Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 12:29:05

Olen 5 kg painavampi kuin 5 vuotta sitten. Kilot tulivat ehkä parin vuoden aikana, sen jälkeen olen vain koettanut pitää painonnousun kurissa ja olen siinä aika hyvin onnistunut.

Olen lihonut normaalipainon sisällä, eli en ole mikään "muodoton läski", eikä minulle kannata ehdottaa "hanki resepti ozempiciin". Ehkä syynä on se, että olen nelikymppinen, kun ainahan olen saanut kuulla, että "Kyllä sinäkin lihot kun täytät 20/30/40".

Olen pulleampi kuin ennen. Omenalihavuuteen taipuvaisena kilot on tulleet lähinnä mahaan ja maha onkin pullukka ja taikinamainen. Mutta myös alaselkään ja selkään muutenkin, ja jonkin verran myös jaloissa.

Miten oppisin hyväksymään sen, että vaatekoko on 1-2 kokoa isompi, kroppa on isompi/paksumpi ja löllömpi, eikä tämä tunnu omalta? Ei kuitenkaan ole tarvetta saada kiloja pois, koska suurin syy tilanteen hyväksymättömyyteen on ulkonäkö. Ei ole niinkään viskeraalirasvaa, vaan ihonalaista rasvaa. Verikokeissa kävin kesäkuun alussa, kaikki priimaa, ferritiinikin 120 ja vitamiinit ok.

Laihdutusvinkkejä en tarvitse. Tarvitsen neuvoja siihen, miten opin hyväksymään nykyisen kokoni ja sen, että olen pulleampi kuin ennen.

En ole enkä ole ollut anorektikko. Aiemmin olin 160 cm 52 kg, nyt 57 kg. BMI:ni on nyt noin 22,3 eli ei todellakaan lähelläkään lihavuutta. https://bmi.fi/
Ratsastusta en harrasta, joten ei tarvitse ehdottaa laihduttamista senkään vuoksi, että mahtuisin pikkuponien satulaan.

Vinkkejä siihen, että lopetan sen ajattelemisen, että näytän nykyään punkerolta ja koon 38 vaatteet, vaikka istuvatkin päälleni hyvin, saavat minut näyttämään paksulta. Tai miten lakkaan välittämästä siitä, että ihmiset kommentoivat kroppaani, "No viimein sinäkin olet lihonut!" "No tarttuuhan ne kilot sinuunkin!". Aiemmin sain aina kuulla kommentteja siitä, miten voin olla vuodesta toiseen niin hoikka ja miten en liho ja miten minuun ei kilot tartu. Ja nyt on tarttuneet. Mutta minä en jaksa laihduttaa itseäni takaisin XS-kokoon, vaan haluaisin oppia hyväksymään itseni S-M-kokoisena.

En omasta mielestäni näytä hyvältä tämän kokoisena. Miten onnistuisin muuttamaan ajatustapaani? Ja tosiaan, kilot on tulleet mahaan. Raajat on muodottomat, rinnat ja peppu on pienet, eli en todellakaan ole sopusuhtainen ja upea, vaan lähinnä makkara, jolla on ohuet raajat. Ja tällaista kroppaa on hankala pukea sopusuhtaisesti.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   15.6.25 12:43:17

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että sinun pitää olla lempeämpi omalle kropallesi. Jos vertaan itseäni niin olen viimeksi painanut alle 60 kiloa yläasteella. Lukiossa painoin 60kg ja kuvittelin olevani todella lihava. Ysärillä ihanteet olinkin erilaisia. Olen 166cm pitkä ja minulle optimaalinen paino on suunnilleen 62-64kg. Ylipainon raja on 69kg.

Olen kyllä koko elämäni harrastanut liikuntaa niin tuo 64kg on aivan passeli minun vartalotyypille. Eikä siinä painossa minua häiritse kuin pohkeiden ja allien paksuus. Tälle ei oikein voi mitään. Jos painaisin alle 60kg niin olisin todella lättänä tisseistä ja ylävartalosta.

Eli hyväksy asia ja osta uusia vaatteita. Kauniita ja vartalollesi sopivia.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.6.25 12:45:20

Tulee mieleen, että minä en edes tiedä mitä painan.

Missä yhteydessä olet tullut käyneeksi vaa-alla?

Lähettäjä: Ruttu 
Päivämäärä:   15.6.25 12:47:04

Heti alkuun pahoittelen, etten osaa antaa vinkkejä siihen, mihin toivot. Mutta noista mitoista tulee mieleen, että niin me ollaan tosi erilaisia ruumiinrakenteeltamme! Omat mitat ovat 160 cm ja noin 60 kiloa, ja vaatekoko on 34–36! Koon 38 vaatteet ovat minulle auttamatta aivan liian isoja säkkejä.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 13:14:31

Minä en ole koskaan ollut yli 60 kg, ja olen täydellisen kyllästynyt noihin "minä olen viimeksi ala-asteella ollut alle 60 kg" ja "vain pikkutytöt painaa alle 60/70 kg" ja "kyllä aikuinen nainen painaa normaalisti 70/80 kg".

