Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 12:29:05

Olen 5 kg painavampi kuin 5 vuotta sitten. Kilot tulivat ehkä parin vuoden aikana, sen jälkeen olen vain koettanut pitää painonnousun kurissa ja olen siinä aika hyvin onnistunut.

Olen lihonut normaalipainon sisällä, eli en ole mikään "muodoton läski", eikä minulle kannata ehdottaa "hanki resepti ozempiciin". Ehkä syynä on se, että olen nelikymppinen, kun ainahan olen saanut kuulla, että "Kyllä sinäkin lihot kun täytät 20/30/40".

Olen pulleampi kuin ennen. Omenalihavuuteen taipuvaisena kilot on tulleet lähinnä mahaan ja maha onkin pullukka ja taikinamainen. Mutta myös alaselkään ja selkään muutenkin, ja jonkin verran myös jaloissa.

Miten oppisin hyväksymään sen, että vaatekoko on 1-2 kokoa isompi, kroppa on isompi/paksumpi ja löllömpi, eikä tämä tunnu omalta? Ei kuitenkaan ole tarvetta saada kiloja pois, koska suurin syy tilanteen hyväksymättömyyteen on ulkonäkö. Ei ole niinkään viskeraalirasvaa, vaan ihonalaista rasvaa. Verikokeissa kävin kesäkuun alussa, kaikki priimaa, ferritiinikin 120 ja vitamiinit ok.

Laihdutusvinkkejä en tarvitse. Tarvitsen neuvoja siihen, miten opin hyväksymään nykyisen kokoni ja sen, että olen pulleampi kuin ennen.

En ole enkä ole ollut anorektikko. Aiemmin olin 160 cm 52 kg, nyt 57 kg. BMI:ni on nyt noin 22,3 eli ei todellakaan lähelläkään lihavuutta. https://bmi.fi/
Ratsastusta en harrasta, joten ei tarvitse ehdottaa laihduttamista senkään vuoksi, että mahtuisin pikkuponien satulaan.

Vinkkejä siihen, että lopetan sen ajattelemisen, että näytän nykyään punkerolta ja koon 38 vaatteet, vaikka istuvatkin päälleni hyvin, saavat minut näyttämään paksulta. Tai miten lakkaan välittämästä siitä, että ihmiset kommentoivat kroppaani, "No viimein sinäkin olet lihonut!" "No tarttuuhan ne kilot sinuunkin!". Aiemmin sain aina kuulla kommentteja siitä, miten voin olla vuodesta toiseen niin hoikka ja miten en liho ja miten minuun ei kilot tartu. Ja nyt on tarttuneet. Mutta minä en jaksa laihduttaa itseäni takaisin XS-kokoon, vaan haluaisin oppia hyväksymään itseni S-M-kokoisena.

En omasta mielestäni näytä hyvältä tämän kokoisena. Miten onnistuisin muuttamaan ajatustapaani? Ja tosiaan, kilot on tulleet mahaan. Raajat on muodottomat, rinnat ja peppu on pienet, eli en todellakaan ole sopusuhtainen ja upea, vaan lähinnä makkara, jolla on ohuet raajat. Ja tällaista kroppaa on hankala pukea sopusuhtaisesti.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   15.6.25 12:43:17

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että sinun pitää olla lempeämpi omalle kropallesi. Jos vertaan itseäni niin olen viimeksi painanut alle 60 kiloa yläasteella. Lukiossa painoin 60kg ja kuvittelin olevani todella lihava. Ysärillä ihanteet olinkin erilaisia. Olen 166cm pitkä ja minulle optimaalinen paino on suunnilleen 62-64kg. Ylipainon raja on 69kg.

Olen kyllä koko elämäni harrastanut liikuntaa niin tuo 64kg on aivan passeli minun vartalotyypille. Eikä siinä painossa minua häiritse kuin pohkeiden ja allien paksuus. Tälle ei oikein voi mitään. Jos painaisin alle 60kg niin olisin todella lättänä tisseistä ja ylävartalosta.

Eli hyväksy asia ja osta uusia vaatteita. Kauniita ja vartalollesi sopivia.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.6.25 12:45:20

Tulee mieleen, että minä en edes tiedä mitä painan.

Missä yhteydessä olet tullut käyneeksi vaa-alla?

Lähettäjä: Ruttu 
Päivämäärä:   15.6.25 12:47:04

Heti alkuun pahoittelen, etten osaa antaa vinkkejä siihen, mihin toivot. Mutta noista mitoista tulee mieleen, että niin me ollaan tosi erilaisia ruumiinrakenteeltamme! Omat mitat ovat 160 cm ja noin 60 kiloa, ja vaatekoko on 34–36! Koon 38 vaatteet ovat minulle auttamatta aivan liian isoja säkkejä.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 13:14:31

Minä en ole koskaan ollut yli 60 kg, ja olen täydellisen kyllästynyt noihin "minä olen viimeksi ala-asteella ollut alle 60 kg" ja "vain pikkutytöt painaa alle 60/70 kg" ja "kyllä aikuinen nainen painaa normaalisti 70/80 kg".

Kuten varmasti osasit(te) lukea, niin minä olen sinua reilusti lyhyempi, ja ollut aina alle 60 kg, joten jättäkää pliis pois nuo kommentit "kyllä jokaisen kuuluu viimeistään yläasteella painaa yli 60 kg kun niin minäkin painoin".

Älkää siis verratko omia painojanne ja ruumiinrakenteitanne minuun, varsinkaan, jos teillä on aivan eri ruumiinrakenne, kehonkoostumus, ja suurempi pituus kuin minulla.

Vaikka vaatteet onkin nykykoossani sopivia, eli ei kiristä ja purista, niin harvoin ne on istuvia sen kokoisina. Isommat koot on tehty pidemmille ihmisille tai sitten vaate roikkuu muualta, jos se vyötäröltä on sopiva. Myös selässä olevat "selkätissit" on rumat, kun seison ryhdikkäästi. Toki ne katoaa, kun olen kumarassa ja hartiat lysyssä, muttei se kovin terveellistä ja kivannäköistä ole. Enkä tykkää pukeutua roikkuviin oversize loose fit -vaatteisiin. Tykkäisin edelleen istuvista vaatteista.

En nyt ihan ymmärrä tuota kysymystä "Missä yhteydessä olet tullut käyneeksi vaa-alla?". Minulla on kotonani vaaka, mutten kyllä tajua, että miten pitäisi vastata "missä yhteydessä" -kysymykseen. Voitko tarkentaa?

Ja vaikken olisi itseäni koskaan punninnutkaan, niin kyllä minä silti olisin huomannut sen, että näytän läskimmältä ja vanhat vaatteet ei enää mahdu päälle. Kyllä silloin tajuaa, että on lihonut, vaikkei tarkkaa kilomäärää tietäisikään.

Ruttu: Minulla onkin todella iso vyötärönympärys muuhun kokooni nähden. Vyötärö on ihan tikkusuora, eli minulla ei ole vyötäröä. Jo siloin, kun olin laihempi, terveydenhuollossa kauhisteltiin isoa vyötärönympärystä "Siis voiko tämä oikeasti olla näin iso??" ja "Et saa kyllä lihoa yhtään" "Kannattaa katsoa, ettei vyötärönympäryksesi pääse tästä kasvamaan", vaikka BMI:n perusteella sanottiin heti perään tai ennen noita kauhisteluja, että "Et saa kyllä laihtua yhtään"... Että niinpä niin.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.6.25 13:16:47

Eli siis punnitsitko itsesi kun huomasit painon nousseen vai punnitsetko itseäsi säännöllisesti muutenkin?

Lähettäjä: Muija 
Päivämäärä:   15.6.25 13:19:24

Mä en hyväksy ja koko ajan yritän saada ne ylimääräiset 2-3 kiloa pois.


Ei auta alottajaa, mut ei oo pakko hyväksyä. Sä päätät. Sun kroppa.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   15.6.25 13:22:52

5 kiloa on todella vähän. Relax.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   15.6.25 13:49:16

Oi niitä aikoja kun painoin 60kg, olin ihan sopusuhtainen siihen painoon en enää pääse terveenä siis.
15kiloa ylipainoa ja vaikeahoitoinen kakkostyypin diabetes, kuntosalikäynnit kuitenkin muokaneet vartaloa parempaan, että jos kympin saisin pois niin olisin tyytyväinen.
Ole armollinen itsellesi, jos olet terve niin tuo 5kiloa ei ole mitään.

Lähettäjä: Minnihiiri 
Päivämäärä:   15.6.25 14:03:55

Jos olet tyytymätön ulkonäköösi, tee sille jotain. Ei sinun tarvitse hyväksyä kroppaasi, jos se ei sinua miellytä. Liikunta, ja varsinkin lihaskunnosta huolehtiminen, on hyvä aloittaa viimeistään nelikymppisenä. Sillä ehkäiset monia ikääntymisen ongelmia, ja ulkonäkö kohenee ikäänkuin sivutuotteena. Kiloja voi tulla lisää, mutta kehonkoostumus paranee.

