Lähettäjä: Anne 
Päivämäärä:   14.6.25 19:29:53

Ollaan oltu 5v yhdessä, jouluna sovittiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Tulin heti raskaaksi ja mies vetäytyi heti. Kertoi muutama kk sitten että suostui lapseen vain koska minä halusin..

Mies tekee viikot yövuoroa ja viikonloppuisin on viihteellä, ulkona, hallilla yms ja tulee nukkumaan joskus 3-4 aikaan yöllä. Hänen mielestä riittää että nähdään muutama tunti päivässä. Olen yrittänyt lukuiset kerrat puhua kuinka yksinäinen olen varsinkin näin raskaana ollessa ja että kaipaan hänen seuraa mutta turhaan.

Ei muutenkaan halua puhua lapseen liittyvistä asioista, sanoo ettei etukäteen halua miettiä vaan asiat tapahtuu omalla painollaan, esim tavaroiden hankkiminen, yöheräilynen sopiminen yms

Oon jotenkin niin rikki ja pettynyt, ja huonolla tuulella jona triggeröi miestä entisestään.. en tiedä mitä tällä kirjoituksella hain. Ehkä avautumista vaan ja vertaistukea?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 19:32:47

Pariterapiaan?

Toki ei tunnu siltä että miehesi oikeastaan pitää sinusta. Sinuna alkaisin valmistua yksinhuoltajan elämään ja miettisin mitä se tarkoittaa asunnon jne suhteen.

Onko sinulla millainen tukiverkko?

Lähettäjä: Anne 
Päivämäärä:   14.6.25 19:36:43

Oon ehdottanut pariterapiaa mutta mies sanoo ettei koe hyötyvänsä siitä kun ongelma on mussa.

Mulla on nykyisellä paikkakunnalla kyllä ystäviä mutta perhe asuu kauempana jotka kylläkin auttavat minkä pystyvät

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   14.6.25 20:06:26

Taivas sentään. Tuossa nyt on selvää, että mies häipyy. Järjestä asiat niin, että pärjäät lapsen kanssa yksin, miehestä ei tule vastuunsa kantavaa isää. Tsemppiä.

Lähettäjä: Pliis 
Päivämäärä:   14.6.25 20:20:07

"Mies tekee viikot yövuoroa ja viikonloppuisin on viihteellä, ulkona, hallilla yms ja tulee nukkumaan joskus 3-4 aikaan yöllä. Hänen mielestä riittää että nähdään muutama tunti päivässä. Olen yrittänyt lukuiset kerrat puhua kuinka yksinäinen olen varsinkin näin raskaana ollessa ja että kaipaan hänen seuraa mutta turhaan."

Oliko tämä lapsi siis kuitenkin joku alitajuinen korjaussarja suhteeseen? Miksi ihmeessä edes mietit lapsen hankkimista suhteeseen, jossa jo koit yksinoloa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 20:20:39

Ei teillä mitään suhdetta ole, mies ei sellaista halua.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.6.25 20:29:11

Yöheräilyt tulee valitettavasti sulle vaikka kuinka suunnittelisi, äidillä on ne tissit. Toki etukäteen kannattaa tehdä selväksi, että lapsen tultua mies on kotona kun ei ole tienaamassa ja sinä nukut kun yöllä et saa nukkua.

Mutta joo, ei kieltämättä hyvältä vaikuta. Kannatta tosissaan miettiä tulisiko elämästä helpompaa lapsen kanssa kaksin.

Jos eroatte ennen kun lapsi syntyy niin sun ei tarvitse tapella huoltajuudesta vaan se on sun lapsesi.

