Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 16.6.25 10:31:44
Opettakaa ihan jokainen niille lapsillenne tapoja! Meillä oli naapurin lapset kylässä, ja varsinkin yksi heistä on sellainen marmattaja, joka marmattaa ja marmattaa jos haluaa jotain. Kotonaan saa periksi, mutta meillä ei. Voisiko kotonakin miettiä sitä, että jos jonkin asian haluaa kieltää, niin sitä ei saisi marmattaen? Toisetkin lapset marmattavat, mutta ei noin pahasti.
Sitten on ruokapöytävääntö, aivan joka kerta. Yhdellä lapsella on tapana lähteä juoksentelemaan pöydästä ja mennä rasvakäsillä klähmimään joka paikkaa, esimerkiksi verhoja tai kaukosäädintä! Nyt on meillä rauhoittunut, kun asiasta on väännetty monta kertaa. Kotona sama ralli jatkuu. Vanhemmat kieltävät ja lapsi juoksentelee.
Toinen lapsista luettelee pöydästä ruokia, joista ei pidä. Olen huomauttanut asiasta monta kertaa ja on yhdessäkin mietitty, kuinka paljon mukavampaa olisi, jos keskityttäisiin siihen, miten mukava on kun on ruokaa ja vaikkapa leipä tai levite on hyvää. Siitä huolimatta aina on rallatus "Minä en tykkää pookkanasta" tai "Minä en tykkää kuukusta". Aina sanotaan, että voi vain sanoa "ei kiitos" tai jos juttu on jo lautasella, niin maistaa vähän ja ei ole pakko syödä. Mutta ei.
No, toissapäivänä nämä lapset olivat taas meillä ja käytiin taas säännöt läpi ja väännettiin, sanotaanko "ei kiitos" vai "hyiii mä en tykkää!". Olin varannut hieman karkkeja ja laitoin ne kulhoon (meillä yleensä laitetaan kulhoon, jos napostellaan pöydän ääressä yhdessä, ei siis jaeta sulle-mulle). Tää en tykkää-lapsi syöksyi kulholle, kaivoi sieltä karkin, josta ei pidä ja rupesi kirkumaan, ettei tykkää siitä "kaaaakista ". Sitten olikin paha mieli kun karkkihetki peruuntui.
Kannattaisikohan niille lapsille kertoa, ettei kylässä vaan kerta kaikkiaan rikota jatkuvasti sääntöjä, vaikka kotona niin tehdäänkin?
Kiitos kun sain avautua.
|