Kuten varmasti osasit(te) lukea, niin minä olen sinua reilusti lyhyempi, ja ollut aina alle 60 kg, joten jättäkää pliis pois nuo kommentit "kyllä jokaisen kuuluu viimeistään yläasteella painaa yli 60 kg kun niin minäkin painoin".

Älkää siis verratko omia painojanne ja ruumiinrakenteitanne minuun, varsinkaan, jos teillä on aivan eri ruumiinrakenne, kehonkoostumus, ja suurempi pituus kuin minulla.

Vaikka vaatteet onkin nykykoossani sopivia, eli ei kiristä ja purista, niin harvoin ne on istuvia sen kokoisina. Isommat koot on tehty pidemmille ihmisille tai sitten vaate roikkuu muualta, jos se vyötäröltä on sopiva. Myös selässä olevat "selkätissit" on rumat, kun seison ryhdikkäästi. Toki ne katoaa, kun olen kumarassa ja hartiat lysyssä, muttei se kovin terveellistä ja kivannäköistä ole. Enkä tykkää pukeutua roikkuviin oversize loose fit -vaatteisiin. Tykkäisin edelleen istuvista vaatteista.

En nyt ihan ymmärrä tuota kysymystä "Missä yhteydessä olet tullut käyneeksi vaa-alla?". Minulla on kotonani vaaka, mutten kyllä tajua, että miten pitäisi vastata "missä yhteydessä" -kysymykseen. Voitko tarkentaa?

Ja vaikken olisi itseäni koskaan punninnutkaan, niin kyllä minä silti olisin huomannut sen, että näytän läskimmältä ja vanhat vaatteet ei enää mahdu päälle. Kyllä silloin tajuaa, että on lihonut, vaikkei tarkkaa kilomäärää tietäisikään.

Ruttu: Minulla onkin todella iso vyötärönympärys muuhun kokooni nähden. Vyötärö on ihan tikkusuora, eli minulla ei ole vyötäröä. Jo siloin, kun olin laihempi, terveydenhuollossa kauhisteltiin isoa vyötärönympärystä "Siis voiko tämä oikeasti olla näin iso??" ja "Et saa kyllä lihoa yhtään" "Kannattaa katsoa, ettei vyötärönympäryksesi pääse tästä kasvamaan", vaikka BMI:n perusteella sanottiin heti perään tai ennen noita kauhisteluja, että "Et saa kyllä laihtua yhtään"... Että niinpä niin.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.6.25 13:16:47

Eli siis punnitsitko itsesi kun huomasit painon nousseen vai punnitsetko itseäsi säännöllisesti muutenkin?

Lähettäjä: Muija 
Päivämäärä:   15.6.25 13:19:24

Mä en hyväksy ja koko ajan yritän saada ne ylimääräiset 2-3 kiloa pois.


Ei auta alottajaa, mut ei oo pakko hyväksyä. Sä päätät. Sun kroppa.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   15.6.25 13:22:52

5 kiloa on todella vähän. Relax.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   15.6.25 13:49:16

Oi niitä aikoja kun painoin 60kg, olin ihan sopusuhtainen siihen painoon en enää pääse terveenä siis.
15kiloa ylipainoa ja vaikeahoitoinen kakkostyypin diabetes, kuntosalikäynnit kuitenkin muokaneet vartaloa parempaan, että jos kympin saisin pois niin olisin tyytyväinen.
Ole armollinen itsellesi, jos olet terve niin tuo 5kiloa ei ole mitään.

Lähettäjä: Minnihiiri 
Päivämäärä:   15.6.25 14:03:55

Jos olet tyytymätön ulkonäköösi, tee sille jotain. Ei sinun tarvitse hyväksyä kroppaasi, jos se ei sinua miellytä. Liikunta, ja varsinkin lihaskunnosta huolehtiminen, on hyvä aloittaa viimeistään nelikymppisenä. Sillä ehkäiset monia ikääntymisen ongelmia, ja ulkonäkö kohenee ikäänkuin sivutuotteena. Kiloja voi tulla lisää, mutta kehonkoostumus paranee.

