Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   18.6.25 16:31:36

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10083724&t=10083724

Edellinen, linkitys ei vaan onnistu minulta.

Kävin tuon naisen tulevan ex-miehen kanssa kahvilla. Oli mukavaa jutella ihmisen kanssa, kuka käy samaa läpi kuin itse. Sovittiin, että ollaan toistemme tukena. Hän on yhtä lailla sekaisin, ja on todella kettuuntunut. Harmittaa oikeasti hänen ja lastensa takia.

Köhöm:n ehdotuksesta yritän olla armollinen itselleni ja kohta tapaan vielä ystävääni. Yksi asia hämmentää: oma tukiverkosto on ihan paras, mutta oma bestis ei ole ollut ollenkaan yhteydessä. En edes jaksa sitä surra, vaan toteankin, että kriisitilanteessa tajuaa, ketkä on oikeita ystäviä.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   18.6.25 16:36:50

Bestiksellä voi olla itsellään joku tilanne päällä, eikä hänellä ole joko resursseja käsitellä tilannetta tai ei halua itse kuormittaa sinua omalla asiallaan. Mutta harmi jos ei yhtään pysty tukemaan. Joskus tosi läheisille ihmisille voi tulla niin iso shokkireaktio heillekin, ettei he sitten pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. En tiedä, tilanteita on monia.

Mutta onpa upea juttu että tapasit tuon miehen, tätä ei käsittääkseni kovin usein tapahdu. Erikoinen tilanne mutta ainakin teillä on nyt toisenne, voitte purkaa asiaa sellaisella tavalla mihin kukaan ulkopuolinen ei pystyisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 17:32:03

Häh: Kyllä roikkuu. Niin on roikkunut mussakin myös itse varattu mies seitsemän vuotta. Hänestä säännöllisesti kuuluu vaikkei mitään vastakaikua saa. Eipä niitä yhteydenottoja selvin päin tule että lähinnä ne on sellaisia kännissä mokia, mutta silti. Aika vähän pitää ihmisten mielistä ymmärtää jos kuvittelee oman pitkän suhteessa olevan ainoa tapa kokea asioita. En usko myöskään hetkeäkään siihen ettei 26 vuoden aikana ole koskaan ollut kriisiä sen suhteen että haluatteko olla yhdessä. Ettei se teidän suhde niin kovin suureen rehellisyyteen taida perustua. Itse en olisi koskaan miehen kanssa joka ajattelisi musta et jos haluan lähteä, niin saankin lähteä. Ettei hän ainakaan perään itke. Aika vähän on välittämistä sellaisessa suhteessa jossa toinen on ilmeisen ihan sama.

Ikinä, koskaan, milloinkaan, ketään ei voi anella tai painostaa jäämään. Ei ainakaan näitä mun miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet mitään naisten lapasia. Kyllä se anelu ja itkien anteeksipyytäminen on menneet ihan toisinpäin. Mähän otin lapseni ja lähdin, muutin kokonaan toiseen kaupunkiin. Perässä muutti mies, ei suinkaan samaan asuntoon sillä sinne ei ollut tervetullut. Ettei nyt kannattaisi puhua asiastaan mitään, josta ei aidosti mitään tiedä. Mies teki ison duunin että sai mun luottamuksen takaisin ja on nykyisin täysi koiranpentu joka pyörii onnessaan mun jaloissa ja mä oon onnellinen siitä, että pyörii.

Se, mistä mä puhuin, oli se ettei kannata väittää haluavansa erota, jos ei aidosti halua eikä kannata tuhota siinä mahdollisessa raivossaan niitä loppujakin välejä, jos ei siis todella halua toista menettää. Mä tein niin alkuun kunnes tajusin etten nyt pelaa lainkaan omaan pussiini vaan toisen. Tajusin että haluan pitää perheeni (siihen asti olin heilunut ees taas kuten aloittaja, se on ihan normaalia) ja aloin toimimaan siten. Ei se tarkoita lainkaan sitä että asia olisi ollut sillä loppuun käsitelty tai mitään muutakaan typerää vaan ainoastaan sitä että mä muistin kuka mä todellisuudessa olen ja sitten sen muisti mieskin. Sen jälkeisen työn on tehnyt mies ja tekee sitä edelleen joka ikinen päivä.

