Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 17:11:56

Hevoset ja ratsastus ovat olleet iso osa vapaa-aikaani vuosikymmenet. Nyt ilo ja into ovat kadonneet. Oma oli 15 vuotta. Hintojen noustua siihen ei ole enää varaa, tai ehkä ennemmin hinta ja vastine eivät enää kohtaa.
Olen viime vuodet ratsastanut pienellä ratsastuskoululla vähän omahevostyyppisellä ratkaisulla. Käyn tunneilla ja itsenäisesti yleensä samalla hevosella, kuitenkin välillä voi olla muukin hevonen. Opetus on hyvää ja tunnit vaihtelevia. Lisäksi minulla on vuokrahevonen toisella paikkakunnalla. Asun ympärivuotisesti osan aikaa mökillä. Kuitenkin tuntuu, etten ole enää pitkään aikaan edistynyt ratsastajana. En keksi, miten tästä pääsisi eteenpäin.
Useampi tuttu on lopettanut ratsastuksen ja siirtynyt muihin harrastuksiin joko hinnan tai sopivan ratsastuskoulun puutteen takia. Pitäisikö vaan luovuttaa ja siirtyä kuntosalille? Aloitin keväällä salilla käymisen. On tosi kivaa että siinä huomaa edistymistä jo näin lyhyessä ajassa.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   17.6.25 18:19:00

Eipä oo löytynyt korvaavaa. Elämä on ikävää, mut takaisin en enää halua, monesta syystä. Tämä vuosikymmenten harrastus tyssäsi lopullisesti.

Salihommat ei ole ikinä kiinnostaneet, vaikka olen yrittänyt.
En tiedä mistä saa sen kokonaisvaltaisen hyvän olon, mitä ratsastus parhaimmillaan hevosen kanssa yhteistyössä antoi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 18:23:57

Voisithan kokeilla ottaa vähän etäisyyttä lajiin ja katsoa, miltä se arki tuntuu?

Melkeinpä mitä vain lajia/harrastusta kokeilet ratsastuksen sijaan, niin alussahan se paras kehitys tapahtuu. Myös siellä salilla jossain vaiheessa kehitys hidastuu, mutta toki ärsykkeitä vaihtamalla kehitystä saa kyllä aikaiseksi.

Miten koiralajit? Tuntuu ainakin itsestä, että esim agilityssä on monia entisiä hevosharrastajia.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.6.25 18:28:30

Sama harkinnassa, mutta luultavasti jatkan vielä siihen asti, että toteutan yhden unelmani ja käyn ulkomailla ratsastusvaelluksella, ja sitten lopetan.

Tilalle on vaikka mitä tekemistä. Oon jo alkanut matkustelemaan ja retkeilemään. Lisäksi muitakin harrastuksia odottamassa että on enemmän aikaa.

Lähettäjä: kupla 
Päivämäärä:   17.6.25 18:33:57

Vesijuoksu on ihanaa, varsinkin aamulla heti herättyä voi suunnata uimahallille vaikka jokapäivä <3

Lähettäjä: Mimmis 
Päivämäärä:   17.6.25 18:45:12

Lähtökohtaisesti on mahdoton ajatus, että omasta hevosesta ja mahdollisesta valmentautumista ratsastuskouluun ja satunnaiseen vuokrahevosella ratsastaminen siirryttäessä tapahtuisi suurta edistymistä. Jos on harrastanut ratsastusta jo vuosikymmeniä ja valmentautunut omalla hevosella on se jo aika iso satsaus lajiin ihan ajankäytöllisestikin puhumattakaan suunnitelmallusuudesta. Kun harjoittelua tuosta vähennetään, ei voi odottaa että taitotaso kasvaa.
Itse olen vaihtanut omat hevoset ja kilpailemisen pariin viikko tuntiin ratsastuskoululta. En edes uneksi kehittyväni ratsastajana eikä minulla ole mitään suurempia tavoitteita. Olen hyväksynyt sen, että olen kaukana huipoutasostani, eikä se haittaa mitään. Nyt vain nautin ratsastuksesta ja hevosten kanssa puuhailusta, ilman niitä hevosen omistajan ja kilparaharrastajan huolia. On muuten tosi mukavaa!

Lähettäjä: Hp 
Päivämäärä:   17.6.25 18:49:58

Mä pyöräilen vaihtelevia ja pitkiä reittejä, se on vähän kuin maastoratsastus. Ratsastuskoulu yritin, mutta ei ole mun juttu oman hevosen jälkeen...