Lähettäjä: Lilac 
Päivämäärä:   15.6.25 14:04:54

Täällä sama tavoite, eli hyväksyä uusi isompi keho. Eli EI laihduttaa, vaan nimenomaan hyväksyä se, että vaatekoko on suurempi ja vien enemmän tilaa kuin ennen. Minulla on taustalla kymmenien vuosien syömishäiriöhistoria, joka on vääristänyt suhdetta kehooni ja rajoittanut, vienyt ja tuhonnut minulta paljon hyvää elämäni aikana. Nyt olen todennut, että se riittää ja hyväksyn itseni. Olen tässä prosessin aikana saanut lisää painoa ja ensimmäistä kertaa elämässäni painoni ylitti 50 kg rajan, se on ollut minulle henkisesti kova pala. Mutta luonnollisesti painoni hakeutui tähän nykyiseen lukemaan ja kehoni on terve (terveempi kuin koskaan ennen sitten lapsuuden), ongelma ei siis ole painoni vaan nimenomaan se kuinka minun mieleni suhtautuu siihen. Ja ihan realistisesti on se mahdollisuus, että jopa saan vielä lisää painoa. Ja sekin olisi ok, olisin silti terve. Talvella olin asian kanssa paremmin sinut, mutta nyt kesä ja kesävaatekausi on nostanut uudelleen kriisin pintaan ja saa ihan tosissaan tehdä mielen kanssa jumppaa joka päivä, että hyväksyy peilikuvansa ja kokoa - paria entistä isommat vaatteet. Haluan kuitenkin uskoa, että tilanne helpottaa ja tämä henkinen työ on kaiken vaivan arvoista lopulta. Olen onnekas, että tukenani on ihania ihmisiä (ystäväni sekä miesystäväni), jotka auttavat palauttamaan ajatuksia järjen äänen piiriin vaikeina hetkinä. Pahimpia ovat tosiaa ne hetket, kun joku jollain tavalla kommentoi noussutta painoa ja muuttunutta ulkonäköä. Ne sanat sattuu aina, kuin kuuma tikari selkärankaan :| Ja niitä on äärimmäisen vaikea ohittaa tai unohtaa.
Tsemppiä aloittajalle, olet taatusti upea, toivon että löydät armollisuuden ja lempeyden itseäsi &kehoasi kohtaan ja pystyt elämään sopusoinnussa itsesi kanssa :) Vertailu muihin on ainakin sellainen asia, josta kannattaa tehokkaasti pyrkiä eroon, vaikka maailma meitä siihen kovasti painostaakin.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:43:39

.-. : En punnitse mitenkään säännöllisesti, esim. joka viikko, mutta aina silloin tällöin, kerran-paari kuussa. Eli huomasin jossain vaiheessa painoni alkavan nousta ja tein jotain muutoksia elintapoihini, että painonnousu hidastui ja nousi hitaammin, ja sitten, että nyt alkaa olla jo 5 kg kertynyt ja se näkyy ja tuntuu, ja nyt on tosiaan pakko tehdä jotain, etten liho enempää. Eli painonnousu pysähtyi ja jäi pyörimään nykyiseen lukemaan, muttei ole siitä laskenutkaan.

Paskahomma: Ei ole todella vähän, kun pituuttakaan ei ole paljoa ja kilot on kertyneet lähinnä keskikroppaan ja vaatekoko kasvanut kahdella.

m: Minullakin tuntui, että alkaisi olla jotain insuliiniresistenssin tapaista, kun kroppa oli tukossa. Sen vuoksi olikin pakko pysäyttää painonnousu. Suvussani on paljon 1- ja 2-tyypin diabetesta, ja paljon niitä esiintyy suomalaisilla muutenkin, joten ei mikään turha pelko.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:45:21

minnihiiri: Olen aina ollut suht liikunnallinen, mutta nyt tosiaan viime vuosien aikana liikunta on vähentynyt, enkä edes nauti liikunnasta yhtä paljon kuin aiemmin. En ennenkään saanut siitä mitään endorfiinihumalaa, mutta liikunta oli kuitenkin ihan kivaa, kroppa tuntui toimivan ja tuli hyvä mieli siitä, että liikuin. Mutta kilojen kertyessä kroppa alkoi olla tukossa, liikunta tuntui kamalalta, ja aivan yhtä tuskaa joka askel tai mikään liikkumiseen liittyvä. Ja tuon tukkoisuuden vuoksi olikin pakko saada jotain tapahtumaan.

lilac: Tuo onkin kamalaa, että muut komemntoivat, kun hoikka onkin vähän lihonut. Heille ei kuitenkaan saa sanoa, että "No onneksi, niin sinä et ole ainoa, joka on lihonut!". Pitää vain niellä ne "öhö öhö oot lihonut" ja "Hei sulla on tullut tähän makkara" -kommentit. Kun ei noita kommentteja ole minulle sanonut yksikään hoikka, ainoastaan ylipainoiset. Voisivat jättää kommentoimatta.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:47:37

Minulla on kilpparivajis ja lääkitys siihen, mutten aiemminkaan sen vuoksi lihonut, koska ruokavalio oli melko vhh ja elämäntapa liikunnallinen. Mutta sitten liikunta väheni ja ruokavalion hiilaripitoisuus nousi, kilot kertyi, jne. Kilojen kertyminen pysähtyi ja aineenvaihduntakin alkoi vähän paremmin pelata. Mutta kilot ei ole kadonneet eikä aineenvaihdunta ehkä palautunut normaaliksi. Aiemmin minulla oli ihan selkeästi nälkä, muttei siltikään ollut tarvetta syödä koko aikaan, kun nyt muutamaan vuoteen ei ole ollut oikeastaan yhtään nälkä, mutta silti tekee mieli syödä koko ajan, vaikka olisinkin täynnä. En kuitenkaan syö koko aikaa, ihan jo hampaiden terveyden vuoksi.

Kilppariarvot on kunnossa, ne tsekattiin vuosikontrollissa marraskuussa ja nyt kesäkuun alussa, kun kävin muuten vain verikokeessa. Eli ei tarvetta muuttaa annosta. Ei ainakaan ylöspäin. Ennemmin piti tsekata, että enhän ota lääkkeitä liikaa ja mene liikatoiminnalle.

Ja nykyään ongelma on se, että näytän makkaralta, jolla on tikkuraajat. Ei minulla aiemminkaan ollut vyötäröä, mutta tuolloin näytin nakilta jolla oli tikkuraajat. Ja vaikka jaksan vetää leukoja, niin käsien lihakset on ihan olemattomat. Tälle on kaikki aina naureskelleet. Myöskään jalkani ei ole heikot, mutta lihakset ei kai kasva ja rasvaakaan ei kerry naisellisesti rintoihin, lantiolle ja reisiin, vaan ainoastaan mahaan ja selkään. Ja no joo, myös selluliitiksi reisiin, mutta se on aika vähäistä. Enemmän ärsyttää paksu keskivartalo, trikoopaidasta läpi näkyvät selkämakkarat, ja pullataikinamaha. Läski en siis ole, mutta keskikropasta taikinamainen.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.6.25 14:49:11

Aina voi ajatella muita asioita.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.6.25 15:09:28

Niin, jos vaikka joku perheenjäsen on läskiintymässä niin vaikka sitä.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 15:14:49

"Aina voi ajatella muita asioita."

Ai silloinkin, kun lihomisestani huomautellaan? Kerrotko vaikka esimerkkejä siitä, mitä asioita ajattelisin?

"Niin, jos vaikka joku perheenjäsen on läskiintymässä niin vaikka sitä."

Oliko tuo tarkoitettu nomadille vai minulle?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.6.25 15:17:19

Minä en hyväksynyt vaan laihdutin. Nyt on taas hyvä. 163cm/53kg.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.6.25 15:30:14

Jos joku huomauttelee jostakin ikävästi, sitten on sanottava vielä ikävämmin takaisin. Se on tehtävä sen verran tehokkaasti, että huomauttelija pesee mieluummin suunsa saippualla kuin huomauttelee 'vahingossa' uudelleen.

Voit aloittaa lauseella "kun kerran otit ulkonäköasiat puheeksi, olenkin pitkään halunnut sanoa sinulle, että..."

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   15.6.25 15:37:09

Oikeesti? Viisi kiloa? Hanki elämä.

Lähettäjä: Dawn 
Päivämäärä:   15.6.25 15:50:03

Nimimerkille Lilac: olen ollut just samassa pisteessä kun sinä ja haluan vaan sanoa, että oli elämäni paras päätös taistella tuon vaiheen läpi ja aidosti hyväksyä itseni ja se terve, uusi isompi kehoni. Takaan sinulle, että tuo työ mitä itsesi kanssa nyt teet todellakin kannattaa ja tulet olemaan miljoona kertaa onnellisempi nyt kuin mitä sairaan mielen kanssa pienemmässä kehossa. Heitä kylmästi kaikki pieneksi jäävät vaatteet pois / myyntiin ja osta ilolla uusia. Tsemppiä, sä pystyt siihen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 17:20:21

Joko hyväksyt ne kilot tai sitten laihduta ne pois. Olen yli 30v ja sinua 10 cm pitempi ja itse pysyttelen painossa tietyllä kilo alueella, koska silloin minulla on mukava olo. Sekin on ihan ok jos vaan hyväksyt ne kilot mutta se on sinusta itsestäsi kiinni. Mielestäni annat vähän liikaa muiden ihmisten kommenttien vaikuttaa itseesi ja siitä olisi kyllä hyvä oppia pois.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 17:56:42

"Lähettäjä: Täh
Päivämäärä: 15.6.25 15:37:09

Oikeesti? Viisi kiloa? Hanki elämä."

Se minulla tietääkseni jo on. Ja uusia vaatteitakin olen ostellut, kun vanhat ei mahdu päälle.

Oliko sinulla jotain kommentoitavaa ketjun aiheeseen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 18:39:54

Päätä itse mitä teet ja ymmärrä että VOIT tehdä asialle jotakin. On ihan ok muokata kroppaansa haluamaansa suuntaan, mutta on ok tehdä. Sanoisin, että kikemus siitä, että on capaa valitsemaan ha rakastettu kummassakin tilanteessa, antaa oikean asenteen. Laihduttaa tai treenata ei pidä siksi että vihaa kroppaansa vaan siksi että haluaa jotakin. Ja asiaa ei pidä hyväksyä vain siksi että on voimaton vaan siksi että haluaa hyväksyä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   15.6.25 19:00:42

Keskity muihin asioihin kuin ulkonäköösi ja lakkaa kiinnostumasta muitten mielipiteistä. Siinäpä ne keinot hyväksyntään. Tai sitten voit myös jatkaa läskiesi peilailua ja inhoamista, ja pyöritellä mielessäsi ulkopuolisten kommentteja, ja kiukutella keskustelupalstalla, että kyllä muitten pitää tietää joku merkillinen taikakeino, jolla puff vaan löytyy joku ihmeellinen ja salaperäinen itsensä hyväksyntä.

