Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 10:30:03

Olen hoitoalalla. Työtä tehdään yksin, pidän asiakkaiden kohtaamisesta mutta iso työyhteisö uuvuttaa. Huomaan sen erityisesti ärtymisen tunteina. Työmatkoilla en jaksa pitää radiota auki koska ärsyynnyn jo siitäkin.
Mietin työn tekemistä jatkossa 80% työajalla. Tiukemmalle menee talous, mutta on se kuitenkin mielenterveyden kannalta parempi.
En jaksa tavata kavereita kovinkaan usein, eipä sen puoleen, ei niitä nykyään ole edes montaa. Olen aina kattanut kaveripiirejä, en tykkää olla suuremmassa joukossa koska se väsyttää suunnattomasti.

Onko täällä muita jotka kärsivät samasta? Miten elätte asian kanssa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 10:34:14

Olen sote, mutta so-puolella. Välillä ihmisten kohtaaminen -tuttaa niin paljon, että järki lähtee. Toisaalta just ihmisten kohtaaminen on se sokeri pohjalla. Vaikka mun palkka on ok, niin 80% työaika kauhistuttaa ajatuksena, koska pitäis jättää ratsastusta vähemmälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 10:34:48

Ai niin miten pärjään? Nyt kannattelee ajatus kesälomasta :)

Lähettäjä: ,,, 
Päivämäärä:   19.6.25 12:19:28

Vaikuttaa enemmänkin introverttiydeltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 13:06:03

Kerrotko vielä aloittaja miten tuo kertomasi on nimenomaan erityisherkkyyttä?

Lähettäjä: sairaalassa 
Päivämäärä:   19.6.25 13:29:20

Onhan nuo jatkuvat ihmiskontaktit kuormittavia. Mulla just sama ettei edes radiota jaksa autossa pitää päällä. Teen 80% työaikaa, aiemmin pienempääkin, täyteen aikan en varmaan ikinä enää palaa. Elän kyllä elämääni ihan tyytyväisenä mutta se vaatii näitä joitain järjestelyjä.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   19.6.25 13:34:30

Olen opettaja. Erittäin tiukkoja ovat ne päivät jolloin on monta luokkatuntia häliseville ryhmille, niiden jälkeen tuntuu ettei jaksa kuunnella enää kenenkään juttuja, ei käydä ruuhka-aikaan kaupassa eikä mennä mihinkään missä on muita ihmisiä. Olen myös vähentänyt työaikaa, ja se on auttanut, enkä tule varmaankaan enää palaamaan 100% työaikaan. Työssäni iso osa ajasta menee myös näyttöpäätteillä ja muilla älylaitteilla, mikä kuormittaa entisestään, ja mullahan on takana jo yksi rankka väsymysjakso.

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   19.6.25 14:11:01

On hankalaa. Ärsykkeet on raskaita, pyrin minimoimaan niitä.

Teen etätyötä joka auttaa paljon.

Kauppareissut kuormittaa tosi paljon (meteli, äänet, kaupoissa soiva musiikki) ja käyn vain kerran kahdessa viikossa.

Tuulisina päivinä en mielellään mene ulos koska vihaan tuulen läimintää päin naamaa ja kun irtohiukset pistelevät kasvoja.

En harrasta mitään hikiliikuntaa koska en kestä hien kirvelyn tunnetta iholla.

Nukun korvatulppien kanssa enkä soita koskaan musiikkia ja usein katson sarjat ilman ääniä.

Kaverien kanssa mieluiten vaan viestittelen. Tavataan max 3kk välein.

Näin kun saan aistiärsykkeet vähemmäksi niin voin tosi hyvin ja energiaa riittää. Olen ihan iloinen että mulla on herkät aistit (mulla on myös loistava kuulo, makuaisti jne...) vaikka välillä on hankalaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 14:28:34

Ei sitä tarvitse introvertti tai erityisherkkä olla, jos sosiaaliset tilanteet joskus kuormittaa.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   19.6.25 14:33:22

Kaikki vapaa-aika hiljaisuudessa ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja.

