Lähettäjä: Rage 
Päivämäärä:   16.6.25 12:36:28

Onko joku lukenut? Minulla on parhaillaan kesken, yli puolessa välissä ja mietin, että kannattaako edes kuunnella loppuun, kun ärsyttää niin paljon. Taidan jatkossa boikotoida kyseisen kirjailijan teoksia. Eka kirja Subutex-kaupungin kasvatit oli hyvä. Sen jälkeiset ovat ihan huttua. Kirjailija glorifioi ihmisiä, jotka ovat alkaneet käyttää päihteitä.

Esimerkiksi koti kadulla -kirjan päähenkilö oikeuttaa päihdeongelmaansa ja muitakin ongelmiaan sillä, että on ADHD, lapsena oli kampurajalka ja sattui se lamakin lapsuusvuosille. Joo, näin on. Hän sai kuitenkin elää lapsuutensa rakastavassa kodissa, jossa ei ollut laiminlyöntiä tms. Minäkin olen lama-ajan lapsi, jolla oli ihottuma, huonokuuloisuus ja vielä eronneet vanhemmat. Käytin nuorena reilusti alkoholia, mutta en syytä siitä vanhempiani. Minä kuitenkin kävin koulut ajallaan, työllistyin ja vaikka elämässä on ollut kuoppiakin, niin itse olen kantanut niistä vastuun. Tein huonoja valintoja. Kirjan päähenkilön mielestä kaikki on jonkun muun vika. Sai häädön kämpästään, kun "sossu mokasi". Hän oli siis ymmärryksessä, että sossu maksaa vuokran ja siirtää niin sanotusti ylijääneen rahan hänen tililleen. Sitten tuli häätö, kun olikin vuokrat maksamatta. Sossun vika!! Hän ei kuitenkaan ollut sitten yhtään miettinyt, että kun rahaa tulee tilille yllättävän paljon, niin pitäisikö varmistaa, että onko vuokra maksettu? Sai lapsen 16-vuotiaana päihdeongelmaisena peruskoulun keskeyttäneenä laitoslapsena toisen päihdeongelmaisen kanssa ja perheestä tehtiin ennakoiva lasu. Päähenkilön mielestä heidät leimattiin jo valmiiksi ja sen takia oli ihan ok päästää asiat levälleen.

Sanokaa vaan empatiakyvyttömäksi, mutta minua oksettaa tuo, kun ei oteta vastuuta mistään ja etsitään vikaa aina muualta. Kyllä, addiktio on sairaus. Kyllä, ADHD on todellinen ongelma. Mutta niiden taakse ei voi piiloutua.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   16.6.25 15:27:47

Noh, eihän sitä tarvitse kuin netissä lukea ihmisten juttuja ja on varsin yleistä, ettei itse oteta vastuuta mistään. On siis vain oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Näkyy myös täällä, että joillakin on tapana etsiä vikoja aina kaikesta muusta, kuin omista toimistaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   16.6.25 15:33:15

Seuraan facessa yhtä ryhmää, jossa on juuri tällainen henkilö. Ongelmia ongelmien perään, mistään ei oteta vastuuta ja kovasti uskoo, että jos hänelle mahdollistettaisiin asia x, niin kaikki muuttuisi. Eivät ne mihinkään muutu, kun ihminen ei ole itse valmis muuttumaan. Tuo asia x olisi mahdollista, jos hän näkisi sen eteen hieman vaivaa, mutta sen sijaan venkoilee, velloo ja sotkeutuu vaan entistä pahemmin ongelmiinsa. Melko tyypillistä esimerkiksi masentuneille - ei nähdä ratkaisuja tai ymmärretä, mitä voisi tehdä asioita korjatakseen...

Lähettäjä: Rage 
Päivämäärä:   16.6.25 16:51:25

Narkeilla ja muuten elämänhallintaongelmaisilla tämä on vieläkin yleisempää kuin muilla. Haukutaan järjestelmää ja sossua, kun ne vaan KIUSAA viattomia ihmisiä, eivätkä jätä rauhaan, mutta rahaa ollaan silti vailla. Paetaan erilaisten diagnoosien taakse, ettei tarvikaan ottaa mistään vastuuta.

Lähettäjä: izu 
Päivämäärä:   16.6.25 19:22:43

Ei asia ole noin mustavalkoinen. Tuo "vastuuttomuus" johtuu joskus ihan vain epätoivosta, kun tajuaa, että minkään asian yrittäminen ei johda toivottuun lopputulokseen. Opiskelemaan ei pääse haluamaansa alaa, sitten käy vain jonkin koulun, mutta ei pääse järkeviin töihin siltikään, siis sellaisiin töihin, että raha riittäisi normaaliin elämään.

Kun on vuosia etsinyt järjellistä työpaikkaa, tehnyt pskaduuneja ilman mahdollisuutta edetä uralla, alkaa tuntua, että yrittämisestä ei palkita mitenkään.

Ja toivottomuutta on paljon jo ihan teini-ikäisilläkin, sitä aiheuttaa monelle somen seuraaminen, kun katsoo somevaikuttajien upeaa elämää ja vertaa sitä omaan värittömään todellisuuteen. Moni toivonsa menettänyt teini on myös koulukiusattu.