Lähettäjä: A. R. Velin 
Päivämäärä:   15.6.25 19:05:41

Ihmisen vartalo tuppaa muuttumaan iän myötä. Jos niin ei olisi, näyttäisimme kaikki vastasyntyneiltä koko elämämme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 19:34:32

Aloittaja, olet bmi:n mukaan hoikka joten terveydellistä syytä laihtua ei ole.

Ole kiitollinen normaalipainosta. Se oli mullekin tärkeää, mutta sairauteni vuoksi sain raskaan neuroleptilääkkeen ja lihoin kymmeniä kiloja. Unelmoin siitä, että bmi olis vielä joskus alle 25.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   15.6.25 19:38:38

Ihan hirveen vaikeeta hyväksyä painonnousu.
Olin vielä yli viiskymppisenä varsin timmi, kiitos koko iän fyysisen duunin ja ahkeran ratsastamisen.
Sit vaan alkoi kiloja kertyä just keskivartaloon. Oli korona - ekat viisi kiloa. Lähti hevonen - seuraavat 5 kiloa. Tapahtui elämä ja tuli sohva - ja nyt 20 kg siitä timmistä.
On tosi vaikeaa hyväksyä edes se "normaali" vanhenemiseen liittyvä kropan muotoutuminen saati tää omaan laiskistumiseen liittyvä mieli.
Ihan uudenlaisia vaatteita joutuu hankkimaan, mutta kai uusi oma tyyli jossain kohtaa löytyy.

Lähettäjä: ruusukaali 
Päivämäärä:   15.6.25 19:53:25

Muista, että se että painat nyt 5kg enemmän kuin viisi vuotta sitten ei vaikuta ihmisarvoosi tai sinuun ihmisenä. Se ei ole asia jonka takia kannattaa vihata tai mollata itseään. Vaakalukemasi on läheisillesi ja muille ihmisille varmasti vähiten kiinnostava asia sinussa. Älä anna tuon luvun mennä liiaksi ihosi alle ja anna kokosi tai kilomäärän määrittää sinua tai alentaa arvoasi sinun omassa mielessäsi. Ja muihin vertailu ei nyt ole millään tavalla hyödyllistä. Muista nauttia elämästä huolimatta painolukemastasi. Elät tässä ja nyt tuossa kehossasi, et menneisyydessä tai tulevaisuudessa, älä unohda sitä. Se mitä sinun pitäisi tai mitä sinun ei pitäisi tehdä asialle on ihan sinun oma päätöksesi, mutta elämä on liian lyhyt itsesi vihaamiseen, siihen älä sorru.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 20:13:36

Mä en aloittajan tilanteessa pystynyt hyväksymään kropan muutosta joten laihdutin. Oli aivan työn ja tuskan takana enkä vieläkään ole aivan tavoitteessa, mutta enemmän kotonani omassa kehossa taas =)

Lähettäjä: tr 
Päivämäärä:   15.6.25 21:39:14

Ihan aika auttaa. Ja sopivan vaatetyylin löytäminen.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 01:02:21

Toivoin saavani asiallisia neuvoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman ja nykyään sinut uuden ulkomuotonsa kanssa. Mutta ehkä aihe on väärä, kun en pyytänyt laihdutusneuvoja.

En halua neuvoja BMI:hin perustuen. Se ei kerro ruumiinrakenteestani mitään, joten sillä perusteella on turha neuvoa. Kiloja ei kerry käytännössä muualle kuin keskivartaloon, ja siksi se on terveyden kannaltakin hankala. Toki onnellinen saan olla siitä, että kiloja on vatsalihasten päällä, ei vain alla. Mutta on niitä selvästi lihasten allekin tullut, joka taas on huono asia...

Mutta vyötärönympärys alkaa olla sen kokoinen, että jos tästä vielä kasvaa, niin terveydenhuollon mittarit näyttää vähintään keltaista, ja oikeastaan tämän pituisella jo punaista :( Eli terveyden perusteella pitää ainakin vahtia, ettei vyötärönympärys enempää kasva.

Ikivanhalle kiitos hyvästä kommentista. Minullakin on varmaankin alkanut jo esivaihdevuodet, kun kroppa alkaa olla sellainen "tätimäinen" tai tanttamainen. Ja hormonitoiminnan muutos tuohon on isolta osalta syynä.

En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen ja usein näytän ihmisten ilmoillakin ihan variksenpelättimeltä. Mutta lihomisen jälkeen ongelmana on ollut se, ettei tämä taikinamainen kroppa tunnu omalta ja istuvia vaatteita on hankala löytää. Ja tosiaan se, että kilot on tullut vain keskivartaloon, hankaloittaa sopivien vaatteiden löytymistä.

Lähettäjä: N42 
Päivämäärä:   16.6.25 07:20:53

Vähän samojen asioiden kanssa kamppailen, olin aiemmin vähän liiankin liikunnallisen elämäntyylin (tuli purettua stressiä liikunnalla) normaalipainon alarajoilla, menkkojakaan ei ollut vuosiin. Kun sitten lääkärin kehoituksesta jätin liikuntaharrastukset tauolle, paino tietysti nousi, vaikka on edelleen normipainon puolella. Sen lisäksi että harmittaa kun mitkään vaatteet ei enää tunnu mukavilta päällä niin ai että kyrsii ympäristön suhtautuminen ja kommentointi! Sukulaisnaiset ja työkaverit pahimpia, mutta toki myös puoliso tykkää "vitsillä" puristella jenkkakahvoista jne. Ihmiset <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.25 07:27:01

Neuvoja mihin? Ei kukaan muu voi hyväksyä painon nousua sinun puolesta :D johan se on täällä sanottu että joko hyväksy se tai laihduta. Mitä muuta haluat? Neuvoja kuten: Seiso peilin edessä joka aamu ja hoe 30 kertaa "minä riitän"?

Lähettäjä: Pirkko 
Päivämäärä:   16.6.25 07:33:25

Minäkään en hyväksynyt vaan muutin ruokailutottumuksia ja nyt 50+ painoa 5kg enemmän kuin 16-vuotiaana. En ole sinut paksumpana itseni kanssa eikä ratsastus tunnu hyvältä, sanokoot muut mitä haluavat.

Lähettäjä: kruunu 
Päivämäärä:   16.6.25 09:06:25

Täällä myös yksi noussutta painoa ja muuttunutta kehoaan hyväksymään opetteleva, pirun vaikeaa on, erityisesti kun muut ihmiset tuppaa kommentoimaan... Se on tässä kaikessa minulle pahinta, kun muut huomauttelee asiasta, hei ihan kun en itse tietäisi! Oli se sitten positiiviseksi tarkoitettu kommentti vaikkapa ”onpa sulle kasvanut habaa”, ”näyttää terveemmältä” tai sitten ihan ei niin kivasti lihomisesta piikittely tai mukahauskojen läskivitsien heitto, niin kyllä se hitto vie ihon alle menee ja vie mielen maahan :/ Minulla on taustalla tosin syömishäiriö, joten tilanne hieman erilainen aloittajaan verrattuna. Jotta voin aidosti parantua ja päästää irti, niin painon oli vaan yksinkertaisesti annettava nousta (sellaiset 20 vuotta olen siis sairastanut, vaikka tosin sairaalloisen matalassa painossa noista vuosista ollut vain muutaman ja loput lievemmässä alipainossa, nyt olen siis normaalipainon puolella). Jotenkin tuntuu, että lihominen on niin tuomittavaa tässä maailmassa, että vaikka se tapahtuisi oman terveyden parantamiseksikin, niin joku sitä paheksuu.
Jaksamisia aloittajalle pään sisäiseen työhön, painosi ei määritä sun arvoasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.25 09:15:44

Vartalo muuttaa muotoaan elämän ja iän myötä. Se on elämää.

Kun kohtaa elämässään oikeita ongelmia, 5 kiloa ei tunnu enää missään.

Lähettäjä: PM 
Päivämäärä:   16.6.25 09:23:45

No en tajua Rutun mittoja. Itse 10cm pidempänä ja saman painoisena sama koko, ehkä sitten on vaan eri vaatteissa eri merkinnät tai jotain.
Mitä väliä?

Aloittajan kannattaisi alkaa liikkua enemmän ja tehdä voimaharjoittelua. Muuten kohta on painoa 10kg enemmän ja alkaa krempat. Ja ihan turha hyväksyä sitä mikä on helppo muuttaa. Toki hyvä muistaa tarkastaa kehoaan vaikka haluaisikin muuttaa sitä. Rumia muutkin on etkä varmaan katsele heitä vikoja etsien, samoin muut katsoo sikussa kokonaisuutta eikä etsi mahdollisia virheitä. Ja jos etsivät ovat pissipäitä joilla ei ole väliä. Ja jos joku huomauttelee ikävästi niin siihen voi ihan neutraalisti sanoa että toivoo ettei kommentoida. Oikeasti. Sulla on oikeus laittaa rajat itseäsi koskeville puheenaiheille.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 11:29:54

"Kun kohtaa elämässään oikeita ongelmia, 5 kiloa ei tunnu enää missään."

On minulla ollut ihan oikeitakin ongelmia. Ehkä juuri siksi en ajattelekaan, että minun pitää laihduttaa ja olen antanut painoni nousta.

