Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 10:30:03

Olen hoitoalalla. Työtä tehdään yksin, pidän asiakkaiden kohtaamisesta mutta iso työyhteisö uuvuttaa. Huomaan sen erityisesti ärtymisen tunteina. Työmatkoilla en jaksa pitää radiota auki koska ärsyynnyn jo siitäkin.
Mietin työn tekemistä jatkossa 80% työajalla. Tiukemmalle menee talous, mutta on se kuitenkin mielenterveyden kannalta parempi.
En jaksa tavata kavereita kovinkaan usein, eipä sen puoleen, ei niitä nykyään ole edes montaa. Olen aina kattanut kaveripiirejä, en tykkää olla suuremmassa joukossa koska se väsyttää suunnattomasti.

Onko täällä muita jotka kärsivät samasta? Miten elätte asian kanssa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 10:34:14

Olen sote, mutta so-puolella. Välillä ihmisten kohtaaminen -tuttaa niin paljon, että järki lähtee. Toisaalta just ihmisten kohtaaminen on se sokeri pohjalla. Vaikka mun palkka on ok, niin 80% työaika kauhistuttaa ajatuksena, koska pitäis jättää ratsastusta vähemmälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 10:34:48

Ai niin miten pärjään? Nyt kannattelee ajatus kesälomasta :)

Lähettäjä: ,,, 
Päivämäärä:   19.6.25 12:19:28

Vaikuttaa enemmänkin introverttiydeltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 13:06:03

Kerrotko vielä aloittaja miten tuo kertomasi on nimenomaan erityisherkkyyttä?

Lähettäjä: sairaalassa 
Päivämäärä:   19.6.25 13:29:20

Onhan nuo jatkuvat ihmiskontaktit kuormittavia. Mulla just sama ettei edes radiota jaksa autossa pitää päällä. Teen 80% työaikaa, aiemmin pienempääkin, täyteen aikan en varmaan ikinä enää palaa. Elän kyllä elämääni ihan tyytyväisenä mutta se vaatii näitä joitain järjestelyjä.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   19.6.25 13:34:30

Olen opettaja. Erittäin tiukkoja ovat ne päivät jolloin on monta luokkatuntia häliseville ryhmille, niiden jälkeen tuntuu ettei jaksa kuunnella enää kenenkään juttuja, ei käydä ruuhka-aikaan kaupassa eikä mennä mihinkään missä on muita ihmisiä. Olen myös vähentänyt työaikaa, ja se on auttanut, enkä tule varmaankaan enää palaamaan 100% työaikaan. Työssäni iso osa ajasta menee myös näyttöpäätteillä ja muilla älylaitteilla, mikä kuormittaa entisestään, ja mullahan on takana jo yksi rankka väsymysjakso.

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   19.6.25 14:11:01

On hankalaa. Ärsykkeet on raskaita, pyrin minimoimaan niitä.

Teen etätyötä joka auttaa paljon.

Kauppareissut kuormittaa tosi paljon (meteli, äänet, kaupoissa soiva musiikki) ja käyn vain kerran kahdessa viikossa.

Tuulisina päivinä en mielellään mene ulos koska vihaan tuulen läimintää päin naamaa ja kun irtohiukset pistelevät kasvoja.

En harrasta mitään hikiliikuntaa koska en kestä hien kirvelyn tunnetta iholla.

Nukun korvatulppien kanssa enkä soita koskaan musiikkia ja usein katson sarjat ilman ääniä.

Kaverien kanssa mieluiten vaan viestittelen. Tavataan max 3kk välein.

Näin kun saan aistiärsykkeet vähemmäksi niin voin tosi hyvin ja energiaa riittää. Olen ihan iloinen että mulla on herkät aistit (mulla on myös loistava kuulo, makuaisti jne...) vaikka välillä on hankalaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 14:28:34

Ei sitä tarvitse introvertti tai erityisherkkä olla, jos sosiaaliset tilanteet joskus kuormittaa.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   19.6.25 14:33:22

Kaikki vapaa-aika hiljaisuudessa ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja.

Lähettäjä: Nomwe 
Päivämäärä:   19.6.25 15:46:00

Onko tuo erityisherkkyys ihan virallinen diagnoosi? Miten sitä mitataan? Mistä tiedät olevasi herkempi kuin muut?

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 15:58:45

Kiitos erityisesti nimim. joo. Oppilaille saa onneksi sanoa vihaisestikin että nyt hiljaa kun taas työkavereita ei voi komentaa olemaan hiljaa vaikka miten turhaa pölisee. Onko opettajanhuoneessa moni työkaveri väsynyt puheensorinaan yms?
Itse lähden hoitamaan mielelläni jotakin asiaa jos sellainen on tarjolla. Joskus menen myös toiseen huoneeseen, jonne kylläkin kuuluu kun ei ovea mutta saa edes vähän rauhaa.

Olen huolissani siitä että kun vanhenen ja jään eläkkeelle, en ole jaksanut pitää yhteyttä kavereihin riittävästi ja silloin huomaan että kaikki kaverit ovat etääntyneet koska voimat eivät ole riittäneet suhteiden ylläpitoon. En tiedä millä tavoin voisin taikoa itselleni enemmän voimia tavata ja ylläpitää kaverisuhteita. Tosin taustassani on koulukiusaamista ja vuosikausien masennusjaksoja jolloin kaverisuhteet ovat päättyneet. Ymmärrän että ihmiset ovat väsyneet sairastamiseeni.
Lisäksi tuntuu ettei ole enää juteltavaa kun jokin yhteinen juttu, esim.sama työpaikka on loppunut.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 16:02:29

Nomwe, ei ole. Ex-kälyni diagnosoi tuon itselleen ja oli kyllä rasittavin tyyppi ikinä. Aina oli kaikki haastavaa, vaikeaa ja mahdotonta.

