Lähettäjä: Analyyttinen 
Päivämäärä:   17.6.25 09:14:25

Tuntuu, että nykyisin ylianalysoin paljon parisuhteessa vaikka tuntuu, että tämä on ensimmäinen terveeltä tuntuva parisuhde, jossa ristiriidat pyritään heti käsittelemään avoimesti ja keskustelemalla. Mies on pitänyt sanansa kaikesta ja pitää huolta, osoittaa hellyyttä. Kaikella saralla mun pitäisi olla onnellinen, mutta päälimmäisenä tunnetilana on vähän väliä jokin ihmeellinen ahdistus ja ylianalysoin suhteemme tilaa jossittelemalla.
Nyt pelkään, että pilaan itse tämän suhteen tekemällä näin. Taustalla on haastava lapsuus ja edellisen vakavan suhteen mies jätti minut yksin vakavan sairauden keskelle, joten varmasti jotain aivojen koukeroissa menee hälytystilaan.

Miten te muut ylianalysoijat olette toimineet? Tähän menee aivan turhaa energiaa ja mietin olisiko terapiasta apua, tosin sinne on vaikeaa päästä.

Lähettäjä: Suosittelen 
Päivämäärä:   17.6.25 09:18:06

Olisiko ihan nyt terapian paikka? Joskus on nähtävä vaivaa ja tehtävä töitä korjatakseen omia mielen haavojaan, jotta ne eivät vuoda pilaamaan suhdetta ja hyviä asioita elämässäsi.

Lähettäjä: Suosittelen 
Päivämäärä:   17.6.25 09:19:01

Siis olisi varmasti ei olisiko, puhelimeni on nopeampi kuin aivoni tänä aamuna :D

Lähettäjä: Dawn 
Päivämäärä:   17.6.25 09:22:04

Ehdottomasti menet terapiaan! Ei todellakaan kannata antaa omien käsittelemättömien traumojen pilata hyvää suhdetta. Itse maksavana yksityiselle pääsee kyllä!

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   17.6.25 09:56:53

Eikös tuo ole se perinteinen terapian paikka, kun tasapainoisessa ja turvallisessa suhteessa iskee traumat päälle kun aivojen mielestä on pakko olla joku vika jossain, eihän ole mahdollista että menisi hyvin hyvän ihmisen kanssa.

Lähettäjä: tämä 
Päivämäärä:   17.6.25 10:02:54

Lähettäjä: .-.
Päivämäärä: 17.6.25 09:56:53

Eikös tuo ole se perinteinen terapian paikka, kun tasapainoisessa ja turvallisessa suhteessa iskee traumat päälle kun aivojen mielestä on pakko olla joku vika jossain, eihän ole mahdollista että menisi hyvin hyvän ihmisen kanssa.

Se on juurikin näin! Nyt just on se hetki, kun ne möröt päästä on käsiteltävä pois, jotta homma voi toimia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 10:28:20

En, mun mies tekee sitä. Ihan hemmetin raskasta. Yritän kestää, ollaan oltu yhdessä miljoona vuotta. Veikkaan, että tuossa ylianalysoinnissa on tarve kontrollouda maailmaa ja asioita, skannata uhkia. Mun mies siis ei yleensä mieti omaa rooliaan tai mitä itse haluaisi tehdä tai kokea, tai mistä hän tykkäisi. Hän suuntaa ikäänkuin kaikki lamput ja valokeilan muhun ja yrittää analysoida, miettiä, muuttaa ja sorvata.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   17.6.25 10:33:10

Alkusuhteessa enempi, ehkä ekat 5 vuotta. Nyt 7v jälkeen olen rauhoittunut. Toki hormonipäissäni tulee yliajateltua edelleen. Terapia ois jees, mutta aina olen keksinyt "parempia" rahankäyttökohteita..

Lähettäjä: Analyyttinen 
Päivämäärä:   17.6.25 10:48:35

Kiitos kun ette teilaa. Vähän on jo helpottanut, kun tajusin että kyse on ylianalysoinnista eikä niinkään, että meillä olisi oikeaa ongelmaa. Ihailen miestäni kun hän jaksaa silti kuunnella ja vastailla kysymyksiin kärsivällisesti. Ja on sanonut, että haluaa vaan keskittyä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Ja Piste ymmärrän kyllä hyvin, että on raskasta! On tämä minullekin ja tekisin mieluummin jotain muuta, mutta jotenkin aivoissa vaan alkaa laukkaamaan ihan kaikkea ja ne ajatukset on todella vaikeaa pysäyttää. Olen huomannut, että pahimmillaan tämä on, jos en ole ehtinyt liikkua ja nukkua tarpeeksi. Ja siis tämä tuntuu ihan fyysisestikin: hartiat on jatkuvasti jumissa, kun jännitän jotenkin henkisesti. Olen vähän yrittänyt opetella, että kun asiat laukkaa päässä, niin sanon itselleni, että tämä on nyt sitä yliajattelua ja yritän ajatella vain tyhjää. Tämä on auttanut vähän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 11:02:03