Olisiko sinulle ongelma, jos menettäisit puhekykysi lähes kokonaan? Pystyisit käytännössä puhumaan vain kuiskaamalla ja muut kommentoisivat jatkuvasti, etteivät kuule mitä puhut ja naureskelevat, että "Hassua kun ton suu kyllä liikkuu mutta mitään ei kuulu jos seisoo siitä vähän kauempana".

No, tuossapa on minun elämäni. Lisäksi minulla on myös muitakin ongelmia. Mutten jaksa niitä tähän luetella, kun en tehtnyt tätä ketjua siksi.

Mutta sinunkin kannattaisi vähän miettiä, mitä muille möläytät. Tai ainakin hävetä, kun möläyttelet mitä sattuu.

Lähettäjä: Ruttu 
Päivämäärä:   16.6.25 11:51:38

"Lähettäjä: PM
Päivämäärä: 16.6.25 09:23:45

No en tajua Rutun mittoja. Itse 10cm pidempänä ja saman painoisena sama koko, ehkä sitten on vaan eri vaatteissa eri merkinnät tai jotain."

Sehän se juuri on, kun olemme ruumiinrakenteeltamme niin erilaisia. Aloittaja on minun pituiseni (160 cm) ja saman painoinen (60 kg), hänen kokonsa on 38. Ja tämä PM sitten 170-senttisenä ja saman painoisena (60 kg) samaa (vaate)kokoa kuin minä, 34–36.

Tuosta voisi päätellä, että PM on ruumiinrakenteeltaan hoikka, sellainen mallin tyyppinen, kuivakka. Minä taas olen luonnostani lihaksikas ja vähän kurvikas, en rasvaton. Aloittaja on tasapaksumpi.

Eripainoiset ja eripituiset ihmiset voivat käyttää samankokoisia vaatteita. Minulle ei ole tullut yllätyksenä, että olemme erilaisia. Tajuan hyvin sekä aloittajan että PM:n vaatekoon.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   16.6.25 11:57:25

Ihan samoilla mitoilla ja saman asian kanssa painin!! Lyhyt selkäisenä tuokin muutaman kilon nousu oikein korostuu vyötäröllä. En osaa auttaa, yritän hyväksyä asiaa. Mutta samalla myös yritän saada itsestäni irti energian kuntoremonttiin, ehkä myös laihdutus... Se 2-3kg häiritsee.

Lähettäjä: Kokenut 
Päivämäärä:   16.6.25 12:40:44

Aloittaja, kun on pallomaha ja tikkuraajat niin ei kannata vaan alkaa hyväksyä itseään. Olet vanhenemassa ja hormonitoiminta laantuu joten nyt on syytä aloittaa treenaaminen ja kunnon syöminen. Muuten tulevaisuudessa odottavat diabetes ja lihasten lopullinen katoaminen.

Itse 20-vuotiaana 52 kg ja 60- vuotiaana 64 kg. On vyötärö ja lihakset, aika vähän ryppyjä eikä paikat kuivuneet tai kipeät mistään. Mutta vaatii kyllä aktiivista liikuntaa ja paljon proteiinia.

Pahoittelen etten osaa auttaa sinua vaan hyväksymään nykyistä kroppaasi. Ei se laihuus ole yhtään tärkeää kuitenkaan.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 12:48:37

En ole täysin lihakseton ja huonokuntoinen. Ja kyllä minä talvella jaksoin liikkua, kun pystyin laahustamaan hangessa lumikengät jalassa teleskooppisauvoilla avustaen. Oli muuten tehokasta liikuntaa. Mutta kesäksi en ole löytänyt yhtä hyvää lajia.

On se jännä, kun toisten mielestä olen niin lihava, että nyt pitää alkaa treenata ja laihduttaa ja toisten mielestä ole niin laiha, että on turha laihduttaa yhtään. Mutta kun minä en edes pyytänyt laihdutus- ja treenivinkkejä vaan ainoastaan kysyin, että miten saisi ajatusmaailman muutettua niin, että tämä nykyinen kroppa tuntuisi omalta.

Lyhyt selkä/keskivartalo minullakin on. Ja se oikein korostuu, kun kilot kertyy keskelle.

Toki voin laihduttaakin, jos siltä tuntuu, mutta nyt tässä vaiheessa se ei ole ykkösvaihtoehto.

Ja jos alan treenata lihaksia, niin silloin tuskin kamalasti kevenen ja muutenkaan pienenen... Enkä ole koskaan ollut viehättynyt lihaksikkaasta kropasta, joten en ihan heti keksi, miten se ratkaisisi ongelman? Jos en pidä isommasta kropasta, niin miksi pitäisin sitten myöskään isommasta kropasta?

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   16.6.25 12:48:38

On kyllä oma kansansa ne, jotka lihomisesta sanovat. Mulle ei ole IKINÄ kukaan sanonut, vaikka olen 20kg saanutkin viimeisen 15 vuoden aikana. Ihme porukkaa ihmisten ympärillä!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.6.25 13:04:02

Voit myös neutraalisti todeta, että kroppani on tämmöinen, enkä pidä siinä asioista x, y ja z, mutta pidän muutamista muista asioista siinä. Omasta kropastaan ei tarvitse mitenkään erityisesti pitää; se kulkee kyllä mukana ja hoitaa hommansa, vaikkei sitä jatkuvasti ihquta.

Lähettäjä: lkjhgfg 
Päivämäärä:   16.6.25 13:16:48

"Ja kyllä minä talvella jaksoin liikkua, kun pystyin laahustamaan hangessa lumikengät jalassa teleskooppisauvoilla avustaen. Oli muuten tehokasta liikuntaa. Mutta kesäksi en ole löytänyt yhtä hyvää lajia."

Maastopyöräily?

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 13:43:54

Mutta kun en edelleenkään pyytänyt laihdutus- tai treenivinkkejä...

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   16.6.25 14:16:08

Miten aiot selvitä ns. oikeista ongelmista jos painonnousu normaalipainon rajoissa on noin järkyttävää?

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   16.6.25 17:34:21

Jep jep, että oikeita ongelmia kaivataan.

Entäpä jos juuri ne oikeat ongelmat ovat saaneet vaihdevuosi-ikäisen, muutenkin muutostilassa olevan naisen kehon lihomaan tai laihtumaan?
Ette te voi tietää mitä on taustalla (enkä itse edes halua avata).
Silloin muutamakin ylimääräinen kilo tuntuu elämässä hyvin ikävältä. Keho muuttuu, ja suurimmalla osalla se ei todellakaan tunnu enää omalta keholta.
Usein näihin oikeisiin ongelmiin liittyy myös uupumus ja muu kuormitus. Jaksa siinä nyt sitten miettiä syömisiä ja liikuntaa.

Lähettäjä: Nona 
Päivämäärä:   16.6.25 17:51:41

Sun painon muutaman kilon muutos on yks kaikista vähiten kiinnostava ja merkittävä asia sinussa ihmisenä. Vaakalukemalle sun ei kannata uhrata noin paljon negatiivisia ajatuksia. Sä et voi palata ajassa taaksepäin vaan elät tässä ja nyt, joten tuossa asiassa viiden vuoden takaiseen vertailu kannattaa yrittää unohtaa.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.6.25 18:00:01

Voihan niihin kiloihin suhtautua samoin kuin muihinkin elämän tuomiin kehollisiin muutoksiin. Voi tulla arpia, tarvitsee silmälaseja, keppiä tai rollaattoria, tissit riipahtavat, tulee ryppyjä, kaikenlaiset kivut vaivaavat, muistikin saattaa heikentyä, monenlaiset sairaudet koettelevat....

Jos haluaa pitää hyvin nuoren ja täydellisen kropan hautaan asti, täytyy kuolla nuorena.

Lähettäjä: Niksnaks 
Päivämäärä:   16.6.25 18:53:24

Kommentoijille jauhot suuhun, ei kenenkäön tarvitse kuunnella kommentteja kiloistaan. Töksäytä ja muuta puheenaihetta.

Tiedätkin että normaalipainossa ei kannata laihduttaa, se altistaa jojoilulle. Ylipaino ja lihavuus on eri juttu.

Kuulostat aika stressaantuneelta, jos niin on niin anna itsellesi armoa. Nukutko hyvin? Voisiko liikuntasi olla lempeää, palautumista tukevaa, vaikka kävely metsässä? Elämä on pitkä, kovemman liikunnan aika tulee kyllä.

Itse kylmästi hävitin liian pienet vaatteet, hylkäsin jopa "tyylini". Nyt tutustelen nuorten tyyliin, heille kehopositiivisuus tulee luonnostaan. Valitsen vaatteita nykyään ilon ja mukavuuden kautta, eri tyyleistä, värejä jotka ilahduttavat minua. Hoidatin hampaani kuntoon, kaunis hymy ei mene koskaan muodista.

Kauneus, ilo, mielihyvä, kaikkea voi saada isommastakin kehosta. Mitä kireämpi kunto, sen enemmän syömistä ja elämistään joutuu tarkkailemaan ja se on hukkaanheitettyä elämää se.

Vaikka olisi tikkulaiha, menopaussi muuttaa kehon mittasuhteita. Jos ei muuta, tukka huononee. Jos tukka pysyy hyvänä, tulee ryppyjä kasvoihin. Jos ei kasvoihin, dekolteehen ja käsiin tulee .. lista vaan jatkuu :D

Kannattaa siis opetella saamaan nautintoa itsestään irti :)

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   16.6.25 21:19:55

Vaatteissa ongelma on, että sinun pitäisi löytää omalle pituudellesi kaavoitettuja vaatteita. Joillain vamistajilla on erikseen petite-mallistot, mutta aika harvoilla. Olet melkein 10 cm lyhyempi kuin naisten vaatteissa käytetty vakiopituus. Sekin vaikuttaa vaatteiden istuvuuteen. Toimiva mutta työläs vaihtoehto on opetella ompelemaan vaatteet itse. Pelkällä lahkeiden lyhennyksellä ei saa vääriä mittasuhteita korjattua.

