Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.25 10:47:23

Tuli tuosta keppihevoskeskustelussa nousseiden eri harrastusten yleisestä hyväksymisestä ja kiusaamisesta pohdittua seuraavaa... Kaikki kiusaaminen on pahasta, mutta minkäläinen kiusaaminen on kiusatun vaikeinta käsitellä. Eli minkälainen kiusaaminen on teidän mielestänne pahinta? Sellainen, jossa henkilöä kiusataan jonkin harrastuksen tai selvästi näkyvillä olevan syyn takia? Vai sellainen kiusaaminen, jolle ei ole edes varsinaista ja selvää syytä?

Miksi pitää kiusata?

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   21.6.25 11:02:12

Pahinta on kiusaaminen ilman sen kummempaa syytä kuin kateus ja että kiusattu on liian kiltti ja siksi helppo kohde kuspäille. Pahimmillaan aikuisten kiusaaminen esimerkiksi työpaikalla, aiheuttaa kiusatulle pysyvät terveysongelmat, työkyvyttömyyden tai ajaa jopa itsemurhaan. Miksi pitää kiusata? Ei kai siihen muuta syytä ole kuin kiusaajan sairas ja ilkeä ja sadistinen mieli sekä tyhmyys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 11:04:01

Vieressä naureskelu ja porukasta ulos jättäminen on minusta pahimpia. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja luolamiehelle porukasta jättäminen tarkoitti varmaa kuolemaa. Se on syvällä ruodossa. Naureskelu taas sattuu kun sen näkee itse, kaikkihan sitä selän takana tekee ja tehdään kaikille. Naureskelussa on taustalla se ettei hyväksytä ja laumakäytökseen menee sekin. Erilaisuus ei ollut etu kun piti sopeutua laumaan ja luolaan.

Joku yli käveleminen vaikka tallilla esim niin että käskyttää toisen pois pesupaikalta kesken pesun, koska juuri hänen täytyy päästä juuri nyt huuhtomaan hevosensa suu, on silkkaa kusipäisyyttä eikä satuta niin syvältä. Siinä on helpompi ymmärtää että se toinen luulee itsestään liikoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 11:30:35

Pahin kiusaaminen minusta on tähdätty kiusaaminen. Eli kohdistetaan yhteen henkilöön ja vaikka ulkonäköön tai luonteeseen. Muakin yritettiin kiusata ratsastuksesta mutta se ei tuntunut missään. Harrastuksessa tuntee yhteisöllisyyttä. Tiesin, että sitä harrastaa miljoonat maailmalla joten tiedostin ettei siinä mitään hävettävää ollut. Harrastus ei myöskään ole niin persoonallinen juttu kuin vaikka ulkonäköön tai omaan kehoon liittyvät.

Minua kiusattiin yhden pojan toimesta 3lk-9lk asti. Vasta yläkoulussa sai melkein koko luokan minua vastaan, onneksi oli kavereita myös toisilta luokilta etten ollut yksinäinen. Mutta edelleen se tuntuu näin aikuisena. Repimällä repi aiheita mistä kiusata. Saattoi vetää jotain 3luokan juttuja ylös 8luokalla, jos muuta ei saannut esim. minkä biisin olinkaan kehdannut esittää jossain koulujutussa missä piti esitellä artisti ja laulu. Ulkonäköä ei onneksi koskaan haukkunut mutta vähätteli ihan kaikkea miten vaikka kävelin, mitä sanoin kaverille kun käveli ohi ja sellasta julkista nöyryytystä että piti yrittää huutaa käytävällä se kavereilleen varmistaen että itsekkin kuulin sen ja yrittää saada kaverinsa nauramaan. Loppuvaiheessa ne oli niin tyhmiä että kaverinsa totesi "jaa" eikä kiinnostanut kun tämä jatkoi tätä pelleilyä. Mutta se jätti hirveän sosiaalisenahdistuksen tänäkin päivänä.Se oli periaatteessa ilman syytä kiusaamista- oltiin alakoulun ekoilla luokilla tulleet hyvin toimeen joten en tiedä mistä se lähti. Alkoi myös tähdätä minun pikkuveljeä.

Eriasia toki sitten jos itse harrastuksessa kiusataan. Itsellä ei siitä ole juurikaan kokemusta. Mutta harrastuksesta kiusaaminen ei tunnu samalta kuin henk.koht kiusaaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:07:04

Onko täällä ketään joka tuntee olevansa osallinen työpaikkakiusatun itsemurhaan? Joo varmaan ilmoittaudutte, olette niin fiksuja... Itse tiedän yhden tällaiseen ratkaisuun päätyneen ja sen, mitä oli kohdannut työpaikalla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 15:08:56

..ja tietysti hymyilette tyytyväisinä, kun muistatte tätä työkaverianne.

Lähettäjä: Äitykät 
Päivämäärä:   21.6.25 15:20:33

Meidän työpaikalla tuota kiusaamista harrastaa eniten johtavassa asemassa olevat perheenäidit ja ilmeisen pahoinvoivat sellaiset. On erityislapsia ja muuta haastetta perheessä, joten se purkautuu työpaikalla huonona käytöksenä. Ei ihme, että firmakin on konkan oartaalla.
En ihmettele, että nuoriso ja lapset oireilee, kun vanhemmat antaa huonoa esimerkkiä.
Miten niitä käytöstapoja voisikaan lapselleen opettaa, jos niitä ei itselläänkään ole olemassa.

Se ilkeys jota nämä suuntaa muihin, on julmaa. Toivottavasti saavat sen itse kokea jossain muodossa, että kasvavat ihmisinä.

Ei se raha ja mammona jalosta ketään, sen olen huomannut.