Lähettäjä: @
Päivämäärä: 16.6.25 10:14:00
"Olen lähemmäs 50-vuotias ja hyvin muistan lapsuudesta ja nuoruudesta käytettynä ostetut lahjat, tyypillisesti antikvariaatista löytyneitä kirjoja, lehtiä tai levyjä/kasetteja, joitain sisustusesineitä on tullut myös käytettynä, taidetta jne lahjaksi.
Aloin ostaa omia vaatteita joskus 13-vuotiaana, nimenomaan kirppiksiltä. Aina ollut itsestäänselvää että kaikki tavara hankitaan ensisijaisesti käytettynä, uutena ainoastaan jos ei millään meinaa käytettynä löytyä."
Olen lähemmäs 60-vuotias, enkä muista, että kukaan olisi lapsuudessani ostanut kirppiksiltä mitään. Eihän sellaisia edes ollut, paitsi ehkä jokin pelastusarmeija kaupungissa. Ei kierrätettävää edes niin paljon kertynyt, koska vaatteet kestivät vuosikausia hyvinä ja käytettiin loppuun. Eikä niitä muutenkaan ostettu kaappeja täyteen, koska halvalla saa - koska halvalla ei saanut, kun ei ollut vielä rättiketjuja. Eikä muutakaan tavaraa kertynyt nykyiseen tapaan, kun ei sitä haalittu nykyiseen tapaan.
Ei kukaan ostanut mitään käytettyjä lahjoja, se olisi ollut jo todella noloa saajaakin kohtaan.
Antikvariaatteja kyllä käytettiin ja varsinkin lasten vaatteita ja tarvikkeita kierrätettiin sukulaisten ja tuttavien kesken, ettei sellainen käytettyjen käyttö ollut poikkeuksellista.
Kirppareita alkoi tulla sitten 90-luvulta alkaen enemmän (80-lukuhan oli vielä sitä hyvinvointiaikaa) ja ihmiset alkoivat myös ostella niistä. Sitä ennen varsinkin vaatteiden _ostaminen_ käytettynä kyllä yleisimmin koettiin vain todella köyhien touhuna, pakkotilanteena, ei ns. tavallisten perheiden. Se ei missään nimessä ollut "coolia". Tosi hyvä, jos jossain oli toisin ja sitä oikeasti laajemmin harrastettiin, en sitä sano, vaan lähinnä sitä, ettei se minun kokemukseni mukaan ollut ollenkaan mitään arkipäivää.
|