Lähettäjä: Ide 
Päivämäärä:   17.6.25 06:54:00

Hyvä kommentti Niksnaksilta. Itselläkin samankaltainen ongelma kuin jollakin ylempänä; maailma tapahtui ja paino nousi 15kg.
Kyllästyin jossain vaiheessa käyttämään aikaa siitä stressaamiseen, laihdutusvinkkeihin, ihmisten umpityperään kommentoimiseen ja terveysvalistukseen.
Minua auttoi hyväksymään uuden kehoni se, että arvion identiteettini kokonaan uudestaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen keski-ikäinen, jonka kehoa vaihdevuodet muokkaa uudenlaiseksi. Muutin tyyliäni, jolla korostan hyviä puolia ja peitän niitä omasta mielestäni huonoja puolia.
Siivosin myös ympäristöstä niitä ihmisiä, jotka olettavat, etten lähes viisikymppisenä ole kuullut laihduttamisesta tai terveysvalistusta.
Ja ihan totta, mallia kannattaa ottaa nuoremmista ihmisistä, jotka ovat jo vähän kehittyneempiä ja rohkeampia.

Lähettäjä: Uusi vaihe ja body 
Päivämäärä:   17.6.25 07:12:50

Suosittelen myös kokonaisvaltaista asennemuutosta. Varsinkin, jos olet keskellä vaihdevuosia. Käännä sekin hyväksi asiaksi; saat ihan uuden alun.

Omissa vv-huuruissa hankin uuden harrastuksen (ei liikunta) jossa pyöri ihmisiä, jotka eivät olleet niin hirveän kiinnostunut minkäpainoinen tai muotoinen toinen ihminen on. Se oli voimaannuttavaa ja elämä sai ihan toisenlaista sisältöä.
Aloin myös pukeutumaan eri tavalla ja vaihdoin tyyliä.
Minulle auttoi todella paljon ja pääsi vihdoinkin eroon siitä makkaroiden puristelusta ja kommenttien kuuntelemisesta. Ja koska se valistuspaine on poistunut, olen myös innostunut tavallisesta hyötyliikunnasta, jolla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se, että tiedän tämän uuden kehoni olevan hyvin toimiva.

Lähettäjä: Aamukahvi 
Päivämäärä:   17.6.25 07:28:39

Jos joku sun lähipiirissä kommentoi ulkonäköäsi, niin vaihda hänet pois elämästäsi! Viisi kiloa lisää sinussa ei määritä sun arvoa tai tee ihmisenä grammaakaan entistä huonompaa, kuten yllä monessa kommentissa sanottu. Se ei oikeuta ketään kommentoimaan sun ulkonäköä, sellaiset ihmiset saa surutta heivata pusikkoon jotka horjuttavat noin sinun mielenrauhaasi! Elämä menee jatkuvasti eteenpäin ja keho muuttuu, jokaisella omalla tavallaan. Toiset saa kiloja, toiset menettää niitä, toisilta lähtee hiukset, toisilla karvaa alkaa pukata ei-toivottuihinkin paikkoihin vaan enemmän ja sitä rataa, jokainen meistä muuttuu jollain tavalla. Vertaamalla itseäsi sättien ja paheksuen johonkin viisi vuotta nuorempaan versioon sinusta et saa mitään hyvää elämääsi. Äläkä nyt ainakaan lähde vertaamaan keneenkään täällä anonyymisti kommentoimaan. Kehosi on nyt tuollainen ja elät siinä, tee siis rauha itsesi kanssa. Kehosi ei ole sama kuten ennen, mutta se ei myöskään ole enää huomenna tai viiden seuraavan vuoden päästä samanlainen kuin nyt. Kohtelemalla mieltäsi ja kehoasi armollisuudella ja lempeydellä itseinhon sijaan tulee liki poikkeuksetta aina parempi lopputulos ihan koko loppuelämän kannalta ja tehtyä myös parempia valintoja oman hyvinvoinnin kannalta. Ei lyhyestä ihmiselämästä kannata kuluttaa aikaa oman kehonsa vihaamiseen.

Lähettäjä: Kummitus 
Päivämäärä:   17.6.25 08:55:16

Kiitos aloittajalle tästä ketjusta. Oma paino on myös noussut ja vaatekoko kasvanut yhdellä koolla. Olen edelleen reilusti normaalipainon sisällä, mutta on todella vaikea hyväksyä itsensä kun näen itseni lihavana ja plösönä. Olen skarpannut ruokavaliota entisestään ja lisännyt liikuntaa eikä toistaiseksi näy missään.

Lähettäjä: Sama 
Päivämäärä:   17.6.25 09:01:37

Sama mulla. Pitänyt vaan alkaa hyväksymään se, että tiukkojen trikoopaitojen aika on ohi ja päästää irti.
Ei se elämä kuitenkaan siihen loppunut, eikä vaatteet maailmasta.
Ihmisellä nyt vaan on lihavia vuosia ja laihoja vuosia ja se kroppa nyt vaan muuttuu iän mukana.
Miksei se ihmisen mielikin muuttuisi samalla tavalla.
Pitää vaan suuntautua uudelleen.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   17.6.25 11:03:47

Minä ainakin 40 jälkeen aloin pukeutumaan järkevämmin. Leveälahkeisia housuja, pitkiä ja liehuvia kesämekkoja, mukavia puuvilla/villaneuleita, laadukkaampia materiaaleja ja kauneus + mukavuus edellä. Ei mitään tiukkoja housuja, vaihdoin ratsastushousutkin Maya ja HH legginsseihin. Kengät aina nahkaa ja kunnon lenkkarit. Oikeanlaiset alusvaatteet, jotka ei purista tai aiheuta makkaroita. Tarpeeksi isot koot.

Ja itsellä on tullut harmaita tukkaan, lukulasit, keskivartalon ja ties mitä kipuja. Vaihdevuosi-iässä on äärimmäisen tärkeää harrastaa voimaharjoittelua tai vaikka joogaa. Myös proteiinin saantia kannattaa lisätä. Nukun myös huonommin ja ihoni on kuivempi kuin ennen. Kasvoissa maksaläiskiä jne.

Tuon itsensä mollaamisen ja kilojen tarkkailun voit jättää sinne ysärille. Boomereiden elämän tarkoituksena on ollut kilojen kyttäys, tässä elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Oma äitini on juuri tuollainen ikuinen laihduttaja ja nyt hänellä on osteoporoosi. Haluatko olla laiha ja osteoporoottinen vai hyvinvoiva ja vähän painavampi? Hyvien rasvojen saanti vaikuttaa myös aivojen terveyteen. Jos kyttäät vain itseäsi ja mietit mitä muut ajattelevat niin varaa aika nuppitohtorille. Jos sinulla on lapsia niin älä missään vaiheessa hauku omaa kroppaasi heidän kuullen.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   17.6.25 21:10:19

Minä noudatankin aika lailla tuota Viivin listaa. Mutta omalla tavallani niin, että vaatteet on sellaisia kuin tykkään. Ne on oikean kokoisia, mutta hankala löytää mieleisiä, koska ne tosiaan on usein tehty minua pidemmille. Petite-malliston vaatteet taas tuntuu lyhyiltä, koska minulla on kai pituuteeni nähden pitkät kädet enkä halua, että housuissa nilkat vilkkuu... Alusvaatteet on sopivat ja suurin osa pikkareista saumattomia, rintaliivit kaikki kaarituettomia ja toppauksetkin otettu pois, eli ovat mukavat ja istuvat.

Proteiinia syön kyllä aika reippaasti. Syön paljon broileria, raejuustoa, naudan paistia ja jonkun verran tonnikalaa. Ja vaikka ei salilla huvitakaan käydä, niin kotona jonkin verran kuitenkin jumppaan ihan kehonpainolla tai sitten kahvakuulan tai jumppakuminauhan avulla. Ja on minulla leuanvetotankokin.

Osteoporoosia minulla tuskin on tai ihan heti tulee, kun olen aina kuitenkin syönyt maitotuotteita ja D-vitamiinipitoisuuksissakaan ei ole ollut sanomista. Otan sitä purkista. Ja kilpparinkin suhteen olen elämässäni ollut vajiksella, en liikatoiminnalla. Tuskin minä laihempana olin osteoporoottinen ja ihan yhtä lailla minusta voi sellainen tulla nyt lihavampana. Mutta jotenkin pitäisi tykästyä tähän nykyiseen kroppaan.

Löysät vaatteet ei tunnu omilta. Väljät housut näyttää pussihousuilta ja näytän pullerolta, vaikka esim. minulla olevat suorat farkut onkin todella hyvät vyötäröltä ja persuksista. Enkä todellakaan tykkää väljistä bleisereistä, ne näyttää siltä, kuin olisin käynyt isän vaatekaapilla. Bleiserin pitää olla istuva. Ei tiukka, vaan istuva. Saa olla pidempi, muttei malliltaan oversize.

Minulla ei ole lapsia. Enkä pidä itseäni lihavana. En kyllä myöskään halua olla lihava, koska minun ruumiinrakenteellani olisin jo möhkäle ja se taatusti hankaloittaisi elämää, kun kilot olisi keskivartalossa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   17.6.25 21:30:47

Anteeksi, mutta aloittaja: Ole nyt vaan h*lvetti tyytyväinen.

Anteeksi, pitäisi suhtautua ihmisten painohuoliin ymmrätäväisesti. Mulla taustalla 6 vuotta sitten käyty vakava burnout, jonka ansiosta muutenkin oma ylipainoinen kroppa sai lisää painoa. Jo siis ennen "diagnoosia".