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 18:51:14

Koiralajit ei onnistu vielä ainakaan, koska meidän kuningatarkoira on jo 11 v. Toista koiraa perheeseen ei tule kuningattaren reviirille.
Vesijuoksu kuulostaa ihanalle <3. Olet onnellinen, kun olet löytänyt sen. Silmäni vaan ei kestä kloorivettä yhtään.
Harrastan muutakin, puutarhanhoitoa ja käsitöitä. Ompelen ison osan vaatteistani ja neulon mutta ei noissakaan enää juuri uutta opi. Oppiminen on mun juttu.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   17.6.25 19:26:13

"Silmäni vaan ei kestä kloorivettä yhtään."

Uimalasit on keksitty.

Lähettäjä: Giana 
Päivämäärä:   17.6.25 19:35:01

Täällä myös yritys etsiä jotain lajia täyttämään ratsastuksen aukkoa, mutta mikään ei tunnu poistavan sitä tyhjiötä minkä hevonen ja ratsastus jätti (oli siis omia hevosia, joiden kanssa valmentauduttiin ja kilpailin ahkerasti vaativia kansallisia luokkia). Olen siinä mielessä vielä ärsyttävän all in - hevosharrastaja, että kevyempi tapa jatkaa hevostelua ei ole vaihtoehto, esim joku ratsastuskoulu tai vuokrahevosella ratsastaminen tuntuisi vaan veitsen kääntämisellä haavassa.
Eli joku ihan muu juttu pitäisi löytää. Ajattelin ensin, että se olisi crossfit (koska kilpailumahdollisuus hyvä vielä aikuisenakin), mutta ei ollutkaan yhtään mun juttu.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 19:41:51

Uimalasitkin falskaa sen verran että vettä menee niiden alle vähän. Ja sitä vähääkään mun silmät ei kestä. Mulla ei kyynelnesteen eritystä juuri ole. Että se siitä.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 19:43:39

Giana: mun ratsastuksen lopettanut sukulaiseni hurahti just tohon crossfitiin tosissaan. Mulle tässä iässä liian rankka laji.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 19:59:35

Ja kiitos kaikille hyvistä ehdotuksista ja vertaistuesta! Jotenkin vaan helpottaa et muutkin ovat pohtineet tätä samaa ja löytäneet ratkaisuja.
Mimmis: huolettomuus on tämän nykyisen hevosharrastuksen hyvä puoli. Omasta oli jatkuva huoli ja huolehtiminen, olin hyvin tunnollinen hevosenomistaja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 20:05:19

Olen miettinyt samoja asioita, mutta mikään ei tunnu samalta kuin ratsastus joten en ole lopettanut vielä. Hevoset on niin syvällä omassa identiteetissä, etten edes tiedä mitä olisin ilman niitä.

Lähettäjä: Mimmis 
Päivämäärä:   17.6.25 20:05:55

Nyt kun aikaa on enemmän tämän kevennetyn hevosharrastuksen vuoksi, olen alkanut myös joogaamaan. Luulen, että olen tässä reippaassa 40 vuoden iässä oppinut päästämään irti ja löysäämään (liioista) vaatimuksista. Harrastamisestakin on sitä kautta tullut rennompaa ja enemmän mielihyvään tähtäävää kuin suorituskeskeistä.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   17.6.25 20:29:56

En ole kolmessa vuodessa löytänyt mitään lajia, mikä edes etäisesti antaisi yhtä paljon kuin hevoset ja ratsastus. Jooga ihan jees, metsävaeltelu samoin. Sukellus ehkä lähimpänä samoja fiiliksiä. Mutta ei sekään ihan. Ja toisaalta jos silmät ei yhtään kestä kloorivettä ei kortin suorittaminen onnistu, harjoitukset tehdään kuitenkin altaassa.
Koiran kanssa ei mielestäni saavuta samaa yhteyttä kuin mitä hevosen kanssa, joku muu voi onnistua toki siinäkin.