Teen. Ylianalisointi näkyy eniten kun pitää pyytää jotain tai jos en usko hetkittäin, että mieheni näkee minut hyvänä ihmisenä. Tuli lapsuudesta. Isältä ei koskaan voinut pyytää mitään kun alkoi aina raivoamaan ja en tiedä paljonko mun tavaroita rikkoi kun olin lapsi raivopäissään. Ylianalisointi oli tarpeellinen väline lapsuudessa selviämiseen isän kansa. Piti jokainen sana, äänenpaine yms lukea millä tuulella oikeen on. Jos vähänkin oli ärsyyntymisen eleitä ei edes äitini uskaltanut pyytää mitään tai kysyä, piti odottaa päivää jolloin on hyvällä tuulella.

Mitä kauemmin suhde on jatkunut sitä vähemmän ylianalisointia näkyy. Olen oppinut aina kysymään onko kaikki ok ja mutta huomaan että ylianalisoin äänenpainetta mistä se "juu olen" tulee ja huomaan, että edelleen joskus tulee kysyttyä jotain kun mies on hyvällä tuulella, tosin hän harvoin on pahalla tuulella :D Suhdetta muutoin ei tulee enää ylianalisoitua, mutta otti se vuosia. Uskallan nyt uskoa, että mies ei katso muita naisia tai "kärsi" mun kanssa ollessa. Tärkein elementti on varmaan tajuta mistä ylianalisointi tulee.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.6.25 11:33:48

Niin, onko yöianalysointia vai onko miehessä sittenkin jotain ristiriitaista jne mikä aiheuttaa tunnetilan?
Mitä et ehkä vielä halua nähdä, myöntää edes itsellesi?

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   17.6.25 12:14:10

En, mutta mies ylianalysoi ja kyselee ja varmistelee jatkuvasti, ja se on kyllä henkisesti raskasta. Ei ole mitään erikoista meneillään, kukaan ei sano mitään erikoista, ei erikoisia äänensävyjä tms, mutta silti pitää olla huolissaan yhdestä jos toisestakin asiasta jatkuvasti. Itse kun on rauhallinen ja looginen ihminen, niin ei jaksaisi jatkuvaa varmsitelua ja kyselyä. Mutta muiden vastaukset antaa hieman helpotusta, jospa tämä vuosien saatossa tästä vielä lisää rauhoittuisi... Nyt oltu 6v yhdessä ja ollaan naimisissa, joten sanomattakin selvää, että muuten on hyvä kumppani.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   17.6.25 12:30:50

En enää. Vei vuosia oppia tunnistamaan milloin ylianalysoin (olin tottunut kävelemään munankuorilla ja pelkäämään väkivaltaa) ja milloin joku ihminen oikeasti aiheutti ristiriitaisia tunteita, joissa oli joku perä.

Se ei oikeasti ole helppoa, enkä osaa itse selittää, mistä tunnistan nykyisin noiden kahden eron. Mutta se on mahdollista.

Lähettäjä: Itu 
Päivämäärä:   17.6.25 12:52:51

Mun mies on myös hyvin ylianalysoiva. Välillä ajatukset lähtee lentoon ja pelkää riittämättömyyttä, ylianalysoi ilmeitäni ja sanomisiani, jossittelee (onneksi nykyään vain päässään) meidän suhteen tulevaisuutta. Minä näen tuon käytöksen kummallisena, vaikka tavallaan ymmärränkin, koska on avannut hyvin ajatuksiaan ja menneisyyttään. Ilman tuota avoimuutta olisin hyvin hämilläni, enkä tiedä olisiko tällä suhteella ollut silloin tulevaisuutta. Eli kannustan kertomaan avoimesti kumppanille miksi ajattelet mitä ajattelet, mutta jätä ne mahdollisissa tunnepuuskissa tehdyt ylianalysoinnit omaksi tiedoksesi. Terapiaan myös lämmin suositus! Pääset purkamaan mieltäsi johonkin muuhun ihmiseen kuin kumppaniisi ja saat uusia näkökulmia sieltä. Lisäksi kumppaniksi taakka terapeuttina helpottuu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.6.25 12:54:57

Minulle ylianalysoivassa kumppanissa oli pahinta se, että hän ei kyennyt luottamaan sanaani. Hän ei koskaan uskonut vastauksiani ja siitä huolimatta hänen oli pakko kysellä, vaatia ja toivoa vakuutteluja, joilla ei sitten ollut mitään vaikutusta.

Suhde ei kestänyt pitkään.