Ja sille joka ei usko että voi rakastaa kahta ihmistä samaan aikaa. Aika harvoin noi sivusuhteet on aitoa rakkautta. Mutta vaikka olisikin, niin hyvin voi rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan. Itsekin olen rakastanut vuosia kahta ihmistä. Tämän nykyisen suhteen aikana. Miehelle kerroin siitä ensimmäisenä ja on hyvin tiennyt tämän. Myös siitä että ensimmäiset pari vuotta arvoin näiden välillä ihan avoimesti. Elämä on paljon monimutkaisempaa kuin moni luulee. Rakkaus on valinta, ei pelkkä tunne.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   18.6.25 17:42:54

"Lähettäjä: köhöm
Päivämäärä: 18.6.25 09:07:16

Hei nyt ihan oikeasti sitä armoa peliin!

Kiintymyssuhteesta luopuminen on käytännössä sama tilanne kuin se, että huumeaddikti lähtee vieroitukseen. Tää on ihan neurofysiologinen ilmiö, me ollaan kirjaimellisesti koukussa niihin ihmisiin, joihin meillä on kiintymyssuhde olemassa. Joten kun se suhde katkeaa, niin aivot joutuu samanlaiseen vuoristorataan kuin mitä huumeaddiktit lopettaessaan käytön yhtäkkiä. Tottakai tunteet heilahtelee, tottakai päässä vilisee ties mitä ajatuksia. Se on ihan normaalia ja kertoo vain ja ainoastaan siitä, että sun aivot toimii keskivertoisen tavallisesti tässä tilanteessa.

Kaikki tuollaiset itsesyyttelyt ja epäilyt on nyt ihan turhaa painolastia. Tää on tarpeeksi vaikeaa ilmankin."

Tämä!!! Laitan köhömin tekstin edellisen ketjun lopusta tähän uudelleen, kun siinä on niin painavaa asiaa, että siitä voisi tehdä vastaeronneiden huoneentaulun.

Raskas tuollaisessa tilanteessa on miettiä asumiskuvioita ja omaisuuden jakoa, mutta aloittajan kannattaa ajatella, että tästä on suunta vain ylös. Ja luopiota ei pidä ottaa takaisin ennen kuin loppusyksystä, jos se on koko kesän rukoillut polvillaan oven edessä. Kerran luopio, isolla todennäköisyydellä uudelleenkin luopio.

Joku kehotti ryhtymään peluriksi ja houkuttamaan miehen takaisin, mutta itselleni tämmöinen tyyppi olisi pilaantunutta tavaraa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 19:21:55

Paras ystävä voi kokea myös jännitystä siitä, ettei vain sano mitään väärää/painosta puhumaam/ kuormita sinua ja siksi päättää antaa sinulle tilaa. Kun mieheni joutui koronan takia teholle, niin parhaat ystävät hiljenivät ja kaverit oli tukena. Se oli kyllä rankkaa, mutta kyllä ne ystävyydetkin saatiin takas kursittua.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   18.6.25 20:03:32

Olette ihan oikeassa. Tämä voi olla myös bestikselle raskasta.

Mä huomaan tuon, mitä köhöm laittoi ja nomadi korostaa. Täytyy nyt vaan antaa itselleen aikaa yrittää sopeutua tilanteeseen. Ja hyväksyä se, että tunteet heittää häränpyllyä. Olisinpa yhtä tehokas kuin se naisen mies, mutta hänellä on kuitenkin velvollisuus jatkaa elämää johonkin suuntaan jo pelkästään lasten takia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 20:06:26

Ei se mieskään välttämättä ole ihan yhtä tehokas kuin miltä näyttää. Nopeasti kerrottuna sinäkin vaikutat hyvin järjestelmälliseltä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 20:10:58

Ei se, ettei toimi vain satutettujen tunteidensa mukaan, ole pelaamista. Lähinnä se on pelaamista, että toimii toisin kun mitä oikeasti haluaisi. Ja silloin se lopputulos ei taatusti ole sitä, mitä haluaa. Järjen käyttö (siinä määrin ja siinä vaiheessa kun se on mahdollista) on ihan järkevää kun kyseessä on näin isot ja merkittävät asiat.