Lähettäjä: Sari 
Päivämäärä:   14.6.25 20:36:36

Kuvittelet, että mies lopettaa poikamieselämänsä, kun lapsi syntyy? Ei tule tapahtumaan.
Sanoo sulle vain' "Sinähän se lapsen halusit" ja lähtee omiin menoihinsa.
Lyön vaikka vetoa, että noin käy.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   14.6.25 20:42:35

Nainen. Olet onnekas kun saat lapsen elämään. Pakkaa kansi ja muuta pois. Ehkä mies tajuaa 20 vuoden päästä teidän arvon ja sitten on liian myöhäistä. Ihan omakohtaista kokemusta kun en itse ole tekemisissä oman isäni kanssa. Yhtäkkiä onkin tajunnut katuvansa niitä vuosia ja halunnut mukamas äitini ja perheemme takaisin. No hän on 20 vuotta liian myöhässä. Ala elää elämääsi ja nauti siitä. Ehkä löydät uuden kumppaninkin. <3

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   14.6.25 20:51:44

Lähtisin menemään ennen lapsen syntymistä. Kuulostaa kamalalta suhteelta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 20:52:29

"Yöheräilyt tulee valitettavasti sulle vaikka kuinka suunnittelisi, äidillä on ne tissit"

Tämä ei ole noin yksiselitteistä. Meitä on monia jotka eivät syystä tai toisesta pysty imettämään lainkaan tai ovat osittaisimetyksellä.

Mutta aloittajan mies ei tule olemaan juurikaan lapsen elämässä, pysytte yhdessä väkisin tai ette. Mies on selvästi ilmaissut ettei ole lähtökohtaisesti halunnut henkilökohtaisesti lasta, sinun mieliksesi suostui siementämään. Miksi tuollaiseen suhteeseen edes lasta halusit lähteä yrittämään?

Kannattaa nyt jo muuttaa lähemmäs perhettäsi. Tulet tarvitsemaan heitä.

Lähettäjä: Xcv 
Päivämäärä:   14.6.25 21:05:45

Asiahan on niin, että sinulla on paljon helpompaa yksin lapsen kanssa, kuin silloin jos siinä on joku mies kiukuttelemassa ja hankaloittamassa elämääsi. Muuta nyt ennen kuin lapsi syntyy niin saat rauhassa keskittyä lapseen sitten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 21:06:12

Aloittaja hyvä, missä on itsekunnioituksesi?! Pakkaa laukut ja LÄHDE. Mitä sinä tuollaiselta p-reijältä enää edes odotat?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 21:52:19

Eihän mies ole tässä tehnyt mitään väärää, puhuu totuudenmukaisesti ajatuksistaan ja aloittaja on nyt se kenelle tämä ei sovikkaan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.6.25 21:59:56

Eroa jo tässä vaiheessa, ennen kuin katkeroidut siitä, että mies ei muuttunut lapsen synnyttyä, vaikka kuinka toivoit. Asioita helpottaa myös, että saat automaattisesti yksinhuoltajuuden, jos olet eronnut jo ennen lapsen syntymää. Mies on silti isä, maksaa elatusmaksut ja saa halutessaan tapaamisoikeuden. Mikäli hän jossain vaiheessa tulee toisiin ajatuksiin perhe-elämästä ja päättää muuttaa toimintaansa, on yhteen paluu mahdollinen, mutta tässä vaiheessa ei ole muita hyviä ratkaisuja kuin ero. Pärjäät varmasti yksin paremmin kuin tuon mieslapsen kanssa. Onnea vauvasta, oma lapsi on ihanin asia maailmassa.

Lähettäjä: Xcv 
Päivämäärä:   14.6.25 22:02:19

"Lähettäjä.

Päivämäärä14.6.25 21:52:19

Eihän mies ole tässä tehnyt mitään väärää, puhuu totuudenmukaisesti ajatuksistaan ja aloittaja on nyt se kenelle tämä ei sovikkaan."

Mies ei ole tehnyt mitään väärää? No kyllähän on; ei halunnut lasta, muttei vaivautunut sanomaan ja lykki paljaalla. Nyt kun pulla on uunissa niin avaa suunsa ja kiukuttelee AP:lle. Ääliö.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 22:22:04

Meillä kolme lasta ja mies on osallistunut kaikkien yöheräilyihin. Siitäkin huolimatta, että eivät ole saaneet muuta maitoa kuin minun. Minä olen imettänyt, mutta muut yöhommat on mieheni hoitanut. Esikoisen ensimmäiset puoli vuotta oli rankkaa. Mies kanniskeli ja rauhoitteli öisin vauvaa. Keskimmäinen ja nuorin ovat olleet helpompia, mutta ikinä en ole esimerkiksi vaippaa noussut vaihtamaan. Se on mieheni hommaa. Minä imetän yöllä, mutta kaikki muut yöllä tehtävät hommat ovat mieheni heiniä. Ja esikoisen kanssa mies aina heräsi aamulla ennen töitä ja nappasi esikoisen mukaansa aamutoimille, että minä sain hetken nukkua. Kyllä pienen vauvan kanssa on paljon muutakin kuin imetys.