Lähettäjä: Man 
Päivämäärä:   17.6.25 13:21:21


Tottakai naisen pitää hyväkin suhde pilata. Jos kaikki on hyvin ja kohdillaan,
niin silloin pitää hakemalla hakea jos kuitenkin löytyis jotain vikaa, vaikka
pienen pientäkin ,jotta pääsis marisemaan, eihän asiat voi vain olla kohdillaan
ja hyvin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.6.25 14:08:55

Olisikohan ihan vain niin, että sun turvallisuudentunne on horjunut, ja yrität paikata sitä ylianalysoimalla joka asiaa?

Tämä on niin klassinen ja niin yleinen juttu. Yritetään "ajatella" ahdistusta pois. Kun se ei vain toimi niin.

Et sä tarvitse ratkaisuja tai uusia ahaa-elämyksiä. Sun pitää vain tuntea olosi turvalliseksi tässä hetkessä ja sen saavuttaa vain sillä että alkaa tuntemaan - ei ajattelemaan.

Lähettäjä: Makaroni 
Päivämäärä:   17.6.25 14:40:20

Olet jo pitkällä, kun osaat analysoida käytöstäsi ja sen taustoja sekä seurauksia noin hyvin! Moni ei siihen pysty ja siksi suhteet kaatuu ja elämä vaikeutuu muutenkin ilman että edes ymmärtää omassa ajattelussa olevan jotain vinossa. Eli sinulla on todellakin kaikki mahdollisuudet työstää mielesi yli tuosta ja vapautua rassaavasta yliajattelusta. Ja ennen kaikkea halu siihen, se on tärkeintä :) Terapia on oikeasti tosi hy vaihtoehto. Tsemppiä :)

Lähettäjä: Analyyttinen 
Päivämäärä:   17.6.25 17:14:24

Kiitos kannustuksesta Makaroni! Ja kiitos muillekin vastauksista. Auttaa kuunnella myös "vastapuolen" ajatuksia. Mieheni on myös rauhallinen ja analyyttinen ja sanoo myös, että olen hyvä juuri tällaisena vaikka kyllä hänestä huomaa samaa turhautuneisuutta mitä aiemmissa kommenteissakin on sanottu. Voin vain uskoa, kuinka raskaalta tuntuu kun joutuu vakuuttelemaan ja tuntuu että sanoja/rakkautta epäillään.

Kuitenkin on tuo jankkaus auttanut myös eteenpäin ja olen mm. Itkenyt joitakin traumojani. En ole itkenyt melkein 10 vuoteen kun olen vain keskittynyt niin kovaa puremaan huolta ja menemään eteenpäin.

M tätä olen miettinyt myös, mutta kun "järkivaihde" on päällä en ole keksinyt mitään. Huomaan Kuitenkin, että tuo on juuri yksi asia mikä laittaa mieleni laukalle.

Lähettäjä: Apua 
Päivämäärä:   17.6.25 19:20:31

No onhan se nyt niin, että naisen vaistosi varoittaa sinua, ja täällä taas kaikki ovat miehen puolella.
Juokse vielä kun voit.

Lähettäjä: Woman 
Päivämäärä:   17.6.25 21:54:35

Luulin tekeväni niin, ja juurikin nimimerkin Man kommentin kaltaista mielipidettä minulle syötettiin (ihan melkein sanasta sanaan, jännä), mutta jokusen vuoden päästä ymmärsin että ihan valideja epäilyksiä minulla oli. Suhteen päätyttyä ja asioista muiden kanssa keskusteltuani ymmärsin sitten todellakin miten moni asia oli pielessä. Tai paremminkin miten erilainen käsitys meillä oli asioista parisuhteessa ja elämässä yleensäkin.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   17.6.25 22:07:20

Mä menin terapiaan nykyisen suhteen ja liittoni alussa. Mulla oli vaikeuksia tunnistaa omia tunteitani ja sen lisäksi mun tunnelukot aktivoitui (hylkääminen ja kaltoinkohtelu) helposti, sillä mä lähdin myös rakentelemaan ajatus rakennelmia joista tuli totuuksia. Siinähän sitä sitten oltiin kun vielä toisella oli ongelmia sitoutumisen, luottamuksen ja rehellisyyden kanssa. Todelliset ongelmat eivät olleet sit lainkaan niin suuria ja nyt ollaan tosi onnellisia (ja nykyisin myös seesteisiä). Mulla siis terapia auttoi paljon. Suosittelen sitä ihan kaikille.

Lähettäjä: Woman 
Päivämäärä:   17.6.25 22:11:40

Ja jos moni nainen(?) Manin mielestä pilaa suhteen sillä vikojen väkisin etsimisellä niin yhtä tuhoisaa on se että puolison tuodessa esiin huoliaan tai hänen halutessaan keskustella asioista jotka vaivaavat toinen sanoo "ei tuo ole mikään ongelma, miksi teet niitä sinne missä niitä ei ole". Suomeksi; toisen ajatusten ja tunteiden mitätöinti ja vähättely tappaa suhteen vähintään yhtä tehokkaasti kuin se analysointi.