|
Lähettäjä: --
Päivämäärä: 20.6.25 20:31:18
"Kuten ratsastajat?"
Kyllä.
Jos hevosen kanssa harrastaa extreme-lajia, kuten isoja ja teknisesti haastavia estertajoja tai täyttä vauhtia juoksemista (ravit, laukkakisat), niin kyllä se on oma valinta.
Harvoin ihan vain hitaasti häntsäillessä mitään vakavampaa sattuu. Isoimmat vahingot tapahtuu kovassa vauhdissa (tai todella reaktiivisen hevosen kanssa) tai sitten liikenteen seassa, kun ei ole tehnyt itsestään muille näkyvää riittävillä valoilla ja heijastimilla, jotka nykyään onneksi on jo laissa pakollisia tallin pihasta poistuville. Vähemmän on niitä, että kentällä kävellessä tapahtuu isoja tapaturmia tai tien reunaa pitkin asiallisesti kulkeva ja valoilla ja heijastimilla varustettu jäisi auton alle vain siksi, ettei kuskilla ollut mitään mahdollisuutta huomata hevosta ja ihmistä. Reaktiiviset hevoset, jotka saavat slaagin joka asiasta, ovat jo eri asia ja se, että autoilija tarkoituksella ajaa tai yrittää ajaa hevosen (ja ihmisen) yli.
Eli jos harrastaa ratsastusta rektiivisella hevosella, ja varsinkin ei niin turvallisissa olosuhteissa, ja kovassa vauhdissa, niin kyllä se on oma valinta. Omat rajansa pitäisi tuntea ja riskit tiedostaa. Eikä tietenkään saa missään tapauksessa säikytellä hevosia tahallaan. Mutta koska näitä ääliöitä aina on, niin siihen ei oikein voi vaikuttaa kuin omilla valinnoillaan. Minä olen valinnut harrastaa vain rauhallisilla hevosilla ja mahdollisimman vähän teillä, jossa liikkuu autoja. Ja olen laittanut kypärään go pro -kameran, ja tehnyt rikosilmoituksen hevosia tahallaan säikyttelevistä ihmisistä. Moni muukin laittaa näitä tapauksia esim. julkiseen somepostaukseen tai paikalliseen puskikseen, ja se on rauhoittanut menoa aika paljon kun siitä on videomateriaalia.
Kirjoitan kommenttini ihmisenä, joka on itsekin harrastanut hevosten kanssa ns. extreme-tasolla. Olen rällännyt kiitolaukkaa pellolla ilman kypärää ja varusteitta. Ihan vain hypännyt hevosen selkään lenkkarit jalassa. Tai sitten treenannut ravureita kärryiltä ja selästä, täyttä ravia tai kiitolaukkaa. Enimmäkseen vauhtia otettiin ihan raviradalla. Ja hevosia oli pakko liikuttaa hiekkatiellä, jossa liikkui muitakin. Eikä kaikilla autoilijoilla ollut järkeä päässä. Joku hevonen oli todella reaktiivinen ja toinen ei ollut tottunut ajoneuvoihin. Kunnon reiteille päästäkseen piti ylittää asfalttitie kohdasta, jossa ei ollut katuvaloja ja nopeusrajoitus oli 80 km/h. Kyllä se oli oma valinta harrastaa lajia ja lähteä liikuttamaan hevosia tuonne, kun olisi voinut jättää sen asfalttitien ylittämättä ja mennä vain raviradalle. Tai sitten jättää hevoset liikuttamatta kokonaan, kun ei ne minun omiani olleet. Ja oli oma valintani liikuttaa juuri niitä kahta hevosta. Ja kyllä osasin jo ysärillä laittaa heijastinliivin, led-valoja itseeni ja hevoseen ja pyörän lamput kärryihin.
Ja kerran on kolmevuotias hevonen joutunut hyppäämään hiittikärryt perässä lumihankeen, kun ohittanut ajoneuvo kiilasi tahallaan päälle. Onneksi oli hyväpäinen hevonen ja tilanteessa oli useampi silminnäkijä. Asiaa ei jätetty siihen, vaikka tuolloin ei kenelläkään kameraa ollutkaan.
Olen itse pudonnut paikallaan seisovan hevosen selästä kädet edellä kontalleni maahan. Ja nähnyt vierestä, kun kaveri putosi hevosen selästä, joka käveli rennosti pitkin ohjin. Eli hevosen selästä voi pudota hassuissakin tilanteissa. Ja aina voi lentää maneesin seinään pää edellä, kun hevonen kompastuu hölkkäravissa.
Jos valitsee harrastaa jotain, jossa voi loukata itsensä niin se on oma valinta. Turvavarusteilla voi pelastaa paljon, muttei kaikkea.
Kaverilla on katkennut polkupyörän poljin pyörällä ajaessa seisaaltaan ylämäkeen. Ei katkonut luita, mutta aika pahat ruhjeet tuli, kun rymysi asfaltille. Polkupyörä oli vanha ja huonokuntoinen. Oli hänen oma valintansa olla tarkistamatta polkupyörän kuntoa edes vuosittain ja vaihtaa ne huonokuntoiset polkimet.
|