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 16:02:43

En tiedä olenko erityisherkkä, läheiseni vaan joskus sanonut että vaikutan sellaiselta. Ei nyt ole merkitystä miksi tätä kutsuu, olisiko helposti kuormittuva ehkä parempi.

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 16:04:40

Ei nyt jumituta termiin, kaipaan vain omakohtaisia kokemuksia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.6.25 16:05:58

Miten tuo on erityisherkkyyttä? Ihan normaalia, että iso määrä ihmiskontakteja uuvuttaa, jos he eivät ole perhettä/lähimpiä ystäviä/sellaisia, joiden kanssa haluat viettää aikaa. Ja kyllä, jatkuvat ärsykkeet ja häiriötekijät vaikuttavat mielialaan.

Etätöitä et varmaan voi tehdä, mutta työajan lyhentäminen voi auttaa. Itse toimistotyössä ajattelin jatkossa laittaa kuulokkeet korville, kun työkaverit ympärillä jatkuvasti hölöttää. Myös pienet tauot yksin voi auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 16:12:27

Mä olen etätöissä ilman asiakaskontakteja, ainoastaan pomon kanssa juttelen. Kaupassa käyn vastamelukuulokkeiden kanssa ja en haahuile ylimääräistä. Kavereita en tapaa kuin ehkä pari kertaa vuodessa, chattaillaan lähes päivittäin kuitenkin. Pärjään aika hyvin, ennen vastamelukuulokkeita olin kyllä jatkuvasti ärtynyt

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 16:20:30

Minä vihaan meteliä, mässytystä ja erityisesti niiskutusta. Kotona en juurikaan kuuntele musiikkia ja ärsyttää, jos on päällä radio/tv. Rakastan tehdä töitä ihmisten kanssa, mutta ajoittain olen niin väsynyt kotiin tullessani (siis psyykkisesti) että pyydän miestä olemaan hiljaa, että saan edes hetken olla omien ajatuksieni kanssa.

En ole erityisherkkä tai mikään muukaan, jokainen kaipaa joskus omaa tilaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.6.25 16:29:46

Erityisherkkä ei ole mikään diagnoosi, kyse on ihmisestä jonka aistimukset ovat tavallista voimakkaammat ja välillä elämää suuresti hankaloittavat. Välillä kaikki tuntuu liian voimakkaalta, näkö, kuulo, tunto, kosketus. Kaikki ärsykkeet ikään kuin vyöryvät päälle ja välillä tekevät melkein kipeää.

Miellä itseni erityisherkäksi ja inhoan koko ominaisuutta, koska se vaikeuttaa ihmissuhteita ja välillä on päiviä etten kestä mitään ääniä ja pelkkä valo on liikaa ja kaikkien vaatteiden materiaali iholla tuntuu iholla inhottavalta ja kovalta ja kutittavalta saati sitten joku tuuli tai sade tai hiki.

Voi kun se oiskin vaan joku ominaisuus jonka voisi kääntää pois päältä. Kun vois vaan kovettaa itsensä ja olla tuntematta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.6.25 17:04:18

"Onko tuo erityisherkkyys ihan virallinen diagnoosi? Miten sitä mitataan?"

Erityisherkkyys ei ole sairaus joten sille ei ole diagnoosia.

"Erityisherkkyyden katsotaan muodostuvan tietyistä temperamenttipiirteistä, emotionaalisesta reagoinnista sekä aistiherkkyydestä. Erityisherkkyys on pysyvä osa ihmisen persoonallisuutta ja temperamenttiprofiilia. Temperamenttipiirteistä erityisherkkyyteen yhdistetään erityisesti sensitiivisyys, emotionaalisuus, varautuneisuus, aktiivisuuden taso ja sosiaalisuus. Erityisherkkien henkilöiden temperamenttiprofiilit eivät ole keskenään samanlaisia, mikä muiden persoonallisuustekijöiden ohella selittää erityisherkkien ihmisten yksilöllisiä eroja."

Tämä on lainaus Psykologi, professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.

Osalla väestöstä aistikokemukset ovat voimakkaampia. Tätä on mitattu eri tutkimuksissa. Toisilla aistiärsykkeet nostavat voimakkaammin stressivastetta kuin toisilla eli pohjimmillaan kyse on fysiologisesta reaktiosta vaikka ht-netissä haluttaisiin leimata lumihiutaleiksi.

Usein kyky siirtyy perimässä ja on arveltu että evolutiivisesti väestössä tarvitaan erityisen herkästi kuulijoita, tuntijoita, maistajia jne. koska nämä on hyödyttäneet meidän lajia eri uhista selviytymisessä. Yksilölle itselleen tämä on raskasta mutta lajitasolla kaikkia kollektiivisesti hyödyttävää.

Lähettäjä: Amisope 
Päivämäärä:   19.6.25 18:12:07

Mä olen opettaja.
Aamulla töihin lähtiessä kuuntelen radiota autossa. Kotiin ajellessa haluan hiljaisuutta. Onneksi asun yksin, ettei tarvitse kuunnella toisten lörpöttelyä tai kyselyjä hetkeen.
En koe olevani mitenkään erityisherkkä. Ihan normaalia sosiaalisen kanssakäymisen riittävyyttä monille ihmisille.
Monet ihmiset kaipaavat hetkiä ihan vaan itsensä kanssa, ilman ylimääräisiä ärsykkeitä.