Lähettäjä: Lilac 
Päivämäärä:   15.6.25 14:04:54

Täällä sama tavoite, eli hyväksyä uusi isompi keho. Eli EI laihduttaa, vaan nimenomaan hyväksyä se, että vaatekoko on suurempi ja vien enemmän tilaa kuin ennen. Minulla on taustalla kymmenien vuosien syömishäiriöhistoria, joka on vääristänyt suhdetta kehooni ja rajoittanut, vienyt ja tuhonnut minulta paljon hyvää elämäni aikana. Nyt olen todennut, että se riittää ja hyväksyn itseni. Olen tässä prosessin aikana saanut lisää painoa ja ensimmäistä kertaa elämässäni painoni ylitti 50 kg rajan, se on ollut minulle henkisesti kova pala. Mutta luonnollisesti painoni hakeutui tähän nykyiseen lukemaan ja kehoni on terve (terveempi kuin koskaan ennen sitten lapsuuden), ongelma ei siis ole painoni vaan nimenomaan se kuinka minun mieleni suhtautuu siihen. Ja ihan realistisesti on se mahdollisuus, että jopa saan vielä lisää painoa. Ja sekin olisi ok, olisin silti terve. Talvella olin asian kanssa paremmin sinut, mutta nyt kesä ja kesävaatekausi on nostanut uudelleen kriisin pintaan ja saa ihan tosissaan tehdä mielen kanssa jumppaa joka päivä, että hyväksyy peilikuvansa ja kokoa - paria entistä isommat vaatteet. Haluan kuitenkin uskoa, että tilanne helpottaa ja tämä henkinen työ on kaiken vaivan arvoista lopulta. Olen onnekas, että tukenani on ihania ihmisiä (ystäväni sekä miesystäväni), jotka auttavat palauttamaan ajatuksia järjen äänen piiriin vaikeina hetkinä. Pahimpia ovat tosiaa ne hetket, kun joku jollain tavalla kommentoi noussutta painoa ja muuttunutta ulkonäköä. Ne sanat sattuu aina, kuin kuuma tikari selkärankaan :| Ja niitä on äärimmäisen vaikea ohittaa tai unohtaa.
Tsemppiä aloittajalle, olet taatusti upea, toivon että löydät armollisuuden ja lempeyden itseäsi &kehoasi kohtaan ja pystyt elämään sopusoinnussa itsesi kanssa :) Vertailu muihin on ainakin sellainen asia, josta kannattaa tehokkaasti pyrkiä eroon, vaikka maailma meitä siihen kovasti painostaakin.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:43:39

.-. : En punnitse mitenkään säännöllisesti, esim. joka viikko, mutta aina silloin tällöin, kerran-paari kuussa. Eli huomasin jossain vaiheessa painoni alkavan nousta ja tein jotain muutoksia elintapoihini, että painonnousu hidastui ja nousi hitaammin, ja sitten, että nyt alkaa olla jo 5 kg kertynyt ja se näkyy ja tuntuu, ja nyt on tosiaan pakko tehdä jotain, etten liho enempää. Eli painonnousu pysähtyi ja jäi pyörimään nykyiseen lukemaan, muttei ole siitä laskenutkaan.

Paskahomma: Ei ole todella vähän, kun pituuttakaan ei ole paljoa ja kilot on kertyneet lähinnä keskikroppaan ja vaatekoko kasvanut kahdella.

m: Minullakin tuntui, että alkaisi olla jotain insuliiniresistenssin tapaista, kun kroppa oli tukossa. Sen vuoksi olikin pakko pysäyttää painonnousu. Suvussani on paljon 1- ja 2-tyypin diabetesta, ja paljon niitä esiintyy suomalaisilla muutenkin, joten ei mikään turha pelko.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:45:21

minnihiiri: Olen aina ollut suht liikunnallinen, mutta nyt tosiaan viime vuosien aikana liikunta on vähentynyt, enkä edes nauti liikunnasta yhtä paljon kuin aiemmin. En ennenkään saanut siitä mitään endorfiinihumalaa, mutta liikunta oli kuitenkin ihan kivaa, kroppa tuntui toimivan ja tuli hyvä mieli siitä, että liikuin. Mutta kilojen kertyessä kroppa alkoi olla tukossa, liikunta tuntui kamalalta, ja aivan yhtä tuskaa joka askel tai mikään liikkumiseen liittyvä. Ja tuon tukkoisuuden vuoksi olikin pakko saada jotain tapahtumaan.

lilac: Tuo onkin kamalaa, että muut komemntoivat, kun hoikka onkin vähän lihonut. Heille ei kuitenkaan saa sanoa, että "No onneksi, niin sinä et ole ainoa, joka on lihonut!". Pitää vain niellä ne "öhö öhö oot lihonut" ja "Hei sulla on tullut tähän makkara" -kommentit. Kun ei noita kommentteja ole minulle sanonut yksikään hoikka, ainoastaan ylipainoiset. Voisivat jättää kommentoimatta.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 14:47:37

Minulla on kilpparivajis ja lääkitys siihen, mutten aiemminkaan sen vuoksi lihonut, koska ruokavalio oli melko vhh ja elämäntapa liikunnallinen. Mutta sitten liikunta väheni ja ruokavalion hiilaripitoisuus nousi, kilot kertyi, jne. Kilojen kertyminen pysähtyi ja aineenvaihduntakin alkoi vähän paremmin pelata. Mutta kilot ei ole kadonneet eikä aineenvaihdunta ehkä palautunut normaaliksi. Aiemmin minulla oli ihan selkeästi nälkä, muttei siltikään ollut tarvetta syödä koko aikaan, kun nyt muutamaan vuoteen ei ole ollut oikeastaan yhtään nälkä, mutta silti tekee mieli syödä koko ajan, vaikka olisinkin täynnä. En kuitenkaan syö koko aikaa, ihan jo hampaiden terveyden vuoksi.