Mikäli mies ei tuosta ryhdistäydy, niin paremmin pärjäät yksin vauvan kanssa kuin huonossa suhteessa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   14.6.25 22:33:15

No omalla painollaan asiat tietty menee- tavaroita hankitaan kun niitten aika on. Me naiset tietty alamme miettiä hyvissä ajoin turvakaukaloa, vaunuja, vaatteita...
Mies ilmeisesti kuitenkin säikähti isäksi tulemista. Raskaus voi tuntua pelottavalta- ythtäkkiä vaimon sisällä kasvaakin uusi ihmisenalku... Joillakin hormonit saa mielialat heittelemään ja osa oksentelee.
Mutta sellaista elämä on ja onneksi raskaus on tilapäistä.
Mies ilmeisesti kuitenkin iso lapsi kun heittäytyy tuollaiseksi niin lapikas taitaa olla paras vaihtoehto.

Lähettäjä: Täti +60 
Päivämäärä:   14.6.25 22:40:27

Aloittaja ottaa ja lähtee nyt, ennen kun lapsi syntyy. Olet ollut miehella "äiti" ja tarpeiden tyydyttäjä, et muuta.

Mies makselee sitten itsensä kipeeksi elareista ja sinulla on oikeasti hyvät olot. Yhteiskunnan tuki ym. Älä yhtään epäröi. Helpommalla pöäset kun et pidä tuota riippaa mukana.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.6.25 22:52:05

"Tämä ei ole noin yksiselitteistä. Meitä on monia jotka eivät syystä tai toisesta pysty imettämään lainkaan tai ovat osittaisimetyksellä."

On toki, esim. minä itse. Harmi vaan että lapsille kelpasi silti vaan minä. Vauvan lisäksi esikoinen 2,5 vuotta heräsi myös öisin ja oli valmis vaikka karjumaan täyttä kurkkua 2 tuntia, jos äiti ei tullut nukuttamaan vaan isä nukutti.

Mulla toki oli hyvä mies, joka silti yritti ja antoi mun ottaa torkut töistä palattuaan. Aloittajan mies ei taatusti herää vaan tyytyväisenä kääntää kylkeä.

Kannattaa asennoitua siihen että se lapsi tulee olemaan omalla vastuulla, koska alkuajat se on äidin vastuulla ainakin 70 prosenttisesti vaikka olisi kuinka hyvä ja osallistuva isä kuvioissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 23:11:38

"Oon ehdottanut pariterapiaa mutta mies sanoo ettei koe hyötyvänsä siitä kun ongelma on mussa."

Mitä mä just luin? Mies ei halua viettää yhteistä aikaa, vaan huitelee jossain muualla? Mies ei halua keskustella aloittajan kanssa vauvaan liittyvistä asioista, vaikka ne olisivat aloittajalle tärkeitä, onhan lapsen saaminen todella iso ja elämää mullistava asia. Ehkä miestäkin pelottaa tuleva elämän muutos, mutta todella kurjaa käytöstä silti tuollainen :(

Lähettäjä: Xcv 
Päivämäärä:   14.6.25 23:49:05

"Mies makselee sitten itsensä kipeeksi elareista ja sinulla on oikeasti hyvät olot."

