Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.6.25 10:45:16
Meillä on syksyllä koulun aloittava lapsi. Nyt on alkanut harjoittelemaan tässä lähellä liikkumista (vielä ei saa ylittää katua) ja niiden kavereiden luona itsenäisesti kyläilyä, ketkä asuvat tässä naapurissa. Muille vielä viedään ja sovitaan nämä vanhempien kanssa. Meillä vierailee myös lasten kavereita. Ollaan lasten kanssa jo lomalla, joten meillä on rytmi myöhäistynyt. Muut ovat vielä päiväkodissa, joten koen, että aika myöhään saavat kyläillä kavereilla, kun vanhemmat soittavat vasta puoli ysin aikaan kotiin. Olenko jotenkin poikkeuksellisen tiukka, kun syksyllä, kun koulut alkaa, pitää meiltä lähteä jo seiskan jälkeen, että päästään iltatoimille ja rauhoittumaan/nukkumaan? Ja lapsemme soitan jo nyt kavereilta kotiin seiskan pintaan, kun tiedän, ettei vielä ole lomia.
Toinen minua ärsyttävä tapa on se, että muutamasta perheestä lapset tuodaan meille aina niin, etteivät ole syöneet. Nyt olen sitten lopettanut ruoan tarjoamisen ja käskenyt, että syövät kotona ja kertonut, että mihin aikaan vanhempi on tulossa hakemaan. Lapset ovat valittaneet vanhemmalleen, ettei ole ruokaa tarjottu ja olen sanonut, ettei nyt ollut ruoka-aikaa. Meillä kyllä ruoka tarjotaan kaikille silloin kun ruoka-aika on, mutta ruoka-aikojen ulkopuolella en ala kavereita ruokkimaan. Toinen näistä on vielä allerginen, eli oikeasti pitää vähän miettiä, että mitä tarjolle laittaa. Ei vaan voi lätkäistä leipää käteen. Jos olen joskus tarvinnut hoitoapua lastemme kanssa, niin olen sopinut vanhempien kanssa, että tarjoavat ruoan. Ja tarjonnut vastavuoroisesti hoitoapua sitten heidän lapsilleen ja ruokkinut ja aikatauluttanut meidän ruokailut sen mukaan. Mutta jos vaan sovitaan kaverikyläilystä, niin ruokin lapsemme kotona ja vien kylään. Joskus silti ovat syöneet kavereilla, se on ok, mutta pärjäävät kyllä sen pari tuntia syömättä, kun kotona ruokitaan.
Sitä on jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä tämmöisiä asioita, mutta ei näköjään ole. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Vai olenko vaan liian nipo?
|