Kilppariarvot on kunnossa, ne tsekattiin vuosikontrollissa marraskuussa ja nyt kesäkuun alussa, kun kävin muuten vain verikokeessa. Eli ei tarvetta muuttaa annosta. Ei ainakaan ylöspäin. Ennemmin piti tsekata, että enhän ota lääkkeitä liikaa ja mene liikatoiminnalle.

Ja nykyään ongelma on se, että näytän makkaralta, jolla on tikkuraajat. Ei minulla aiemminkaan ollut vyötäröä, mutta tuolloin näytin nakilta jolla oli tikkuraajat. Ja vaikka jaksan vetää leukoja, niin käsien lihakset on ihan olemattomat. Tälle on kaikki aina naureskelleet. Myöskään jalkani ei ole heikot, mutta lihakset ei kai kasva ja rasvaakaan ei kerry naisellisesti rintoihin, lantiolle ja reisiin, vaan ainoastaan mahaan ja selkään. Ja no joo, myös selluliitiksi reisiin, mutta se on aika vähäistä. Enemmän ärsyttää paksu keskivartalo, trikoopaidasta läpi näkyvät selkämakkarat, ja pullataikinamaha. Läski en siis ole, mutta keskikropasta taikinamainen.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.6.25 14:49:11

Aina voi ajatella muita asioita.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.6.25 15:09:28

Niin, jos vaikka joku perheenjäsen on läskiintymässä niin vaikka sitä.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 15:14:49

"Aina voi ajatella muita asioita."

Ai silloinkin, kun lihomisestani huomautellaan? Kerrotko vaikka esimerkkejä siitä, mitä asioita ajattelisin?

"Niin, jos vaikka joku perheenjäsen on läskiintymässä niin vaikka sitä."

Oliko tuo tarkoitettu nomadille vai minulle?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.6.25 15:17:19

Minä en hyväksynyt vaan laihdutin. Nyt on taas hyvä. 163cm/53kg.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.6.25 15:30:14

Jos joku huomauttelee jostakin ikävästi, sitten on sanottava vielä ikävämmin takaisin. Se on tehtävä sen verran tehokkaasti, että huomauttelija pesee mieluummin suunsa saippualla kuin huomauttelee 'vahingossa' uudelleen.

Voit aloittaa lauseella "kun kerran otit ulkonäköasiat puheeksi, olenkin pitkään halunnut sanoa sinulle, että..."

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   15.6.25 15:37:09

Oikeesti? Viisi kiloa? Hanki elämä.

Lähettäjä: Dawn 
Päivämäärä:   15.6.25 15:50:03

Nimimerkille Lilac: olen ollut just samassa pisteessä kun sinä ja haluan vaan sanoa, että oli elämäni paras päätös taistella tuon vaiheen läpi ja aidosti hyväksyä itseni ja se terve, uusi isompi kehoni. Takaan sinulle, että tuo työ mitä itsesi kanssa nyt teet todellakin kannattaa ja tulet olemaan miljoona kertaa onnellisempi nyt kuin mitä sairaan mielen kanssa pienemmässä kehossa. Heitä kylmästi kaikki pieneksi jäävät vaatteet pois / myyntiin ja osta ilolla uusia. Tsemppiä, sä pystyt siihen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 17:20:21

Joko hyväksyt ne kilot tai sitten laihduta ne pois. Olen yli 30v ja sinua 10 cm pitempi ja itse pysyttelen painossa tietyllä kilo alueella, koska silloin minulla on mukava olo. Sekin on ihan ok jos vaan hyväksyt ne kilot mutta se on sinusta itsestäsi kiinni. Mielestäni annat vähän liikaa muiden ihmisten kommenttien vaikuttaa itseesi ja siitä olisi kyllä hyvä oppia pois.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   15.6.25 17:56:42

"Lähettäjä: Täh
Päivämäärä: 15.6.25 15:37:09

Oikeesti? Viisi kiloa? Hanki elämä."

Se minulla tietääkseni jo on. Ja uusia vaatteitakin olen ostellut, kun vanhat ei mahdu päälle.

Oliko sinulla jotain kommentoitavaa ketjun aiheeseen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 18:39:54

Päätä itse mitä teet ja ymmärrä että VOIT tehdä asialle jotakin. On ihan ok muokata kroppaansa haluamaansa suuntaan, mutta on ok tehdä. Sanoisin, että kikemus siitä, että on capaa valitsemaan ha rakastettu kummassakin tilanteessa, antaa oikean asenteen. Laihduttaa tai treenata ei pidä siksi että vihaa kroppaansa vaan siksi että haluaa jotakin. Ja asiaa ei pidä hyväksyä vain siksi että on voimaton vaan siksi että haluaa hyväksyä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   15.6.25 19:00:42

Keskity muihin asioihin kuin ulkonäköösi ja lakkaa kiinnostumasta muitten mielipiteistä. Siinäpä ne keinot hyväksyntään. Tai sitten voit myös jatkaa läskiesi peilailua ja inhoamista, ja pyöritellä mielessäsi ulkopuolisten kommentteja, ja kiukutella keskustelupalstalla, että kyllä muitten pitää tietää joku merkillinen taikakeino, jolla puff vaan löytyy joku ihmeellinen ja salaperäinen itsensä hyväksyntä.