Ne elarit eivät ole mitenkään suuria, jos mies vaatii minimiin. Eivät kata edes 1/3 lapsen kuluista. Ja jos lasketaan työ mukaan, kattavat ehkä 1/10.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 23:55:21

Jos haluat yrittää ja uskot että suhde toimii, kokeile. Itsellä mies oli innokkaampi lapsen hankintaan, kuitenkin oikeastaan kaikki vastuu jäänyt minulle. Isä raskauden aikana kertoi kuinka haluaa olla lapsen kanssa ja mielellään pitää vanheimpaanvapaat, kustantaa elämisen ym. Nyt kuitenkin tilanne täysin eri, olen yksin vastuussa vauvasta, isä osallistuu satunnaisesti niin että pitää häntä aamuisin että pääsen suihkuun (tulevat yleensä moikkaamaan sinne), sekä pari kertaa niin että olen käynyt yksin kahvilla/asioilla.

Tsemppiä!! Jospa mies siitä ryhdistäytyy ja tilanne hänelle konkretisoituu kun lapsi syntyy. Yritä kuitenkin nauttia odotusajasta ja vauvan ensimmäisistä kuukausista, itseä harmittaa että käytin omaa aikaani miehen kanssa riitelyyn ym säätöön, enkä pystynyt nauttimaan. Tulet ehkä vain kerran äidiksi ja lapsi on vain kerran pieni, keskitt siihen. Nyt kun vauva isompi, keskityn enemmän vain häneen ja itseeni, mies on jos on ja se on prioriteetti nro 4, ensin lapsi, sitten äitiys ja siihen liittyvät kokemukset, sitten minä itse ja sen jälkeen vasta mies.

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   15.6.25 00:20:43

Ero edessä, terapia turhaa. Terapiaan kun tarvittais kaksi joilla olis halua tehdä jotain suhteen eteen.

Mutta älä lannistu. On niitä kunnollisiakin miehiä.

Ja Onneksi Olkoon tulevan lapsen ja äitiyden johdosta!!!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.6.25 06:46:20

LähettäjäXcv

Päivämäärä14.6.25 21:05:45

Asiahan on niin, että sinulla on paljon helpompaa yksin lapsen kanssa, kuin silloin jos siinä on joku mies kiukuttelemassa ja hankaloittamassa elämääsi. Muuta nyt ennen kuin lapsi syntyy niin saat rauhassa keskittyä lapseen sitten.

Valitettavasti tämä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.6.25 06:51:12

Sinusta tulee joka tapauksessa yksinhuoltaja, olit suhteessa tuon miehen kanssa tai et. Kannattaisi vain pakata ne laukut ja lähteä elämään sitä mukavampaa elämää.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   15.6.25 07:09:33

Mitä jos muutat lähemmäs perhettä heti kun mahdollista, saat sieltä suunnalta mahdollisesti sitten heti enemmän tukea, apua tavaroiden hankintaan ym.

Lähettäjä: Pannulettu 
Päivämäärä:   15.6.25 07:34:47

"Hänen mielestä riittää että nähdään muutama tunti päivässä."

Eikö kukaan muu kiinnittänyt tähän huomiota? Näettekö te kaikki oikeasti kumppaneitanne enemmän kuin "muutaman tunnin päivässä"? Minulle muutama tarkoittaa vähintään 4 h (eli "pari kolmesta" seuraava pykälä) ja on aika harvinaista että muuten kuin lomilla tai reissuilla näkisin avopuolisoa edes 4 h ajan hereillä. Toki nukutaan yhdessä. Ja ollaan hyvin onnellisia. Ehkä siksi, ettei ole tarve takertua..?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 07:52:53

Onko se takertumista jos haluaa viettää puolisonsa kanssa aikaa enemmän kuin pari tuntia vuorokaudessa ja jopa nukkua yhdessä? Miksi tämmöset edes on parisuhteessa, jos ei toisen kanssa oleminen, tekeminen ja eläminen kiinnosta?