Lähettäjä: Rulla 
Päivämäärä:   17.6.25 21:03:10

Mietin välillä, mitä tällä rahalla voisi tehdä :D ennen omaa hevosta koko perheen pitkä Thaimaan matka oli aivan utopistinen ajatus. Nyt olen todennut, että ilman hevosta se säästyisi puolessa vuodessa! Vielä en kuitenkaan luovu. Hevoseni on vanha, ja kun siitä aika jättää, onkin ison mietinnän paikka. On ihanaa olla hevostyttö vielä 47-vuotiaana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.6.25 21:29:50

moni vaihtaa koiriin

Lähettäjä: wilma 
Päivämäärä:   17.6.25 21:32:04

Kiipeily! Todella kivaa, todella haastavaa, monipuolista. Voi harrastaa sisällä ja ulkona, voi tehdä hienoja kiipeilyreissuja ulkomaille, voi kilpailla ihan SM tasolla asti jos kisaaminen kiinnostaa, hirveän hauskaa ja yhteisöllistä porukkaa!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 21:32:48

Voisiko olla hevoset/ratsastus, mutta jossain uudessa muodossa? Riippuu toki paikkakunnasta, mutta miten ravit (ravikoulut), valjakko, lännenratsastus, working equitation tai joku muu? En tiedä tosin, miten noiden lajien pariin pääsee, paitsi toki raviurheiluun ravikoulujen kautta.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   17.6.25 21:54:52

Lähtekää mukaan johonkin ravihevoskimppaan. Saa elämyksiä vähemmällä rahalla. Sitä ei oikeesti voi käsittää kuinka jännää se on seurata kun "oma" heppa kilpailee.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   17.6.25 22:12:49

Entiset työkaverit kiipeilee. Pitäisköhän kokeilla? Poikani on harrastanut sitä jonkin verran, täytyy kysyä, vieläkö on käynyt ja sopisko äidille.

Lähettäjä: tt 
Päivämäärä:   17.6.25 22:26:44

Mä siirryin soittamaan selloa, olin tosin aloittanut jo ennen hevosista luopumista, aikuisena kuitenkin vasta. Nyt syksyllä aloitan viikottaisten soittotuntien lisäksi myös orkesterissa ja tämä on kyllä vienyt mukanaan. :)

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   17.6.25 22:32:11

Itselle tuli koirat, nyt sekin harraste vähän hiipunut. Haluaisin harrastaa melontaa (esim kajakki), mutta en pääse kursseille kun en osaa uida.

Lähettäjä: orjg 
Päivämäärä:   18.6.25 00:32:26

Kiipeily! ihan parasta. sopii kaikilla normaalikuntoisille, ei tarvis kilpakiipeillä. mä olen myös evvyttänyt mun vanhan tanssiharrastuksen, niin ihanaa. Ja aloin talvella käydä akvarellikurssilla, kaikenlainen taiteilu on aina ollut mieleeni.
Vaikka mihin on aikaa - ja rahaa - kun ei oo hevosta! On mulla osuus yhdessä ravihevoskimpassa.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   18.6.25 00:41:06

Laitat itsellesi enduropyörän.
Ei tarvitse ulkoiluttaa jos sataa tai ei kiinnosta ja rehun sijasta syö bensaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 10:30:28

Tuntuu että joka toinen agilitya harrastava on entinen heppatyttö. :D

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   18.6.25 10:35:30

Jos ei halua, että koko elämä alkaa pyöriä uuden harrastuksen ympärillä, ohjatut salijumpat sopivat useimmille. Yhdelle tanssilliset ja musiikilla, toiselle jooga tai pilates, kolmannelle raskaat rääkkijumpat.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   18.6.25 12:37:13

Mikään tiettyyn kellonaikaan sidottu kuten jumpat ei ole ykkösvaihtoehto. Kun oli nuorempana pitkät työpäivät itsellä ja miehellä, lapsilla harrastuksia melkein joka päivä ja oma hevonen, elämä oli tosi tarkkaan aikataulutettua. Nyt nautin siitä, et voi tehdä asioita omassa aikataulussa. Salille voi mennä melkein milloin vaan, samoin vuokrahepoilla vapaa aikataulu. Ratsastustunti on ainoa kellonaikaan sidottu, mutta välillä sekin vaihtelee, kun opettaja on kisoissa muiden oppilaiden kanssa.
Enduro on hauska ehdotus mut ei ole omia ajomaita ja muualle roudaamisessa oma vaivansa.
Ratsastuksessa olis kyllä ihanaa et löytäis hevosen, joka auttais mua kehittymään. Ettei aina olis niin rankkaa. Mut kun omaa en halua, jonkinlainen umpikuja on tullut eteen.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   18.6.25 12:50:23