Ei ole meidän muiden asia kertoa aloittajalle, olisiko anteeksianto meidän mielestä oikein vai väärin. Me emme voi tietää sitä ja sen päättää vain yksinkertaisesti aloittaja, mikäli puoliso muuttaa mieltään ja ylipäätään ollaan siinä tilanteessa, jossa sitä anteeksiantoa kysytään.

Kannattaa myös muistaa että pettäminen parisuhteissa on tosi yleistä. Hyvin moni pari myös päättää jatkaa yhdessä ja osa kokee että kriisistä ylipääseminen on parantanut heidän suhdettaan. Väitän ettei siinä kohtaa olla vailla tuntemattomien tai edes tuttujen hyväksyntää omille ratkaisuille. Jokainen tietää itse, miten haluaa toimia ja jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Se että joku pettää kerran pitkässä liitossa, ei myöskään tarkoita lainkaan sitä että niin tapahtuisi uudestaan. Joten omien pelkojen peilaaminen muiden tilanteisiin on vain hölmöä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia tässä tilanteessa. Ei vaikka kuinka jonkun "itsenäisen naisen käsikirja " niin väittäisi. On myös ihan älytöntä luullaan että kaikki anteeksiantaneet naiset ovat vain kynnysmattoja, joiden mies on jäänyt pakosta. Osa on voinut jäädä muustakin kuin rakkaudesta mutta väittäisin että kyllä se varmasti suurimpia syitä on jäädä taistelemaan suhteen puolesta. On kuitenkin monesti helpompaa jatkaa matkaa joko yksin tai uuden kanssa kuin ottaa vastuuta omista monistaa ja saavuttaa takaisin jo rikottu luottamus. Se kun vaatii usein jopa vuosien työn. Eli aika paljon jotain ihan muuta kuin vähän "pelaamista".

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   18.6.25 20:57:02

... Todella hienosti sanottu. Mä en ainakaan pelaa mitään, vaan olen pelkästään rehellinen.

Nyt tuo mököttää, taas. Mä sanoin sille jo aiemmin, että en aio tehdä mitään ennen kuin tiedän, mitä haluan. Hän varmaan kuitenkin kuvitteli, että muutamassa päivässä pystyn sen päättämään ja hän voi muuttaa uuden naisen (ja lasten, huhhuh) kanssa jonnekin. Hänellä/heillä ei ole mitään realistista ajatusta siitä, mihin on varaa ja mikä on mahdollista. Etenkin kun toisella puolella on taloudellista taakkaa ihan älyttömän paljon.

Siinähän muuttaa, mutta mä en vielä tiedä, joten ennen kuin tämä valkenee minulle, niin en tee ratkaisuja.

Hassua. Mä luulin että mä oon ainoa tuuliviiri tunteiden kanssa, mutta kyllä tolla miehelläkin vaihtuu mielialat aika villinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 21:05:18

Älä ainakaan ala ratkomaan miehen sotkuja. Oikeastaan ei kannattaisi oikein edes kuunnella hänen suunnitelmiensa vaikeuksia. Selvittäköön itse uuden hoitonsa kanssa talouskuviot ja muut. Jos rahat loppuu niin elämä opettaa.

Lähettäjä: Kilkki 
Päivämäärä:   18.6.25 21:08:46

Olen tätä ketjua lukenut ja tullut mieleen aika elävästi oma ero noin kymmenen vuoden takaa, kun lasteni isä ilmoitti, että hänellä on toinen. Tuli täysin puskista.

Tsemppiä aloittajalle, terveiset saman kokeneelta ja nyt kun aikaa on jo kulunut, niin: kyllä elämä kantaa, mutta jäljet jätti. Kuten joku toinenkin kirjoitti, niin ikinä enää en anna kenenkään satuttaa minua henkisesti kuten exä teollaan teki. No, ei tämä asenne varsinaisesti par

Lähettäjä: Häh 
Päivämäärä:   18.6.25 21:09:07

"Mä sanoin sille jo aiemmin, että en aio tehdä mitään ennen kuin tiedän, mitä haluan. Hän varmaan kuitenkin kuvitteli, että muutamassa päivässä pystyn sen päättämään ja hän voi muuttaa uuden naisen (ja lasten, huhhuh) kanssa jonnekin. Hänellä/heillä ei ole mitään realistista ajatusta siitä, mihin on varaa ja mikä on mahdollista. Etenkin kun toisella puolella on taloudellista taakkaa ihan älyttömän paljon."

