajaan?

Lapsuudenystävä ei vastaavaa kiusaamista enää sietänyt ja jaksanut - jättäytyi junan alle eräänä kouluaamuna.

Lähettäjä: jhli 
Päivämäärä:   21.6.25 20:45:25

Minun mielestäni pahinta on sellainen kiusaaminen, jolle ei ole mitään selkeää syytä, kun silloin kuka vain voi keksiä kiusattavaa ihan mistä vain ja joka puolelta tuleva räkytys on jatkuvaa, teit mitä vain tai olit tekemättä. Ja lisäksi sellainen, kun kiusataan jostain, jolle toinen ei mitään voi.

Kiusaaminen ei ole uhrin ssyytä vaan tekijän. Tämä kannattaisi jokaisen kiusaajan muistaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 21:43:02

töissä minua kiusasi vuosia eräs ämmä. lateli ihan sanoinkuvaamatonta tekstiä. pilkkasi veljeni kuolemaa ja meni kuppi nurin.
juusin ja annoin palaa kaikki mitä ajattelin. yritti poistua paikalta mutta minä kävelin perässä ja latelin mielipiteeni.
minähän se kiusaaja sitten olin kun juoksi pomolle itkemään. MUN olis pitänyt todestaa hänen sanomiset. hänen ei tarvinnut todistaa mitään kunhan vinkui.
varoituksen sain vielä päälle saathana. näin reilua se työpaokalla on.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   21.6.25 21:50:29

Porukasta pois sulkeminen on pahimman laadun kiusaamista. Näin kävi sukulaiselleni, ensin koulussa sitten hevosporukoissa. Kiltti fiksu ja kaunis tyttö joka ei osannut oikein pitää puoliaan. Vieläkin näkyy ahdistuksena ja sosiaalisten tilanteiden pelkona ja ihmissuhteissa vaikka jo kolmikymppinen. Sääliksi käy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 22:00:13

Jännä kun ei kiusaajat tule kommentoimaan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   21.6.25 22:01:25

No ei siinä mitään jännää ole.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   21.6.25 23:56:03

Pelkureita kiusaajat ovat. Yleensä tarvitsevat "hovin" toimintansa tueksi, yksin eivät uskalla mitään. Ja tosiasiahan on, että kiusaajalla itsellään on paha olla päänsä sisällä. Valitettavasti vaan usein onnistuu tekemään pahemman olon sille uhrilleen.. :(

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.6.25 01:08:15

"En vieläkään tiedä mikä minussa muita ärsytti mutta pitkälle aikuisiällekin vielä mietin että onko mahdollista että minussa on vain jotakin ärsyttävää mitä ei voi sanoiksi pukea joka aiheuttaa muissa inhoreaktioita."

Olen itse miettinyt ihan samaa. Näin aikuisena olen tajunnut että olen todennäköisesti autismin kirjolla, ja mietin että varmaan eleissäni/ilmeissäni on jotain erilaista kuin muilla, joka saa muut ihan vaikka tiedostamattaankin karttamaan minua. Vähän niin kuin sairas eläin hylätään laumasta, koska on ns. heikko lenkki. Eläimiähän me ihmisetkin ollaan.

Yksinäisyys ja se, ettei muut halua olla mun kavereita, on aina ollut itselle paha rasti. Olen ollut yksinäinen siis ihan lapsesta asti, eka- ja tokaluokalla olin joka ikinen välitunti yksin. Eniten jälkiä onkin jättänyt juuri se, kun on sanottu tyyliin että "me ei haluta olla sun kavereita". Näin on käynyt useamman kerran. Se on jotain niin toiseuttavaa, ja ne sanat kummittelee yhä mielessäni. Harrastuksesta piikittely ärsyttää, mutta se ei tuntunut lainkaan niin pahalta kuin se, että sanotaan että sinä olet ihmisenä niin vääränlainen ettei sinun kanssa haluta olla.

Lähettäjä: Kateus 
Päivämäärä:   22.6.25 08:21:29

Kaymteus saa ainakin meidän työpaikalla jotkut mammat kiusaamaan. Yrittävät häätää porukasta.
Tällaisesta ainakin itse ilmoitan työterveyteen, jotta tietävät mikä on pielessä kun väki vaihtuu jatkuvasti. Nuoret saa töitä, mutta muut joutuvat katsomaan sitä perseilyä.

Tässä vielä haittaa, että nämä on ison pomon kavereita, eikä tämä taida ymmärtää tätä kiusaamiskuvoita.

Auttaisi kun laittaisi uudet tiimivetäjät kokonaan ja pistäisi entiset tekemään oikeita töitä. Tosin kukaan ei niitä ahdistajia haluaisi lähelleen.