Lähettäjä: A. R. Velin 
Päivämäärä:   15.6.25 19:05:41

Ihmisen vartalo tuppaa muuttumaan iän myötä. Jos niin ei olisi, näyttäisimme kaikki vastasyntyneiltä koko elämämme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 19:34:32

Aloittaja, olet bmi:n mukaan hoikka joten terveydellistä syytä laihtua ei ole.

Ole kiitollinen normaalipainosta. Se oli mullekin tärkeää, mutta sairauteni vuoksi sain raskaan neuroleptilääkkeen ja lihoin kymmeniä kiloja. Unelmoin siitä, että bmi olis vielä joskus alle 25.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   15.6.25 19:38:38

Ihan hirveen vaikeeta hyväksyä painonnousu.
Olin vielä yli viiskymppisenä varsin timmi, kiitos koko iän fyysisen duunin ja ahkeran ratsastamisen.
Sit vaan alkoi kiloja kertyä just keskivartaloon. Oli korona - ekat viisi kiloa. Lähti hevonen - seuraavat 5 kiloa. Tapahtui elämä ja tuli sohva - ja nyt 20 kg siitä timmistä.
On tosi vaikeaa hyväksyä edes se "normaali" vanhenemiseen liittyvä kropan muotoutuminen saati tää omaan laiskistumiseen liittyvä mieli.
Ihan uudenlaisia vaatteita joutuu hankkimaan, mutta kai uusi oma tyyli jossain kohtaa löytyy.

Lähettäjä: ruusukaali 
Päivämäärä:   15.6.25 19:53:25

Muista, että se että painat nyt 5kg enemmän kuin viisi vuotta sitten ei vaikuta ihmisarvoosi tai sinuun ihmisenä. Se ei ole asia jonka takia kannattaa vihata tai mollata itseään. Vaakalukemasi on läheisillesi ja muille ihmisille varmasti vähiten kiinnostava asia sinussa. Älä anna tuon luvun mennä liiaksi ihosi alle ja anna kokosi tai kilomäärän määrittää sinua tai alentaa arvoasi sinun omassa mielessäsi. Ja muihin vertailu ei nyt ole millään tavalla hyödyllistä. Muista nauttia elämästä huolimatta painolukemastasi. Elät tässä ja nyt tuossa kehossasi, et menneisyydessä tai tulevaisuudessa, älä unohda sitä. Se mitä sinun pitäisi tai mitä sinun ei pitäisi tehdä asialle on ihan sinun oma päätöksesi, mutta elämä on liian lyhyt itsesi vihaamiseen, siihen älä sorru.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 20:13:36

Mä en aloittajan tilanteessa pystynyt hyväksymään kropan muutosta joten laihdutin. Oli aivan työn ja tuskan takana enkä vieläkään ole aivan tavoitteessa, mutta enemmän kotonani omassa kehossa taas =)

Lähettäjä: tr 
Päivämäärä:   15.6.25 21:39:14

Ihan aika auttaa. Ja sopivan vaatetyylin löytäminen.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 01:02:21

Toivoin saavani asiallisia neuvoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman ja nykyään sinut uuden ulkomuotonsa kanssa. Mutta ehkä aihe on väärä, kun en pyytänyt laihdutusneuvoja.

En halua neuvoja BMI:hin perustuen. Se ei kerro ruumiinrakenteestani mitään, joten sillä perusteella on turha neuvoa. Kiloja ei kerry käytännössä muualle kuin keskivartaloon, ja siksi se on terveyden kannaltakin hankala. Toki onnellinen saan olla siitä, että kiloja on vatsalihasten päällä, ei vain alla. Mutta on niitä selvästi lihasten allekin tullut, joka taas on huono asia...

Mutta vyötärönympärys alkaa olla sen kokoinen, että jos tästä vielä kasvaa, niin terveydenhuollon mittarit näyttää vähintään keltaista, ja oikeastaan tämän pituisella jo punaista :( Eli terveyden perusteella pitää ainakin vahtia, ettei vyötärönympärys enempää kasva.

Ikivanhalle kiitos hyvästä kommentista. Minullakin on varmaankin alkanut jo esivaihdevuodet, kun kroppa alkaa olla sellainen "tätimäinen" tai tanttamainen. Ja hormonitoiminnan muutos tuohon on isolta osalta syynä.

En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen ja usein näytän ihmisten ilmoillakin ihan variksenpelättimeltä. Mutta lihomisen jälkeen ongelmana on ollut se, ettei tämä taikinamainen kroppa tunnu omalta ja istuvia vaatteita on hankala löytää. Ja tosiaan se, että kilot on tullut vain keskivartaloon, hankaloittaa sopivien vaatteiden löytymistä.