Mä olen miettinyt kanssa, että pitäiskö laittaa pillit pussiin. Melkein 40v harrastusta takana, omia hevosia, oma talli pihassa ja nuorikin kasvamassa, mutta nyt jotenkin ei kiinnosta yhtään. Mutta sitten tulee just se mitäs sitten? Muitten elukoitten näyttelyhommiin en enää lähde, ihan perseestä. Kiipeily kiinnostaisi, mutta korkean paikan kammo. Salilla on tylsää. Ehkä palaan ton kakaran kanssa westerniin, nykyisen kanssa se ei ollut mahdollista kun sille ei löytynyt mistään sopivaa satulaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 13:00:40

Miten ois maastopyöräily? Siinä saa luontoelämyksiä ja myös sellaista hetkessä elämistä, mitä ratsastuksessa kun kokee. Ja saa haastetta tai sitten leppoista maisema-ajelua valitsemalla sopivia reittejä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   18.6.25 13:05:43

Jos ei saa olla aikatauluja, se sulkee kaikki ryhmälajit; salijumpat ja työväenopistotkin pois. Kuntosali, jumppavideo/painot kotona, tai omantasoinen luonnossa liikkuminen sitten.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.6.25 13:18:41

Jos tykkäät liikkua luonnossa, niin geokätköily? Siihen voi yhdistää vaikka maastopyöräilyn.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   18.6.25 13:18:45

Voi olla aikataulutettu, mut silloin täytyy olla todella inspiroivaa ja mielellään vaan kerran viikossa. Asutaan kahdessa paikassa, vaikeuttaa kelloon sidottuja harrastuksia mut ei tee mahdottomaksi. Maastopyörät ostettiin keväällä miehen kanssa molemmille, maalla käydään isommalla porukalla ajelemassa. Maalla on tekemistä muutenkin vaikka kuinka, ehkä joku kaupunkiharrastus, erityisesti syys/talviajalle sopiva.
Yritin työkkärin yhdelle ompelukurssille mut eihän sille enää ollu tilaa, kun muistin ilmoittautua.

Lähettäjä: Panda 
Päivämäärä:   18.6.25 13:22:33

Padel jos paikkakunnaltasi löytyy mahdollisuus harrastaa. Todella koukuttavaa, sosiaalista ja hyvää kuntoilua.

Lähettäjä: tt 
Päivämäärä:   18.6.25 15:16:49

Mulla jos olisi aikaa niin rupeaisin geokätkeilemään, vaikuttaa semmoiselta touhulta mihin jää koukkun :)

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   18.6.25 15:26:09

Geokätköilyyn yhdet sukulaiset olivat muutama vuosi sitten ihan hurahtaneita. Heillä oli asuntoauto, jolla kiersivät ympäri Suomea kätköilemässä. Ehkä mekin aikanaan eläkkeellä?

Lähettäjä: jepujee 
Päivämäärä:   18.6.25 15:42:22

Siinäpä se kun mikään ei heppailua korvaa. Samaa fiilistä ei muualta löydy kuin tallilta vaikka ihan kivoja ja ihan ok lajeja/harrastuksia on maialma täys. Itse käyn koiratreeneissä ja näyttelyissä koirien ja kissojen kanssa. Mukavaa nekin mutta niin, ei korvaa heppailua. Parikymppisenä ja osin vielä kolmikymppisenä treenasin kahta itsepuolustuslajia melkein joka päivä. Harmi ettei oma terveys enää kestä sellaista treeniä. Tuskin siitäkään olisi korvaavaksi lajiksi.

Se on ratsastus vähän kuin Kekkonen aikanaan, kukkaan ei korvaa XDD

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   18.6.25 18:15:55

Padel? Eikös se vaadi paria pelaamiseen?
Tää parihomma on yksi ongelma, ihan samoin kuin hevosten kanssa. Se oikea pari pitäisi löytää.
Voisin harrastaa vaikka vakiotansseja, jos ois se oikea pari.
En jaksa etsiä enää sitä paria.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 09:05:42

Hyviä ehdotuksia tullut! Toimivimmalta tuntuu nyt vähittäisen luopumisen tie. Jatkan varmaan omahevostyyppistä ratkaisua. Siihen rinnalle kuntosalitreeniä pari kertaa viikossa ja pidempiä (maasto)pyörälenkkejä noin kerta viikkoon. Kun nykyisestä koiravanhuksesta aika jättää, voisin kokeilla tottista. Sitä treenasin vähän yhden aikaisemman koiran kanssa, jolla oli siihen kiinnostusta. Sitten perheellisen aika loppui :D. Pitäiskö miettiä vielä uuden kielen opettelua?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.6.25 10:20:06

Koirat ne nyt tuntuu olevan vähän joka toisella vähintään.