Lähettäjä: Pannulettu 
Päivämäärä:   15.6.25 08:29:05

Puhuin hereilläoloajasta. Onko oikeasti kaikilla muilla arjessa aina tuntikausia aikaa töiden jälkeen olla yli 3 h kumppanin kanssa _hereillä_ yhdessä? Eikö kukaan harrasta mitään ilman kumppania? Jos sattuu töihinlähtö olemaan eri aikaan (kuten aloittajalla jos mies yötöissä), ja toinen nukkuu aamulla kun toinen lähtee töihin, millä ajalla te harrastatte, eikö ole yhtään omaa aikaa koskaan jne? Introverttinä tarvitsen myös yksinoloa päivittäin vähintään pari tuntia. Siksi olen parisuhteessa silti, että kyseessä on elämäni rakkaus emmekä voisi onnellisempia olla, kiitos vain :)

Lähettäjä: Leppäkerttu 
Päivämäärä:   15.6.25 08:46:03

Pannulettu//No nyt sinä kyllä ihan itse keksit, että muutama tunti tarkoittaa yleisesti vähintään 4 tuntia päivässä. Ei ole mikään yleinen käsite tuollainen.

Eikä kukaan ole kieltänyt harrastamasta ja omasta ajasta, mutta onhan tuo ihmeellistä, että mies tekee arkena pelkkää yötä mielellään ja sen lisäksi viikonloput haluaa vain puuhailla hallilla tai ryypätä kavereiden kanssa ja nukkumaan tullaan aamuyöllä. Ei siis selkeästi kiinnosta kumppani tuon taivaallista.

Aloituksesta ei selviä onko mies aina ollut tuollainen vai muuttunut nyt raskauden myötä tuollaiseksi. Jos aina ollut niin silloin olisi kannattanut miettiä mihin oikein ryhtyy. Toista ei voi väkisin muuttaa. Jos taas raskauden myötä muuttunut tuollaiseksi niin aika selkeä merkki mieheltä, että odottaa aloittajan tekevän sen seuraavan siirron eli joko eroaa tai tyytyy. Mies ei ole muuttamassa tapojaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.6.25 08:56:52

Pannuletulla ei selvästi ole lapsia.

Ei siinä töiden jälkeen mitään harrastella vaan ollaan lasten kanssa, rehdään ruokaa jne. Lasten mentyä nukkumaan pyykätään ja siivotaan ja katsotaan seuraavan päivän päiväkotivaatteet yms harrastejutut valmiiksi.

Tai osissa perheissä miehet kyllä harrastaa entiseen malliin ja äidit hoitaa tuon kaiken.

Lähettäjä: Pinto 
Päivämäärä:   15.6.25 09:00:48

Pari on kaksi, muutama on kolme tai enemmän.

Aloittaja sanoi miehen olevan harrastuksissaan ja viihteellä viikonloput, tulevan kotiin 3-4 aikaan yöllä. Tuollaistako on hyvä ja rakastava parisuhde letun mielestä?

Erikoista elämää…

Lähettäjä: Pliis 
Päivämäärä:   15.6.25 09:02:18

Kyllähän se arkena monesti menee niin, ettei toisia nähdä niin runsaasti, koska työmatkat ja työ syövät niin paljon aikaa. Lasten myötä harrastuksia joutuu karsimaan, muttei tarvitse lopettaa kokonaan. Yleensä kuitenkin viikonloput tai muut vapaapäivät mahdollistavat yhdessäolon. Mutta aloittajan tapauksessa mies käyttää vapaansa mieluummin muualla pitkän jaavan kautta. En haluaisi tuollaisen miehen kanssa suhteessa, saati hankkia siihen vielä lasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.6.25 09:34:57

"Onko oikeasti kaikilla muilla arjessa aina tuntikausia aikaa töiden jälkeen olla yli 3 h kumppanin kanssa _hereillä_ yhdessä?"

Kyllä. Kun työaika loppuu kello 15 niin sitä aikaa jää hyvin. Meillä touhutaan paljon yhdessä töiden jälkeen.

Lähettäjä: pallo 
Päivämäärä:   15.6.25 10:13:19

Mieheltä paniikkireaktio. Yritä olla piittaamatta, anna sen nyt mennä, suorastaan työnnä se pois kotoa. Routa porsaan kotiin ajaa. Lapsi joka tapauksessa syntyy, joten sikälikin voit jo nyt alkaa valmistautua siihen, että olet lapsen kanssa paljon ilman miehen apua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.6.25 10:19:52