Lähettäjä: N42 
Päivämäärä:   16.6.25 07:20:53

Vähän samojen asioiden kanssa kamppailen, olin aiemmin vähän liiankin liikunnallisen elämäntyylin (tuli purettua stressiä liikunnalla) normaalipainon alarajoilla, menkkojakaan ei ollut vuosiin. Kun sitten lääkärin kehoituksesta jätin liikuntaharrastukset tauolle, paino tietysti nousi, vaikka on edelleen normipainon puolella. Sen lisäksi että harmittaa kun mitkään vaatteet ei enää tunnu mukavilta päällä niin ai että kyrsii ympäristön suhtautuminen ja kommentointi! Sukulaisnaiset ja työkaverit pahimpia, mutta toki myös puoliso tykkää "vitsillä" puristella jenkkakahvoista jne. Ihmiset <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.25 07:27:01

Neuvoja mihin? Ei kukaan muu voi hyväksyä painon nousua sinun puolesta :D johan se on täällä sanottu että joko hyväksy se tai laihduta. Mitä muuta haluat? Neuvoja kuten: Seiso peilin edessä joka aamu ja hoe 30 kertaa "minä riitän"?

Lähettäjä: Pirkko 
Päivämäärä:   16.6.25 07:33:25

Minäkään en hyväksynyt vaan muutin ruokailutottumuksia ja nyt 50+ painoa 5kg enemmän kuin 16-vuotiaana. En ole sinut paksumpana itseni kanssa eikä ratsastus tunnu hyvältä, sanokoot muut mitä haluavat.

Lähettäjä: kruunu 
Päivämäärä:   16.6.25 09:06:25

Täällä myös yksi noussutta painoa ja muuttunutta kehoaan hyväksymään opetteleva, pirun vaikeaa on, erityisesti kun muut ihmiset tuppaa kommentoimaan... Se on tässä kaikessa minulle pahinta, kun muut huomauttelee asiasta, hei ihan kun en itse tietäisi! Oli se sitten positiiviseksi tarkoitettu kommentti vaikkapa ”onpa sulle kasvanut habaa”, ”näyttää terveemmältä” tai sitten ihan ei niin kivasti lihomisesta piikittely tai mukahauskojen läskivitsien heitto, niin kyllä se hitto vie ihon alle menee ja vie mielen maahan :/ Minulla on taustalla tosin syömishäiriö, joten tilanne hieman erilainen aloittajaan verrattuna. Jotta voin aidosti parantua ja päästää irti, niin painon oli vaan yksinkertaisesti annettava nousta (sellaiset 20 vuotta olen siis sairastanut, vaikka tosin sairaalloisen matalassa painossa noista vuosista ollut vain muutaman ja loput lievemmässä alipainossa, nyt olen siis normaalipainon puolella). Jotenkin tuntuu, että lihominen on niin tuomittavaa tässä maailmassa, että vaikka se tapahtuisi oman terveyden parantamiseksikin, niin joku sitä paheksuu.
Jaksamisia aloittajalle pään sisäiseen työhön, painosi ei määritä sun arvoasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.25 09:15:44

Vartalo muuttaa muotoaan elämän ja iän myötä. Se on elämää.

Kun kohtaa elämässään oikeita ongelmia, 5 kiloa ei tunnu enää missään.

Lähettäjä: PM 
Päivämäärä:   16.6.25 09:23:45

No en tajua Rutun mittoja. Itse 10cm pidempänä ja saman painoisena sama koko, ehkä sitten on vaan eri vaatteissa eri merkinnät tai jotain.
Mitä väliä?

Aloittajan kannattaisi alkaa liikkua enemmän ja tehdä voimaharjoittelua. Muuten kohta on painoa 10kg enemmän ja alkaa krempat. Ja ihan turha hyväksyä sitä mikä on helppo muuttaa. Toki hyvä muistaa tarkastaa kehoaan vaikka haluaisikin muuttaa sitä. Rumia muutkin on etkä varmaan katsele heitä vikoja etsien, samoin muut katsoo sikussa kokonaisuutta eikä etsi mahdollisia virheitä. Ja jos etsivät ovat pissipäitä joilla ei ole väliä. Ja jos joku huomauttelee ikävästi niin siihen voi ihan neutraalisti sanoa että toivoo ettei kommentoida. Oikeasti. Sulla on oikeus laittaa rajat itseäsi koskeville puheenaiheille.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 11:29:54

"Kun kohtaa elämässään oikeita ongelmia, 5 kiloa ei tunnu enää missään."

On minulla ollut ihan oikeitakin ongelmia. Ehkä juuri siksi en ajattelekaan, että minun pitää laihduttaa ja olen antanut painoni nousta.

Olisiko sinulle ongelma, jos menettäisit puhekykysi lähes kokonaan? Pystyisit käytännössä puhumaan vain kuiskaamalla ja muut kommentoisivat jatkuvasti, etteivät kuule mitä puhut ja naureskelevat, että "Hassua kun ton suu kyllä liikkuu mutta mitään ei kuulu jos seisoo siitä vähän kauempana".