Puoli vuotta sitten tuntui burnout olevan silleen takana, että kiinnostuin taas hyvinvoinnistani. Sitten löytyi kasvain. Sitä on hoidettu mm. kortisonilla, joka - yllätys yllätys - lisää ruokahalua ynnä muuta. Vuodessa on tullut aika monta kertaa se v*tun 5kg lisää tähän muutenkin ylipainoiseen kroppaan. Vuodessa.

Että onnea, jos on 5 vuoden aikan tullut vain 5 kg lisää. Etkä muutenkaan ole ylipainoisen puolella millään mittarilla. En siis todellakaan osaa antaa mitään järkeviä neuvoja, että miten suhtautua 5 vuoden aikana tulleeseen 5 kg lisäykseen. Voin vain toivoa, että ainuat elämän ongelmat olisivat siinä, etten osaa hyväksyä tuollaisen aikavälin aikana ehkäpä normaalista ikääntymisetä johtuvan painonnousun seurauksista. Huoh.

Terkuin nyt jo aika pitkälti siellä sairaalloisen lihavuuden puolella

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.6.25 21:47:42

No minä sinua nuorempana, normaalipainoisena ja suhteellisen lihaksikkaana en myöskään löydä vaatteita. Jos joku sopii vyötäröltä, niin se kiristää selästä, olkapäistä tai käsistä. Kaikki housut on liian pitkiä, kaikkien paitojen hihat on liian pitkiä. Nykyvaatteet ovat muutenkin pääosin ihan kamalia (ja kaiken lisäksi usein todella huonolaatuisia).

Mutta sellaista se elämä vaan joskus on. Olet saanut jo runsaasti hyviä vinkkejä asenteen muuttamiseen ja pukeutumiseen. Jos et aio laihduttaa, niin ne kilot on vaan kannettava.

Ja btw, kyllä niitä bleisereitä löytyy ihan istuvanakin, osta niitä. Housujenkaan ei tarvitse olla pussimaiset - miten olisi ihan vaan suorat housut? Pillifarkkujen ja pussihousujen välillä on aika paljon kaikenlaista. Siitä vaikka zalandoa selaamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.25 21:54:08

Kannattaa olla hemmetin iloinen kun on niin helppo elämä että ehtii murehtimaan täysin mitättömiä.asioita. vähän suhteellisuuden tajua voisi olla.

Kannattaa katsoa enemmän ulospäin kuin tuijottaa itseään. Sen vähän mitä itseään tarkkailee voi yrittää pitää vähän löysemmän ja sallivamman asenteen. Kukaan ei ole täydellinen

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   17.6.25 22:32:48

Minä en tiennyt, että täällä on joku sääntö kuinka vakavista ongelmista saa kirjoittaa? Että ei saa aloittaa topaa ellei joku ole vähintään kuollut?

Itse kyllä laihduttaisin muutaman kilon, jos ne häiritsee.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   17.6.25 22:41:34

G: Olen sairastanut vakavan burnoutin lähes 10 v sitten, enkä ole siitä vieläkään toipunut, sillä tässä on ollut aika vaikeita asioita elämässä sen jälkeenkin. Esim. yhden vuoden aikana menetin äidin, isän sisaruksen, kaverin ja serkun. Kaikki siis menehtyivät saman vuoden aikana. Isä odotetusti sairauteen, kaikki muut ihan yllättäen. Ja kaikki muu elämä siinä samalla. Mutta mitäpä siitä. Minunhan pitäisi olla vain tyytyväinen.

Lisäksi nämä kilot ei ole tulleet viiden vuoden aikana vaan parissa vuodessa, ja sen jälkeen lukema on pysynyt tässä. Enkä ole väittänytkään olevani ylipainoinen, joten miksi kommentoit sitä? Vyötärönympärykseni alkaa olla aika maksimi, eikä terveyden perusteella saisi tästä enää kasvaa, ja saisi pienentyäkin. Kai sen kuitenkin huomasit?

--: Yhden suht istuvan bleiserin olen löytänyt, mutta siinä ei laatu kyllä pääse leuhkimaan olemassaolollaan. Muissa oli istuvuus ihan paska. Sovitin varmaankin 20 erilaista, hintaluokaltaan kallista ja halpaa ja kivijalkaliikkeissä ja nettimyynnin kautta. Eli aika hankala on löytää sellaista, joka istuu oikealla tavalla. Tai sitten minulla ei ole riittävän iso maha, kun ne bleiserit istuvat vain viimeisellä kolmanneksella raskaana olevalle... Ja ne suorat housut nimenoman ovat niitä pussimaisia! Niitähän minä olen tässä koettanut metsästää. Mutta ei. Roikkuvat persuksista tai pussittavat edestä, tai sitten ei mahdu vyötäröltä. Eikä vaatteiden laadulla todellakaan pääse kehumaan. On käsittämätöntä, että reilusti yli satasen housutkin voi olla pelkkää tekokuitua :O Zalandosta olenkin tilannut useasti, mutta ärsyttää palauttaa (lähes) kaikki, kun ei ne istu, tai sitten ei mahdu. Ihan paidat kuin housutkin, ja ne bleiserit.

.: Tai sitten minulla ei ole ollut helppo elämä, ja juuri siksi en jaksa edes näin yksinkertaista asiaa. Oletko ajatellut myös sitä vaihtoehtoa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.25 06:30:05

Jahas ja taas jan-ku-te-taan..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.6.25 06:34:55

Osta korsetti

Lähettäjä: Niksnaks 
Päivämäärä:   19.6.25 13:11:22

Ei ne istuvat jakut ole hyvännäköisiä kuin aika hoikilla :)

Itse olen muuttanut tyyliä työpukeutumisessakin. Lyhyt, auki pidettävä jakku sopii myös kurvikkaalle, ja jos laittaa kauluspaidan alle niin on varmasti riittävän muodollinen asu. Paras työasuni nykyään on vintage-jakku, ihan arvalla löytyi. Ennenkin on ollut pe*seviä, lyhyitä business-naisia :)

En itsekään innostu nuorison uff-jakuista miestenosastolta, mutta väljempi siluetti on kyllä paras muoti-ilmiö aikoihin. Olennaista on materiaalin laskeutuvuus. Tyyliin saa paljon mahdollisuuksia, kun lakkaa soimaamasta kehoaan ja lakkaa pukeutumasta vaan näyttääkseen laihalta.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   19.6.25 13:57:00

Liikuntaharrastukset ovat auttaneet minua aloittajan ongelmassa. Kun keskittyy siihen, mihin keho pystyy, ei enää ajattele lainkaan niin paljon sitä, miltä se näyttää. Enkä tarkoita nyt mitään verenmaku suussa treenamista ja hulluja tavoitteita, vaan esimerkiksi kun aloitin juoksemisen, oli tosi siistiä pystyä ylipäätään hölkkäämään 10 km, kun lähtötilanne oli kaukana siitä, vaikken tosiaan ylipainoinen koskaan ollutkaan.

Liikunnan harrastaminen lisää itselläni ruokahalua sen verran, etten ole laihtunut, mutta se ei ole ollut tarkoituskaan.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   20.6.25 07:06:31

Miksi painonnousu pitäisi hyväksyä jos ei ole hyvä olla? Hyväksytkö seuraavatkin 5 kiloa?

Mulle kävi kolmannen lapsen hoitovapaan jälkeen samoin töihin palattua. Kiloja alkoi kertymään kun ei ehtinyt enää liikkumaan ja töissä aina jotain herkkuja tarjolla. Vaatteet ahdisti ja oli plösö olo enkä näyttänyt enää hyvältä. Reidet pyöristy ja mahamakkara ilmestyi vyötärölle. Yök.
Jätin herkut vähemmälle ja järjestin aikaa liikunnalle. Nyt on taas hyvä olo ja vielä parempi kun katsoo peiliin.

Lähettäjä: Loveu 
Päivämäärä:   20.6.25 07:56:20

Esim häiriintyneen kehonkuvan omaaville tai syömishäiriöstä toipuville painon nousun hyväksyminen, siitäkin huolimatta että henkilöllä itsellään on hyvinkin epämukava olo siinä uudessa isommassa kehossaan, on välttämätöntä ihmisen oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Aina yksiselitteisesti kilojen lisääntyminen ei ole huono asia. Esim monelle sellaiselle henkilölle tässä topassa on varmasti hyviä vinkkejä.
(tiedän yhden tällaisessa tilanteessa olevan henkilön, jonka tiedän lukevan tätä palstaa ja 99,9% varmuudella tulee lukemaan tämän keskustelun, toivon että luet nimenomaan tämän viestin ajatuksella) :)

Lähettäjä: Hey 
Päivämäärä:   20.6.25 09:30:18

Ei tarvitse hyväksyä. Hyvä vinkki, käy salilla ja tee kunnon painoilla, niin alat tuntea olosi taas timmiksi. Eikä tarvitse pelätä että muutut lihasköntiksi, vaan kiinteydyt ja se on ihana tunne. Painokin saattaa nousta mutta oma olo ei siitä huonone, sen lupaan.

Itse 48 v, pituus 162 cm ja painoa pahimmillaan 58 kg. Kaikki oli keskivartalossa, ei rintoja. Kävin salilla, alkuun PT:n ohjauksessa ja kas kummaa kun alkoi olemaan timmi ja kireä olo, olemukseen tuli ripaus sporttisuutta sekä ryhti parani. Painoani en tiedä enkä enää välitä, koska se oma olo kertoo kaiken.

En katso mitä syön, herkuttelen paljon. Se on niin totta, että lihas kuluttaa enemmän. Ja rakastan nykyään salitreeniä.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   20.6.25 10:02:50

Niin mutta kun aloittaja ei halunnut treenivinkkejä.