Lähettäjä: Nomwe 
Päivämäärä:   19.6.25 15:46:00

Onko tuo erityisherkkyys ihan virallinen diagnoosi? Miten sitä mitataan? Mistä tiedät olevasi herkempi kuin muut?

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 15:58:45

Kiitos erityisesti nimim. joo. Oppilaille saa onneksi sanoa vihaisestikin että nyt hiljaa kun taas työkavereita ei voi komentaa olemaan hiljaa vaikka miten turhaa pölisee. Onko opettajanhuoneessa moni työkaveri väsynyt puheensorinaan yms?
Itse lähden hoitamaan mielelläni jotakin asiaa jos sellainen on tarjolla. Joskus menen myös toiseen huoneeseen, jonne kylläkin kuuluu kun ei ovea mutta saa edes vähän rauhaa.

Olen huolissani siitä että kun vanhenen ja jään eläkkeelle, en ole jaksanut pitää yhteyttä kavereihin riittävästi ja silloin huomaan että kaikki kaverit ovat etääntyneet koska voimat eivät ole riittäneet suhteiden ylläpitoon. En tiedä millä tavoin voisin taikoa itselleni enemmän voimia tavata ja ylläpitää kaverisuhteita. Tosin taustassani on koulukiusaamista ja vuosikausien masennusjaksoja jolloin kaverisuhteet ovat päättyneet. Ymmärrän että ihmiset ovat väsyneet sairastamiseeni.
Lisäksi tuntuu ettei ole enää juteltavaa kun jokin yhteinen juttu, esim.sama työpaikka on loppunut.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 16:02:29

Nomwe, ei ole. Ex-kälyni diagnosoi tuon itselleen ja oli kyllä rasittavin tyyppi ikinä. Aina oli kaikki haastavaa, vaikeaa ja mahdotonta.

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 16:02:43

En tiedä olenko erityisherkkä, läheiseni vaan joskus sanonut että vaikutan sellaiselta. Ei nyt ole merkitystä miksi tätä kutsuu, olisiko helposti kuormittuva ehkä parempi.

Lähettäjä: Äähh 
Päivämäärä:   19.6.25 16:04:40

Ei nyt jumituta termiin, kaipaan vain omakohtaisia kokemuksia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.6.25 16:05:58

Miten tuo on erityisherkkyyttä? Ihan normaalia, että iso määrä ihmiskontakteja uuvuttaa, jos he eivät ole perhettä/lähimpiä ystäviä/sellaisia, joiden kanssa haluat viettää aikaa. Ja kyllä, jatkuvat ärsykkeet ja häiriötekijät vaikuttavat mielialaan.

Etätöitä et varmaan voi tehdä, mutta työajan lyhentäminen voi auttaa. Itse toimistotyössä ajattelin jatkossa laittaa kuulokkeet korville, kun työkaverit ympärillä jatkuvasti hölöttää. Myös pienet tauot yksin voi auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 16:12:27

Mä olen etätöissä ilman asiakaskontakteja, ainoastaan pomon kanssa juttelen. Kaupassa käyn vastamelukuulokkeiden kanssa ja en haahuile ylimääräistä. Kavereita en tapaa kuin ehkä pari kertaa vuodessa, chattaillaan lähes päivittäin kuitenkin. Pärjään aika hyvin, ennen vastamelukuulokkeita olin kyllä jatkuvasti ärtynyt

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.6.25 16:20:30

Minä vihaan meteliä, mässytystä ja erityisesti niiskutusta. Kotona en juurikaan kuuntele musiikkia ja ärsyttää, jos on päällä radio/tv. Rakastan tehdä töitä ihmisten kanssa, mutta ajoittain olen niin väsynyt kotiin tullessani (siis psyykkisesti) että pyydän miestä olemaan hiljaa, että saan edes hetken olla omien ajatuksieni kanssa.

En ole erityisherkkä tai mikään muukaan, jokainen kaipaa joskus omaa tilaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.6.25 16:29:46

Erityisherkkä ei ole mikään diagnoosi, kyse on ihmisestä jonka aistimukset ovat tavallista voimakkaammat ja välillä elämää suuresti hankaloittavat. Välillä kaikki tuntuu liian voimakkaalta, näkö, kuulo, tunto, kosketus. Kaikki ärsykkeet ikään kuin vyöryvät päälle ja välillä tekevät melkein kipeää.