No, tuossapa on minun elämäni. Lisäksi minulla on myös muitakin ongelmia. Mutten jaksa niitä tähän luetella, kun en tehtnyt tätä ketjua siksi.

Mutta sinunkin kannattaisi vähän miettiä, mitä muille möläytät. Tai ainakin hävetä, kun möläyttelet mitä sattuu.

Lähettäjä: Ruttu 
Päivämäärä:   16.6.25 11:51:38

"Lähettäjä: PM
Päivämäärä: 16.6.25 09:23:45

No en tajua Rutun mittoja. Itse 10cm pidempänä ja saman painoisena sama koko, ehkä sitten on vaan eri vaatteissa eri merkinnät tai jotain."

Sehän se juuri on, kun olemme ruumiinrakenteeltamme niin erilaisia. Aloittaja on minun pituiseni (160 cm) ja saman painoinen (60 kg), hänen kokonsa on 38. Ja tämä PM sitten 170-senttisenä ja saman painoisena (60 kg) samaa (vaate)kokoa kuin minä, 34–36.

Tuosta voisi päätellä, että PM on ruumiinrakenteeltaan hoikka, sellainen mallin tyyppinen, kuivakka. Minä taas olen luonnostani lihaksikas ja vähän kurvikas, en rasvaton. Aloittaja on tasapaksumpi.

Eripainoiset ja eripituiset ihmiset voivat käyttää samankokoisia vaatteita. Minulle ei ole tullut yllätyksenä, että olemme erilaisia. Tajuan hyvin sekä aloittajan että PM:n vaatekoon.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   16.6.25 11:57:25

Ihan samoilla mitoilla ja saman asian kanssa painin!! Lyhyt selkäisenä tuokin muutaman kilon nousu oikein korostuu vyötäröllä. En osaa auttaa, yritän hyväksyä asiaa. Mutta samalla myös yritän saada itsestäni irti energian kuntoremonttiin, ehkä myös laihdutus... Se 2-3kg häiritsee.

Lähettäjä: Kokenut 
Päivämäärä:   16.6.25 12:40:44

Aloittaja, kun on pallomaha ja tikkuraajat niin ei kannata vaan alkaa hyväksyä itseään. Olet vanhenemassa ja hormonitoiminta laantuu joten nyt on syytä aloittaa treenaaminen ja kunnon syöminen. Muuten tulevaisuudessa odottavat diabetes ja lihasten lopullinen katoaminen.

Itse 20-vuotiaana 52 kg ja 60- vuotiaana 64 kg. On vyötärö ja lihakset, aika vähän ryppyjä eikä paikat kuivuneet tai kipeät mistään. Mutta vaatii kyllä aktiivista liikuntaa ja paljon proteiinia.

Pahoittelen etten osaa auttaa sinua vaan hyväksymään nykyistä kroppaasi. Ei se laihuus ole yhtään tärkeää kuitenkaan.

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 12:48:37

En ole täysin lihakseton ja huonokuntoinen. Ja kyllä minä talvella jaksoin liikkua, kun pystyin laahustamaan hangessa lumikengät jalassa teleskooppisauvoilla avustaen. Oli muuten tehokasta liikuntaa. Mutta kesäksi en ole löytänyt yhtä hyvää lajia.

On se jännä, kun toisten mielestä olen niin lihava, että nyt pitää alkaa treenata ja laihduttaa ja toisten mielestä ole niin laiha, että on turha laihduttaa yhtään. Mutta kun minä en edes pyytänyt laihdutus- ja treenivinkkejä vaan ainoastaan kysyin, että miten saisi ajatusmaailman muutettua niin, että tämä nykyinen kroppa tuntuisi omalta.

Lyhyt selkä/keskivartalo minullakin on. Ja se oikein korostuu, kun kilot kertyy keskelle.

Toki voin laihduttaakin, jos siltä tuntuu, mutta nyt tässä vaiheessa se ei ole ykkösvaihtoehto.

Ja jos alan treenata lihaksia, niin silloin tuskin kamalasti kevenen ja muutenkaan pienenen... Enkä ole koskaan ollut viehättynyt lihaksikkaasta kropasta, joten en ihan heti keksi, miten se ratkaisisi ongelman? Jos en pidä isommasta kropasta, niin miksi pitäisin sitten myöskään isommasta kropasta?

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   16.6.25 12:48:38

On kyllä oma kansansa ne, jotka lihomisesta sanovat. Mulle ei ole IKINÄ kukaan sanonut, vaikka olen 20kg saanutkin viimeisen 15 vuoden aikana. Ihme porukkaa ihmisten ympärillä!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.6.25 13:04:02

Voit myös neutraalisti todeta, että kroppani on tämmöinen, enkä pidä siinä asioista x, y ja z, mutta pidän muutamista muista asioista siinä. Omasta kropastaan ei tarvitse mitenkään erityisesti pitää; se kulkee kyllä mukana ja hoitaa hommansa, vaikkei sitä jatkuvasti ihquta.