Mitä kuningattariin tulee, meidän kymmenenvuotias narttu oli vain onnellinen, kun taloon tuli oikeastaan kaksi pentua, kun meille tuli pentu ja tyttärelle tuli pentu vuoden sisään. Nyt kun kuningatar itse poistui muille maille 13-vuotiaana alkuvuodesta, on ihanaa, että nämä kaksi on. Kunigatar ehti opettaa molemmat tavoille ja ehti itsekin olla taas vähän nuori koira näiden häslien kanssa, hän nautti.

Me käydään hupitreeneissä, ei kisata mitään sen kummemmin, mutta on kiva harrastaa kerra-pari viikossa jotain. Ja eläimet on kuitenkin eläimiä.

En kaipaa hevostelua, kiva pitää jalat ihan maassa. Koirat on helpompi kuljettaa ja rahaa palaa vähemmän.

Lähettäjä: Vinna 
Päivämäärä:   19.6.25 10:26:30

Koirat. Hevosharrastus jäi kun en enää pystynyt siihen eettisistä syistä. Koiria on paljon helpompi harrastaa eläinlähtöisesti.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 11:44:13

Kaikki hevoset, joilla ratsastan, elävät nykykäsitysten mukaisesti hyvää hevosenelämää, mm. asuvat laadukkaassa pihatossa. En koe eettistä kuormaa siitä, että nämä hevoset ovat töissä ja siihen valmistautumisessa pari tuntia vuorokaudessa. Olen myös kevyt suhteessa vakiheppoihini, joten senkään puolesta ei tarvitse huolehtia.
Lapsellani on meidän koiraa vähän nuorempi koira. He asuvat toisella paikkakunnalla, joten ovat meillä aina vähintään pari yötä. Meidän kuningatar on aina hirveän tyytyväinen, kun oma rauha palaa. Lisäksi tällä arvonsa tuntevalla vanhuksella on tapoja, joita en missään tapauksessa halua sen opettavan pennulle. Tietysti jos minulla olisi kova koirakuume, ajattelisin eri tavalla. Tämä on pitkäikäinen rotu ja haluan antaa koirallamme rauhallisen vanhuuden. Koiraharrastuskin on mennyt osin turhan vakavaksi, kun tavallisen kotikoiran elämää pidetään liian virikkeettömänä.

Lähettäjä: Valpuri 
Päivämäärä:   19.6.25 15:11:04

"Koiraharrastuskin on mennyt osin turhan vakavaksi, kun tavallisen kotikoiran elämää pidetään liian virikkeettömänä."

Todella pelottava ja surullinen tapa ajatella. Tutkimustieto eläinten hyvinvoinnista lisääntyy jatkuvasti ja se on pelkästään hyvä asia. Toki tavallinen kotikoirakin voi olla montaa asiaa, mutta eikai kukaan nykyaikana voi väittää, että koira voi hyvin jos sen ainoa "virike" on remmilenkki korttelin ympäri kolmesti päivässä tai pienessä tarhassa eläiminen 24/7?

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 16:33:17

Musta tuntuu et koirastakin on tullut juuri tuollaista suorittamista kuin Valpuri kirjoittaa. Meidän kotikoiralla on monen sadan neliön aidattu piha, jonne koira pääsee aina pyytäessään. Siellä sitä leikitetään päivittäin vapaana. On tilaa juosta enemmän kuin monilla harrastushevosilla. Lisäksi viihtyy pihalla vaan tarkkailemassa ympäristöä. Pääsee ulos halutessaan myös päivällä, koska meistä jompikumpi on lähes aina etätöissä. Maalla viedään metsään juoksemaan ja leikitetään siellä, kun koiraa saa pitää irti. Käy isännän kanssa veneilemässä päivittäin ja tarkkailee siellä lintuja jne. Lisäksi tietty peruslenkit remmissä. Tämä koira viihdyttää itseään myös katsomalla telkkaria :). Koira on rodultaan omaan laumaansa vahvasti kiintyvä, eikä se oli juuri koskaan yksin kotona. Minusta tämä on ihan riittävän virikkeellistä elämää yli 10-vuotiaalle seniorikoiralle, ja ihan kotikoiran elämää. Ehkä multa on mennyt jotain pahasti ohi, jos tällainen koiranelämä on ”surullista ja pelottavaa”.