Miellä itseni erityisherkäksi ja inhoan koko ominaisuutta, koska se vaikeuttaa ihmissuhteita ja välillä on päiviä etten kestä mitään ääniä ja pelkkä valo on liikaa ja kaikkien vaatteiden materiaali iholla tuntuu iholla inhottavalta ja kovalta ja kutittavalta saati sitten joku tuuli tai sade tai hiki.

Voi kun se oiskin vaan joku ominaisuus jonka voisi kääntää pois päältä. Kun vois vaan kovettaa itsensä ja olla tuntematta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.6.25 17:04:18

"Onko tuo erityisherkkyys ihan virallinen diagnoosi? Miten sitä mitataan?"

Erityisherkkyys ei ole sairaus joten sille ei ole diagnoosia.

"Erityisherkkyyden katsotaan muodostuvan tietyistä temperamenttipiirteistä, emotionaalisesta reagoinnista sekä aistiherkkyydestä. Erityisherkkyys on pysyvä osa ihmisen persoonallisuutta ja temperamenttiprofiilia. Temperamenttipiirteistä erityisherkkyyteen yhdistetään erityisesti sensitiivisyys, emotionaalisuus, varautuneisuus, aktiivisuuden taso ja sosiaalisuus. Erityisherkkien henkilöiden temperamenttiprofiilit eivät ole keskenään samanlaisia, mikä muiden persoonallisuustekijöiden ohella selittää erityisherkkien ihmisten yksilöllisiä eroja."

Tämä on lainaus Psykologi, professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.

Osalla väestöstä aistikokemukset ovat voimakkaampia. Tätä on mitattu eri tutkimuksissa. Toisilla aistiärsykkeet nostavat voimakkaammin stressivastetta kuin toisilla eli pohjimmillaan kyse on fysiologisesta reaktiosta vaikka ht-netissä haluttaisiin leimata lumihiutaleiksi.

Usein kyky siirtyy perimässä ja on arveltu että evolutiivisesti väestössä tarvitaan erityisen herkästi kuulijoita, tuntijoita, maistajia jne. koska nämä on hyödyttäneet meidän lajia eri uhista selviytymisessä. Yksilölle itselleen tämä on raskasta mutta lajitasolla kaikkia kollektiivisesti hyödyttävää.

Lähettäjä: Amisope 
Päivämäärä:   19.6.25 18:12:07

Mä olen opettaja.
Aamulla töihin lähtiessä kuuntelen radiota autossa. Kotiin ajellessa haluan hiljaisuutta. Onneksi asun yksin, ettei tarvitse kuunnella toisten lörpöttelyä tai kyselyjä hetkeen.
En koe olevani mitenkään erityisherkkä. Ihan normaalia sosiaalisen kanssakäymisen riittävyyttä monille ihmisille.
Monet ihmiset kaipaavat hetkiä ihan vaan itsensä kanssa, ilman ylimääräisiä ärsykkeitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 19:14:12

Vaikea kuvitella että erityisherkkä tai introvertti hakee tuollaiseen työhön missä jatkuvasti ihmisiä ympärillä.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   20.6.25 10:53:03

Minä olen asiakaspalvelissa ja jaksan lyhyitä asiakas kohtaamisia mutten meinaa jaksaa työyhteisöä...en jaksa sitä teennäistä rupattelua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.6.25 10:58:52

"Vaikea kuvitella että erityisherkkä tai introvertti hakee tuollaiseen työhön missä jatkuvasti ihmisiä ympärillä."

Introverttiushan ei tarkoita sitä, etteikö voisi tai haluaisi olla ihmisten parissakin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.6.25 21:30:50

Valitettavasti sen introvertinkin on pakko tehdä töitä ja aina niitä töitään ei pääse valikoimaan kovin tarkasti.

Nimimerkillä aspanakin toiminut introvertti.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 07:11:11

Nykyään on muodikkaampaa olla herkkä introvertti ja se on hyvä; saa ihan ilman huonoa omatuntoa sanoa, että esimerkiksi aspana työskennellessä työpäivän jälkeen kaipaa kotona rauhaa ja hiljaisuutta.