Myös miehellä voi olla kriisi lapsen tulosta

Lähettäjä: Leppäkerttu 
Päivämäärä:   15.6.25 10:34:10

Vaikka kuinka olisi paniikkireaktio niin siitä pitää pystyä puhumaan eikä juosta kavereiden kanssa ryyppäämässä ja linnoittautua halliin. Lapsen tulo on suuri muutos, mutta elämässä on aika paljon muutakin mikä voi syöstä elämän raiteiltaan ja aikuisten ihmisten pitää pystyä hankaliakin asioita käsittelemään vai meinaako mies, että on ok työttömyyden, sairauden, vauvankoliikki aikoina yms. Vain ryypiskellä kavereiden kanssa, kun nyt iski paniikki.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   15.6.25 14:01:56

Muutaman virallinen määritelmä on 3-99. Ihan vaan btw.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   15.6.25 14:13:11

Nyt on sanottava, meidän esikoinen oli vahinko. Ja mullistus molemmille. Niin kuitenkin mies hoiti osaltaan heräämisiä ja masukipuja jne. Kakkosen kohdalla oli jo ihan vanha tekijä pienekin vauvan kanssa. ( kyllä, molemmat lapset olivat täysimetyksellä) Oli iso helpotus, että mies kantoi osansa hommassa. Ja huolehtii lapsista yhä hyvin.
Ja kyllä, vietämme yleensäkin melkolailla paljon aikaa yhdessä. Se ei tarkoita ettemme voi tehdä asioita yksin, mutta viihdymme yhdessä. Joten aina kun mahdollista, vietämme aikaa yhdessä.

Lähettäjä: Pliis 
Päivämäärä:   15.6.25 14:23:24

"Mieheltä paniikkireaktio. Yritä olla piittaamatta, anna sen nyt mennä"

Montakos kuukautta miehen pitää antaa "panikoida"? Ymmärrän parin päivän paniikin, mutta kuukausitolkulla...

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.6.25 14:34:29

No ei todellakaan pidä antaa mennä niin ! Paniikkireaktio on sinänsä ymmärrettävä, mutta olennaista tässä on kuinka se hoidetaan: syytellään puolisoa, ei osata keskustella ja analysoida vaan painetaan viihteelle. EI noin !
Keskeytys ja lähtö olisivat olleet ne järkiratkaisut, toiseen enää taidat ehtiä. Joka tapauksessa tuollaista käytöstä ei pidä toiselta ottaa vastaan ei nyt eikä varsinkaan lapselle esimerkiksi kun tuosta kasvaa ! Kamat kantoon ja omaan tupaan vaan, mies on se kenen pitää tehdä hommia jos perheensä takaisin haluaa.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   15.6.25 15:35:15

Ja noin ylipäätään jos mies on sitä mieltä että näkeminen joskus ja jouluna on okei, erityisesti kun lapsi on tulossa.. eiköhän tuo "mies" ole kypsymätön mieslapsi, joka olisi pikkuvauva/-lapsiarjessa pelkästään tiellä ja vaikeuttamassa. Jos ei halua pysähtyä keskustelemaan asioists kunnolla, lähde suosiolla. Näin kahden lapsen äitinä tiedän mitä on arki lasten kanssa. Jos mies ei hoitaisi osaansa, saisi elää omaa elämäänsä muualla.

Lähettäjä: Pannulettu 
Päivämäärä:   15.6.25 15:51:04

Joo, ei ole lapsia eikä tule, mutta ei tässä siitä ollut kyse. Eihän aloittajallakaan vielä ole.

Anteeksi kun erehdyin kuvittelemaan että hevosfoorumilla joku parisuhteessa olevakin harrastaisi vaikka hevosia. :D

Kolmipisteen työaika voi loppua klo 15, mutta entä jos tilanne on tämä: A herää klo 6.30, lähtee töihin 7.30, on sieltä kotona 16.30 jos ei käy kaupassa tai asioilla. B herää 7.30, lähtee töihin 8.30, on kotona 17.30. Jos A haluaa nukkua 8 h, on mentävä nukkumaan 22.30, tässä pn 5 h teoreettista aikaa. Jos harrastaa vaikka hevosia, tallireissuun menee 3 h, jää 2 h. Se ei tainnut kenenkään mielestä mennä muutaman määritelmään vaan se oli pari? Ja tämäkö ei riitä hyvään arkeen, parisuhteeseen ja elämään? No, onneksi jokainen voi valita haluamansa kumppanin ja aloittajankaan ei kannata tyytyä vähempään kuin itselle sopivaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.25 08:56:17

Kaikki aktiivisesti unohtaa sen lapsen: eikös aloittajalla ole vastuu myös siitä, ettei lapsi joudu heti maailmaan tultuaan imetyksi johonkin kaistapäiden parisuhdesekoiluun? Se on täysin viaton.