Lähettäjä: penkki 
Päivämäärä:   20.6.25 10:09:11

Oletko varma että olosi on huono siksi että olet lihonut viisi kiloa vai siksi, että elintavoissa on parannettavaa? Ehkä muutama elämäntavan pikku fiksaus saa olon paremmaksi ja sitten tunnet olosi taas hyväksi kropassa.

Lähettäjä: Nektariina 
Päivämäärä:   20.6.25 13:34:26

Lähettäjäpenkki
Päivämäärä20.6.25 10:09:11

Oletko varma että olosi on huono siksi että olet lihonut viisi kiloa vai siksi, että elintavoissa on parannettavaa? Ehkä muutama elämäntavan pikku fiksaus saa olon paremmaksi ja sitten tunnet olosi taas hyväksi kropassa.

Hyvin samaa olin tulossa sanomaan. Ehkä elintavoista on jotain, mikä saa olon huonoksi? Pienilläkin muutoksilla voi saada omaa oloa sekä henkiseti että fyysisesti paremmaksi, esim uni vaikuttaa paljon. Ja siis tarkoitan muutoksia ihan ilman ajatustakaan, että tarvitsee edes miettiä mitään laihduttamista. Kilojen kautta itsensä ja arvonsa määrittely ei kannata! Vaakalukeman ei kannata ikinä antaa viedä itseluottamusta, se 5 kg enemmän vuosien aikana on vain lukema lopulta, ei millään tavalla sinun arvosi mittari.
Mutta ymmärrän, että se on vaikeaa kun lukema nousee. Mä itse olen saanut + 6 kg viimeisen parin vuoden aikana, , ensin vaakalukema sai surulliseksi ja tuntemaan vaikka mitä negatiivista. Mutta voin tässä uudessa 53 kg painossami paremmin kuin koskaan ennen. Minä muutin elintapojani ja paransin mm nukkumista, aloitin uuden harrastuksen (hurahdin crosfittiin ja jätin vanhan stressaavan lajin kokonaan pois), syön ravitsevammin kuin ennen, järjestin aikaa palautumiselle jne. Sen seurauksena olen saanut paljon energiaa, voimaa ja jaksamista kehooni ja voin henkisesti yllättäen paremmin kuin laihempana. Välillä kasvanut vaatekoko edelleen mietityttää, mutta sitten kun näen peilistä erottuvat lihakset ja eteenkin vatsalihakset tai teen enkat treeneissä totean, että mitä sitten jos olen isompi kuin joku vuosi sitten ja se näkyy ulospäin ja joku vaikka paheksui - nyt olen sen 6kg onnellisempi ja iloisempi.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   20.6.25 19:00:08

"Oletko varma että olosi on huono siksi että olet lihonut viisi kiloa vai siksi, että elintavoissa on parannettavaa? Ehkä muutama elämäntavan pikku fiksaus saa olon paremmaksi ja sitten tunnet olosi taas hyväksi kropassa."

Voi että kun viitsittäisiin lukea ketjuun kirjoittamani kommentit ja kyseltäisiin vasta sitten.

Sain painonnousun pysähtymään nimenomaan korjaamalla elintapani taas järkeviksi. En ole enää pariin vuoteen lihonut ollenkaan. Elintavat on siis hyvät, eikä ongelmani ole se, että minulla olisi huono olla.

Ongelmani on se, että tämä isompi kroppa ei tunnu omalta eikä näytä mielestäni hyvältä, vaikken yritäkään pukeutua liian pieniin vaatteisiin. Mutta kun keskivartaloni on raajoihin verrattuna iso ja lantio ja hartiatkin on kapeat, niin en näytä sopusuhtaiselta.

Niksnaks: Meillä on ilmeisesti aika eri näkemys siitä, mikä näyttää hyvältä. Minun mielestäni auki oleva jakku/bleiseri ei näytä hyvältä yhtään kenenkään päällä, oli se sitten istuva tai oversize. Jakku/bleiseri näyttää hyvältä vain, kun se istuu kantajalleen oikealla tavalla ja on kiinni.

Olen myös aina ollut sitä mieltä, että kantajalleen istuvat vaatteet näyttävät aina hyvältä, oli kantaja sitten minkä kokoinen vain. Mutta jostain syystä tämä ei nyt sitten omalla kohdallani enää pidäkään paikkaansa. En näytä 5 kg lihoneena hyvältä, vaikka vaatteet on sopivat. Istuvuudessa toki on tällaisella "makkaralla jolla on raajat" vähän hakemista, mutta osaan myös jonkin verran muokata vaatteita itse. Mutta silti tämä isompi kroppa ei tunnu omalta.

Minä en kuitenkaan ole ollut alipainoinen enkä pidä itseäni lihavana, ja minulle kilot kertyy keskivartaloon, josta on jo tullut terveydenhuollossa huomautuksia, vaikka BMI ei korkea olekaan, niin siksi en voi myöskään enempää lihoa enkä ajatella, että "ei painon kertyminen ole aina huono juttu". No ei ehkä vielä nämä 5 kiloa olleet, mutta seuraavat 5 kiloa kyllä olisivat. Eli tämän enempää en aio kiloja kerryttää.

En aio kuitenkaan alkaa väkisin laihduttamaan. Ihan jo siksi, että olen ostanut isompia vaatteita, jotka sitten menisivät hukkaan, koska sitten ne roikkuisivat päällä, eivätkä enää istuisi... :D On minulla vanhoja vaatteitakin edelleen tallessa, eli jos tästä laihdun, niin ei tarvitse heti sännätä kauppaan.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   20.6.25 22:08:36

No se on vaan sitten voi, voi. Koita kestää ja jaxuhali.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.6.25 01:10:52

Vtuttaako nimimerkkiä Täh kun itse on lihonut enemmän kuin 5 kg

Lähettäjä: Viiva piste 
Päivämäärä:   21.6.25 01:17:15

Loveu - Ajattelin vianoharhaisena että tunnet minut mutta tajusin että en ole kerännyt mitään kiloja mitä hyväksyä.

Joskus se menee näinkin päin. Hävettää olla alipainoinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.25 06:06:21

Aivan sama mitä tänne kirjoittaa niin aloittaja silti narisee.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.6.25 06:23:50

No ei tuossa oikein muuta voi, kun kukaan ei pysty muuttamaan toisen ajatusmaailmaa. Aloittaja on kertonut moneen kertaan ettei halua laihtua eikä vinkkejä siihen eikä edes treenaamiseen. Hän vain haluaa hyväksyä itsensä eri näköisenä kuin ennen, eli ehkä juuri tänne kirjoittelu ja väittely auttaa, selkeyttää omia ajatuksia ainakin?

Itse vastaavassa tilanteessa (olen 46, ja muutamassa vuodessa tullut juuri tuo viitisen kiloa, mitat 160/55) aloitin työmatkakävelyn, 5km/suunta, ja lisäksi jumppaan kotona, menee ihan huomaamatta kun katselen vaikka jotain sarjaa. Päinvastoin kuin aloittajalle kävisi, mittani ovat kaventuneet kun olen ilmeisesti kiinteytynyt, mutta aloittaja kertoi mittojensa nimenomaan kasvavan jos alkaa treenata lihaksia, eli en vinkkaa näitä.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   21.6.25 10:05:20

-- No ei todellakaan vituta. Ihmetyttää vain aloittajan asenne kun mikään neuvo ei kelpaa.

Olen kuusikymppinen ja elämäni kunnossa. Ratsastan ja käyn kuntosalilla monta kertaa viikossa. Vaatteet istuu ja tunnen oloni oikein hyväksi.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   21.6.25 10:12:12

"Tai miten lakkaan välittämästä siitä, että ihmiset kommentoivat kroppaani, "No viimein sinäkin olet lihonut!" "No tarttuuhan ne kilot sinuunkin!". Aiemmin sain aina kuulla kommentteja siitä, miten voin olla vuodesta toiseen niin hoikka ja miten en liho ja miten minuun ei kilot tartu."

Tällaiset ihmiset poistaisin elämästäni ja antaisin asian olla. 5 kg sinne tänne ei merkkaa mitään. Toki iän myötä kannattaa kiinnittää huomiota elintapoihin.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   23.6.25 10:17:24

Ehkä ei kannata pilata loppuelämää märehtimällä aika olematonta painonnousua varsinkaan kun ei halua tehdä asialle mitään.

Lähettäjä: kdd 
Päivämäärä:   23.6.25 16:26:44

Olen samassa tilanteessa kuin aloittaja. Minäkin omenalihavuuteen taipuvainen. Kovasti suunnittelen alkavani vhh:lle ja harrastavani liikuntaa, mutta en vain jaksa. Niin helppoa syödä puuroa ja näkkäriä ja ulos en jaksa lähteä ja kotona en saa mitään aikaan.

En kuitenkaan halua ostaa uusia isompia vaatteita eli pakko olisi saada löllöt pois, koska en kehtaa käyttää juuri mitään vanhoista vaatteistani eikä juuri mikään enää edes mahdu päälle.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.6.25 13:26:16

No, hyväksyitkö aloittaja painonnousun vai pitääkö turvautua terapiaan?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.6.25 13:29:53

Ei, sillä on ero meneilään..

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   25.6.25 13:30:57

Paksukaiset terapiaan, että hyväksyvät positiivisen kehonsa. Että temmottii.

Lähettäjä: Not so simple 
Päivämäärä:   25.6.25 13:40:53

LähettäjäN
Päivämäärä25.6.25 13:30:57

Paksukaiset terapiaan, että hyväksyvät positiivisen kehonsa. Että temmottii.