Lähettäjä: lkjhgfg 
Päivämäärä:   16.6.25 13:16:48

"Ja kyllä minä talvella jaksoin liikkua, kun pystyin laahustamaan hangessa lumikengät jalassa teleskooppisauvoilla avustaen. Oli muuten tehokasta liikuntaa. Mutta kesäksi en ole löytänyt yhtä hyvää lajia."

Maastopyöräily?

Lähettäjä: lihonut 
Päivämäärä:   16.6.25 13:43:54

Mutta kun en edelleenkään pyytänyt laihdutus- tai treenivinkkejä...

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   16.6.25 14:16:08

Miten aiot selvitä ns. oikeista ongelmista jos painonnousu normaalipainon rajoissa on noin järkyttävää?

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   16.6.25 17:34:21

Jep jep, että oikeita ongelmia kaivataan.

Entäpä jos juuri ne oikeat ongelmat ovat saaneet vaihdevuosi-ikäisen, muutenkin muutostilassa olevan naisen kehon lihomaan tai laihtumaan?
Ette te voi tietää mitä on taustalla (enkä itse edes halua avata).
Silloin muutamakin ylimääräinen kilo tuntuu elämässä hyvin ikävältä. Keho muuttuu, ja suurimmalla osalla se ei todellakaan tunnu enää omalta keholta.
Usein näihin oikeisiin ongelmiin liittyy myös uupumus ja muu kuormitus. Jaksa siinä nyt sitten miettiä syömisiä ja liikuntaa.

Lähettäjä: Nona 
Päivämäärä:   16.6.25 17:51:41

Sun painon muutaman kilon muutos on yks kaikista vähiten kiinnostava ja merkittävä asia sinussa ihmisenä. Vaakalukemalle sun ei kannata uhrata noin paljon negatiivisia ajatuksia. Sä et voi palata ajassa taaksepäin vaan elät tässä ja nyt, joten tuossa asiassa viiden vuoden takaiseen vertailu kannattaa yrittää unohtaa.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.6.25 18:00:01

Voihan niihin kiloihin suhtautua samoin kuin muihinkin elämän tuomiin kehollisiin muutoksiin. Voi tulla arpia, tarvitsee silmälaseja, keppiä tai rollaattoria, tissit riipahtavat, tulee ryppyjä, kaikenlaiset kivut vaivaavat, muistikin saattaa heikentyä, monenlaiset sairaudet koettelevat....

Jos haluaa pitää hyvin nuoren ja täydellisen kropan hautaan asti, täytyy kuolla nuorena.

Lähettäjä: Niksnaks 
Päivämäärä:   16.6.25 18:53:24

Kommentoijille jauhot suuhun, ei kenenkäön tarvitse kuunnella kommentteja kiloistaan. Töksäytä ja muuta puheenaihetta.

Tiedätkin että normaalipainossa ei kannata laihduttaa, se altistaa jojoilulle. Ylipaino ja lihavuus on eri juttu.

Kuulostat aika stressaantuneelta, jos niin on niin anna itsellesi armoa. Nukutko hyvin? Voisiko liikuntasi olla lempeää, palautumista tukevaa, vaikka kävely metsässä? Elämä on pitkä, kovemman liikunnan aika tulee kyllä.

Itse kylmästi hävitin liian pienet vaatteet, hylkäsin jopa "tyylini". Nyt tutustelen nuorten tyyliin, heille kehopositiivisuus tulee luonnostaan. Valitsen vaatteita nykyään ilon ja mukavuuden kautta, eri tyyleistä, värejä jotka ilahduttavat minua. Hoidatin hampaani kuntoon, kaunis hymy ei mene koskaan muodista.

Kauneus, ilo, mielihyvä, kaikkea voi saada isommastakin kehosta. Mitä kireämpi kunto, sen enemmän syömistä ja elämistään joutuu tarkkailemaan ja se on hukkaanheitettyä elämää se.

Vaikka olisi tikkulaiha, menopaussi muuttaa kehon mittasuhteita. Jos ei muuta, tukka huononee. Jos tukka pysyy hyvänä, tulee ryppyjä kasvoihin. Jos ei kasvoihin, dekolteehen ja käsiin tulee .. lista vaan jatkuu :D

Kannattaa siis opetella saamaan nautintoa itsestään irti :)

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   16.6.25 21:19:55

Vaatteissa ongelma on, että sinun pitäisi löytää omalle pituudellesi kaavoitettuja vaatteita. Joillain vamistajilla on erikseen petite-mallistot, mutta aika harvoilla. Olet melkein 10 cm lyhyempi kuin naisten vaatteissa käytetty vakiopituus. Sekin vaikuttaa vaatteiden istuvuuteen. Toimiva mutta työläs vaihtoehto on opetella ompelemaan vaatteet itse. Pelkällä lahkeiden lyhennyksellä ei saa vääriä mittasuhteita korjattua.