Ehkä edellisistä ketjuista en muista, mutta mitä se mies siinä oikein odottaa? Laskiko hän sen varaan, että sinä ostat muutamassa päivässä hänet pihalle kämpästänne?

Ei vidu mikä tonokki mies, mennyt ihan pilun perässä miettimättä yhtään mitään :D

Lähettäjä: Kilkki 
Päivämäärä:   18.6.25 21:10:29

Lähti kesken.. Asenteeni ei nykyistä suhdetta ehkä paranna, mutta katson tärkeäksi suojella itseäni. Niin palasiksi aikanaan menin.

Valoa kohti, kyllä se elämä kantaa vaikka osumiakin antaa :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 21:27:14

” Hassua. Mä luulin että mä oon ainoa tuuliviiri tunteiden kanssa, mutta kyllä tolla miehelläkin vaihtuu mielialat aika villinä.”

Vaikka mies onkin ehkä ehtinyt eropohdinnoissaan pidemmälle, koska eron halusi, ei se sitä tosiasiaa kuitenkaan poista, että on se ero hänellekin käsiteltävänä. Täällä kyllä tuomitaan koko mies muistamatta, että ihminen hänkin on omine tunteineen ja vajavaisuuksineen. En toki tarkoita, että pettäminen olisi oikein, mutta eihän meistä ulkopuolisista kukaan pysty sanomaan miksi tuohon tilanteeseen on päätynyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 21:31:43

Tapa on järkyttävä, millä aloittajaa on kohdeltu. Oli syyt ihan mitkä tahansa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   18.6.25 21:34:59

Juu, saavat ihan keskenään ratkaista käytännön ongelmat. Mua kiinnostaa täällä hetkellä vain se, että mihin menen lemmikkien kanssa. Oikeesti, en edes ymmärrä, mitä kuvitteli, että mihin mä taivun. Tää itsekkyys on tullut aikamoisena yllärinä. Ja selkeästi on aina tottunut siihen, että mä ratkon kaikki ongelmat, edelleen. No way!

Kiitos Kilkki. Harmillista, mutta lohduttavaa lukea sinun kokemuksestasi.

Eilinen haikeus on jo poissa. Käytös on ollut tänään taas niin absurdia, että naurattais jos ei itkettäis.

Kiitos, ihanat ihmiset taas!!!!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   18.6.25 21:40:01

Ja lisäys vielä . (Piste) Kommenttiin. Toki kuulette vain minun puoleni asioista. Ei ole kuitenkaan oma tarkoitukseni tuomita ja haukkua ihmistä, kenen kanssa olen onnellisesti viettänyt yli puolet elämästä, ja ketä varmasti rakastan loppuelämäni ajan, vaikkei yhdessä nyt jayketakaan. Yritän purkaa omia tunteitani, ja tämä ihan oikeasti
auttaa. Olen kaikesta vertaistuesta ja tsempeistä niin kiitollinen!

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   18.6.25 21:48:15

Mun mielestä on hyvä että otat vähän aikaa ja mietit mitä sinun kannattaa nyt tehdä.

Onko lapset yhteisiä vain vain miehen kun hän ajatteli ne noin vain ottavansa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 21:53:20

H, lapset ovat miehen uuden naisystävän. Aloittajan lapsi on jo aikuinen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 22:10:53

Otan osaa ja ymmärrän aloittajan tilannetta, mutta ymmärrän myös sen parhaan kaverin vetäytymistä.
Sinulla on terve tarve purkaa syviä tuntoja täällä, mikä on tietenkin hyvä ja tärkeää, mutta se sinun kaverisi myös myötäelää sen faktan, että ukkosi on törkeä petturimulkero, joka on nakannut paskan sinun tuntemuksille.

En minäkään seuraisi sivusta tuollaisen häpäisyn jälkeen, että ihminen ei voi lähtä, koska omistusasunto ja lemmikit ja vielä vihan keskellä ihan varmasti halaus oli tosi pitkä ja tiukka..
Varmasti on nyt vaikea, mutta älä sitä virhettä tee, että sekopäissäsi vaadit siltä liikaa, joka on lähimmältä etäisyydeltä seurannut elämääsi, joka on johtautunut tähän tilanteeseen.
Parisuhteet ja erot on hankalia, mutta älä uhraa ihmissuhteita.