Painon nousuhan ei sitten tarkoita aina, että se tekee ihmisestä paksukaisen. Toisille painon nousu voi olla terveydelle puhtaasti vain ja ainoastaan hyväksi ja ihminen olla painon noustuakin edelleen hyvin hoikka, mutta silti ihmisen mieli voi kokea sen kilojen kertymisen negatiivisesti ja tarvita apua sen hyväksymiseen.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.6.25 14:02:23

Siis hoikka paksukainen-syndrooma?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.25 22:29:57

Aloittaja jan-kut-taa tuolla erotopikissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.25 00:41:47

Kyssäri/N taas yrittää olla nokkela. Huom sana yrittää.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.6.25 08:50:30

. Yrittää olla pätevä. Huom. yrittää.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   26.6.25 14:38:56

En ole laihtunut sairauden vuoksi enkä ollut alipainoinen ennen painonnousua, niin sen vuoksi en oikein osaa ajatella, että painonnousu olisi minulle hyvä asia. Varsinkin, kun kilot tulee vain keskivartaloon, mikä on huono juttu. Lähden viikonloppuna reissuun pariksi viikoksi ja toivottavasti siellä innostun lenkkeilemään enemmän. Nyt on vain satanut niin paljon, ettei ole huvittanut mennä ulos.

---: En ole sanonut, etten halua laihtua vaan että minua ei oikein huvita varsinaisesti alkaa laihduttaa. Eli tarkoituksella muuttaa ruokavaliota ja lisätä liikuntaa, jotta paino putoaa. En kaipaa laihdutusvinkkejä, koska tiedän kyllä, miten laihdutetaan.

En pidä painonnousua kuitenkaan niin isona asiana, että sen vuoksi terapiaa tarvitsisin. Enkä tajunnut noita erokommenttejakaan. Kunnes huomasin, että etusivulla on joku "eropaskaa" -ketju. En ole niitä edes avannut, joten se ei liity minuun. Minä erosin 12 v kestäneestä suhteesta ihan yhteisymmärryksessä vuonna 2018 joten en ole kyllä jankuttanut missään ketjussa :D Ehkä eidän pitäisi mennä terapiaan, kun olette noin vainoharhaisia?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.6.25 17:00:12

Topikki tiivistettynä: et ole tyytyväinen painoosi, mutta et myöskään aio laihduttaa, tehdä mitään elämäntapamuutoksia tai urheilla. Haluat istuvia vaatteita, mutta niitä ei ole, ei kerta kaikkiaan missään. Haluat hyväksyä itsesi, mutta et kuitenkaan hyväksy, vaan jatkat valittamista. Mikään vinkki ei kelpaa. Tsemppiä valitsemallasi tiellä :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   26.6.25 17:06:22

Jo on jollain ongelmat. Eiköhän tuo asia ole enemmän päässäsi kuin painossasi. Olet normaalipainoinen.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   26.6.25 17:21:36

-- : Olen jo tehnyt elämäntapamuutoksia, että sain painonnousun pysähtymään. Paino on pysynyt tässä lukemassa nyt pari vuotta, mutta isompi kroppa ei edelleenkään tunnu omalta. Koska BMI:ni ei kovin korkea ole (22,3) ja vyötärönympäryskin on siinä rajalla, niin terveydellisistä syistä ei ole tarvetta laihduttaa, muttei kyllä ns. lupaakaan lihoa enempää. Nyt pitäisi vain saada tämä nykyisen kokoinen kroppa tuntumaan omalta. Siihen kysyin vinkkejä.

Ja koska saan jatkuvasti kuulla haukkuja siitä, että "mitä minä oikein murehdin kun olenhan normaalipainoinen" ja "BMI ei ole juuri mitään", KUTEN TÄSSÄKIN KETJUSSA MONEEN KERTAAN HUOMATTU, niin en tarvitse laihdutusvinkkejä, kun tiedän ne kyllä.

Moni on tässäkin haukkunut minua, kun olen "edelleen normaalipainoinen" ja "lihonut VAIN VIISI KILOA", niin jotenkin hassua, että muut sitten haukkuvat minua, kun en pakonomaisesti laihduta niin, että BMI:ni olisi taas sen 20,3. Kun silloinkin haukutaan kun olen "liian laiha" ja "kuitenkin alle 60 kg". Mutta nyt haukutaan, että olen liian lihava/selkeästi lihonut vaikka BMI:ni on vain sen 22....

Istuvia vaatteita on todellakin hankala valmiina löytää, kun ruumiinrakenteeni on "makkara, jolla on ohuet raajat". Jännä, että tätäkin pitää toistella.

Ällö ei näköjään osaa lukea, kun hänkin kommentoi "olet normaalipainoinen". No, olenko väittänyt muuta? Huomasitko kuitenkin, että ongelma ei ole BMI:n mukainen lihavuus vaan omenavartaloisuus, jolloin terveydenhuollossakin huomautellaan, että maha ei saa kasvaa yhtään, mutten BMI:n perusteella saa/kannata kyllä laihtuakaan. Tuota samaa hoettiin jo silloin 5 kg kevyempänäkin.

Jotenkin huvittavaa, että minua ovat enimmäkseen tulleet neuvomaan ne, jotka eivät ole lukeneet edes aloitusta, saati sen jälkeen kirjoittamiani kommentteja. Eikä näköjään ole luettu edes muiden kirjoittamia kommentteja.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   26.6.25 17:28:38

ap, olen 159 cm ja painan 55 kiloa. Pidän aika naurettavana tätä kriisiäsi. Jos et halua tehdä asialle mitään niin ulise toki, jos ahdistaa, niin laihduta. Kummasti mulle löytyy istuvia vaatteita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.25 17:32:29

Mitä aloittaja siis haluat meidän sanovan?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   26.6.25 17:34:28

. , kaikki meidän vastaukset ovat vääriä, joten turha sanoa mitään. Jos paino ahdistaa, niin laihduttaa tai tyytyy asiaan. Läskiä aloittajasta ei tekemälläkään saa. Ongelman ei tarvitse olla suuri, jos se on pääkopassa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.6.25 17:35:49

Vastaa nyt: millainen kommentti tekisi sinut tyytyväiseksi?

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   26.6.25 18:35:09

Suurin osa kommenteista on todella typeriä, eikä liity ketjun aiheeseen.

En pidä itseäni lihavana enkä läskinä. Joten ihmetyttää kyllä, miksi Ällö kommentoi "aloittajasta ei saa läskiä tekemälläkään". No en ole väittänytkään, että olen omasta mielestäni läski. Joten miksi kommentoit noin?

Ällö on täällä niin paljon hokenut omaa kokoaan, että muistan sen jo lähes ulkoa. Olet myös kertonut olevasi päärynävartaloinen, eli pyllysi on iso ja pyöreä yläkroppaasi verrattuna. Onko sinulle kuitenkin terveydenhuollossa sanottu, että mahasi on mittanauhan perusteella liian iso, tai liian ison rajalla, joten ihan terveydellisistä syistä sinun pitää huolehtia siitä, ettet liho yhtään tai mahasi pääse kasvamaan senttiäkään? Jos ei, niin mitä ihmettä sinun pituutesi ja painosi tähän ketjuun liittyy?

Olen myös ruumiinrakenteeltani täysin päinvastainen sinuun verrattuna, joten miten ihmeessä ketjun aiheeseen liittyy se, että sinä kyllä löydät itsellesi istuvia vaatteita vaikka kuinka? Ai niin. Eihän se liitykään. Kuitenkin sinulla oli ylitsepääsemätön tarve päästä kertomaan sekin.

Eikä minua ahdista oma painoni, vaan kokoni. Ei minua haittaa se, että painan enemmän vaan se, ettei tämä isompi kroppa tunnu omalta. Miten ihmeessä sinäkin Ällö oppisit lukemaan? Kommentoit todella hanakasti lähes jokaiseen ketjuun, muttet siltikään kykene keskustelemaan ketjun aiheesta vaan solkotat aiheen vierestä. Eikä täällä kovin moni ole tullut kertomaan omakohtaisesti, miten oppi hyväksymään painonsa ja kokonsa kasvamisen.

Olen pyytänyt neuvojaa painonnousun hyväksymiseen niiltä, joilla paino on näkyvästi ja tuntuvasti noussut.

Auttaisiko yhtään, jos lukisitte aloituksen ja ketjuun kirjoittamani kommentit ennen kuin kirjoitatte omanne?

Minulle kelpaa ne kommentit, jotka liittyvät ketjun aiheeseen. Tänne on kommentoinut muutama henkilö, jotka ovat vastanneet aiheeseen. Joku sanoi, että oppi hyväksymään asian tavalla X. Joku taas, että ei hyväksynyt, vaan laihdutti. Kaikki ne, jotka kommentoivat jotain muuta kuin omaa kokemustaan ja vastasivat ketjun aiheesen, on turhia kommentteja. Ja silti sellaisten kirjoittavat haukkuvat minua, kun minulle ei mikään vastaus kelpaa :D

Jos aihe olisi ollut "Mistä saan ostettua aidon villaviltin vihreä-sini-raidallisena kokoa 200 cm x 300 cm " ja olisitte vastanneet "minä ostin punaisen fleeceviltin Prismasta" tai "Minä en tajua mihin tarvitset villavilttiä" tai "Miksei pienempi viltti kelpaa?" tai "aloittaja on kyllä ääliö kun sille ei kelpaa polyesterityyny, niitähän saa Temusta halvalla", niin väittäisittte silti, että olen ääliö, kun minulle ei mikään vastauksistanne kelpaa. Mutta vikahan ei ole minussa.

"Lähettäjä: --
Päivämäärä: 26.6.25 17:35:49
Vastaa nyt: millainen kommentti tekisi sinut tyytyväiseksi?"

"Lähettäjä: .
Päivämäärä: 26.6.25 17:32:29
Mitä aloittaja siis haluat meidän sanovan?"

Sellaiset, jossa kerrotte omakohtaisesti, miten onnistuitte hyväksymään painonnousun omalla kohdallanne ja opitte pitämään isommasta vartalostanne. Kyseisenlaisia kommentteja ei tähän ketjuun montaa tullut.