Harva nykyään kertoo saavansa energiaa hektisestä työpäivästä asiakkaiden parissa ;)

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   21.6.25 07:30:26

Onko muuten mitään testiä, jolla mahdolliset erityisherkkyytensä voisi selvittää? Nettihän on testejä täynnä, kai löytyy hyviäkin testejä.

Ekstrovertin ja introvertin väliin sijoittuu ambivertti, joka siis ei ole kumpaakaan ääripäätä, vaan siltä väliltä. Itse arvioin kuuluvani tähän kategoriaan.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.6.25 10:14:08

Kyllä se on normaalia, että ihminen kuormittuu ihmiskontakteista ja tarvitsee omaa tilaa rauhoittumiseen työpäivän jälkeen. Nykyihminen vain ei tunnusta sitä normaalina, vaan vaatii robottimaista sietokykyä. Sillä vain polttaa itsensä loppuun. Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei työpäivästä kuormitu paitsi ehkä, jos työskentelee yksin. Itse kuormitun ihmisistä, kirkkaista valoista yhtä aikaa metelin kanssa, joka voi olla vaikka vain lasten älämölöä. Omat lapset olivat ainakin sitten opettajan kannalta mukavia, kun eivät koulussa hölisseet turhia :) Kuormitun myös kaikesta negatiivisesta viestittelystä tai käytöksestä ja niin sen pitää ollakin. Kaikkea ei pidä sietää. Kuormittuneena pitää vain osata levätä ja rauhoittua. Oma positiivinen elämänasenne auttaa. Se pitää opetella. Pitää opetella irtautumaan omista ja muiden negatiivisista ajatuksista ja mielialoista.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   21.6.25 10:27:24

K, totta. Kai ekstrovertitkin jostakin kontaktimäärästä kuormittuvat, eivätkä vain saa koko ajan muista ihmisistä energiaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 11:56:07

"Vaikea kuvitella että erityisherkkä tai introvertti hakee tuollaiseen työhön missä jatkuvasti ihmisiä ympärillä."

Tosiaan, erityisherkkyys, introverttiys tai ujouskaan eivät tarkoita, etteikö voisi työskennellä menestyksekkäästi aspassa. Valtaosa introverteistä kykenee varmasti useimpiin aspatöihin. Olennaista on vain se, että tiedostaa tämän piirteen itsessään ja ymmärtää/pystyy vapaa-ajalla palautumaan riittävästi.

Tämän ujon introvertin mielestä aspana on jopa helpompi kohdata ihmisiä, kun tilanteissa on tietynlainen kaava eikä tarvitse keksiä kepistä asiaa. :D

Erityisherkkyys on ymmärtääkseni hieman kiistanalainen asia eikä sillä kait ole mitään lääketieteellistä tai psykologista määritelmää. Tunnistan itsestänikin paljon siihen liitettyjä piirteitä, mutten jotenkin osaa silti määritellä itseäni nimenomaan erityisherkäksi. Mielestäni nuo piirteet ovat vain joukko erilaisia ominaisuuksia: Olen ihan pienestä pitäen ollut herkkä ja empaattinen, mutta varsinkin lapsena myös älyttömän ujo. Tulkinnut tarkasti ympäristöä ja muita ihmisiä, minkä myötä varmaan saanutkin aspaduunissa kiitosta kuuntelutaidosta ja kyvystä rauhoittaa kiihtyneitä ihmisiä. Kuormitun erityisesti metelistä/hälinästä ja esimerkiksi raskas musiikki saa ihan fyysisesti huonon olon aikaan.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   21.6.25 12:32:04

"Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 21.6.25 07:11:11

Nykyään on muodikkaampaa olla herkkä introvertti ja se on hyvä; saa ihan ilman huonoa omatuntoa sanoa, että esimerkiksi aspana työskennellessä työpäivän jälkeen kaipaa kotona rauhaa ja hiljaisuutta."

Niimpä, varsinkin erityisherkkä, jota ei suurin osa tiedä mitä tuo tarkoittaa.