Aloittaja pakkaa kamansa ja aloittaa lapsen kanssa kahdestaan täysipäisen ja tasapainoisen elämän, jota ei hallitse joku klassinen huono parisuhde, joka vetää kaikista mehut ja maailma alkaa näyttäytyä lapselle ahdistavana sotatantereena.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.25 09:05:08

Sanoisin samaa, kun moni muukin.
Ei tuosta mitään tule, ei se mies taikaiskusta muutu, kun lapsi tulee elämään. Ei välttämättä ole sitäkään vähää kotona, mitä nyt.

Helpommalla varmaan pääset, kun lähdet jo nyt, ennen kun lapsi tulee, niin ehdit hoitaa asunnot sun muut kuntoon ennen kun lapsi tulee. Itse aikanaan tein näin, ja kyllä siinä helpommalla pääsi, kun ei edes odottanut apua siltä mieheltä, vaan sitä oli jo valmiiksi ajatus, että yksin ollaan. Ei ollut niitä odotuksia toiselta ja toisaalta niitä pettymyksiä ja riitoja vielä siihen vauva-arjen keskelle, vaan pystyi keskittymään vauvaan.
Itselläni oli äitini apuna ja pari kaveria, jotka myös auttoivat tarvittaessa. Tämä lapsi täyttää tänä vuonna 18v. ja hienosti on mennyt kahdestaan. Lapsen isä on aikalailla kadonnut lapsen elämästä jo vuosia sitten, ei vaan ollut kiinnostusta.
Tsemppiä, ei se aina helppoa yksin ole, mutta itse en näitä vuosia vaihtaisi mihinkään!

Lähettäjä: mjolo 
Päivämäärä:   16.6.25 09:09:40

Huono parisuhde ja siitä tekee entistä epäonnistuneemman se, että mies ei edes harkitse pariterapiaa ja syyttää kaikesta aloittajaa. Mutta silti olen sitä mieltä, että älä eroa vielä, pikkuvauva-aikana on kullanarvoista että on toinenkin aikuinen läsnä, jos saa nakitettua edes osan yöheräilyistä toiselle ja pääsee lähtemään kotoa joskus ilman lasta. Lisäksi isäksi tuleminen on iso mullistus miehellekin, siinä saattaa arvomaailma muuttua. Toivossa on hyvä elää, mutta vain hetken! Jos asiat eivät muutu niin ota vauvasi ja käy.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   16.6.25 10:28:02

Meillä oli raskauden ajankin vielä todella erilliset elämät. Minä vietin paljon aikaa tallilla, mies koneella pelaten. Minä hoidon kaikki lapsen hankinnat (joita ei nyt oikeasti kovin paljoa ollut). Käytiin yhdessä synnytysvalmennus kurssilla joka kyllä selkeästi auttoi miestä saamaan varmuutta asiaan.

Lapsen synnyttyä käytiin useampi isompi tappelu ajankäytöstä kun mies jatkoi itsenäistä menemistä. Minä sanoin suoraan että joko ero tai hän alkaa ottaa enemmän aikaa perheelle. Alusta asti vaadin että hoitaa säännöllisesti ihan yksin (tähän se hevonen oli kätevä kun sanoin vaan että mun pitää päästä ratsastamaan).

Olihan se rankkaa kun oli lapsen hoitaminen ja sitten päälle vielä parisuhteesta vääntäminen mutta niin vain mies muuttui ja on nykyään aikaan ihana isä ja kumppani.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.25 13:44:28

No tee nyt ihmeessä tuollaisen helmen kanssa vielä lapsi!

Oho, niinhän teitkin jo... ;)