Lähettäjä: venla 
Päivämäärä:   19.6.25 18:04:38

Sennu: No onhan tuo vanhukselle ihan ok, mutta en ottaisi uutta nuorta koiraa tuollaiseksi pihakoristeeksi.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 18:37:44

Venla: mikä sinusta tekee koirastamme pihakoristeen? Jos luit kirjoitukseni, koira lenkkeilee päivittäin eri ympäristöissä ja sitä leikitetään pihalla vapaana päivittäin. Vapaa leikki on tälle koiralle tärkeää ja palkitsevaa. Mitä sinun mielestäsi koiralle, ja erityisesti nuorelle koiralle, pitää tarjota? Sitä, että se toimii täysin ihmisen ehdoilla ja käskyvallassa? Miten huomiot koiran rodun ja alkuperäisen käyttötarkoituksen? Koiramme on jalostettu toimimaan itsenäisesti ilman ihmiseltä tulevaa jatkuvaa käskytystä ja oohjausta. Koiran kanssa on treenattu perustottelevaisuus huolella nuorena, mutta koiraharrastuksiin meillä ei ole ollut suurta kiinnostusta.

Lähettäjä: utelen 
Päivämäärä:   19.6.25 18:57:46

Onko hirvikoira?

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 19:06:17

Ei ole hirvikoira.

Lähettäjä: Zip 
Päivämäärä:   19.6.25 19:45:40

Kokeilkaa ilmailua: purjelentoa, moottorilentoa, varjoliitoa ym. Oman hevosen pidon hinnoilla saa hyvinkin lupakirjan, Ilmailuliiton jäsenkerhot kouluttavat lajeihin ja vuokraavat kalustoa. Ei ole rakettitiedettä ja porukka on kivaa.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   19.6.25 20:16:16

Venla, tuo Sennun koiran elämähän kuulostaa harvinaisen täydelliseltä! Mitä muuta mielestäsi koira tarvitsee voidakseen hyvin? Agilitytreenejä viikottain, tottista?

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   19.6.25 20:39:29

Lentäminen ei olis tullu mieleenkään. Kuulostaa hienolta mut en erityisesti pidä autolla ajamisesta. Lentäminen kuulostaa paljon monimutkaisemmalta. Oppiskohan sitä?

Lähettäjä: Zip 
Päivämäärä:   19.6.25 21:56:55

Sennulle, ilmailun harradtelajeja on monia. Moottorilento on teknisempää, varjoliito on "linnun lailla" liitelyä. Varmasti opit, ja kurssin alussa kaikki muutkin ovat aloittelioita. Laskuvarjohypyn peruskurssi on lyhyt, pari viikkoa tms. Purjelentolupakirjan voi suorittaa 15-vuotiaana kuten varjoliitoluvankin ym. Etsi sua lähin lentokerho ja mene kyselemään. Pieniä lentokenttiä on Suomessa jotain sata ja isommat päälle, eli tosi monella paikkakunnalla on tai lähellä. Joka kentällä on ilmailukerho. www.ilmailuliitto.fi löytyy niitä kerhoja ja lajeja.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   20.6.25 00:31:58

Täällä myös yksi 45v etsii uutta lajia.
Koiraa ei ole eikä tule, joten ei agilitya.
Salilla käyn, mutta ei ole mikään intohimo.
Pyöräilen kesäisin, mutta lähinnä peruskunnon ylläpidon vuoksi.
Kiipeilyä kokeilin, mutta se oli hidasta ja tylsää.
Padel yms vaatinee kaverin, ja kavereilla kiire perheidensä kanssa.
Enpä tiedä mitä tässä tekisi, kun mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee tykittämään maastossa täysiä hevosella.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   20.6.25 09:09:38

Edelliselle: laskettelu, ja etenkin offarit? Vauhtia, hienoja maisemia, ja offareilla vielä tietty riskin/vaaran tunne? Tavalliseen rinteeseen voi hyvin mennä yksin, offareille on turvallisempaa mennä seurassa.